Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.

Kesätapahtuman 2018 roolipeliin! -->

Kesätapahtuman pikaroolipeliin -->


Sää ja tilanne

Sää: Ulkoilma liikkuu 15°C-20°C välissä, pienoinen lämmin tuulenvire käy. Taivaalla lipuu muutama harmiton pilvenhattara.

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Data

20.03.2018 17:57
Oliver Waldgrave - Piha

Oliveria ei kiusattu enää, minkä takia hän pystyikin jollain tavalla puhumaan kokemuksistaan. Melkein kaikkia kiusattiin elämänsä aikana, joten Oliverin menneisyys ei varmastikaan ollut Frederikille yllätys. Silti jostain syystä kiharatukka pelkäsi itsestään puhumista. Hän oli epävarma ja edelleen katkera menneisyytensä takia.
Jostain syystä vihreätukkaisen pörröpään kanssa oli kuitenkin helppo jutella. Oliverin mielestä Frederik ei vaikuttanut pelottavalta, vaikka hän oli laiha ja pitkä kuin mikä. Monet saattoivat pitää miehen piirteitä luotaantyöntäviltä, mutta Oliver ajatteli päinvastoin ja oli kerennyt jo oikein avautumaan vähäsen.
“Niin no, se on osa luonteestani”, Oliver vastasi kulmiaan kurtistaen. Ei hän koskaan mitään pahaa tarkoittanut, mutta oli totta, että hän saattoi joskus sanoa jotain, mikä oli helppo käsittää väärin. “Sille en mahda mitään. Sen takia yritänkin aina sanoa kaikille, että olen suorasanainen kuin mikä. Se yleensä lievittää väärinymmärryksien määrää, vaikka tosin riippuu tietenkin ihmisestä, kenen kanssa juttelee.”
Frederikin vastatessa välttelevästi Oliverin kysymykseen, kiharatukka pyöräytti huvittuneesti silmiään mutta ei esittänyt jatkokysymyksiä. Ei hänkään ollut ihan kaikkea kertonut. Kiusaaminen ei tietenkään ollut hänelle mikään salaisuus, mitä voisi käyttää hyväksi, joten hän oli aivan vapaasti voinut kertoa sen.
Frederik vaihtoi puheenaihetta sujuvasti, mikä hieman häiritsi Oliveria. Vaikka hän ei pitänytkään menneisyyttään salaisuutena, hän ei mielellään kertonut siitä.
“Tiesi”, poika vastasi, “ja äidin takia minä olenkin nyt tässä. Kiusaaminen loppui kokonaan vasta, kun tulin tänne. Ei pelkkä vanhempien tietämys riitä kiusaamisen lopettamiseen.”

Nimi: Vesisika

20.03.2018 16:56
Frederik Steel - Piha

Frederikin kysymys sai Oliverin vaikenemaan - tai ei vaikenemaan, mutta vastaus ei ollutkaan enää niin energinen tai miten sen sanoisi... Olivermainen?
Frederik kohautti kulmiaan mustatukkaisen pojan paljastukselle kiusaamisesta. Eipä se tullut yllätyksenä, mutta ei Oliver toisaalta vaikuttanut ihmiseltä, jota kauheasti kiusattaisiin. Tai ei ainakaan sen hetkinen Oliver. Freddy vaihteli painoaan jalalta toiselle, vihreätukkaista alkoi hieman rasittamaan niin pitkään seisominen. Ehkä Freddyn olisi todellakin aika alkaa urheilemaan hieman, ennen kuin jotain vakavampaa tulisi ilmi.
"Ei se lapsellinen syy ole, mutta hieman ristiriidassa siihen nähden että suustasi saattaa putkahtaa vaikka mitä juttuja", Frederik naurahti ja katsoi Oliveria lempeästi ensimmäistä kertaa. Olihan tuo pyöreä pullapoika omalla tavallaan vahva, vaikkakin epävarman oloinen. Tai sitten Oliver oli sitä vain Freddyn läsnäollessa... Hänen pitäisi tavata muita ihmisiä Oliverin kanssa ja nähdä miten mustatukka silloin reagoi.
Frederik kohautti olkiaan. "Ei se ole mitenkään mainitsemisen arvoinen asia. Elämäni meinaan."
Freddy ei tosiaankaan ollut halukas puhumaan menneisyydestään. Ei hän sitä hävennyt tai pelännyt, mutta oliko hän valmis paljastamaan juuri tapaamalleen ihmiselle kaiken? Kaiken mikä teki hänestä heikon? Ei todellakaan. Hujoppi päätti pitää matalaa profiilia kaiken sen suhteen ja haudata salaisuutensa entistä syvemmälle mieleensä - ehkä siksi hän tosiaan rakasti tarkkailla muita ihmisiä. Se oli Frederikin keino päästä pois omista myrkyllisistä ajatuksistaan. Kädet hakeutuivat taskuissa automaattisesti tyhjentyvän tupakka-askin luo ja pehmeä pahvi rytistyi hieman tiukentuvassa otteessa.
"Eikö perheesi sitten tiennyt kiusaamisestasi?" nuori mies yritti vaihtaa aihetta, samalla kun sytytti uuden syöpäkääryleen itselleen.

Nimi: Data

20.03.2018 11:37
// kämänen puhelinrooli pus //


Oliver Waldgrave - Piha

Kiharatukka sätti itseään huonojen kysymyksien keksimisestä. Hän halusi keskustella Frederikin kanssa, mutta hän ei ollut ollut koskaan hyvä keksimään aiheita joista voisi puhua.
Hän hymyili hieman kärsivästi Frederikin vastatessa matalalla äänellä. Hän pelkäsi, että mies oli kyllästynyt häneen.
Luultavasti heidän keskustelunsa oli päättymässä, sillä jos Oliver nolaisi vielä kerrankin itsensä, hän muuttuisin pienen pieneksi häpeän takia.
Frederik ei edes vaikuttanut siltä, että häntä kiinnostaisi väri- ja eläinkysymykset. Silti jostain syystä Oliver oli kysynyt hänen suosikkieläintään ja -väriään.
Onneksi Frederik pelasti tahattomasti tai tahallisesti tilanteen kysymyllä mielenkiintoisen kysymyksen. Oliver ei mielellään puhunut menneisyydestään, mutta ei hän vaiennutkaan siitä kuin vuori.
"Kiusaaminen", hän vastasi lyhyesti. Tällä kertaa hän ei hymyillyt. "Fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta... Ne eivät sinällään jättäneet mitään traumoja, mutta opin, että pieninkin väärä sana saattaa loukata jotakuta. En halua saattaa ketään tuntemaan samoin kuin minä silloin. Voit sanoa, että syyni on lapsellinen, mutta olen jo päättänyt tekeväni niin paljon hyvää kuin voin. Jos jonkun persettä kutittaa sen takia, niin kutittakoon. Yritän kuitenkin piristää heidänkin mieltään."
Kiharatukka oli hetken hiljaa. "Entä mikä on sinun tarinasi? Miksi olet niin paljon kiinnostunut muista ihmisistä?"

Nimi: Cualacino

19.03.2018 21:59
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Kun nuoren naisenalun ilme muuttui vakavaakin vakavammaksi, Thatch siirsi painoaan nolona jalalta toiselle ja katsahti nopeasti lattiaan kerätessään itseään. Ennen kuin opettaja pystyi kuitenkaan saamaan sanaakaan suustaan, Mia päästi äänekkään henkäyksen, joka sai Thatchin katseen palautumaan lopullisesti Mian kasvoille. Neidon kasvoilla lepäävä hymy kuitenkin hämmensi miehen kokonaan. Thatch päästi ilmoille hämmentyneen, naurunsekaisen hengähdyksen. Arka, piilotteleva hymy ilmoitteli olemassaolostaan Thaddeuksen raotettujen huulten reunamilla, nykien miehen suupieliä aavistuksen ylöspäin. Tilanne oli todella omituinen, eikä Thaddeus todellakaan tuntenut oloaan rennoksi. Siitä huolimatta toisen suhtautuminen asiaan nosti suuren painon pois Thatchin hartioilta.
”Ei, ei toki”, opettaja vastasi toisen kysymykseen. ”Kyllä sen sen verran kävin läpi, että näin esseen pituuden. Yleensähän sinä kirjoitat kuitenkin täyttä asiaa.” Mian esseet olivat usein priimaa, eikä niistä juuri koskaan löytynyt sen kummemmin moitittavaa.
”Tosin en voi antaa siitä mielivaltaisesti hyvää numeroa, ymmärrät varmaan”, Thatch totesi kasvoillaan yhä kiusallinen hymyntynkä. Hänestä tuntui todella kamalalta käydä läpi tätä keskustelua Mian kanssa, sillä hän tiesi, että tyttö tasan ansaitsi hyvän arvosanan. Thaddeus ei olisi tahtonut joutua mitätöimään Mian tekemää työmäärää, mutta se oli ainoa keino saada asia hoitoon ilman ylimääräistä työurakkaa Mialle. Siispä tummatukan oli pakko ehdottaa tätä nuorelle neidille. ”Sovitaanko niin, ettei tällä työllä ole vaikutusta sinun arviointiin?”

Nimi: Data

19.03.2018 14:09
Juniper Chambers - Kuvisluokka

Lucian sanoi piirtävänsä talvea, ja se sai Juniperin hymyilemään. Hänellä itsellään ei ollut mitään tiettyä mielipidettä vuodenajoista, mutta hän piti vähän kaikista.
Hän kuitenkin tiesi, että kaikki eivät talvesta pitäneet, minkä takia hän vain nyökkäili Lucianin vastaukselle. Sitten hän nauroi hänen ystäviensä piirrustuksille - ei tietenkään pilkkaavasti, vaan huvittuneesti. Pojathan yrittivätkin saada töillään huumoria aikaan.
"Saat jättää mustavalkoiseksi", Juniper vastasi. "Mutta kannattaa ehkä vähän varjostaa tai luoda erilaisia näkökulmia. Saat tietenkin itse päättää lopputuloksen. Annan vain ideoita."
Sen jälkeen Juniper siirtyi toisen oppilaan luo neuvomaan ja vastaamaan kysymyksiin.

Nimi: Cassie

19.03.2018 00:53
Alaska Hopper ~ Pelihalli --> Taas auto

"Totta. Kummallakin on suunnitelmat valmiina", Alaska naurahti Londonin huomauttaessa, ettei pariskunta tarvinnut koulua mihinkään. Alaskasta tulisi tanssija eivätkä tanssijat tarvinneet matematiikkaa tai historiaa hypellessään näyttämöllä. London luultavasti perisi isänsä huumebisnekset ja vaikka ajatus Londonista huumeimperiumin johtajana olikin Alaskasta huolestuttava ja jopa kuvottava, platinablondi varmaan silti menisi rahan perässä.
Alaska ei kehdannut edes kuvitella, että hyötyisi millään tavalla toisen rahoista, ei sitä tiennyt kelpuuttaisiko London hänet enää elämäänsä kun tarjolla olisi jotain New Yorkin hienostoleidejä. Sellainen ylellinen elämäntyyli olisi sopinut Alaskalle paremmin kuin hyvin, mutta hän halusi tienata omat rahansa eikä elää poikaystävänsä siivellä. Vaikka häntä loppupeleissä huolestuttikin vain hieman se, että London hylkäisi hänet rahojensa takia, ei koskaan voinut olla liian skeptinen.
Heidän tanssittuaan toisen kappaleensa Alaska lohduttautui hieman sillä, että London ei ollut muistanut kaikkia sanoja vaikka jalkapalloilija oli tietysti vienyt laulun puolesta voiton siinäkin kappaleessa. Harmittihan se toki Alaskaa, mutta tuo oli aavistellut lopputulemaa jo ennen kuin oli aloittanut kakkosbiisin, joten haavojen nuoleminen saisi jäädä siihen, että olisi yksin. London, niin kuin Alaskakin, näytti kaikkensa antaneelta ja se sai tummatukkaisen kasvoille jonkinlaisen toverillisen hymyn. He olivat molemmat laulaneet, loistaneet ja tehneet parhaansa.
Alaska vain päästi huvittuneen, epäuskoisen "pssh"- äännähdyksen, kun London häntä hetken hiljaisuuden päästä kehui. Vaikkei balettitanssijan koskaan ollutkaan vaikea ottaa kehuja vastaan ja hän suorastaan eli niillä, oli silti turhaa liioitteluakin olemassa. Omaa ääntään hän ei tietysti ollut kuullut yhtä hyvin kuin Londonia, mutta uskoi vakaasti, että toinen oli päihittänyt hänet mennen tullen. Siitä olikin lopussa kyse, vaikka Alaska olikin kuulemma ollut hyvä, hän ei ollut voittanut.
Poika ei voinut hillitä helpottunutta huokaisuaan, kun laulaminen oli jälleen ohi. Vaikkei mitään ultranoloa tilannetta ollutkaan tullut ja hän oli suoriutunut kiitettävästi, oli äskeinen esiintyminen ollut hermojarikkovaa ja hän tuskin olisi pystynyt siihen, jos olisi luottanut itseensä yhtään sen vähempää. Hän halusi olla täydellinen Londonin silmissä ja huonommin laulaminen ei kielinyt täydellisyydestä. Kuitenkin platinablondin lempeä katse ja innostunut naama saivat Alaskan ajatuksista pistävimmän terän kulutettua pois ja balettitanssija hymyili takaisin.
"Laulajatar? Mä en mielestäni oo vaihtanut sukupuolta, vaikka sun alla olenkin", Alaska nauroi koettaen sanojensa itsevarmuudella kohottaa äsken hieman loukkaantunutta egoaan. Sen lisäksi olihan hänen nyt flirttailtava Londonille kun jälleen sai tilaisuuden. "Mä voin tanssia, mutta laulamisen jätän mielelläni sulle. Ehkä voisin opetella soittamaan kitaran alkeita tai jotain, niin voidaan olla pianokitaralaulubändi." Hän kuvitteli vitsikkäästi, mutta ei missään kohtaa ottanut Londonin ehdotusta todesta. Hänkö muka laulaisi? London saisi siinä tapauksessa keksiä palkinnoksi vielä jotain parempaa kuin kehut.
Hän hymyili vielä Londonin typerälle bändiajatukselle, kun platinablondi raahasi hänet Pac-Manin luokse. Into, joka ei missään välissä ollut huvennutkaan, tarttui poikaystävästä Alaskaan uudemman kerran ja heidän aloittaessaan pelin Alaska oli melkein unohtanut, että oli aikeissa myös voittaa.
Voitonhalu palasi pian takaisin varsinkin siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että Alaska oli voitolla. Jokaisen Pac-Manin kuoleman jälkeen hän hihkaisi voitonriemuisesti ja vähintään töni Londonia lanteillaan tai olkapäällään, että toinen saisi varmasti maistaa häviön katkeruutta. Eihän hän mikään mestari todellakaan ollut mutta kun vastassa oli joku yhtä kokematon kuin hän itse taisto oli tasavertainen. Peli alkoi olla loppusuorilla ja Alaskan sydän ravasi kilpailunhimon vauhdilla, kun hän jo suunnitteli strategiaansa siihen, miten saisi Londonin Pac-Manin johdettua nurkkaan.
Ennen viimeistä iskuaan Alaska kuitenkin tunsi Londonin ottavan häntä leuasta kiinni hellästi. Tummatukkainen ei olisi malttanut kääntää päätään pelistä, mutta toisen kosketus sai hänet hetkeksi unohtamaan, että oli juuri tappamassa toisen hahmoa pelin ruudulla, joten Alaska käänsi päänsä. Hän oli juuri sanomassa hätäisesti "mitä?", kun tunsi toisen huulet omillaan. Alaska vastasi yllätykseen automaattisesti ja sulki silmänsä ottaen mallia Londonista. Hetken hän imarreltuna luuli, ettei toinen voinut pitää näppejään erossa hänestä, mutta kun kummituksen kuolemaääni kuului, Alaska tiesi oikean syyn. Hämmästynyt balettitanssija rypisti kulmansa ja mulkaisi Londonia vihaisesti, kun älysi, että koko suudelma oli ollut vain hämäystä.
Alaska tönäisi Londonin irti itsestään vähän töykeästi, mutta ajatteli ansainneensa sellaisen käytöksen toisen törkeän tempun jälkeen. Hän palasi katsomaan peliruutua päättäväisempänä kuin koskaan, mutta vasta silloin hänelle kävi ilmi, että hänen kummituksensa viimeinen elämä oli juuri mennyt. Alaska ei voinut uskoa silmiään, vaan hänen suunsa avautui raolleen hämmästyksestä ja silmien katse koveni kuin hän olisi vihainen itse pelille. Poika läimäisi pelikoneen kylkeä samalla itselleen puhuen: "Ei tää voi olla totta... Mitä helvettiä?"
Hän kääntyi takaisin poikaystäväänsä, joka virnuili ärsyttävän omahyväisesti vaikka tiesi, miten oli juuri voittonsa ansainnut. Alaska ei voinut aluksi edes sanoa mitään, hänellä oli niin petetty ja pettynyt olo sekä Londoniin, peliin sekä siihen, että oli oikeasti mennyt lankaan. Tummatukka pudisteli päätään Londonin julistaessa itsensä voittamattomaksi. Jos hän ei olisi ollut niin voitonhaluinen, olisi Alaska kenties pitänyt tilannetta hyvinkin hauskana tai olisi jopa tehnyt sen itse, mutta mikään ei ollut hänelle siinä tilanteessa tärkeämpää kuin reilu peli.
Alaska tasapainoili hetken tyynen rauhallisuuden ja jalkaapolkevan raivon välissä ja antautui lopulta käyttäytymään lapsellisen loukkaantuneesti.
"Sä et just tehnyt tota! Mä... oikeesti... vittu mikä mulkku", hän sihisi mahdollisesti Londonin rintaa sormellaan tökkien, korottamatta ääntään, koska ei olisi välttämättä halunnut kaikkien muiden luulevan, että hän oli juuri loukkaantunut hävittyään matsin Pac-Mania. Tai olihan hän hävinnyt, mutta tilanne oli hieman monimutkaisempi.
Tilanteen jälkeen he kuitenkin päättivät jatkaa pelailuaan ja Alaska sai käytettyä kaikki tikettinsä, mitä oli ostanutkin. Vaikka aluksi häntä oli hieman hirvittänyt se, kestäisikö Londonin mielenkiinto loppuun asti, oli pelihalli tehnyt tehtävänsä. Vaikka voittaminen oli Alaskalle tärkeää, hän oli silti seonnut laskuista siinä kumpi oli voittanut pelejä enemmän. Hieman katkerasti Pac-Mania muistellen hän soimasi itseään ja päätti uskoa, että London oli lopulta voittanut kaikessa. Ei legendaarisen pelin häviäminen mitenkään näkynyt hänestä ulospäin, koska poika oli painanut ajatuksen aika pian taka-alalle Londonin innostuneisuutta seuratessaan ja ylipäätään poikaystävänsä kanssa aikaa viettäessään.
Tikettien loppuessa Alaska oli tyydyttänyt jo täysin pelihimonsa, vaikkei hänelle ollutkaan tullut tylsää. Hän ei vain malttanut odottaa mitä he seuraavaksi keksisivät, vaikka hänellä olikin aikomus viedä heidät johonkin syömään. Kenties London haluaisi pysähtyä ruokkimaan ankkoja tai jotain muuta yhtä kliseistä, mutta Alaskan mielestä ehdottoman romanttista. Hänen tuumansa tekemisestä keskytyivät iloisen yllättävästi, kun London kertoi keksineensä ruokapaikan. Alaska kohotti yllättyneenä kulmiaan.
"Joo... mikä ettei. Kyllä me sinne meksikolaiselle voidaan mennä, mutta jos kerran sulla on jotain parempaa, niin mulle kelpaa mikä tahansa kunhan sulla on kivaa", Alaska aloitti puheensa kasuaalisti, mutta loppuun päästessään hymyili jo siirappisen maireasti. Hän tarkoitti joka sanaa, mutta oli tahallaan sanonut sen niin imelästi. Sitä paitsi olisi hauskaa nähdä, mikä olisi Londonin käsitys romanttisesta illallisravintolasta. Ainakin Alaskan mielestä romanttisesta siis; jos toinen veisi heidät johonkin jalkapallobaariin, lähtisi balettitanssija kotiin saman tien itkien naurusta.
Alaska kiiruhti Londonin perään ja jatkoi siitä matkaansa kohti autoaan kuunnellen, mitä Londonilla oli sanottavanaan. Hän virnisti toisen kehuille ja kääntyi sitten kävellessään katsomaan Londonia unohtaen viimeistään nyt Pac-Manin kanssa kokemansa pettymyksen.
"Ole hyvä, rakas", hän toisti ja yllättyi jälleen siitä, miten toisen kasvot saattoivat olla jossain hetkessä kylmät ja kolkot, mutta seuraavassa hetkessä saattoivat säteillä kaikista suloisinta Londonin ilmettä mitä kuvitella saattoi. Alaska ei ollut rakastunut vain tuohon ulospäin niin kaikin puolin karismaattiseen tapaukseen, vaan oli saanut myös maistaa sitä, mitä oli Londonin sisimmässä ja siitä hän vasta pitikin. Alaska vastasi siis samanlaiseella katseella, onnellisella ja viattomalla ja taisteli suudelmanhaluaan vastaan. Sen sijaan hän kurkotti ja pyrki ottamaan toisen kädestä kiinni hieman haparoivasti.
Autolle päästyään hän avasi pelkääjänpenkin oven ja ojensi kuplansa avaimet poikaystävälleen unohtaen pikku välikohtauksen vesipiipun kanssa. Sokea luottamus Londoniin koituisi vielä hänen kohtalokseen. Alaska istui paikalleen ja koetti parhaansa mukaan siivota suitsukkeitaan takaisin istuimen edessä olevaan laatikkoon ennen kuin hänen tarvitsisi laittaa turvavyötään kiinni.
"Ihme, ettei nää mennyt rikki", hän mutisi hieman syyttävästi, mutta kuitenkin kevyesti. Eivät suitsukkeet olleet kalliita eikä hän halunnut pilata tunnelmaa valittaen jostain niin mitättömästä. Varmistaakseen, että London tajuaisi tilanteen huumorin hän otti yhden käteensä ja osoitti sillä poikaystäväänsä.
"Ehkä alan polttelemaan näitä meidän huoneessa, siellä haisee liian miehiseltä", hän vitsaili. Suitsukkeet eivät todellakaan lähtisi tästä kuplasta mihinkään tai koko koulu saisi tietää hänen pikku salaisuuksistaan. Siltä häpeältä luultavasti Londonkaan ei pystyisi häntä pelastamaan.

Nimi: Crona

18.03.2018 22:53
London Davis - pelihalli

London oli varsin hyvällä tuulella, verrattuna siihen kuinka skeptinen hän oli treffien alkupuolella. Tietenkin hän oli uskonut, että Alaskan kanssa aivan mikä tahansa olisi hauskaa ja ihanaa, mutta tämä oli osoittautunut sitäkin paremmaksi. Alaska se sitten osasi, ja nyt jos koskaan blondi ymmärsi toisen olevan aikamoinen romantikko. Tätä hänen ei kuitenkaan tarvitsisi toiselle varmaan sanoa, sillä hän taisi tietää sen aivan yhtä hyvin itsekin. London oli aina pitänyt tummatukan itsetietoisesta puolesta, joka ei vähempiä väheksynyt tai kaunistellut. Toki välillä meno meni turhan kärkevän karuksi, mutta siitä London välillä pitikin.
Alaska reagoi juuri oikein pojan niiaukseen, mikä oli vain hyvä juttu ettei hän aivan turhaan juuri nolannut itseään.
"Hah, sen mä vielä joku päivä haluun nähdä", London vastasi naurahtaen Alaskan jalkapallokommentille. Tietenkään toinen ei tarkoittanut tätä, mutta London ei voinut olla tuntematta pientä kilpailunhaluista epäuskoa. Tietenkin hän oli parempi, mutta jostain syystä hän halusi päästä käytännössäkin todistamaan sen. Ehkä tuo tunne oli vain pelihallin ja karaoken tuoman adrenaliinin puhetta. Hän vain heilautti hiuksiaan pois kasvoiltaan ajaen samalla jalkapalloon liittyvät kilpailulliset ajatukset tiehensä.
"No mä lähinnä tarkotin asioita joilla on jotain väliä. Tai kun, mitä meistä kumpikaan oikeasti edes tekee koululla?" London vastasi kevyesti olkaansa kohauttaen. Hänelle koulu oli niin yhdentekevä osa elämää. Hän toki pärjäsi keskiverrosti, mutta se ei vaatinut muuta kuin tunneille saapumista ja satunnaista pänttäämistä. Todellisuudessahan koulunkäynti ei merkinnyt pojalle sen suurempia, sillä hänellä oli joka päivä houkuttavampi rahakasa New Yorkissa, jonne palata opintojen loputtua. Ehkä London saattaisi raahata poikaystävänsä mukaan suureen kaupunkiin, jossa toinen voisi edistää uraansa tanssijana ja elää miehensä rinnalla. London kohtasi Alaskan hymyilevän ilmeen, johon hän vastasi lempeästi hymähtäen. Tietenkään London ei tuntenut minkäänlaista alemmuuskompleksia toista kohtaan, hän vain oikeasti tarkoitti sanojaan. Jalkapalloa ja musikaallisuutta lukuunottamatta Alaska taisi viedä voiton kaikessa.
Londonin varpaissa kihisi innostus, kun Alaska siirtyi valikoimaan toista kappaletta. Kipaleeksi päätyi varsinainen klassikko, jonka täytyi olla suoraan Alaskan bravuurilistalta. Tietenkään London ei kuitenkaan kutistuisi toisen edessä, vaan pistäisi äänellään parastansa peliin. Alaska vastasi haastavasti kumppanilleen, johon London vain kohautti kulmaansa. Kumpikin oli selkeästi yrittämässä tässä täysillä, ja häviön täytyisi olla pieni isku vyön alle. Kappaleen aikana Alaska tanssahteli ja yritti liehitellä Londonia, mutta hän yritti pitää itsensä keskittyneenä ja olla lankeamatta kumppaninsa viehätykselle. Toki hän piti katseensa tiukasti toisessa, ja sen vuoksi aina välillä unohti sanat, kun ei voinut seurata niitä ohella olevalta näytöltä. Alaska kuitenkin lauloi nätisti kappaleen molemmat osat, joten epäonnistuminen ei ollut niin häpäisevää mitä se olisi saattanut olla. London kuitenkin korvasi nämä satunnaiset kompastumiset sointuvalla äänellään, jonka hän antoi kaikua ja lujaa langalliseen mikkiinsä.
Biisi saavutti loppunsa, ja London tunsi poskissaan pientä punoitusta. Tämä oli sekoitusta oikeasta kuumuudesta, ja Alaskan liehittelystä. London matki poikaystävänsä elettä ja haroi hiuksiaan pois kasvojensa tieltä. Laulu oli kieltämättä ollut kuumaa ja kiihkeää, ja London ei voinut olla hymyilemättä leveästi.
"Mä tiedän", London vastasi itsevarmasti virnuillen, hetkeksi unohtaen antaa vastakehun tummatukalle. Tämän tajutessaan, hän nopeasti lisäsi: "Sä olit tosi positiivinen yllätys. Tietenkään en olettanut mitään vähempääkään." Kohteliaisuus ei tullut ulos suinkaan väkinäisenä, vaikkakin hieman tönkön hiljaisen hetken jälkeen. London oli aina välillä ennättänyt keskittyä paremmin toisen vokaaleihin, ja ei voinut olla kuin ihailematta. Alaskaa saattoi helposti kutsua multitalentiksi, ja hänelle saattaisi suoda luvan olla niin ylimielinen mitä hän aina välillä osasi olla. London katsahti poikaystäväänsä hieman yllättyneenä, kun toinen väitti tämän olevan ensimmäinen julkinen laukukertansa. Hän oli kuitenkin niin sinisilmäinen, ettei osannut epäillä toisen sanoja epätosiksi. Enemmän häntä hämmästytti se, ettei toinen ylpeänä esitellyt tuota kaunista puolta itsestään, sillä hän ei kaihtanut kukkoilua muillakaan taidoillaan, joista osa oli selvästi laulutaitoa huonompiakin.
"Me voitaisiin suunnilleen perustaa bändi, ja sä voisit olla se upea tanssiva laulajatar", London vastasi leikkimielinen pilke silmäkulmassaan Alaskalle. Hän tulisi aivan varmasti pyytämään Alaskalta yksityisiä laulutuokioita, jolloin hän saattaisi vain uppoutua kuntelemaan toisen upeaa ääntä, ja katsella toista rakastunein ja unelmoivin silmin jostain pilvimaailmasta.
London oli raahannut poikaystävänsä Pac-Manin luokse, eikä sen kummemmin ajatellut aikasempaa kommenttiaan. Hän ei huomannut Alaskan nyrpeää momenttia, olihan hän nyt niin intopiukeana. Pelisali todellakin toi esille Londonin sisäisen 80-luvun lapsukaisen, josta hän ei ollut edes aikaisemmin tietoinen. Aikaisemmin London olisi pitänyt tätä huonona asiana, mutta Alaskan esiin tuomana fakta oli aivan mieluisa. Blondi nyökkäsi toisen rooliehdotuksille, ja hän asettui Pac-Manin ohjainten vierelle. Alaska ilmoitti olevansa valmiina, ja London vilkaisi häijysti virnuillen, nyökäten poikaystävälleen olevansa itsekin valmiudessa. Peli saattoi alkaa, ja London lähti suoraan vetämään täysillä. Pac-Man oli konseptina tuttu peli hänelle, mutta harvoja pelihetkiä puhelimella lapsuudessa lukuunottamatta London ei juuri ollut kyseistä peliä pelaillut. Aluksi hänestä tuntui, että hän saattaisi voittaa, mutta pelin edetessä taisi itsevarmuuskin jo olla valumaan päin kun häviö kolkutti ikävästi ovella. Tämähän ei käynyt päihinsä, joten London päätti hyvin törkeästi yrittää kääntää Alaskan pään toisen leuasta katsomaan blondia, jonka jälkeen hän painaisi omat huulensa pikaisesti toisen omiin. Samalla hänen oli tarkoitus jatkaa hahmonsa ohjailua, vaikkakin hän olikin sulkenut silmänsä. Erkaantuessaan London kuitenkin halusi uskoa häirinneen Alaskaa sen verran, että hän olisi saattanut palauttaa jälleen etulyöntiasemansa, joka mahdollisesti johtaisi voittoon. Mikäli London voittaisi, hän päästäisi suustaan pienen voitonhuudahduksen ja katselisi kumppaniaan hyvin omahyväisesti. Toki voitto olisi ansaittu likaisin keinoin, mutta voitto mikä voitto.
"Mä olen ihan voittamaton", London sanoi leikitellen naljaillen. Tietenkään hänellä ei ollut mitään tahallisen negatiivisia taka-ajatuksia, hän oli vain ylpeä itsestään.
Pojat jatkaisivat pelailuaan, kunnes tiketit olivat loppuneet. Voittoja ja häviöitä oli tapahtunut molempien kannalta, mutta tunnelma oli silti ilmeisesti täynnä rakastavaista iloa. Kun viimeiset pelit oltiin pelailtu, London päätti vuorostaan viedä treffejä seuraavalle kohteelle.
"Tässä välissä mä päätin meille täydellisen ruokapaikan. Se on tässä ihan lähellä, voin ajaa sut sinne jos haluat", London sanoi ehdottaen Alaskalle. Hän ei olettanut toisen kieltäytyvän, joten hän jo oli suunnilleen ottamassa askelia kohti pelisalin ulko-ovea, kuitenkin kohteliaasti odottaen poikaystäväänsä ja mahdollisia vastalauseita.
"Mulla oli oikeesti hauskaa, kiitos tästä rakas", London vielä jatkoi kumppaniaan rakastavan onnellisesti katsellen. Hänen kasvoillaan oli leveä, luonnollinen hymy ja poskia koristeli heleä puna.

Nimi: Cassie

17.03.2018 00:14
Alaska Hopper ~ Pelihalli

He lauloivat ja Alaskasta jopa tuntui välillä siltä, ettei London halunnut välttämättä tahallansa voittaa häntä. Tai tietysti kumpikin halusi voittoa, mutta platinablondi ei halunnut päihittää juuri Alaskaa, vaan pelin. Se oli helpottava ajatus ja sai Alaskan hieman rentoutumaan siinä laulaessaan, vaikka kappale silti oli hankala ja hän pelkäsi kuulla omaa ääntään.
Loppua kohden Alaska virkistyi ja sai jostain haalittua itsevarmuutta sen verran, että saattoi vilkuilla sanojen lisäksi myös Londonia, joka selkeästi laittoi parasta esitystään suoraan tummatukkaan katsoen. Hetken aikaa Alaska ihaili pelkästään toisen antautumista musiikille kunnes muisti, että oli itse samanlainen kun tanssi ja tälle yhtäläisyydelle hän hymyili.
Heillä oli hauskaa, sen Alaska tajusi, kun kumarsi poikaystävälleen ja toinen vastasi niiaamalla. Ele ei ollut ehkä kaikista sulokkain, mutta Alaska nauroi hyväntahtoisesti, ei siksi, ettei niiaaminen sopinut Londonille alkuunkaan. Hauskuus oli kai ollut hänelle itsestäänselvyys koko illanvieton ajan ja vaikka hän nauttikin joka hetkestä, jonka sai viettää Londonin kanssa, hauskanpidon olemassaolon myöntäminen sai Alaskalle vielä iloisemman olon. Hän rakasti nähdä toisen kasvoilla hymyn ja tuumi hieman hädissään jo, mitä seuraavaksi keksisi, että saisi nähdä tuon kauan kaivatun ilmeen Londonin kasvoilla.
"Et oo nähnyt mua pelaamassa jalkapalloa", Alaska vitsaili tajuamatta selkeästi, että London oli juuri kehunut häntä. Hän katsahti sitten poikaystäväänsä uudestaan. Hän ei ollut ihan varma, kuinka tosissaan toinen oli ollut. Jos Londonilla oli oikeasti sellainen olo, ettei hän olisi missään yhtä hyvä kuni Alaskalle, tummatukan pitäisi tehdä jotain sen eteen, että hän näyttäisi, ettei ollut täydellinen. Vaikka hän ei pitäisikään heikkouksiensa näyttämisestä, oli Londonille tehtävä asia selväksi.
"Sä oot mua parempi koulussa", hän huomautti keveällä äänensävyllä, koska ei uskonut Londonin olevan sillä hetkellä valmis puhumaan syvällisiä tai keskustelemaan siitä, että he olivat tasavertaisia eikä Alaska ollut oikeastaan missään keskivertoa parempi kuin baletissa. Tätä poika ei kuitenkaan aina myöntänyt edes itselleen, vaan uskotteli vakaasti, että loisti kaikessa, mitä teki. Näköjään vakuuttelu oli ylettynyt ulkopuolisiinkin henkilöihin. Alaska hymyili puhuessaan, mutta ei käynyt kieltäminen, etteikö hänen silmissään olisi ollut rehellistä loistoa, kun hän tavoitteli Londonin katsetta saadakseen toisen uskomaan.
Alaska vaati toista erää innostuneena siitä, että oli säilynyt hengissä ensimmäisestä ja sai Londonilta myönteisen vastauksen. Se ei ollut todellakaan mikään ihme ja Alaska olisi ollut enemmän yllättynyt, jos toinen olisi halunnut lopettaa. Hän valikoi kappaleensa ja rehvasteli sitten Londonille selkeästi saaden enemmän itseluottamusta.
"Katsotaan", hän haasteli, vaikka tiesi vallan mainiosti Londonin loistavan myös tällä kierroksella. Ehkä tämän kappaleen häviäminen pistäisi Alaskaan enemmän, olihan kyseessä yksi hänen lempibiiseistään, mutta hän saisi ainakin näyttää nyt aidosti, mihin hänestä oli. Pieni epävarmuus kaiveli hänen hermojaan koska hän ei tiennyt, oliko laulanut ensimmäisellä kierroksella niin sysipaskasti, että London joutuisi suurin piirtein huutamaan omaan mikkiinsä, ettei kuulisi hänen lauluaan. Alaska ei uskonut itseään niin huonoksi laulajaksi, joten sivuutti epäilykset itselleen hieman suuttuen. Vihaisuus sai häneen uudenlaisen kamppailufiiliksen ja vielä kerran Londonia haastavasti katsahtaen oli hän viimein valmis.
Alaska alkoi laulamaan ja tanssimaan, tällä kerralla ottaen tilan ja Londonin huomion haltuunsa niin hyvin kuin taisi. Vaikkei esitys ollut läheskään yhtä hyvä kuin mitä Londonilla oli, olihan platinablondi kuin kotonaan mikki kädessä, Alaska oli silti itsevarma. Tuntien tietysti sanat läpikotaisin Alaska leikki niiden mukana, tehden käytännössä oman pienen musiikkivideonsa. Laulunsa hän oli jo pitkä aika sitten treenannut kappaleen suhteen maksimiinsa, joten hän ei voinut stressata siitä kovinkaan paljoa, parempaan hän ei pystynyt, mutta sen, mikä puuttui vokaaleissa, hän koetti saada tanssimalla ja viettelemällä Londonin liikkeillään.
Kappale oli viimein ohi ja Alaskan oli myönnettävä, että hänelle oli tullut hieman kuuma esittäessään duon molemmat osat sekä tanssiessaan parhaansa mukaan niin hyvin kuin taisi langallinen mikki kourassaan. Hän kuljetti sormensa hiuksiensa läpi siirtäen ne pois otsaltaan ja katsoi Londonia kenties odottavasti, vähintään yhtä innoissaan mitä platinablondi näytti olevan.
"Sä oot luonnonlahjakkuus!" Alaska kehaisi virnistellen hammashymyä myöten loistavalle poikaystävälleen. Hän ei ollut kappaleen loputtua edes katsonut, kumpi oli voittanut ja oli tällä kerralla ollut niin keskittynyt omaan esitykseensä ja kukkoiluun, että oli unohtanut arvioida Londonia kriittisesti. Toinen oli laulanut upeasti, totta kai, mutta tällä kerralla Alaskalla ei ollut vahingossa jäänyt siitä minkäänlaisia negatiivisia häviämisajatuksia. "Mä en oo koskaan esiintynyt laulaen, mutta ei se ollut ollenkaan niin paha, kun luulin." Hän valehteli.
London ehdotti Pac-Manin pelaamista ja Alaska ehti hädin tuskin edes kohottaa olkapäitään sanoakseen, että mikä tahansa kävisi, kun poikaystävä oli jo ottanut häntä kädestä ja lähtenyt viemään kohti kyseistä peliä. Londonin seuraavat sanat kuitenkin särähtivät muuten niin riemukkaan Alaskan korvaan. Miten niin "päihitän sut siinä'kin'"? Oli aivan totta, että London oli häntä parempi laulamaan mutta äskeisen - varsin monimuotoisen - esityksen perästä Alaska ei halunnut kuulla olleensa jälleen häviäjä. Tuskin London näki hänen pari sekuntia kestävää hapanta naamaansa, eikä Alaska olisi edes halunnut toisen tietävän, että joku oli vikana.
He pääsivät Pac-Manin luokse ja Alaska syötti tikettejä sisään koettaen unohtaa Londonin äskeisen möläytyksen. Vilkaistessaan platinablondia Alaska tiesi, ettei toinen ollut tarkoittanut sanomisiaan sillä tavalla, miten balettitanssija ne otti. Hän koetti unohtaa äskeisen ja keskittyi sen sijaan siihen, että London olikin innostunut pelihallista heti karaoken jälkeen, vaikka alun perin olikin käyttäytynyt hieman skeptisesti. Hieman riskialtis pelihalli-idea oli siis tähän mennessä ollut onnistunut, vaikka Alaska oli aluksi epäillytkin sen toimivuutta. Jokin eksoottinen paikka normaalin puiston tai salin sijasta oli kuitenkin tuntunut hänestä Londonille sopivammalta vaihtoehdolta. Tämä sai Alaskan kasvoille jälleen täysin iloisen ilmeen, kun hän asettui pelikoneen eteen ja painoi kaksinpelin valikoivaa näppäintä.
"Mä voin olla kummitus, niin ole sä Pac-Man", hän ehdotti ja asettui oikealle puolelle peliä, laskien kätensä kummituksia ohjaavien näppäinten päälle valmiina aloittamaan. Hänen tarkoituksensa oli yksinkertaisesti estää Londonin Pac-Mania saamasta hedelmiä tai palloja tappamalla hahmon. Alask tunsi jälleen kilpailuhenkisyytensä nousevan pintaan ja mietti jo valmiiksi, mitä voisi heittää näyttöä päin, jos häviäisi rutkasti.
"Valmiina", hän ilmoitti vaikka London olisi varmasti hyvin nähnyt sen ihan itsekin. Tummatukka ei vain malttanut odottaa pelin käynnistymistä ja poikaystävänsä rökittämistä, vaikkei koskaan ollut ennen Pac-Mania pelannutkaan oikealla pelikoneella.

Nimi: Crona

16.03.2018 21:08
London Davis- pelihalli

Laulaessaan London oli kuin kala vedessä, yhtä sulava ja virtaviivainen. Kaikki tuntui jotenkin oikealta, kuin palapelin palaset vain loksahtelivat paikalleen. Rakkaan biisin laulaminen rakkaan ihmisen kanssa oli aivan mahtava tunne. Blondi täyttyi aivan uudenlaisesta energiasta ja adrenaliinista. Hän halusi tehdä vaikutuksen vierellään laulavaan kumppaniinsa, joten pisti todellakin parastaan peliin. Hän piti lähes kokoajan katseensa Alaskassa, sillä hän osasi Rock me -kappaleen sanat entuudestaan ulkoa. Kuka bändin fani nyt ei osaisi? Biisivalinta auttoi Londonia keskittymään entistä kovemmin ääneensä, jonka hän pyrki pitämään mitä puhtaimpana ja menevänä. London ei pitänyt itseään minään maailman parhaimpana laulajana, muttei voinut kieltää pätevyyttään. Ja vaikkei pätevyyttä löytyisikään, se ei estäisi poikaa tekemästä jotain mitä hän niin hartaasti rakasti. Musiikki toki oli hänen henkilökohtainen rakkaudenkohteensa, oli sen esittäminen muille aina yhtä tyydyttävää. Sillä hetkellä London ei kuitenkaan ajatellut ketään muuta kuin Alaskaa. Hän halusi kuulostaa ja näyttää toisen edessä hyvältä - ei, ei hyvältä, vaan täydelliseltä.
Sanoja muunnellessaan Alaska punastui hitusen, ja vastaukseksi vinkkasi vihjailevasti silmäänsä. Londonin keskittyminen herpaantui, ja sen huomasikin muutamasta naurahduksesta laulun seassa. Sillä hetkellä London ei oikein osannut huomioida toista, ja sitä miltä toisesta mahtaisi tuntua. Pieni jäykkyys ja epävarmuus oli kuitenkin havaittavissa, mutta hiljattain Alaskakin taisi lämmetä laulamiselle. Välillä blondi antoi huomionsa keskittyä enemmän poikaystäväänsä ja hänen äänensä kuunteluun. Kieltämättä toinen ei tainnut olla täysin Londonin tasolla, mutta sen saattoi selittää vain kokemuksen puutteella. Alaska kuulosti oikein hyvältä - Londonin vain täytyi muistaa myöhemmin kehua siitä huumansa seasta.
Kappale läheni loppuaan yllättävänkin nopeasti. Siitä olikin jo hetki, kun jalkapalloilija oli viimeksi päästänyt laulajan sielunsa vapaaksi. Hänestä oikein tuntui siltä, ettei hän haluaisi lopettaa. Laulu loppui, ja Alaska päätti kumartaa. Vastaukseksi London niiasi varsin neitimäisesti, ikään kuin matkien toisen balettitaustaa tai jotain. Hän todennäköisesti vain näytti naurettavalta. Alaska heitti satunnaisen kehun Londonille, johon hän kohotti kulmaansa virnuillen.
"Missä sä et sitten ole hyvä? Välillä tuntuu etten voi päihittää sua missään", London sanoi tietysti tarkoittaen toisen yllättävän hyvää lauluääntä. Niskassaan blondi tiesi, että oli voittanut melko kirkkainkin valoin toisen, muttei antanut pienen äänen estää häntä kehumasta poikaystäväänsä.
"Ihan kuin oisit lukenut mun ajatukset, mieluusti", London jatkoi vastaustaan kun Alaska haastoi revanssiin. Hän olisi mielellään halunnut laulaa enemmän, ja kerta toinenkin oli noin innokas ei hän missään nimessä kieltäytyisi. London odotti innolla taistoa seuratessaan, kun toinen valikoi kappaleista mieluista. Tyypillisesti London oli tarkka siitä mitä hän lauleskeli, mutta toisen kyseessä hän ottaisi vastaan aivan mitä tahansa. Sitä paitsi, aikaisemminkin toinen oli onnistunut valikoimaan oikein mieluisan kappaleen. Tällä kertaa valinnaksi osui Londonille tuttu, muttei kuitenkaan omaa bravuuria edustava viisu. Hän vain kohautti kulmaansa haasteelle.
"Sä aliarvioit mua kulta", London vastasi turhankin hunajaisesti, ja matki toista ottaen jonkin sortin aloitusasennon. Alaskasta hehkui itsevarmuus. London ei ollut aivan yhtä ylpeä, mutta hän ei tuntenut oloaan sen yhtään uhatummaksi saati alakyntiseksi. Tottakai London tunsi kyseisen kappaleen, ei vain yhtä hyvin kuin kumppaninsa.
Kappale alkoi, ja Alaska oli nyt täysin itsevarmassa elementissään. Hän jopa toi mukaan pientä jalkapeliä. London ei tietenkään pystynyt ottamaan mallia toisesta, mutta päätti kiristää äänialaansa jottei ainakaan siinä osastossa häviäisi poikaystävälleen. London ei yleensä sen kummemmin noteerannut sanojen merkitystä kappaleissa, mutta Alaskan vinkatessa silmää ja liehitellen toista, huomasi London sanojen olevan suhteellisen häröt. Blondi vain virnuili nälkäisesti Alaskalle, muttei antanut tällä kertaa laulamisensa häiriintyä.
Kappale loppui, ja Londonista tuntui että hän pärjäsi tehtävästä aika kunnialla.
"Enkö mä ollutkin mahtava? Mulla on ihan sika hyvä fiilis kun pääsi pitkästä aikaa esiintymään", London hihkaisi loistaen. Hän hymyili leveää hammashymyä, eikä voinut olla hillitsemästä hyvää oloaan. Sillä hetkellä hän ei lainkaan ajatellut, miltä toisesta mahtaisi tuntua. Hän oli niin täynnä itseään ja lauluääntään, oli ihme että hän edes tiedosti Alaskan olemassaolon.
"Mennäänkö pelaamaan sitä pac-mania? En malta odottaa että päihitän sut siinäkin", London vastasi jo hamuillen poikaystävänsä kättä, ja mahdollisesti lähtien raahaamaan toista pelikoneen luokse.

Nimi: Caca

16.03.2018 16:28
Mia Dorsley - Koulun käytävä

Yllättyneisyys valtasi Mian kehon, kun opettaja sanoikin, ettei hän olisi pulassa. Se sai tytön kuitenkin hämmentymään enemmän, sillä mitä Thaddeus muuten hänelle tulisi puhumaan. Kerta tyttö ei ollut pulassa, niin mitä sitten? Mia olisi halunnut nyt heti tietää opettajan asian, eikä vain miettiä, mitä toinen suustansa voisi päästää. Pian opettaja kuitenkin sanoi, että kyse olisi Mian palauttamasta viime viikon äidinkielen esseestä. Sen kuuleminen sai ruskeasilmäisen kurtistamaan kulmiaan ja samalla hän loi toiseen kysyvän katseen. Sanat, jotka opettaja seuraavaksi sai ulos suustaan eivät olleet ihan sitä mitä tyttö oli alunperin odottanut. Hän ei ollut mokannut, Thaddeus valitettavasti oli. Se äidinkielen essee, mihin tyttö oli käyttänyt paljon aikaa oli nyt hukassa. Hymy Mian kasvoilla hyytyi ja hänen huulensa vetäytyivät pelkäksi viivaksi, joka muutti ilmeen hyvin vakavaksi. Pian tyttö kumminkin huokaisi ja puhalsi otsatukkaansa parempaan asentoon. Ei opettaja tahallaan hänen esseetään ollut hukannut, ei tietenkään. Eikä Mia uskonut, että Thaddeus muutenkaan tekisi mitään sellaista tahallaan. Puhdas vahinkohan se oli ollut, ja niitähän sattuu jokaiselle. Mia palautti huulilleen ystävällisen hymyn.
"Ei se haittaa", Mia sanoi ja haroi hetken ajan hiuksiaan. Ei Mia voisi tuollaiselle opettajalle olla vihainen, eikä se muutenkaan ollut tytön luonteen mukaista suuttua vain tuollaisesta. "Mutta olitko ehtinyt edes vilkaista sitä? Eikai minun tarvitse sitä tuon takia tehdä uudestaan?", tyttö kysyi ja huokaisi lopuksi. Hän ei haluaisi tehdä esseetä uudestaan, sillä oli paljon muutakin tehtävää. Mia halusi myöskin mennä lenkille silloin, kun se vain oli mahdollista ja jos ilmaantuisi lisää töitä ei tyttö saattaisi lenkille ehtiä.

Nimi: Cassie

15.03.2018 15:07
Alaska Hopper ~ Vähän autossa ja sit pelihallissa

Alaskan puhuessa kamalalla aksentillaan hän sai Londonin kasvoille ilmeen, jota ei aivan osannut tulkita. Ilmeisesti toinen oli jotenkin huvittunut äskeisestä ja vaikka Alaskalla oli täysi työ pitää pokkansa ja olla katumatta täysin äskeisestä tekoaan, hän sai kuitenkin vaivaantuneen hymyn väännettyä huulilleen.
"Ei siis koskaan enää", hän mutisi puoliääneen lähinnä itsellensä, mutta myös ilmoittaakseen Londonille, ettei toisella ollut mitään huolta - hän ei enää koskaan puhuisi sillä tavalla.
Kaksikon matkalla pelihallille London sanoi Alaskaa teinihirviöksi ja hyväntuulisesti tummatukka vain pyöräytti silmiään moiselle väitteelle. Toki London oli aivan oikeassa, hän oli teini ja varsin dramaattinen sellainen, mutta sitä iloa hän ei toiselle soisi, että myöntäisi platinablondin olevan oikeassa.
He päätyivät Alaskan möläytyksen myötä pelaamaan karaokea ja vaikka hän suhtautui asiaan varsin epäilevästi, ei hän voinut sanoa ei. Alaska osasi kyllä laulaa sen verran, ettei ollut aivan mahdotonta kuulla hänen suustaan laurunluritusta jos toista, mutta se ei ollut hänen tyylistään. Londonin seurassa laulaminen oli eri asia. Alaska tiesi toisen olevan todella lahjakas ja hän tuskin koskaan pystyisi laulamaan huolettomasti toisen rinnalla, koska pelkäsi liikaa epäonnistumista tai itsensä naurunalaiseksi laittamista.
London tuskin nauraisi hänen laulullensa, olivathan pojat sentään läheisiä ja jalkapalloilijan piti tietää, kuinka herkkä Alaska oli häviämisen suhteen. Tummatukka ei voinut silti ravistaa ahdistunutta oloaan pois, kun hänen valitsemansa kappale alkoi soimaan kaiuttimista ja hän tunsi armonaikansa kuluvan loppuun.
Viimeinkin poika tajusi tarkistaa myös Londonin mielentilan kyseisestä kappalevalinnasta ja London näyttikin varsin innostuneelta ja valmiilta voittamaan hänet mennen tullen. Alaska katseli poikaystäväänsä lannistuneena, mutta lempeän rakastavasti ja kiitti ajatuksissaan toista siitä, että sentään toinen heistä nautti olostaan.
He aloittivat laulunsa ja vaikka Alaska olikin aluksi arka, hänen kilpailuhenkisyytensä löysi taas pian keinonsa ja Alaska nosti hieman äänensä voimakkuutta päästessään kohti kertosäettä. Hän ei ollut kuunnellut kappaletta pitkään aikaan, mutta sanojen näkeminen helpotti valtavasti laulamista ja varsinkin Londonin ääni helpotti hänen keskittymistään, vaikka hän periaatteessa lauloikin toista vastaan.
Alaska oli niin keskittynyt laulamiseen, että oli oikeasti hetken aikaa jo kuvitellut voittavansa. Kun London kääntyi häntä kohti, voitonmahdollisuudet hälvenivät yhtä nopeasti kuin hän kuuli toisen täydellisessä vireessä olevan äänen. London kuitenkin näytti olevan aivan täysillä mukana ja sai jollain tavalla Alaskankin innostumaan ja unohtamaan jälleen sen, että kuulosti varmasti aivan kamalalta toisen korvissa.
Balettitanssija päätti tehdä sitä, missä oli hyvä ja kenties saada jonkinlaisia arvostuspisteitä siitä. Londonin siis kääntyessä kohti toista, Alaska alkoi liikkua musiikin tahdissa, vaikkei päässytkään kovin pitkälle mikin johdon takia. Hänelle tuli kuitenkin itsevarmempi olo, joten hän sai myös hymyiltyä poikaystävälleen.
Kertosäkeessä London korvasi sanoja omilla versioillaan ja vaikka Alaskan kilpailuhenkisyys estikin häntä tuntemasta kovin paljoakaan poikaystäväänsä kohtaan juuri nyt, pojan sydän silti hypähti ja hän tunsi hieman punastuvansa. London oli niin luonnollinen laulaessaan, että Alaskan oli pakko hetken ihailla sitä, vaikka lauloikin niin hyvin kuin taisi. Tuo iski silmäänsä platinablondille kuin jatkaakseen vihjailua, jota oli tehnyt niin runsaasti.
Kappaleen loppuessa Alaska oli jo palautunut suhteellisen normaaliksi ja oli päässyt suurimmasta osasta epävarmuuttaan eroon. Hän luotti siihen, että oli laulanut niin hiljaa, ettei olisi täysin nolannut Londonia. Tuon ylpeys ei silti antanut hänen pahoitella mahdollisesti epävireistä lauluan, joten kappaleen loppuessa hän vain kumarsi Londonille.
"Sä laulat aika hyvin", tummatukkainen kommentoi kulmiaan kohottaen ihan kuin kumpikin heistä ei tiennyt Londonin lahjoista. "Mutta mä vaadin kostoa. Taistellaan!"
Alaska poimi jälleen ohjaimen ja etsi tällä kerralla hetkeäkään empimättä kappaleen You're the One That I Want.. Hän rakasti musikaaleja ja Grease oli yksi hänen lemppareistaan, joten myös kappaleita oli tullut laulettua ja kuunneltua näiden vuosien aikana enemmän kuin tarpeeksi. Alaska tunsi jännittävänsä hieman, mutta tällä kerralla se oli hyvää jännitystä, odottamista. Hänen kasvoillaan oli viekas virne, kun hän palasi Londonin rinnalle valittuaan kappaleen alkavaksi.
"Nyt mulla on kotikenttäetu", hän rehvasteli ja otti aloitusasennon. Vaikka kappale oli duetto, hän ei tiennyt, tiesikö London biisiä ollenkaan. Hän ei voinut ottaa sitä riskiä, että laulaisi vain toisen puolen sanoista ja London jäisi yksin laulamaan jotain, mitä ei osannut, joten Alaska päätti toimia kummassakin roolissa. Hän oli jopa harjoitellut omat, vapaat tanssiliikkeetkin.
Kappale alkoi ja vaikkei Alaska edelleen voinut kovinkaan paljon liikkua, hän osasi jalkaliikkeensä taitavasti. Laulun alkaessa hän lauloi tällä kerralla hyvin itsevarmasti ja ehkä itsevarmuus antoi anteeksi sitä, ettei hän pystynyt osumaan jokaiseen nuottiin niin täydellisesti, kuin London varmasti pystyisi. Sanat olivat varsin vihjailevia alussa ja Alaska käytti jokaisen tilaisuuden hyväkseen ja iski silmäänsä, osoitti Londonia ja mittaili toisen vartaloa katseellaan sopivissa väleissä. Ehkäpä tällainen esitys saisi Londonin ajatukset muualle siitä, että Alaska häviäisi itse taiston melko varmasti.

Nimi: Crona

14.03.2018 22:59
London Davis - pelihalli ja auto ja kaikkea

London antoi hymynsä levetä hieman toisen nauraessa ylimakealle kehulle. Hymy kuitenkin hyytyi yhtä nopeasti kuin kiehuva vesi pakkasessa Alaskan avatessa suunsa ja päästäessään ilmoille hirvittävintä aksenttia maan päällä. London vain katseli kumppaniaan puoliksi irvistäen ja puoliksi huvittuneena. Hänen kulmat kurtistuivat, ja Londonin täytyi hetken miettiä että oliko tuo landepaukku hänen vierellään oikeasti se rakas Alaska. Hetken blondi yritti keksiä jotain vastattavaa, mutta hän vain oli niin järkyttyneen oloinen ettei millään saanut mitään terävää vastausta aikaiseksi. Hän vain tyytyi pudistelemaan päätään naureskellen välillä. London palautti katseensa tiehen, ja ajatteli että Alaska oli tehnyt oikean päätöksen korjatessaan tuon kammottavan aksenttinsa yleisamerikkalaisella. Tätähän poju tosin ei sillä hetkellä ääneen toiselle sanoisi.
”Ehkä siinä tapauksessa sut voidaan korottaa teinihirviöksi”, London vastasi päästen yli pienestä närkästymisestään. Hänen äänensävyynsä oli palannut se tuttu, hyväntuulinen pistely. London hetken puristi tiukempaa kiinni poikaystävänsä kädestä, kuin pahoitellakseen ja ollakseen varma että toinen pysyisi juuri siinä missä hän olikin - Londonin rinnalla hyvässä että pahassa.
”Mä vaan tiedän sut niin hyvin”, blondi vastasi vinkaten kevyesti silmää Alaskalle, kuitenkin naurahtaen tämän jälkeen.
Londonhan oikein innostui silmissä, kun kumppani toi esille nurkassa piilevän karaokelaitteen. Se jos mikä olisi hauskaa, sillä se olisi kenties ainoa asia jossa London varmasti päihittäisi rakkaansa. Yleensä hän ei ollut näin kilpailuhenkinen, mutta pelihallin nostalginen tunnelma ja Alaskan luontainen voitontavoittelu taisivat tartuttaa Londonin.
Alaska valikoi kappaleita, ja London tarkkaili tarkkavaisesti toista. Häntä ei juurikaan kiinnostanut kappale, sillä se häpeämättä sanottakoon, London voittaisi Alaskan missä tahansa. Ellei hän sitten valitsisi jotain tennessee redneck hippikappaletta. Tosin siinä vaiheessa London olisi valmis heittämään pyyhken rinkiin jo alust asti, jos vain pääsisi näkemään Alaskan kotojuurensa elementissään. Alaska päätyi One Directionin biisiin Rock me. Tietenkin valinta oli positiivinen yllätys, muttei hän voinut olla ajattelematta mahdollisia taka-ajatuksia päätöksen taustalla. Halusiko Alaska vain tahalleen hävitä? Eihän tämä olisi siinä tapauksessa edes hauskaa. Alaska kuitenkin vakuutteli osaavansa jotenkuten sanat.
”No sulla on nyt sitten mahdollisuus”, London vastasi virnistäen. Biisi oli alkamassa, ja London tunsi sulautuvansa elementtiinsä. Jokainen sävel oli lukuisista kuuntelukerroista tuttu, ja laulun alkaessa blondin ääni osui täysin jokaiseen sävelkorkeuteen. Sanat tulivat kuin luonnostaan, ja rytmi ei karannut missään kohdassa. Hetkeksi hän oli jopa unohtanut vieressään laulavan henkilön, sillä toinen oli niin hiirulaismainen. London kääntyi toista kohden, ja antoi palaa vain kaksinkertaisesti. Häntä ei kiinnostaisi mikäli ympärille kokoontuisi yleisöä, tämä oli London omassa elementissään. Kertosäkeen kohdalla blondi lopetti hetkeksi laulamisen vain lausuakseen suullaan sanat ’fuck me’ rock me:n sijasta. Hän pyrki pitämään huolen siitä, että Alaska huomasi tämän ilmiselvän vihjailevan eleen. Ehkäpä jokin siraus sääliä ja myötätuntoa kumppania kohtaan olisi ollut toivottavaa, sillä London taisi suurin piirtein suorastaan leveillä heikomman osapuolen edessä.

Nimi: Cassie

13.03.2018 22:46
Alaska Hopper ~ Vähän autossa ja paljon pelihallissa

London vertasi Alaskan aksenttia seireenien lauluksi ja silloin Alaska ei voinut enää hillitä itseään. Tietysti poikaystävä oli tarkoittanut pelkkää hyvää ja ilmeisesti halunnut rohkaista Alaskaa, mutta toinen ei voinut sille mitään, että sanat olivat aivan liian paksuja tulemaan Londonin suusta. Balettitanssija nauroi hetken varsin makeasti ja vilkaisi sitten kumppaniansa pahoittelevasti.
"Mä en todellakaan oo samaa mieltä, kulta", hän totesi kaikista syvimmällä Tennesseen aksentillaan mitä vain pystyi kuin korvatakseen äskeisen naurunsa. Siitä oli niin pitkään kun hän oli viimeksi käyttänyt sitä, että sanat kuulostivat aivan uusilta hänen korvaansa ja taisipa tämä olla ensimmäinen kerta kun Londonkaan kuuli hänen aksenttinsa kunnolla. Se oli kuitenkin sen arvoista ja hän tunsi heti jonkinlaisen helpotuksen aallon pyyhkäisevän ylitsensä, ihan kuin hän olisi juuri kertonut Londonille suuren salaisuuden sen sijaan, että oli vain kaivanut vanhan puhetapansa esiin.
Heidän matkatessaan kohti pelihallia vastasi London ehkä turhan suoraan Alaskalle balettitanssijan lapsikommenttiin. Tästä tummatukka sai sen käsityksen, että oli kenties mennyt hieman liian pitkälle, vaikkei hänen mielestään Londonin kasvojen väittäminen babyfaceksi kaikista kamalin haukkuma ollutkaan varsinkaan äskeisen vesipiippukohtauksen jälkeen. Siksi Alaska päätti niellä Londonin heittämät sanat 'hauras' ja 'poikamainen' vaikka hän olisikin halunnut päästä sanomaan jotain jo ehkä liian puolustavaa.
"Pikkupojusta jolla on autokortti", hän kuitenkin muistutti hyväntuulisesti ja puolustamatta itseään sen enempää. Ovelle päästyään hän jatkoi toisen härnäämistä avaten oven Londonille typerän kommentin saatelemana ja nautti jalkapalloilijan suomasta katseesta. Hän jotenkin piti siitä, että sai työnnettyä Londonin pois alfan asemastaan, johon pojat olivat molemmat jo niin tottuneet, mutta pelkäsi salaa myös sitä, missä kulkisi raja. Hänen huolensa väistyi ainakin toistaiseksi, kun hän vastasi Londonin hymyntekeleeseen omalla varsin omahyväisellä virneellään.
Alaska kävi ostamassa lippuja peleihin ja palasi takaisin poikaystävänsä luokse, jolla oli ilmeisesti vielä hieman paikan tarkastaminen kesken. Tummatukkainen alkoi selittämään peleistä ja harmikseen huomasi Londonin olevan varsin harvasanainen. Hänelle muistui mieleen ystävänpäivätanssit ja hänen tanssinsa koreografiat, joita London ei ollut ilmeisesti ihan tajunnut ja nyt hänestä tuntui, että hän oli samalla vauhdilla pilaamassa tämänkin, jos ei hillitsisi puhetulvaansa.
"Vanhanaikaisempi... aluksi mun piti sanoa jotain kärkevää takasin, mutta mä itse asiassa pidän siitä", hän hymyili vähän hämmentyneenä, kun London vastasi hänelle. Vanhanaikainen saattoi kuulostaa jonkun korvaan haukkumasanalta, mutta London ei ollut sanonut sitä ollenkaan sellaisella äänensävyllä, että Alaska olisi voinut loukkaantua. Tietysti hän oli heistä vanhanaikaisempi, ainakin hänen treffipaikkansa kieli siitä kovasti. Kliseisempi oli kuitenkin London huumemafiaisänsä ja menneisyytensä kanssa, mutta tämän mielipiteen hän piti ihan rauhan takia omana tietonaan.
Alaska meni möläyttämään, että hallissa oli myös karaoke ja kuunteli nyt Londonin puheen kyseisestä pelistä naamioiden kasvoilleen taitavasti iloisesti yllättyneen ilmeen. Yllättynythän hän olikin ja lähinnä soimasi itseään siitä, että oli sanonut karaoken ääneen. Olisi pitänyt arvata, että London innostuisi siitä mutta kai peli oltaisiin löydetty ennemmin tai myöhemmin. Alaska muistutti itselleen, että jos treffit onnistuisivat, hänen pitäisi tehdä uhrauksia, vaikka olikin uhrannut jo melkein koko uskottavuutensa typerän autonsa takia.
"Me ei todellakaan lauleta sitä", Alaska nauroi ja käveli karaokelaitteen luokse tunkemaan muutaman lipun sen sisälle. Hän otti ohjaimen käteensä ja alkoi selaamaan kappalevalikkoa. Hänhän ei ollut uuden musiikin suurkuluttaja joten kaikista suosituimpien biisien nimet menivät ohi, mutta onnekseen hän tiesi edes joitain.
Alaska selasi listaa sama tekaistun autuaalinen ilme kasvoillaan ja huomasi viimein, että ehkä olisi aika vaihtaa sitä tai London alkaisi epäilemään jotain. Vaikka balettitanssija ei paljon halunnutkaan ajatella sitä, miten tulisi häviämään ja kunnolla, hän silti muistutti itselleen muutaman kerran, että tämä oli vain laulua ja hän oli käytännössä jo hävinnyt. Kun One Directionin joku käytännössä tuntematon kappale osui hänen silmäänsä, hän painoi aloitusnäppäintä melkein automaattisesti. Jos hän häviäisi, hän haluaisi hävitä niin, ettei hänellä ollut alussa edes mitään mahdollisuuksia.
"Katsotaan, muistanko sanat. Kuuntelin tätä joskus kun yritin tehdä suhun vaikutuksen, vaikken sitten koskaan saanutkaan näyttää, mitä osasin", hän kertoi tällä kertaa oikeasti hetken jopa nauttien tilanteesta, sillä hän oli aina mielissään, kun sai esitellä taitojaan. Hän otti kaksi mikkiä telineestä ja ojensi toisen Londonille kun One Directionin Rock Me alkoi viimein soimaan. Hän piteli omaa mikkiään hieman epävarmasti, koska ei ollut laulanut karaokea varmastikaan lähemmäs kymmeneen vuoteen.
Hän toivoi, että London innostuisi esittelemään omia taitojaan sen verran riemukkaasti, että hän itse voisi suosiolla jäädä hurraamaan taka-alalle. Sanat ilmestyivät ruudulle ja vaikka Alaska koettikin esittää kovin rohkeaa ja itsevarmaa siinä seisoessaan, ensimmäiset sävelet hänen suustaan olivat kovin epävarmoja ja hiljaisia. Hän taisi täristä hieman.

Nimi: Crona

13.03.2018 21:31
London Davis - PElihalli ja sinne matkalla jeejee

Alaska ei vaikuttanut noteeraavaan maalais-sanan käyttöä, mikä oli vain erinomainen asia. Toinen jakoi siis saman fiiliksen kumppaninsa kanssa, joka hyväksyisi leikkimielisen kettuilun. Turhaan tässä lähdettäisiin provosoitumaan, kunhan vain leikiteltiin. London oli varsin tarkoin ajatellut, mitä sanoisi ja ei voinut kieltää tuntevansa olonsa hieman pettyneeksi. Alaska jätti huomioimatta sekä negatiivisen, että myös sen positiivisenkin. Rakkaus oli niin suuri tabu heidän suhteessaan, ja etenkin Londonin suusta tuollaiset myöntymiset eivät olisi yleisiä. Blondi ei kuitenkaan antaisi lievän pettymyksensä näkyä olemuksestaan.
"Voisinpa sanoa samaa, mutta en taida. Toisaalta sun suusta paksuinkin murre kuulostaisi seireenin laululta mun korviin", London jatkoi tällä kertaa hieman varovaisemmin flirtailuaan. Pettymys tuntui yhä sydämessä, vaikka hän yrittikin parhaansa mukaan vain sivuuttaa sen ja edetä keskustelussa.
London oli kiinnittänyt katseensa nyt tiehen. Hän haroi välillä hiuksiaan hajamielisesti, muttei juurikaan ajatellut mitään sen merkitsevämpää. Välillä hän tunsi poikaystävänsä tummien silmien katseen kasvoissaan, eikä voinut olla tuntematta rakkauden kumpua syvällä sisimmässään. Heidän välinen suhde tulisi aina olemaan draamantäytteinen ja suttuinen, mutta sillä hetkellä asiat näyttivät valoisimmilta mitä ne ovat pitkään aikaan. London uskalsi jo väittää itselleen, että tällä kertaa tämä kestäisi, ja että pidempikin yhteinen tulevaisuus ei olisi aivan mahdotonta. London asetti kyynärpäänsä ikkunalle, ja nojasi poskellaan kämmeneensä. Kenties ne hetket, jolloin saattoi jutella rauhallisesti hullunkurisistakin asioista, olivat ne jotka kertoivat enemmän, kuin tuhatkunta ruusua ja suklaarasiaa rakkaudesta, mitä toinen saattoi toista henkilöä kohtaan tuntea.
Londonin noustessa autosta, hänen poskillaan helotti heleä puna, ja hänen hiuksensa olivat jostain syystä mittelön aikana ennättäneet sotkeutua entisestään. Hän haroi tiuhaa tahtia suortuviaan saadakseen ne edes jonkinlaiseen, esiteltävään kuntoon. London hengitti raikasta kevätilmaa yrittäen viilentää itseään äskeisen kuuman hetken jäljiltä. Alaskalle nuo tuollaiset tuskin tarkoittivat aivan samaa, mitä ne tarkoittivat Londonille. Hänen täytyisi saada jotain muuta ajateltavaa, kuin nuo poikaystävänsä pehmeät, syötävät huulet painettuina omia vasten.
London seurasi reippaasti Alaskaa, vaikka hänen katseensa ja olemuksensa viestivät herkeämätöntä vastarintaa. Tummatukka ei kuitenkaan katsellut kumppaniaan päin, joten ne pienimmätkin vastustelun ja avunhuudon yritykset valuivat kuin viemäristä pois. Alaska vastasi Londonin nurisevaan kommenttiin, ja tämä kieltämättä sai hänet värähtämään ja räpyttämään silmiään.
"Hei sä olet niin hauras ja poikamainen, että menisit ylikasvaneesta pikkupojusta", London vastasi samalla mitalla takaisin, kuulostamatta kuitenkaan liiakseen kärkevältä. Hän ymmärsi tilanteen olevan humoristinen, vaikka Alaskan tokaisu tulikin hieman puskista. Kaksikko oli löytänyt tiensä ovelle, jonka tummatukka avasi hölmösti kommentoiden Londonille. Blondi mulkaisi Alaskaa murhanhimoisesti, kuin sanoakseen että lopeta, toi on noloa. Toisaalta olihan se myös söpöä, että toinen otti vakavissaan sen vastuullisen ja miehisen roolin näillä treffeillä - tai miksi sitä ikinä voisikaan kutsua. Tämän johdosta London kuitenkin väläytti olkansa ylitse hyvin nopean hymynpoikasen.
Sisällä Alaska meni ostamaan jotakin lippuja, ja London katseli hieman sanattomana ympärilleen. Hän oli nähnyt tällaisia vain joissakin vanhoissa teinileffoissa, eikä hän ollut koskaan ajatellut astuvansa sisälle pelihalliin. Tunnelma oli kuin vanhasta teinileffasta, ja London salaisesti piti siitä. Täällä poikaystävät saattaisivat purkaa terveellisesti kilpailunhimoisia ajatuksiaan, ja nauttia toistensa seurasta. Alaska aina kuvaillaan romanttiseksi persoonaksi, ja sen kyllä huomasi näin ajatellusta treffipaikasta. London ei kuitenkaan halunnut ilmiantaa vaikuttuneisuuttaan, joten korjasi katseensa tyypilliseen kylmänviileään virneeseen. Blondi kohtasi palaavan kumppaninsa, joka kantoi mukanaan aikamoista paperinippua. Kuinka paljon Alaska meinasi täällä oikein pelata? London ei ottanut toista pelaajatyyppinä, mutta toisaalta viime hetkien aikana hän oli oppinut paljonkin uutta vanhasta tuttavastaan. Toista kuunnellessaan London oli hieman pihalla, joten hän päätyi vain nyökkäilemään mukana.
"Siis aivan mitä sä haluat tehdä, mulla ei ole aavistustakaan mitä täällä edes voi tehdä. Sä voit sitten johdattaa mua, kun olet meistä se vanhanaikaisempi osapuoli", London vastasi pilke silmäkulmassa, jopa hieman epätoivoisestikin. Hän tietenkin uskoi ja toivoi treffien olevan täydelliset ja hauskat, mutta sen toteutumiseksi London ehdottomasti tarvitsisi poikaystävänsä tukea ja ohjeistusta. Seuraavaksi Alaska mainitsi jotain karaokesta, ja silloinhan Londonin katseessa syttyi valo. Vaikka Alaska ilmeisesti oli murjauttanut vitsin, otti blondi toisen sanat ehdottomasti vakavissaan.
"Joo, me ehdottomasti lauletaan! Annan sun valita kappaleen, niin voidaan sitten vaikka laulaa se Sweet Home Alabama, jos se on sulle helppo ja kotoisa", London vastasi nyt jakaen poikaystävänsä innostuneisuuden. Hän melkein unohti edes ajatella sitä faktaa, että Alaskasta ei välttämättä olisi aivan yhtä mukavaa lauleskella muiden ihmisten edessä, mitä Londonista olisi.

Nimi: Cassie

13.03.2018 20:45
Alaska Hopper ~ Kupla --> Pelihalli

Alaska virnisteli onnistuneesti kun sai reaktion aikaiseksi Londonissa hänen vihjailuillaan. Vaikka hän nyt oli kovin innokas keksimään ehdotteluja, oli vain pakko miettiä, mikä häneen oli mennyt. Alaska oli valmis lyömään vetoa, että tämä päivä oli erikoisuus ja normaalisti hän letkauttelisi jotain yhtä himoa tihkuvia kommentteja vain erikoistilanteissa. Hän oli onnistunut suurin piirtein kaikessa tähän mennessä mitä oli suunnitellutkin ja Londonin seura sekä onnistumisen tunne saivat hänelle sen verran itsevarman - ja kieltämättä myös rakastuneen - olotilan, että hänen oli aivan pakko palkita London sanaleikillä.
Varmasti platinablondi pettyisi kun tulevina päivinä Alaska ei lämpenisikään yhtä helposti toisen samanlaisille heitoille. Kolmosluokkalainen tiesi jo valmiiksi että viettäisi seuraavan viikon tuumien sitä, kuinka kevytkenkäisiä hänen kaikki flirttailuyrityksensä olivat olleet. Hän karisti ajatuksen mielestään ja toivoi, että London saisi jollain tavalla hänet unohtamaan epäilynsä illan aikana.
Alaska palasi ajatuksistaan nykyhetkeen, kun London vertasi häntä maalaiseen. Vaikkei balettitanssija loukkaantunutkaan, häneltä silti pääsi yllättynyt tuhahdus ja sen jälkeen lyhyt naurahdus. Hän oletti Londonin vitsailevan, olihan toisen puhe ollut muuten niin veikeää, joten hän ei jäänyt miettimään 'maalaista' sen enempää, vaikka totta se olikin ja Alaska vihasi sitä faktaa.
"Mä vastaisin sulle samalla mitalla, mutta valitettavasti sun aksentti on seksikkäämpi", hän myönsi toisen käyttäessä New Yorkilaista aksenttiaan. Hän puhui täysin totta, Londonin aksentti oli pieni yksityiskohta, joka teki toisesta niin kamalan vastustamattoman. Alaska oli myös tarkoittanut vastauksensa alitajuiseksi flirtiksi vaikka puhuikin lähinnä itsestään. Hän vihasi omaa aksenttiaan ja muisteli katkerana niitä vuosia, joina hän oli yrittänyt opetella tennesseeläisestä puheestaan eroon. Tietysti mistään ei päässyt eroon ikuisesti ja hänen joissain lauseissaan saattoi silti kuulla vivahteita, mutta pääosin poika oli ylpeä siitä, että oli saanut kielensä kuritettua perusyhdysvaltalaisen yleisaksenttiin.
Hetken ajan Alaska näki itsensä ajamassa kaaraansa lähellä jonkun järven rantaa ja auringon paistamassa hänen silmiinsä. Vaikkei sitä olisi koskaan itselleen myöntänytkään, hän kyllä kaipasi välillä kotiosavaltiotaan ja perhettään. Tai lähinnä perheen tuntua, sillä itse perheen kanssa olemista hän ei kestänyt tai tulisi tulevaisuudessa kestämäänkään. Vilkaisu Londoniin sai hänet unohtamaan menneensä ja luomaan uusia hyviä muistoja auton ajamisesta. London korvasi kaikki katkeransuloiset muistot jäänsinisillä silmillään ja yleisesti julmilla kasvoillaan.
Tilanne eteni pian siihen, että auto oli parkkeerattuna tien sivuun ja Alaska oli suutelemassa Londonia, kun ei kerran ollut saanut vesipiippuaan takaisin. Hän huolehtisi siitä varmasti myöhemmin ja luultavasti piilottaisi sen penkkinsä alle tai johonkin muuhun hankalampaan paikkaan, ettei Londonin tarvitsisi varastella sitä. Alaskan häpeilevä puna häipyi pian kasvoilta hänen hukuttaessa epävarmuutensa toisen huuliin ja syliin. Tilanne kesti tovin jos toisenkin, kunnes Alaska päätti lopulta kumppaninsa suutelun hieman hämillään siitä, miksi oli ollut niin... haluava. Joka tapauksessa hän poistui autostaan.
Alaska ilmoitti, minne he olivat menossa ja sattui varsin selkeästi huomaamaan Londonin epäileväisen katseen. Itsevarmuutensa takaisin saaneena äskeisestä sessiosta hän ei kuitenkaan vaikuttanut itse laisinkaan huolestuneelta siitä, sujuisiko pelaaminen vai ei. Hän otti toista kädestä ja lähti kulkemaan reippain askelin kohti valitsemaansa huviketta.
"Sä meet ihan hyvin lapsesta kun oot niin babyface", Alaska vakuutti kulkiessaan ja vaikka London ei välttämättä näkisikään hänen kasvojaan, hymyilisi hän silti leveästi toisen skeptiselle kommentille. Onneksi suurimman osan ajasta heidän huumorintajunsa oli aika samaa luokkaa, joten Alaskaa ei harmittanut ollenkaan toisen epäilyt. Hän pääsi pelihallille ja virnisti sitten leveästi, kun kiirehti avaamaan oven Londonille.
"M'lady", hän kehräsi ja nauttisi entistä enemmän, jos poikaystävä vaikuttaisi saavan iskun nenilleen. Aiemman prinsessa ja prinssi- keskustelun takia Alaskan oli vain aivan pakko saada jotenkin kostettua, vaikkei ollutkaan pistänyt pahakseen sitä, mitä platinablondi oli sanonut.
Hän meni sisälle pelihalliin ja jäi hetkeksi ihailemaan tummia seiniä sekä neonvaloja ja retroääniä, joita tuli pelikoneista. Hän katseli myös asiakkaita ja yllättyi siitä, kuinka paljon siellä oli teinejä ja aikuisia. Entistä parempi vain, ei hän olisikaan jaksanut lapsia ryntäilemässä ja etuilemassa jonoissa. Alaska kääntyi kassan puoleen ja osti sekä hänelle että Londonille pelitikettejä runsaasti ja palasi sitten poikaystävänsä luokse.
"Mitäs sanot? Saat päättää ensimmäisen pelin, mutta mun on aivan pakko pelata jossain välissä erä Pac-Mania sitten. Tuolla on tanssipeli, btw", Alaska jutteli innostus hehkuen hänen kasvoiltaan ja viimeisen lauseen aikana hänen äänensävynsä muuttui korkeammaksi, paljon merkitsevämmäksi. Totta kai hän halusi pelata tanssipeliä, mutta jos London ei olisi samaa mieltä, ei hän pakottaisi.
"Ja tuolla on karaoke. Voidaan laulaa vaikka Sweet Home Alabama, kun se on tällaisen maalaisen heiniä", Alaska naureskeli osoittaen tikettejä pursuavalla kädellään pelihallin nurkkaan. "Mä sitten vitsailen." Hän muistutti, koska kaikista vähiten haluaisi 1. laulaa 2. laulaa aksentillaan 3. laulaa Londonin kuullen, joka oli häntä paljon parempi laulamaan ja hän häviäisi 4. hävitä.

Nimi: Crona

13.03.2018 17:55
London Davis - hippikaarassa -> kävelemässä pelisaliin

"Huhhuh", London vastasi Alaskan kommentille lupauksista. Sanoessaan hän tarttui kiinni t-paitansa kauluksesta, ja liehitteli sitä aivan kuin hikinen ihminen tekisi viilentäekseen itseään. Ele tietenkin oli sarkastinen, muttei blondi voinut kieltää etteikö nauttinut ja odottanut innolla, mitä Alaska loppujen lopulta toteuttaisi ja mitä ei. Se otti myös jonkinlaista vastuuta pois jalkapalloilijan niskasta, jos tummatukka päättäisi ottaa ohjat edes kerran suhteen fyysisestäkin puolesta. Toki London oli mestari siinä mitä hän teki, mutta kyllä häneltäkin ideat loppuisivat kesken jos pitäisi pitkälle täysin yksin pötkiä. Alaskan sanat myös tavallaan saivat Londonin tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi suhteesta, kun toinen niin astui mahdollisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ehkä Londonin pitäisi ottaa mallia poikaystävästään siinä asiassa.
London otti mallia toisesta, ja vuorostaan naurahti hänen kommentille. Tunnelma oli jälleen kevyt ja raikas, joten blondi ei edes harkinnut toisen sanoista närkästymistä. Tämähän oli vain hyvä, että vanha kunnon juro että tyly Alaska palaili hiljattain - vaikkakin se herttaisen häpeilevä oli myös ihana.
"Saanen olla eri mieltä. Musta tuntuu että sä olet käyttänyt jotain taikavoimia ja niiden avulla onnistunut täysin lumoomaan mut, enhän mä muuten koskaan rakastuisi maalaiseen", London sanoi korostaen äärimmäisyyksiin New Yorkin 'aksenttiaan'. Alaska toivon mukaan ymmärtäisi lauseen pointin, eikä ottaisi sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Sitä paitsi, Londonhan käytti sitä niin myyttistä r-sanaa, joten olettaisi sen riittävän olevan tarpeeksi suuri pehmuste muutoin piikittelevän lauseen seassa. Blondi katseli poikaystäväänsä lauseen sanoessaan, ja piti katseensa yhä sinä lempeänä ja hellänä.
London piti katseensa toisessa, vaikka tuo kiinnittikin enemmän aikaa tien tuijotteluun. Myönnettäköön että blondi saattoi olla hetken kateellinen siitä, ettei hänellä ollut Alaskan täydellistä huomiota. Lopulta järki kuitenkin löysi tiensä Londonin päähän. Sehän oli vain hyvä, että tummatukka oli vastuullinen kuski. Londonin tapauksessa auto olisi poikennut tieltä kerran tai pari, ja mahdollinen nokkakolarikin olisi ollut lähellä. London pyöristeli hetken silmiään jälleen Alaskan sanoille. Toinenhan kävi kunnon kierroksilla, ja London nautti siitä.
"Täytyy pistää muistiin jatkoa varten", London sanoi katsellen Alaskaa, ja puraisten hieman huultaan. Tyypillisesti blondi olisi jo täysin vallannut kumppaninsa pedin ja jakanut sen joka yö hänen kanssaan, mutta Alaskan kohdalla hitaasti eteneminen jotenkin tuntui oikealta. Ehkä viime kerralla he etenivät turhankin nopeasti, ja se saattoi olla osasyy Londonin säikähtämiseen. Toisaalta jalkapalloilijasta tuntui siltä, että olisi nyt viimein valmis jakamaan kaiken ja lopun elämänsä poikaystävänsä kanssa.
Alaska yritti napata bongia blondin käsistä, mutta hän teki kaikkensa ettei toinen saisi sitä haltuunsa. Hän vain nauroi tummatukan säälittäville, pikkutyttömäisille haukkumasanoille ja yrityksille pakottaa Londonia taipumaan tahtoonsa. Londonin nauru ei kuitenkaan ollut ilkeän pistelevää, vaan lähinnä heleää ja oikeasti huvittunutta. London ei naurunsa seasta viitsinyt kommentoida takaisin toiselle, sillä hän saattaisi vain sytyttää tummatukassa pahemman liekin. Kesken tappelun London päätti ottaa tilanteen haltuunsa, ja suudella toista. Alaskan intohimo oli yllättävää, mutta London vastasi siihen vähintäänkin samalla mitalla. Alaska kietoi kätensä blondin niskaan, mikä sai suudelman vain syvenemään entisestään. Pusuttelua jatkui hyvän tovin, kunnes Alaska päätti keskeyttää hetken ja poistua kumppaniaan määräten autosta. London päästi pienen tuhahduksen, sillä eihän kukaan nauttinut kuumien hetkien keskeyttämisestä. Hän kuitenkin pääsi nopeasti siitä yli, ja ennen kuin poistui kuplasta, laittoi London bongin takaisin hanskalokeroon. London astui sukkelasti ulos kuplasta, sulkien oven perässään. Hän seurasi Alaskan liikkeitä kulma koholla. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mihin kumppani oli heidät raahannut. Lopulta Alaska mainitsi jotain ilmajääkiekosta, ja osoitti korttelin päätyä kohti. London katsoi suuntaan epäuskoisesti, ja kuullessaan Alaskan seuraavat sanat siirtyikin epäuskoinen katse poikaystävään. London tietysti tarttui kiinni toisen tarjoamaan käteen, muttei voinut olla näyttämättä skeptimismiä kasvoiltaan.
"Pelihalli? Eikö se ole paikka lapsille tai surullisille läskeille?" London kysyi epäuskoisesti, mutta lowkey innostuneesti.

Nimi: Cassie

13.03.2018 00:17
Alaska Hopper ~ Kuplassa --> Kohti pelihallia

Alaska tahtoi yhtä nopeasti ohi vanhempikeskustelusta kuin ilmeisesti Londonkin, joten hän vain hymähti ymmärtäväisesti, kun London kertoi isästään.
Alaskan flirttaillessa jälleen hän huomasi toisen hämmentyvän entistä enemmän ja se jos jokin sai Alaskan virnistelemään omahyväisenä. Hän harvemmin keksi yhtä kaksimielisiä vitsiä useampia kappaleita kerrallaan mutta nyt kun viimein niitä jostain tuli, hän aikoi käyttää jokaisen tilaisuuden. Londonilla olisi ainakin enemmän odotettavaa ja Alaskalla enemmän itsevarmuutta. Ja kyllähän oli varmasti Londonillekin mukavaa, ettei jalkapalloilija yksin pitänyt huolta suhteen irstaudesta, vaikka Alaska vähemmän välittikin sanan kaiusta.
"En mä sano, vaan lupaan", Alaska korjasi pilke silmäkulmassa ja katse tiessä. Hän nautti siitä, että sai toisen hämillensä edes kerran ja viimeistään toisen tunteet paljasti hiusten hajamielinen harominen. Jos hän olisi vilkaissut poikaystävänsä suuntaan, olisi hän palkinnoksi saanut nähdä myös punan toisen kasvoilla, mutta sillä hetkellä liikenteen tarkkaileminen tuntui tärkeämmältä tehtävältä kuin Londonin tuijottaminen.
"Kiitos", Alaska sanoi totuudenmukaisesti, kun London lohdutti häntä hänen musiikkimaustaan. Nyt oli jopa aikaa vilkaista nopeasti jalkapalloilijaa joten tietysti Alaska käytti tilaisuutensa hyväksi ja kohtasi toisen harvinaisen lempeät silmät. Hän kuitenkin naurahti Londonin seuraavalle kommentille ja palasi katsomaan tietä.
"En nyt sanois ihan niinkään. Ja tietysti sulla on fiini maku, et sä muuten olis valinnut mua", Alaska kommentoi kulmakarvaansa kohauttaen, itseään tahallisesti imarrellen. Tilaisuus oli vain liian hyvä piikittelyyn ja itsekehumiseen, ettei sitä voinut hukata ja Alaskasta tuntui, että London antaisi sen anteeksi.
"Mä haluan antaa sulle jotain mitä odottaa. Sä voisit tulla joskus visiitille mun puolelle huonetta, tiedäthän", vastasi balettitanssija heidän jutteluunsa sänkyjen jakamisesta. Oikeastihan Alaska hieman pelkäsi, että London kaipaisi välillä omaa rauhaa ja vietti siksi suosiolla suurimman osan öistä omassa sängyssään. Jos hän olisi ajatellut vain itseään, olisi hän tietysti nukkunut joka yön poikaystävänsä kainalossa. Hän esti väristysten kulkemasta kehonsa läpi kuin odottaen tulevia öitä, hänen pitäisi pysyä nyt housuissaan.
Toinen fiasko tapahtui Londonin sotkiessa koko etupenkin Alaskan suitsukkeisiin ja löysipä toinen lopulta hänen vesipiippunsakin. Totta puhuen Alaska oli täysin unohtanut koko kapistuksen olemassaolon koska tunnetusti ei paljon ruohoa poltellut tietyistä syistä, mutta kyllä hän välillä salaa hengitti siitä vesihöyryä nikotiinilla tai ilman. Sitä Londonin tosin ei olisi tarvinnut tietää.
"Sä tiedät etten mä polta ruohoa tai mitään muutakaan, läskipää, anna se tänne", Alaska sihisi kurkotellessaan bongiaan takaisin. Hänen sanoistaan puuttui kuitenkin sellainen käskevä sointu, jota London olisi ehkä totellutkin ja sen sijaan Alaska taisi kuullostaa vain valittavalta pikkutytöltä. Vahinko oli jo ehtinyt tapahtua eikä hän voittaisi enää mitään vaikka saisikin piippunsa takaisin.
Alaska oli osin aavistellut ja osin ehkä toivonut seuraavaa tapahtuvaksi; siinä keikkuessaan London otti häntä lanteista kiinni ja siirsi syliinsä. Vaikka Alaska inahtikin ärsyyntyneenä, hän auttoi itsensä siihen verrattuna varsin mallikkaasti toisen päälle istumaan ja yhä kurkottelemaan omaisuuttansa takaisin. Hän kurtisti kulmiaan toisen vitsikkäille kasvoille, mutta tuskin ehti edes avata suutaan haukkuakseen Londonia taas jollain tyhjänpäiväisellä nimellä kun platinablondin huulet olivat jo hänen omillaan.
Alaska unohti vesipiippunsa silmänräpäyksessä ja sen sijaan kietoi molemmat kätensä Londonin niskan taakse syventääkseen heidän suudelmaansa. Hän oli ahnas ja ehkä jälkikäteen mietittynä turhankin intohimoinen, mutta hetken suudelmaintonsa tyydyttämisen jälkeen hänen suukkonsa kävivät rakastavimmiksi ja lempeämmiksi.
"Nyt me kävellään", hän totesi, kun irrottautui viimeinkin Londonista. Ehkä hän olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta katu, jonka viereen hän oli parkkeerannut, oli suhteellisen vilkas ja hän halusi vaikuttaa hieman vähemmän hurmioituneelta teiniltä. Alaska kurkotti pelkääjän paikan ovenkahvaa ja avasi oven lähteäkseen itse ensimmäisenä ulos.
Kun London olisi tullut hänen perässään pihalle hän lukitsisi ovet ja osoittaisi korttelin päätyyn.
"Miltä pari matsia ilmakiekkoa kuulostaisi?" hän kysyi härnäten, tällä kertaa itse hamuten toisen kättä omaansa, jotta voisi lähteä kuljettamaan poikaystäväänsä väkimassan virrassa kohti pelihallia. "Me mennään pelihalliin."

Nimi: Crona

12.03.2018 23:02
London Davis - autossa ;))-(

London tunsi selkäpiissään pienen kylmyyden kuullessaan Alaskan kolkon äänensävyn. Hän kuitenkin tiesi, ettei kolkkoutta tarkoitettu blondille, joten hän uskalsi pysyä rentona. Sillä hetkellä pojan teki mieli halata toista tai jotain, mutta näin autoa ajaessa se ei varmaan olisi järkevää. London päätyi siis vain hymyilemään rohkaisevasti, ja ikään kuin kertomaan katseellaan kuinka paljon hän toista rakastikaan. Londonin katse kuitenkin jäykistyi hieman Alaskan udellessa lisää tietoja. Normaalisti blondi mulkaisisi kyselijää ilkeästi ja ohittaisi asian, mutta balleriinan kohdalla hänen täytyisi luottaa toiselle arimmatkin aiheet.
"Joo, tai kun sille raha ja sellainen on tärkeämpää kuin oma poika", London vastasi yrittäen kuulostaa hyväntuuliselta. Kieltämättä aihe oli kuitenkin sen verran kivinen, että oli vaikeaa pitää yllä aitoa hymyä. Onnekseen kumpikaan ei tainnut haluta antaa keskustelun ajautua liian syviin vesiin. London yritti saada mukavuuttaan takaisin korjaamalla asentoaan rennommaksi pelkääjän penkillä.
London räpytteli silmiään entistä epäuskoisemmin Alaskan sanoille. Mikä nyt toisen oli oikein riivannut? Mikä tahansa se olikin, London salaisesti piti siitä. Toivottavasti riivaus ei katoaisi mihinkään, ja Alaska sitten oikeasti toteuttaisi uhkailunsa.
"Oot viettänyt mun kanssa ihan liikaa aikaa kun sanot tollasia rivouksia", London sanoi yhä yllättyneitä silmiään pyöritellen. Hän haroi hieman sekalaisia hiuksiaan sormillaan, ja siirsi sitten katseensa pois Alaskasta. Huomaamattaan Londonin kalpeita poskia koristeli hyvin hento puna, joka tietenkin oli seuraamusta vieressä istuvan höppänän sanoista.
Alaska taputteli hillittyyn tahtiin sormiaan rattia vasten kappaleen mukana. London hymyili omahyväisesti nähdessään toisen rentoutuvan, vaikkakin ehkä hieman vastentahtoisesti. Hymy kuitenkin hyytyi Alaskan vastauksesta.
"Ei sun tarvitse hävetä mitään tollasta mun kanssa", London vastasi turvallisesti hymyillen, katsellen toisen ruskeita silmiä. "Hei One Direction on ihan yhtä hienostunutta kuin vaikka Bach tai Vivaldi - usko mua, musiikkiharrastajana mulla on hyvin fiini maku."
London jatkoi nyt pilke silmäkulmassa itsevarmuuden takaisin saaneena. Hän toivoi tartuttavansa säteilevää oloaan Alaskaankin, jotta tunnelma pysyisi kevyenä ja hauskuuttavana. London kuitenkin hymyili lempeästi ja ymmärtävästi, kuin varmistaakseen että hän kyllä tukisi toista, tykkäsi hän sitten mistä hippibändeistä tahansa.
London vain naurahti hieman epäuskoisesti ja pudisteli päätään.
"Mun syli on aina avoin. Oon kieltämättä jopa vähän yllättynyt, ettet jo nyt vietä muutenkin kaikkia öitäs mun käsissä", London vastasi naurahdellen virne huulillaan. London nautti tällaisesta pimeän puolen omaavasta Alaskasta. Tosin blondin oli hetken aikaa etsittävä syytä kyseiseen käytökseen itsestään. Ehkäpä Alaska oli tosiaan tullut niin humalaan Londonista, että jo käytännössä muuttui samaksi persoonaksi. Jalkapalloilija katsahti poikaystäväänsä, joka juuri sopivasti puri huultaan. London räpäytti silmiään hieman nälkäisesti, mutta siirsi katseensa nopeasti takaisin tielle. Hän ei nyt ryhtyisi silmäpeliin.¨
Siinä tavaroita penkoessaan London kyllä kuuli Alaskan estelyt, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tavarat sinkoilivat sinne sun tänne blondin päälle ja alle ja ympärille. Londonilla oli varsin leikkisä olo, ja hän jostain syystä oletti Alaskan ajattelevan tilannetta aivan yhtä koomisena. Toinen kuitenkin reagoi lähes vastakohtaisesti, sillä toisen kasvoille oli lehahtamassa nyt tulinen, vihainen puna. London katseli toista hetken hieman hermostuneesti, mutta päätti jatkaa pientä leikkimistään.
"Ootko sä nyt ihan varma? Ihan kun voisin haistaa tuoreita budin jämiä", London sanoi härnäävästi, kun yllättäen Alaska pysäytti auton ja lähti kömpimään poikaystävänsä puolelle. London pyrki nostamaan vesipiippua istuimensa selkänojan taakse, ja niin korkealle mitä nyt matalakattoinen kupla salli. Alaska yritti saada piippua takaisin, mutta blondi teki parhaansa ettei niin tapahtuisi. Hän vain nauroi erittäin huvittuneesti tulipunaiselle, häpeissään olevalle poikaystävälleen. Tilanne kuitenkin rauhoittui juuri sopivaksi hetkeksi, kun toinen päätti haukkua blondia paskanaamaksi. London vain virnuili, kun päätti tarttua toista kiinni lanteilta, ja nostaa toisen paremmin istumaan syliinsä, mahdollisesti asettaen toisen jalat omiensa sivuille. Sitten häpeämättä, mikäli Alaska niin sallisi, painaisi London huulensa vasten poikaystävänsä omia. Tällä kertaa poju antaisi suudelman kestää niin pitkään, mitä Alaska tahtoikaan, ikäänkuin korvaukseksi aikaisemmasta. London tietysti halusi osoittaa rakkauttaan kaikilla pienilläkin teoilla, mutta siinä tilanteessa hän myös toivoi hartaasti Alaskan rauhoittuvan ja rentoutuvan.

Nimi: Cualacino

12.03.2018 20:45
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatchin pysähtyessä Mian eteen, nuoren neidon olemus oli selkeästi kärsimätön. Tuosta käytöksestä hän päätteli, että Tyttö ajatteli tehneensä itse jotakin. Thaddeus hymyili toiselle vakuutellen, että kaikki oli kunnossa, vaikkakin aura hänen ympärillänsä oli aavistuksen verran kiusallinen.
“Älä huoli, et ole pulassa”, Thaddeus vakuutti vielä sanallisesti, naurahtaen nolosti samalla. “Mutta siitä viime viikon esseestä minulla oikeastaan oli asiaa.” Thaddeus huokaisi syvään ja kierrätti katseensa vielä katossa kerätäkseen itsensä. Syystä tai toisesta asian myöntäminen oli Thatchille yllättävän vaikeaa. “Olen tainnut hukata sen jonnekin.” Suoria sanoja. Ei ehkä hyvä. Thatch yritti tuoda aina uutiset oppilaille mahdollisimman pehmeästi, mutta siitä huolimatta, että hänellä piti olla laaja sanavarasto, se ei usein onnistunut. Tosin se, että Thaddeus tunsi englannin kielen kuin omat taskunsa, ei todellakaan tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut automaattisesti verbaalisesti kovinkaan lahjakas. Sanat tottelivat häntä kyllä paperilla, mutta sosiaalisesti yhä aavistuksen kömpelölle, vaikkakin suloiselle ja lempeälle opettajalle huonojen uutisten kertominen oppilaille ei tullut luonnostaan. Siispä ilmoitukset saattoivat tulla oppilaille iskuna päin kasvoja. Thatch pystyi vain toivomaan, että Mia ottaisi uutiset vastaan niin hyvin kuin tilanteessa oli vain mahdollista.

Nimi: Cassie

12.03.2018 20:25
Alaska Hopper ~ Hippiautolla liikenteessä

Alaska soi itsekin pahoittelevan hymyn Londonille, kun toinen katsoi häntä siihen malliin, että varmasti pelkäsi sanoneensa jotain pahasti. Ei Alaskaan periaatteessa kolahtanut se kovin pahasti ja hän oli itsekin suhtautunut asiaan rauhallisemmin kuin oli olettanut, mutta oli silti hyvä tietää, ettei Londonilla ollut aikomustakaan olla tahallaan uteleva tai ilkeä. Vaikka Alaska piti todellakin siitä, että London oli hänelle kiltti ja tällä tavoin myös hänen luottamuksensa kavalaan jalkapalloilijaan kasvoi, ei hän silti halunnu Londonin kokonaan menettävän piikittelevää särmäänsä. Siihenhän Alaska oli alun perin toisessa rakastunutkin.
"Lähinnä kai sain tän rotiskon että pitäisin turpani kiinni porukoiden huumeidenkäytöstä", Alaska puuskahti käyttäen ronskimpaa kieltä kuin hänellä oli tapana, kenties katkeruus lapsuudesta tihkui näin paremmin läpi hänen sanojensa. "Ja mitä sä tarkotat? Puhutko sun isän huumebisneksistä?" Alaskasta oli jollain tavalla surullisen huvittavaa, että heidän molempien menneensä kietoutuivat huumeiden ympärille, vaikka he olivatkin niin eri puolilta Yhdysvaltoja tulleet kun oli mahdollista. Alaska huomasi Londonin koettavan kevyttä äänensävyä joten ei itsekään turhia synkistellyt puhuessaan asiaa.
"Sun suulle on kyllä monenlaista käyttöä, älä huoli", Alaska vihjasi virnistäen. Hän oli iloinen että he pääsivät eteenpäin huumekeskustelusta ja ihmetteli myös sitä, miten oli niin vihjaileva kuin mitä oli. Ehkä se johtui siitä että hän oli järjestänyt heidän seikkailunsa ja täten koki olevansa vastuussa Londonin viihdyttämisestä oli kyse normaalista keskustelusta tai ehdottelusta. Vaikka Alaskan katse oli tiessä, hän silti sivusilmällä tarkkaili Londonin eleitä ja ilmeitä ja hymyili omahyväisesti, kun huomasi yllättäneensä poikaystävänsä. London täytyi pitää varpaillaan.
Jefferson Airplane soi jälleen radiosta ja Alaskan oli pakko myöntää että rakasti kappaletta, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Hän taputti hieman sormellaan rattia musiikin tahdissa muttei viitsinyt alkaa lipsynccaamaan sanoja tai olisi paljastanut itsensä. Tuttu kappale sai hänet hieman rentoutumaan, kunnes hän huomasi Londonin olevan hieman huolestuneen näköinen. Balettitanssija käänsi katseensa toiseen ja sai niskoilleen kysymyksen. Aluksi hän olisi halunnut kiistää asian edelleen ja väittää, että kappale oli täyttä kuraa, mutta valehtelu ei olisi tie, jonka hän haluaisi valita.
"Mua vaan harmittaa että tykkään samoista jutuista kun mun vanhemmat", Alaska huokaisi ja katsoi Londonia kuitenkin luottavaisesti, jotta toinen tietäisi, ettei hän ollut pahoittanut mieltään. "En halua olla samanlainen kun ne. Ja vaikka sun musamaku ei ehkä oo kaikista hienostunein niin se sentään ei kieli sun historiasta. Sitä paitsi on jotkut biisit One Directionilta ihan okei." Alaska hymyili. Hän ei tietysti kuunnellut kovinkaan paljon tätä Londonin lempibändiä mutta oli joskus heidän suhteensa ensimmäisellä yrityskerralla koettanut tehdä vaikutusta toiseen ja kuunnellut melkein koko tuotannon läpi.
London kertoi siivonneensa heidän huoneensa ja jotenkin Alaska rakastui toiseen sitä myöten vielä enemmän. Ehkä se johtui siitä, ett London oli ajatellut häntä yhdessä vietetyn ajan ulkopuolellakin tai sitten jalkapalloilija oli vain osoittanut kypsyyttä ja tehnyt jotain pakollista ja tärkeää, vaikkeikaan niin mieluista. Alaska kohotti kulmakarvojaan ja hymyili jälleen varsin merkitsevästi.
"Jos tämä ilta menee hyvin, ajattelin jäädä sun sänkyyn ihan automaattisestikin", hän vihjasi jo toista kertaa samalla automatkalla. Nyt hänelle alkoi riittää jo itselleenkin, ei sen takia, että nolaisi itsensä vaan sen takia, että hän ei malttaisi päästä toteuttamaan kyseisiä ajatusleikkejä Londonin kanssa. Alaska puri huultaan huvittuneena katse suunnattuna jälleen tiehen ja hän tunsi onnistuneensa. Ehkäpä hän oli vastustamaton.
Ennen kuin Alaska ehti olla yhtään sen kurittomampi, hän huomasi kauhukseen liian myöhään, että London alkoi penkomaan hänen tavaroitansa.
"Älä-", hän aloitti, mutta London oli jo ehtinyt levittää lootan sisällön syliinsä. Alaska katsoi hetken epäilemättä kauhuissaan, mitä poikaystävä oli juuri löytänyt. Ensimmäisenä kaikki Alaskan harvoin polttamat, harvinaisetkin, suitsukkeet vierivät kaikkialle etupenkillä ja hän ehti jo vetää henkeä ja voihkaista: "Helvetti..."
Hän kohtasi Londonin katseen kauhuissaan, mutta samalla hieman oudon innostuneesti jännittäen sitä, mitä Londonilla olisi sanottavanaan. Vesipiippu, jonka hän itse huomasi vasta nyt, oli jo Londonin kädessä ja keikkumassa Alaskan nenän edessä. Jos hän ei olisi ollut ratissa kiinni, hän olisi luultavasti hyökännyt Londonin kimppuun tällä kerralla unohtaen kaikki vihjailunsa.
"Haista vittu", Alaska tokaisi varsin puuhakkaana, kun yritti samalla parkkeerata autoaan johonkin kadun viereen että saisi tapettua Londonin rauhassa. "Mä en edes käytä sitä, okei." Hän vakuutti ja kun sai viimein autonsa pysäytettyä, alkoi kiivetä Londonin puolelle penkkiä, jotta saisi piippunsa takaisin.
"Sä rikot mun suitsukkeet ja oot perseestä!" hän kiihtyi ja tunsi punastuneensa läpikotaisin. Hän toki tajusi huumorin jota tilanteessa oli, joten ei ollut suuttunut Londonille, mutta vesipiipun takaisin saaminen oli kuitenkin hänen ykkösprioriteettinsa. Alaska koetti napata piippua Londonin kädestä mutta ei olisi ihme, jos hän olisi mennyt hutiin siinä tasapainotellessaan pienessä kaarassaan.
"Oikeesti sä oot aivan paskanaama", hän toisti, koska ei keksinyt mitään kovinkaan nerokasta sillä hetkellä. Hänen ajatuksensa olivat sekaisin ja hänestä tuntui typerältä siinä vesipiippuaan takaisin hankkiessa. Joka tapauksessa London olisi löytänyt hänen salaisuutensa ennemmin tai myöhemmin ja vaikka Alaska saattoikin näyttää vihaiselta, häntä oikeastaan vain huvitti sulkea Londonin suu suudelmalla tai sillä typerällä vesipiipulla.

©2018 School in California - suntuubi.com