Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sivukartta

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.


Sää ja tilanne

Sää: Ulkona on noin 8°C lämmintä ja on pilvistä. Ilma on suhteellisen raskasta ja saattaa tuntua lämpimämmältä kuin mitä onkaan. 

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Vesisika

19.02.2018 14:11
Frederik Steel - Piha

"Oletko todella?" Frederik kohautti kulmiaan, "tarkoitan, jos menneisyytesi kokemukset ajaa sinua kohtelemaan ihmisiä miten ikinä heitä kohteletkin, niin oletko todella päästänyt siitä irti?"
Menneisyys on osa ihmistä ja Frederik tiesi sen hyvin. Vieläkin osa vihreätukkaisen menneisyydestä vainosi miestä liian elävästi.
Freddy katsoi Oliveria, kun kikkarapää hiljeni ja hymähti, kun heidän katseensa kohtasivat. Lyhyempi poika hymyili vaivaantuneesti.
"Missä on kultainen keskitie?" hujoppi alkoi yhtäkkiä nauramaan, vaikka hymy hänen huulillaan ei yltänytkään silmiin asti.
"Aina ei tarvitse olla joko ylimaallisen kiltti tai ilkeä muille. Joskus voi vain olla, mutta mitä tässä jauhaa samasta asiasta. Kierrämme vain kehää tämän keskustelun suhteen", Frederik haroi hiuksiaan ja riuhtaisi kätensä nopeasti irti pehkosta, kun sormet jäivät kiinni kampaamista odottaviin takkuihin.
"Sinulla onkin siinä sitten suuri homma, saada kaikki tuntemaan olonsa hyväksi. Onnea siihen", siniset silmät katselivat tarkkaavaisesti Oliveria.

Nimi: Data

18.02.2018 19:17
Juniper Chambers - Käytävä

Nainen ilahtui siitä, että Lucian vastasi hänen hymyynsä. Se oli vain pieni poskipäiden kohotus, mutta se merkitsi hänelle paljon.
Juniper oli ollut tässä koulussa jo jonkin aikaa ja hänellä oli paljon muistoja ja kokemuksia kyseisestä paikasta. Hän oli tavannut kapinallisia oppilaita, hyviä oppilaita, ilkeitä oppilaita ja kilttejä oppilaita.
Ja kuten jokainen opettaja, hän oli kyllästynyt laiskiin ja alati tiuskaileviin oppilaisiin. Oppilaat, jotka tulivat vapaaehtoisesti juttelemaan ja jopa hymyilivät, olivat ihania.
Juniper ei koskaan valinnut lempioppilasta eikä hän nostanut ketään ihmistä paremmalle 'korokkeelle', mutta kyllä hänelläkin oli tunteet.
"Täällä on tosiaan mukavaa", Juniper vastasi."Kiusaamistapauksiakaan ei ole paljoa. Sitä paitsi koulu järjestää joka vuosi mahtavia tapahtumia. Olisin ollut kympin oppilas, jos olisin käynyt tätä koulua."
Kun Lucian kertoi, mistä hän oli kiinnostunut, Juniper joutui miettimään hetken.
"FMX... jotain motocrossia, vai? Pikkuveljeni taisi harrastaa jotain sen tyyppistä. Siitä on kuitenkin jo niin paljon aikaa, etten millään muista... Jos haluat, voit kertoa siitä enemmän."


Nimi: pixeli

17.02.2018 16:52
Lucian Faraday -käytävä

Lucian oli hämmentynyt siitä miten Juniper olikin sanonut juuri sen mitä hän oli ajattellut, vaikka toisaalta, asia oli varmasti arvattavissa, harva oppilas tuskin oli kiinnostunut millaista opettajien työ oli -kaikki vain halusivat mahdollisimman nopeasti pois täältä vankilasta, joka osoittautui toisinaan kyllä ihan nautittavaksi vankilaksi. Tietenkin niitä jotka olivat tähtäämässä opettajan uraan kiinnosti, mutta Lucian vähän epäili ettei montaa opettajaa tästä koulusta valmistuisi. Poika antoi asian pian olla ja vastasi Juniperin hymyyn kohottamalla omiakin poskipäitään korkeammalle. Nainen totesikin hymyssäsuin olevansa ajatusten lukija ja siihenkin Lucian naurahti nyökytellen päätän. Sellainen Juniper taisi tosiaan olla. Tai sitten hän vain oli niin luova päätelläkseen tuommoiset seikat, kuviksenopettaja kuin oli. Opettaja kohotti vielä kulmiaan ja virnisti. Hän näytti tosiaan olevan hyvällä päällä ja innoissaan siitä että joku keskusteli hänen kanssaa. Lucian pisti merkille sen, että Juniperin lasit taisivat olla liian suurta kokoa, sillä hänen täytyi nsostella niitä. Ilmeisesti Juniperin omaperäisyys oli tuonkin lasien nostelun takana. Asia huvitti Luciania. Opettajan selittäessä omista koulu-ajoistaan, siitä kuinka koulu oli ollut silloin kamalaa, Lucian piti kasvoillaan kiinnostuneen ilmeen ja nyökytteli hitaasti, miltei huomaamattomasti päätän. Kyllä asia häntä vähän kiinnostikin, olihan ihan kivaa kuulla millaisia opettajat olivat olleet koulussa.
"No, jos sun koulu-ajat oli kamalii, nii onhan tääl ihan kivaa ja ite oon suht tyytyväinen näihi oloihin" totesin pienesti hymyillen. Poika kuvitteli Juniperin kuolemassa henkisesti koulunpenkillä. Ehkä juuri siksi kääpiönaiselta puuttuivat johtotaidot, sillä hän ei itsekkään ollut ollut mikään paras eikä halunnut oppilaiden kokevan samaa tuskaa.
Juniperilla meni ilmeisesti hetki tajuta Lucianin kysymyksen taka-ajatus ja sen tajutessaan opettaja äityi naureskelemaan sille. Hyvä niin. Ei poika ollut tarkoittanut sitä mitenkään loukkaavasti tai pahasti, hyvässä ja leikkissässä mielessä vain.
"Aivan. Ja eihän sitä voi tietää" Lucian totesi
"Mä teen vapaa-ajallani vähän kaikkea mistä mä oon kiinnostunu. Ja eniten kiinnostunu oon FMX:stä" tälläkertaa Lucian kertoi hitusen innostuneena omista asioistaan.

Nimi: Data

17.02.2018 12:23
Juniper Chambers - Käytävä

Lucian vaikutti hämmästyneeltä. Ilmeisesti Juniper oli osunut oikeaan sanoessa, ettei poikaa varmastikaan kiinnostanut hänen työnsä.
Se oli ollut tietenkin vain veikkaus, mutta aika varma sellainen, sillä tuskin ketään oppilasta oikeasti kiinnosti opettajan työ.
Tai jos oppilas oli kiinnostunut opettajan työstä, tuskin hän menisi kysymään ensimmäisenä siitä opettajalta. Lucian ei myöskään vaikuttanut oppilaalta, josta tulisi valmistuessaan kuvaamataidon opettaja.
Juniper hymyili lohduttavasti Lucianille. Ei hän ollut vihainen siitä, ettei tätä kiinnostanut kuvaamataidon opettajan työ.
Juniperille riitti se, että hän itse rakasti työtään. Ei muiden siitä tarvinnut pitää, vaikka muiden arvostus taidetta kohtaan ilahduttikin Juniperia syvästi.
"Osaan lukea ajatuksia", Juniper sanoi leikkisästi hymyillen.
Lucianin katse harhaili kattoon, mutta sitten se palasi takaisin Juniperiin. Opettaja virnisti kulmiaan kohauttaen.
Lucianin selittäessä oppilaan elämää, hän kohotti alati tippuvia turkooseja lasejaan takaisin parempaan asentoon.
"Oppilaiden elämä on kivaa, vai?" Juniper naurahti. "Kun olin sinun ikäisesi, koulu oli kamalinta mitä tiesin. Olin erittäin huono opiskelija, eikä koulu ollut yhtään kivaa. Mutta hyvä, jos nykyajan nuorilla on paremmat oltavat."
Ensiksi Juniper ajatteli, että Lucian oli kysynyt häneltä täysin normaalin kysymyksen, mutta sitten hän ymmärsi äänensävyn oikean merkityksen.
Hän naureskeli huvittuneena nuorukaisen kiusoittelevalle äänensävylle.
"Hmm... Ei minulla ole hirveästi aikaa muihin ihmisiin vapaa-ajallakaan, mutta mistäs sitä tietää mitä kaikkea pystyy tekemään taiteen avulla", Juniper vastasi lopulta. Hän ei tarkoittanut mitään seksuaalista puheillaan, ei tietenkään, mutta hän antoi Lucianin tehdä omat johtopäätöksensä.

Nimi: pixeli

17.02.2018 11:33
Lucian Faraday -käytävä

Juniperista huokui innokkuus ja tyyneys. Hän ei edes näyttänyt huomanneen kun kiusallinen hiljaisuus oli laskeutunut Lucianin ja opettajan välille, nyt se oli kumminkin hälvennyt. Poika muisteli missä tilanteissa hän oli joskus nähnyt tämän lyhyen opettajan. Ainakin oppilaiden seurassa jossa hän vaikutti jopa olevan suosittu -suositumpi kuin muut opettajat, tosin pituuntensa myötä Juniperia voisi luulla jopa oppilaaksi. Lucianista naiselta puuttui hitusen johtotaitoja tunneista päätellen, vaikka ei poika niistä hirveästi muistanutkaan mitään. Lucian virnisti hiukan Juniperin laittaensa kätensä puskaan, kumminkin lempeällä tarkoituksella. Poika vilkaisi nopeasti puhelintaan, jonka hän sujautti takaisin taskuunsa, siihen jossa ei hänen muistinsa mukaan ollut sytkäriä, kunnes hän keskittyi kuuntelemaan mitä tuolla kääpiönaisella oli sanottavanaan. Kieltämättä opettajan sanat olivat niin hämmästyttävän oikeassa, vaikka ei Lucian sitä haluiaisikaan näyttää.
"Siis..häh...mi...ethän sä voi tietää" poika änkytti ja suuntasi katseensa sekunnin ajaksi kattoon ja sitten taas Juniperiin. Lucian mietti hetken.
"No ei oppilaan elämä hirveesti eroo tost sun kuviksenopen työstäs. Elikkäs, no en mä oikeen osaa sanoa. Ihan kivaa, vaikka välillä...ei niin kivaa" Lucian virnisti. Hän oli joutunyt joissain kohdissa miettimään enemmän mitä sanoisi, jottei rento tunnelma olisi vaihtunut väittelyksi.
"Mut mitä sä teet vapaa-ajallas? Ei oo pakko vastaa jos se on jotain liian...sanoisinko henkilökohtaista" Lucian naurahtin hitunen kiusoittelua äänessään. Lausella hän oli ehkä lähinnä tarkoittanut seksuaalisen mielihyvän hakemista, vaikka poika kyllä vähän Juniperin kohdalla epäili että nainen ei ollut sellaista tyyppiä. Eihän ikinä voinut kumminkaan tietää. Niinpä Lucian kallisti päätän huvittuneena miettien jo mitä opettaja voisi vastata. Lucianinkaan kohdalla ei kannattanut erehtyä kiltin ensivaikutelman suhteen, sillä tunneilla poika käyttäytyi yleensä häiriköiden ja villisti, koska hän luotti kuulomuistiinsa.

Nimi: Data

17.02.2018 09:14
Juniper Chambers - Käytävä

Kuviksen opettaja hymyili energisesti Lucianille. Hän oli huomannut itsekin kiusaantuneen hiljaisuuden, joka oli laskeutunut heidän välilleen, mutta hän yritti olla huomioimatta sitä.
Opettajana Juniper yritti pitää yllä mukavaa ilmapiiriä. Hän yritti olla ystävällinen ja hauska oppilaiden keskuudessa, mutta kun tapahtuu jotain sellaista kuin kiusallinen hiljaisuus, hänen silmäkulmansa nytkähtää.
Juniper kuitenkin piti yllä perusilmettään eikä näyttänyt ärsyyntyneeltä. Hänen täytyi pitää tunteensa hallinnassa oppilaan edessä.
Ollessaan nuori, Juniperin täti Martha oli opettanut häntä tiukasti mutta lämpimästi. Juniper halusi olla kuin hän, mutta häneltä puuttui se tärkeä tiukkuus, jota opettajilta vaadittiin. Hän oli liian myöntyväinen ja joustava. Ehkä se johtui hänen menneisyydestään. Hän ei halunnut menettää myös oppilaitaan.
Sitä paitsi Juniper piti Lucianista - hän vaikutti asianmukaiselta mutta myös erittäin persoonalliselta miehenalulta. Juniper halusi pitää hyvät välinsä muihin oppilaisiin.
Lucian oli Juniperia yli kymmenen senttiä pidempi, mutta opettajaa se ei haitannut. Hän laittoi kädet pirteästi puuskaan ja virnisti.
"Ei se mitään kiinnostavaa hommaa ole", Juniper vastasi Lucianin kysyessä millaista kuviksen opettajan työ on. "Tai siis, kyllä taide on ihanaa, mutta tähän kyllästyy ajan myötä. En kuitenkaan halua itselleni mitään toista työtä - oppilaat täällä ovat mahtavia, palkka hyvää ja työskentely myös kivaa."
Juniper katsoi Luciania huvittuneena. "Sinua ei varmaankaan oikeasti kiinnosta, millaista työni on?" hän naurahti. "Millaista oppilaan elämä sitten on?"

Nimi: pixeli

16.02.2018 17:37
Lucian Faraday ~käytävä

Lucian pisti merkille opettajan innostuneen asenteen hänen kysyessään kuviksentunnista ja kysymys oli ilmeisesti suurestikkin opettajan mieleen, sillä Juniper jopa naurahti sille. Lucian ei itse nähnyt asiassa mitään hauskaa, mutta silti poika hymähti lempeästi. Kuviksenopettaja selitti tunnilla työstettävästä asiasta selvästi innostuneena, jonka Lucian arveli johtuvan siitä ettei kukaan ehkä ikinä kysynyt häneltä tätä kysymystä tai sitten Juniper vain oli aina näin innostunut -poika ei kumminkaan vaivannut päätänsä enenpää opettajan innostuksen kohteesta vaan nyökkäsi hidaseleisesti.
"Okei no...ihan kivaltahan toi kuulostaa" Lucian totesi ja suunnitteli jo mitä piirtäisi. Ehkä FMX aiheisen jutun, koska hän rakasti sitä, mutta ei keksinyt tähän hätään mitään mitä hän vihasi. Lucianista jokseenkin kiusallinen hiljaisuus oli laskeutunut, mutta poika päätti ihan jottei tylsistyisi kysyä jotain vielä kun tunnin alkuun oli aikaa.
"No.. minkälaista kuviksenopen työ on?" Lucian kysäisi, vaikka aihe ei oikeastaan mitenkään kiinnostanut häntä. Poika halusi kumminkin tutustua opettajaan, koska omaperäisestä pukeutumistyylistään huolimatta nainen vaikuttu kiinnostavalta ja tutustumisen arvoiselta. Samalla kun Lucian odotti vastausta hän viestitteli ex-tyttöystävälleen, joka vuodatti pojalle jotain elämänsä ongelmia.

Nimi: Data

15.02.2018 20:05
Juniper Chambers - Käytävä

Kuvaamataidon opettaja hyräili jälleen lempibiisiään hymyssä suin. Hän otti ylisuuret silmälasit nenältään ja puhdisti niitä paidan helmalla. Sen jälkeen hän jatkoi käytävän seinillä olevien taideteoksien ihailemista.
Hänen tuntinsa alkaisi pian. Juniper oli etuajassa, jonka takia hän odotteli käytävässä oppilaitaan.
Huomatessaan ensimmäisen oppilaan, Lucian Faradayn, Juniper hymyili innokkaasti ja kääntyi nuorukaisen puoleen.
Kun Lucian kysyi, mitä he tekisivät kuviksessa, opettaja naurahti.
Kuvaamataito oli hänen mielestään aina kivaa - mutta hän oli tajunnut kantapään kautta, että kaikki oppilaat eivät suhtautuneet yhtä intohimoisesti taiteeseen.
Juniper kyllä muisti Lucianin tunneiltaan. Lucian oli mukava nuori mies, mutta Juniper ei ollut koskaan jutellut hänen kanssaan enempää kuin tarvis.
Juniper oli tunnettu oppilaiden keskuudessa siitä, että hän oli oppilaille enemmän kaveri kuin opettaja. Hänen kanssaan hengattiin ja hänelle vitsailtiin, joten Juniper ilahtui suuresti, kun häneltä kysyttiin jotain kuvaamataiteen tunteihin liittyvää.
Tietenkin Juniper tykkäsi jutella oppilaiden kanssa arkipäivän asioista, mutta koska hän oli uskollinen työlleen, hänen sydämensä suli aina, kun joku kysyi siitä jotain.
“En tiedä mikä on mielestäsi kivaa”, Juniper naurahti, “mutta ajattelin, että aloittaisimme tänään uuden työn. Oppilaat saavat maalata työn asiasta tai esineestä, josta pitävät kaikista eniten. Voit esimerkiksi maalata auton, hajuveden, kirjan, tietokoneen… ihan mitä vain. Mutta maalaukseen kuuluu myös se, että rakastamasi asia tai esine pitää rinnastaa vihaamansa asian kanssa. Esimerkiksi, jos vihaisit kukkia mutta rakastaisit kitaraasi, voisit maalata kitaran kukkakedolle. Tai jos pidät nukkumisesta ja inhoat sotkua, voit maalata sängyn sotkuiseen huoneeseen.”
Kuvaamataidon opettaja hymyili innokkaasti. Hän todella rakasti työtään. Vaikka oppilaat eivät innostuisikaan hänen ideoistaan, hän halusi silti puhua niistä.
“Tarkemmat ohjeet saat tunnilla sitten, kun kaikki ovat paikalla”, hän sanoi lopulta.

Nimi: pixeli

15.02.2018 18:11
Lucian Faraday -piha~käytävä

Lucian yskähti ja puhalsi savut suustaan. Hän oli hetkeksi ikäänkuin torkahtanut ja savu oli pakkautunut pojan suuhun -vaikka osahan tietenkin oli poistunut uloshengityksessä. Lucian vetäisi vielä viimeiset henkoset ja vapautti sitten sätkän otteestaan. Se osui maahan lähelle penkkiä. Seuraavaksi hänen kätensä ryhtyi kaivamaan puhelinta esiin ja hieman kankein sormin hän tarkasteli lukkariaan. Kuvista. Tunti alkaisi pian. Lucian nousi ja polkaisi samalla sätkän sammuksiin ja suuntasi sitten kulkunsa lukion sisätiloja kohti. Hän työnsi kädet takkinsa taskuihin ja maleksi eteenpäin. Ilma tuntui viileämmältä ja poika tunsi olonsa horroksesta heränneeksi siiliksi, joka oli joutunut nyt kylmään maailmaan. Ollessaan jo lähempänä Lucian sai osakseen tervhedyksia joihin hän myös vastasi ja naurahtikin muutamien vitseille.
Lucian avasi ovet ja asteli jo huomattavasti nopeammin. Lämpöinen tulvahdus kulki hänen kehonsa läpi ja Lucian suunnisti ripeästi kuviksenluokkaa kohti. Ihmisten joukosta hän bongasi kuviksenopettajansa, tuon lyhyen ja omaperäisen pukeutumistyylin omaavan naisen nimeltään...Lucian joutui miettimään hetken naisen nimeä, Juniper, nimi oli pojasta ihan kaunis ja sopi opettajalle kuin nakutettu. Lucian työnsi silmille pyrkivät hiuksensa pois ja asteli sopivan etäisyyden päähän opettajasta, tupakanhaju oli vielä mukana eikä poika tiennyt mitään opettajien hajuaistista, eikä halunnutkaan tietää joten pysytteli siksi etäämmällä.
"Mitä me tehää kuviksessa?" Lucian kysyi ja hänen katseensa kävi opettajan silmissä ja vaihteli siitä sitten vähän minne sattuu. Hän ei oikein osannut juurikaan kommunikoida opettajie kanssa ja koki sen myös hiukan naurettavaksi, mutta jos opettaja halusi syventää keskustelua esimerkiksi päivän kuulumisiin niin sopihan se.
"Onks se jotain kivaa?" Lucian jatkoi ja veti kasvoilleen jonkin hymyntapaisen.

Nimi: Data

15.02.2018 10:07
Oliver Waldgrave - Piha

Mustahiuksinen kikkarapää katsoi Frederikiä kysyvästi. Hän hymyili leppoisasti ja yritti olla ärsyttämättä juttelukaveriaan. Oliver ei halunnut, että Frederik ärsyyntyisi hänen läsnäolostaan. Nuorukainen ei muutenkaan näyttänyt nauttivan seurasta. Oliver toivoi, että se johtui Frederikin luonteesta eikä hänestä itsestään.
Saattoiko ystävällisyys ärsyttää jotakuta? Oliver ei tiennyt, mutta hän toivoi, ettei. Hän halusi jutella Frederikin kanssa enemmän, mutta jos nuorukainen ei jaksaisi hänen seuraansa, Oliver joutuisi lähtemään.
Pullukka kohotti toista kulmaansa Frederikin vastatessa näsäviisauteen. Ilmeisesti näsäviisaus kuten huumorikin oli taitolaji. Oliver ei tiennyt näistä asioista oikein mitään. Ilmeisesti Frederikin seura osoittautui myös hyödylliseksi - häneltä oppi kaikenlaista.
"Vetelen sitten aina vääriä naruja", poika vastasi naurahtaen. "Ei sillä, että edes haluaisin olla näsäviisas. Se saattaisi ärsyttää muita ihmisiä, enkä halua tehdä kenenkään oloa epämukavaksi. Kestän kyllä itse kaikenlaista huumoria, vaikka en kykenekkään tuottamaan mitään... hauskaa omilla sanoillani. Tämä saattaa kyllä kuulostaa sekavalta. Tiedän, että olen ystävällinen muille ihmisille, koska yritänkin sitä. En halua loukata ketään. Henkinen paha olo on kamalinta mitä tiedän ja koska olen niin sanotusti 'kasvanut' yli menneisyydestäni, haluan piristää muiden päivää."
Oliver vaikeni hetkeksi, koska tajusi puhuneensa taas liikaa. Hänellä oli tapana alkaa lörpöttelemään, sillä koska hän ei ajatellut ennen kuin sanoi, hänen selityksensä olivat yleensä epäselviä ja pitkiä.
Poika katsoi Frederikiä hetken, kunnes hymyili vaivaantuneesti. Oliveria nolotti hieman oma käytöksensä, sillä tuskinpa Frederikiä kiinnosti millainen ihminen hän oli. Sitä paitsi he olivat puhuneet näsäviisaudesta - miksi Oliver oli siis vaihtanut puheenaiheen itseensä ja ystävällisyyteen?
Nuorukainen katsoi Frederikiä ihmeissään, kun tämä kumartui hänen puoleensa ja sanoi, että ihmiset ovat taitavia näyttelijöitä. Oliver ymmärsi, että Frederik epäili häntä. Ilmeisesti aidosti mukavat oppilaat olivat harvassa Frederikin elämässä.
"Sisältä?" kiharatukka kohotti kulmiaan. "En ole hirveän syvällinen ihminen. En tiedä, onko ulkokuoreni alla jonkinlainen muu luonne, jota yritän peitellä. On totta, että yritän tietoisesti olla mukava ihmisille. Se johtuu kuitenkin siitä, että haluan sitä. Miksi olisin ilkeä muille? Mitä järkeä siinä olisi?"
Oliver oli luonnostaan ystävällinen ja hyväsydäminen poika, mutta hänen mielestään se ei ollut tarpeeksi. Hän oli joutunut kestämään niin paljon kiusaamista, että tiesi, miten paljon vahinkoa pienikin ruma sana saattoi aiheuttaa.
Välttääkseen väärinymmärryksiä Oliver yritti olla kohtelias kaikille, sillä hän saattoi sanoa joskus jotain mitä ei tarkoittanut.
Poika hymyili huvittuneena Frederikin sanoessa, että ihmisiä voi kohdella hyvin muutenkin kuin nuoleskelemalla heidän persettään.
"Se on totta, mutta en ainakaan tietääkseni yritä olla mieliksi kenellekkään. Haluan vain, että kaikilla on hyvä olla. Se on minun tapani kohdella muita ihmisiä hyvin."

Nimi: Vesisika

14.02.2018 21:39
Frederik Steel - Piha

"Enpä kauhean ylpeä olisi itsestäni, jos näsäviisauteni ansioista voittaisin palkintoja. Kuka vain voi olla näsäviisas, jos osaa tarttua oikeista naruista", Frederik virnisti Oliverille. Hän alkoi lämpeämään mustatukkaiselle hieman- ei toinen kovinkaan paha ollut, vaikka sen rasvakerroksen alla oli varmasti salaisuuksia mitä Freddy ei ihan heti saisi pinnalle kaivettua. Ehkä vielä joskus, jos hänellä olisi tarpeeksi aikaa ja mielenkiintoa tulevaisuudessa toista poikaa kohtaan. Juuri nyt hän ainakin ottaisi irti kaiken minkä saisi.
"Ei se ole pelkästään ystävällisyydestäsi kiinni. Ihmiset ovat taitavia näyttelijöitä ja useimmat näyttävät pinnallisesti vain sen puolen itsestään, minkä haluavat muiden näkevän. Kyse on siitä, minkälainen olet sisältä", hujoppi kumartui tutkiskelevasti Oliverin puoleen ja naurahti. Pulleron ylimääräisten kerrosten läpi saisi todellakin kaivaa, jos halusi saada jotain irti.
"Ihmisiä voi kohdella hyvin ilman että nuoleskelisi heidän perseitään", Frederik suoristautui, mutta ei irroittanut katsettaan mustahiuksisesta. Eihän Oliver hänen persettään oikeasti nuoleskellut, mutta Freddy halusi vain testata poikaa ja nähdä jos hänestä saisi jotain irti.

Nimi: Data

14.02.2018 21:13
Juan Sevilla - Allos

“Lemme keep it a hunnid, I used to be nothing but now niggas hate me
Why the fuck would you hate me, you making it obvious you mad cause you ain't me”

Juan, tai Javier, kuten hän itseään kutsui, tuli pois kylpyhuoneesta. Hän oli ollut tunnin kestävässä rentouttavassa suihkussa ja käveli nyt ilkosillaan pitkin asuntoaan. Oli hyvä, ettei hänellä ollut kämppistä.
Ollessaan omassa asunnossaan Javierilla oli tapana laulaa kovaan ääneen. Hän tiputti pyyhkeensä matolle ja antoi lämpimän ilman hyväillä alastonta vartaloaan.

“Say what you wanna say, talk how you wanna talk, never erase me
Me I am 1 in a million, cut off or loose me, but never replace me.”

Latino otti kaappinsa perältä kiiltävät punaiset korkokenkänsä ja laittoi ne jalkaansa. Virne nousi hänen huulilleen, kun hän käveli asuntonsa keittiöön kuin malli - tai no tässä tapauksessa alastonmalli.
Hän hyräili laulun sanoja hymyssä suin ja teki itselleen ruokaa. Koulupäivä oli loppunut ja vaikka Javier yleensä hengasi kavereidensa kanssa vapaa-ajalla, hän oli nyt asunnossaan. Hän halusi hemmotella itseään, koska oli rehkinyt monta tuntia tehdessään ruokia ystävänpäiväjuhliin.
Javier vaihtoi ylimielisen räppibiisin ällöttävään rakkausrallatukseen, vaikka ei omannutkaan minkäänlaista tilannetajua rakkauden puolella. Hän kyllä uskotteli itselleen ja kavereilleen olevansa playboy, joka tiesi yhtä sun toista rakkaudesta, vaikka olikin anti-romantikko. Hän ei ymmärtänyt flirttailua, halailua, ihastumisia… Hän ei ymmärtänyt mitään, mikä kuului rakkauden eri kategorioihin.

Chocolate ja Hope kiehnäsivät latinon jalkoja vasten. Ne läähättivät innoissaan ja näykkivät toistensa korvia.
Javier kumartui rapsuttamaan koiranpentujaan, jonka jälkeen jatkoi taas kokkaamistaan.
Hän heilutteli takapuoltaan ja lannettaan laulun tahtiin. Javier ei ollut mikään paras laulaja, mutta jos hän oikein keskittyi, hän pystyi kuvittelemaan olevansa One Directionin laulaja tai vaikka Katy Perry.
Javier oli hyvä soittamaan joitakin soittimia, mutta hän rakasti myös laulamista. Hänen lauluäänensä kyllä lähenteli oksennusrefleksejä herättävää melodiaa, mutta koska latinolla ei ollut kämppistä, hänellä ei ollut esteitä.
Laittaessaan ruokaa uuniin Javier meni nostamaan pyyhkeen lattialta ja kuivasi hiuksiaan. Ne näyttivät pitkiltä nyt, kun niitä ei oltu vielä kiharrettu. Javier kyllä laittaisi hiuksensa takaisin normaalilookkiin sitten, kun poistuisi Alloksesta. Nyt hän nauttisi vielä tunnin tai pari vapaa-ajasta.
Kuivaessaan hiuksiaan Javier ajatteli, että hän voisi tutustua uusiin ihmisiin. Hän ei ollut mikään ekstrovertti, mutta häneltä kyllä löytyi tietynlaista sosiaalisuutta. Javier halusi tuntea kaikki koulun oppilaat. Mitä enemmän kavereita, sitä enemmän hyvää aikaa koulussa.
Javier tutustui mielellään muihin oppilaisiin. Jos hänellä kävisi tuuri, hän tapaisi asunnosta poistuttuaan jonkun mukavan ihmisen.

Nimi: Data

12.02.2018 13:22
Oliver Waldgrave - Piha

Kikkarapää rypisti kulmiaan, mutta naurahti sitten. Hän piti Frederikin huumorintajusta, mutta ilmeisesti Frederik ei pitänyt siitä, kun hän kertoi positiiviset mielipiteensä. Oliver ei täysin ymmärtänyt, mitä nuorukainen ajoi takaa.
Pitäisikö Oliverin vain olla ilkeä? Haukkua ja tiuskia?
Vaikka Oliver haluaisikin tehdä niin, hän ei pystynyt. Hän ei kyennyt edes hermostumaan Frederikille. Se ei johtunut pojan sinisilmäisyydestä tai hyväntahtoisuudesta - hän ei vain nähnyt mitään syytä suuttua.
“Voittaisit varmaan kaikki näsäviisauden kilpailut, jos sellaisia olisi”, Oliver kohautti olkiaan vastaukseksi. Ei hän tietenkään ollut tarkoittanut kirjaimellisesti, että saisi tupakalta turpaan. Joko Frederik oli typerämpi miltä vaikutti, tai sitten hän oli oppinut jossain vaiheessa harjoittamaan näsäviisautta.
Oliveria se ei tietenkään haitannut. Hän vain hymyili huvittuneena nuorukaisen vastaukselle.
Hän olisi halunnut tietää, mitä Frederik ajatteli. Oliver ei ollut koskaan tavannut samanlaista ihmistä. Frederik oli töykeä, ilkeä ja nyt myös näsäviisas, mutta Oliver uskoi, ettei siinä ollut kaikki. Frederikissä oli pakko olla jotain muutakin. Oliver tiesi sen - ja sen takia hän pitikin Frederikistä.
Jos kävisi tuuri, Frederik lämpenisi Oliverille ja heistä voisi tulla jopa kavereita. Se oli Oliverinkin mielestä hieman kaukaa haettua, mutta hän oli varma, että kaikki menisi parhain päin. Hän ainakin itse nautti nuorukaisen seurasta, ja hän juttelisi Frederikin kanssa siihen asti, että hän itse käskee Oliveria häipymään.
Oliver ei halunnut tehdä Frederikin oloa epämukavaksi, mutta hän halusi tietää, oliko heidän välillään jotai ystävyyden kipinöitä.
“Se ei ole minun ongelmani”, poika kohotti kulmiaan vastaukseksi. “Et ole varmaan tottunut ystävälliseen käytökseen. Nyt on siis hyvä aika jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välittömästi suutu sanoistasi.”
Kun Frederik kysyi, mikä sai Oliverin katsomaan maailmaa ‘ruusunpunaisten linssien läpi’, poika naurahti. Eihän hänen käyttäytymiselleen mitään syytä ollut. Oliver vain oli sellainen. Ei hän sille mitään mahtanut.
“Ei mikään”, Oliver vastasi suoraan. “Pitäisikö minulla olla joku syy kohdellakseni ihmisiä kuin… ihminen?”

Nimi: Vesisika

11.02.2018 17:12
Frederik Steel - piha

Oliverin toteamus tappelun tuloksesta sai Frederikin vain hymähtämään ja kohauttamaan olkiaan. Kilpailuko tästä oli nyt kehittymässä? Ja minkälainen... Piti vakuuttaa oma heikkoutensa tappeluiden suhteen? Tilanne oli suht koominen ottaen huomioon ketkä olivat siinä osallisina.
"Tupakalta on aika hankalaa saada fyysisesti turpaan. Osuu tämä palava savuke ihoosi tai ei, loppujen lopuksi se olen minä joka sinua satuttaisi", Freddy katsoi Oliveria tarkkaavaisesti linssiensä läpi. Heissä ei ollut ulkonäöllisesti paljonkaan yhtäläisyyksiä silmälasien lisäksi- ja nekin olivat aivan eri mallisia. Frederik ei ollut koskaan kiinnittänyt kauheasti huomiota ihmisten ulkonäköön. Totta kai häntä kiehtoi kauniit ihmiset, ihan kaikilta tasoilta. Mutta eivät he eronneet rumista tai keskiverroista. Melkein voisi väittää, että jokainen ihminen oli pohjimmiltaan aivan samanlainen kuin muutkin, jopa Frederik itse. Kai sen takia häntä kiehtoi katsella muita- miten joku niin samanlainen saattoi silti olla aivan erilainen? Mikä ajoi jonkun siihen tiettyyn pisteeseen? Mikä oli toisen motiivi? Mitä hän ajatteli sillä hetkellä? Mitä jonkun kehonkieli paljasti tämän elämästä?
"On hieman vaikea uskoa, että tarkoitat kaikkea mitä sanot", ajatus sai Frederikin hykertämään, "mutta mitä minä olen epäilemään sinua."
Oliverin sinisilmäisyys ja naiivisuus sai Frederikin kohottamaan kulmiaan. Hänen teki vain mieli avata tuo kiharan karvan peittämä pää ja kaivaa kaikki tieto sieltä esiin.
"Mikä sitten saa sinut katsomaan maailmaa, sanoisinko jopa ruusunpunaisten linssien läpi?"

Nimi: Aria

10.02.2018 21:41
Aileen Barrett - Alloksen ulkoportaat

London näytti jostain syystä yllättyneeltä hetken, mutta Aileen ei jäänyt miettimään asiaa kauempaa. Pojan nimi kuulosti kyllä etäisesti tutulta - tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että tämä vastauksensa perusteella asui Alloksessa. Sen Aileen olikin jo käytännössä katsoen tiennyt.
"En oo vielä lukenut", hän pudisti päätään Londonin kysyessä koulun lehdestä. "On kyllä pitänyt. Siellä on välillä ihan ookoo juttuja. Tosin se juorupalsta on välillä aika... no, mielenkiintoinen", Aileen hymähti.
Nuori nainen toivoi, että hänestä ei oltaisi kirjoitettu mitään lehteen. Eipä niin kyllä ollut yleensä tapahtunutkaan; Aileen ei tainnut olla kaikista mielenkiintoisin tyyppi. Hän tykkäsi pysytellä sivummalla kaikesta draamalta haiskahtavasta.

Nimi: Riku

10.02.2018 18:44
Xhyla Morris - Asuntoloiden lähettyvillä -> Allos

Katsoin nopeasti ympärilleni ja varmistin, että kukaan ei nähnyt. Minulla oli hieman hyväksikäytetty olo, mutta hiiren tappaminen oli lieventänyt tunnetta. Tiesin, että minulla oli ongelma, mutta en ole ikinä tehnyt sille mitään. Pari kertaa olen halunnut tehdä saman ihmiselle. Ihailin hetken viiltojen täyttämää kättä. Perinne oli vain lähtenyt, kun minua oli alkanut kaduttaa eläinten tappaminen. Halusin kunnioittaa heitä edes vähän. Aloin kävelemään kohti aluntolaa ja mietin, mitä seuraavaksi tekisin.
Huoneessa potkaisin kengät nurkkaan ja pyöräytin hieman turvonnutta nilkkaani. Otin kaapista rullan sideharsoa ja käärin sen tottuneesti haavani ympärille. Jos joku ikinä saisi selville, mitä tasainen rivi yhtämittaisia viivoja tarkoitti, kuolisin. Kun olin saanut siteen paikalleen siirryin koneelle. Vilkaisin seinää, joka oli täynnä Albert Einstei julisteita ja hänen parhaita sanontojaan oli mielestäni täydellinen. Olen aina ollut Einstein fani. Katsoin inhoten sänkyäni ja aloin kirjoittamaan tarinaa koneellani.

Nimi: Data

09.02.2018 22:29
Juniper Chambers - Opettajanhuone > Käytävä

Pienikokoinen Juniper hymyili Tonylle lämpimästi ja vei teekuppinsa tiskikoneeseen. Hän vilkaisi kelloa ja huomasi harmikseen, että hänen tuntinsa alkaisi aivan pian. Hänen täytyisi vielä käydä terkkarilla varmistamassa, ettei hänen jalalleen käynyt pahasti. Jalkaan ei enää sattunut hirveästi, mutta Juniper ei ottanut riskejä. Hän ei ollut mikään riskitekijä.
Tonyn kanssa aika oli kulkenut nopeasti. Sitä se kai teetti, kun oli hyvässä seurassa.
"Niin, valitettavasti", nainen nyökkäsi vastaukseksi. Sitten hän vilkaisi taas kelloa ja kääntyi katsomaan Tonya. "Mutta hei, oli mukava jutella. Sain keskustelustamme paljon uutta ajateltavaa. Minulla on kuitenkin vielä tehtävää ja sitten minun täytyy mennä opettamaan. Toivottavasti tapaamme vielä jossain."
Juniper kohotti etusormellaan silmälasejaan ja väläytti Tonylle ystävällisen hymyn, ennen kuin lähti opettajanhuoneesta.
"Kiitos erittäin paljon ajastanne, herra", hän sanoi ja käveli hieman ontuen pois. Tee oli piristänyt hänen mielialaansa, mutta myös Tonyn kanssa jutteleminen oli tehnyt tehtävänsä.
Juniper päätti, että alkaisi juttelemaan muille opettajille vielä enemmän.
Ehkä hän voisi tehdä Tonysta maalauksen.

Nimi: Cualacino

09.02.2018 22:11
Tanemahuta Mahutoto - opettajanhuone

Tony naurahti hyväntahtoisen keveästi Juniperin todetessa ajatuksen olevan tärkein. Tottahan se oli, jokaisella elämän osa-alueella, mutta aina oli parempi, kun itsensä sai työnnettyä jonkinkaltaisiin suorituksiin. Jos kaikki jäi ajatuksen tasolle, ei elämästä tosiaankaan mitään tulisi kenenkään osalta. Se ei kuitenkaan selkeästikään ollut Juniperin pointti, joten Tony sivuutti tuon päänsisäisen kommenttinsa täysin.
“Niinpä. Aina ei voi miellyttää kaikkia.” Kaikkien miellyttäminen oli tosiaan hankalaa kun oppilaita oli reilusti yli toistakymmentä per luokka. Tony oli itse saanut kokea tämän karvaan totuuden elämässään niin monta kertaa, ettei hän antanut sen vaikuttaa enää tuntien suunnitteluun. Hän antoi oppilaille muutaman vaihtoehdon, ja jos niistä yksikään ei kelvannut, Tony ei voinut mitään muuta kuin antaa oppilaalle pitkän miinuksen tuon tunnin osalta. Raakaa, mutta harvoin yhteiskunta antoi periksi, jos asioita ei tehty millään tavalla. Nuorten oli jo aika oppia osaksi yhteiskuntaa, oli suuri, oikea maailma heille kuinka raskas tahansa.

Nimi: Data

09.02.2018 21:07
Oliver Waldgrave - Koulun piha

Nuorukainen hymähti Frederikin sanoessa, että hän voisi käyttää tupakkaa apunaan, jos Oliver haluaisi satuttaa itseään niin paljon.
Oliveria ei haitannut yhtään Frederikin uhkailut. Itseasiassa hän ottikin koko asian huumorilla, ja jatkoi vain hymyilemistään.
Hänen hymynsä ei ollut feikki, vaan aivan aito. Hän ei harrastanut tekaistuja hymyjä.
“Voittaisit minut kuitenkin tappelussa”, Oliver vastasi olkiaan kohauttaen. “Ja sinulla on röökit apunasi. En kuitenkaan haluaisi, että tökkäisit tuota ihooni. Halusin vain tulla juttelemaan sinulle. En tullut kerjäämään turpaan tupakalta.”
Oliver oli aina ollut tyytyväinen huumorintajuunsa. Hän ei ehkä itse ollut mikään paras murjaisemaan vitsejä, mutta hän kesti kaikenlaista huumoria. Ei ollut vaikeaa saada Oliveria nauramaan, ja hän ymmärsi niin kevyen kuin mustankin huumorin. Frederikin kommentit eivät siis satuttaneet häntä millään lailla - itseasiassa ne naurattivat häntä.
Poika ihasteli Frederikin tekemiä renkaita, jotka hän loi tupakan savusta. Hän katseli niitä hetken, kunnes kääntyi katsomaan Frederikiä kulmiaan kurtistaen.
“Tarkoitan aina kaikkea, mitä sanon”, Oliver sanoi. “Saatan ehkä joskus aiheuttaa väärinkäsityksiä, mutta mielestäni et ole käyttäytynyt kusipäisesti minua kohtaan, enkä ole loukkaantunut kertaakaan sanoistasi. Sen takia voin sanoa ihan suoraan, että haluan sinulle kaikkea hyvää.”

Nimi: Vesisika

09.02.2018 20:00
Frederik Steel - Piha

Frederik kohautti kulmiaan kun pulla kikatti ja sytytti sitten tupakkansa. Ohut savujuova karkasi taivaalle pilvien sekaan ja hujoppi seurasi sitä sinisillä silmillään antaen ajatuksiensa karata hetkeksi Oliverin luota. Ei Frederikiä toisen läsnäolo haitannut, mutta ei hän siitä liiemmin välittänytkään. Freddy ei osannut päättää oliko Oliverin ylimaallisen positiivinen olemus ärsyttävää vai mielenkiintoista. Normaalisti Frederik ottaisi tapaamisestta kaiken irti- Kikkaratukka oli mielenkiintoinen, mutta samalla niin ennalta-arvattava. Ristiriitaista...
"Minä en kauheasti ketään hakkaa olemattomilla lihaksillani", Frederik tokaisi ja naurahti kuivasti vieden tupakan palavan pään Oliverin otsan lähelle, "voisin kuitenkin käyttää tätä apunani, jos haluat satuttaa itseäsi niin paljon."
Oliver näytti milteinpä hätääntyneeltä siinä selittäessään ja tämä reaktio vasta saikin Freddyn naurahtamaan hieman lisää.
"Miksi ihmeessä toivot minulle hyvää, kun olen käyttäytynyt ainoastaan kusipäisesti sinua kohtaan?" hujoppi hengitti savua oikein kunnolla ja taiteli siitä sitten renkaita ilmaan ulos hengittäessään.
"Jos et oikeasti tarkoita sitä, niin älä sano niin."

©2018 School in California - suntuubi.com