Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.

Kesätapahtuman 2018 roolipeliin! -->


Sää ja tilanne

Sää: Ulkoilma liikkuu 15°C-20°C välissä, pienoinen lämmin tuulenvire käy. Taivaalla lipuu muutama harmiton pilvenhattara.

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Crona

12.03.2018 11:00
London Davis - Autossa

London näpisteli hellävaraisesti unisiepparin sulkia. Toki poika oli tietoinen toisen historiasta, ja siitä millaisesta perheestä ja minkälaisista oloista toinen on peräisin. Auto jotenkin hehkui Alaskan mennyttä, ja hänet tuntien se oli oletettavasti pelkkä huono asia.
"Miksi sä repisit ne pois, näähän on tosi persoonalliset. Sitä paitsi, tämä oikein hohtaa sun mennyttä. Sellanen söpöllä hippimäisellä tavalla", London sanoi hyväntuulisesti, lainkaan ajattelematta että Alaska saattaisi triggeröityä tai edes hermostua poikaystävänsä laukomista sanoista. Londonin aura oli kuitenkin rauhaisa ja hempeä, joten toivon mukaan tummatukka ottaisi mallia ja herättäisi sisäisen hippinsä, eikä räväyttänyt jotain ärripäitä takaisin Londonille. Alaska jatkoi jo selkeästi rennompana jutustelua, ja muistutti blondia kukkakimpusta jonka hän oli jo hetki sitten lahjoittanut toiselle. Tämä sai Londonin hymähtämään sievästi.
"Hyvä että menevät käyttöön", London vastasi hymyillen. Oikeasti hän oli vain olettanut, että puska olisi löytänyt tiensä päivän tai parin päästä roskakorista. Oli jopa hieman hämmentävää katsella verhotangosta roikkuvaa kuivunutta ruusukimppua. Tai siis, tässä maailmassa voisi antaa mitä vain merkityksellisempää ja uniikkia lahjaksi, mutta silti Alaska oli päättänyt säilyttää jotain niin yksinkertaista kuin kukkasia. Londonia tämä ei tosin haitannut, olipahan toinen ainakin helposti miellytettävissä. Toisaalta ei London aikoisi tyytyä satunnaisiin ruusuin - Alaska ansaitsi paljon paljon enemmän kuin jotain noin tavanomaista.
"Hei, musta tuntuu että mun ravintolakäyttäytyminen on hiotumpaa kuin sun. Itse varmaan syöt kun mikäkin sottapytty ja saat mut häpeemään kun oot sotkenu naamas", London jatkoi vitsikästä naljailua. Tuskin kumpikaan heistä tosiasiassa nolaisi toistaan missään ravintolassa, se ei ollut ainakaan Londonin käsityksen mukaan heidän tapaistaan. Molempien ego oli aivan liian uhkea typeriin nolausleikkeihin.
London tunsi sisäisen alfauroksen hymyilevän tyytyväisesti, kun hän oli maininnut olevansa se maksava osapuoli. Alaska kuitenkin vastasi sen verran varoittavalla äänensävyllä, että oli blondin jo hetken mietittävä ottiko toinen sen noin vakavasti. Alaska kuitenkin hymyili, joten London uskalsi jatkaa tilannetta aivan villaisesti.
"No kyllähän prinssin pitää nyt prinsessalle maksaa", London sanoi katsahtaen Alaskaa, ja vinkaten silmäänsä pikaisesti. Blondi uskoi olevansa tarpeeksi hurmaava, että se riitti siltä erää Alaskan mielen taivutteluun. Sitä paitsi tummatukka varmaan olisi enemmin vain helpottunut, jos London ottaisi vastuun maksuhommista.
Alaska kurottautui soittamaan musiikkia, ja soittimesta pärähti jokin varsin rennon hipihtävä, rakkauskappaleelta kuulostava viisu. Alaska kuitenkin vaihtoi pikaisesti musiikin radiokanavaan, josta soitettiin jotakin tyypillistä purkkapoppia. London tietysti noteerasi Alaskan nopean liikkeen ja hermostuneen kommentin aikaisemmasta ajelusta.
"Mikä biisi se oli? Jos sä tykkäsit siitä niin voit laittaa sen takasin", London kysyi katsellen Alaskaa arvioiden. Harvemmin tummatukka häpesi mitään, etenkään Londonin edessä. Toinenhan oli lähinnä ylväs ja ylpeä kuin pukki. Mikäköhän nyt oli saanut toisen niin araksi ja ahdistuneeksi kuin pikku kilin?
London asetti Alaskan toteamuksen jälkeen unisiepparin takaisin paikalleen. Tämä tuntui jonkinlaiselta eleeltä, että tummatukka pystyi nyt vähän enemmän luottamaan vieressään istuvaan henkilöön. London hymyili pienesti ja katseli ajavaa Alaskaa. Hiljainen ja pieni Alaska oli söpö ja elegantti Alaska, mutta London ei voinut kuin hetken kaivata sitä särmikästä ja ylimielistä puolta toisesta. Toisaalta nyt pitäisi nauttia, sillä toisen tuntien hän saisi itsevarmuutensa takaisin hetkenä minä hyvänsä.

Nimi: Data

12.03.2018 08:59
Naelah "Nevada" Larson - Piha -> Koulun nurkka

Carmen ei tuhahtanut tai nyrpistänyt nenäänsä Nevadan itserakkaalle kommentille, mikä oli ehdotonta plussaa. Nevada ei olisi todellakaan jaksanut ketään heikkohermoista friidua, jonka mielestä itsensä pitäminen kauniina olisi jotenkin anteeksiantamattoman hirveää.
Ja kun Carmenkin tarttui puheenaiheeseen, Nevada nyökkäili hieman huvittuneena. Hän oli ajatellut, että Carmen vain jättäisi asian sikseen eikä alkaisi jatkamaan puheenaihetta.
"Ja jos olisit presidentti, puheesi vaikuttaisivat televisiosta katsottuna vain komedialta. Kameramiehet joutuvat pituutesi takia kuvaamaan kattoa saadaksesi kasvosi näkyviin", Nevada kohotti kulmiaan ilottomana. Hän vitsaili, mutta ei ollut itsekään varma, osoittiko vitsin hauskaksi vai kettuilevaksi. Carmen oli nätti, melko hyvin pukeutunut ja ilmeisesti myös hauska, mutta Nevadaan se ei vielä iskenyt millään lailla. Carmen oli hänelle kuin kuka tahansa muukin tuntematon - eikä Nevada tuntemattomista liiemmin pitänyt.
Carmenilla kesti hetken tajuta, mitä Nevada tarkoitti nappikuulokkeen ojentamisella. Nevada päätteli, että Carmen ei ole mikään penaalin terävin kynä - tai sitten nainen oli vain hämmästynyt eleestä. Tottakai Nevada oli tietoinen huhuista, jotka koskivat häntä. Hänet oli leimattu niin huoraksi, lehmäksi kuin kusipääksikin.
Nevadaa itseään ei haitannut haukkumasanat - häntä vain nauratti. Kiusaajilla ei ilmeisesti ollut mitään mielikuvitusta, kerta kun heidän piti kaikista käytetympiä haukkumasanoja käyttää. Sitä paitsi kukaan ei ollut tullut kasvotusten uhoamaan Nevadalle - kiusaajat tiesivät, että hän saisi heidät helposti murtumaan omilla sanoillaan.
Carmen alkoi luettelemaan kuuntelemiaan musiikkityylejä, ja Nevada nyökkäili. Ei häntä oikeasti asia kiinnostanut. Jos he olisivat puhuneet vaatetyyleistä, olisi asia ollut eri, mutta koska Nevadalla oli edes jonkinlaista tervettä kunnioitusta muita kohtaan, hän esitti. Hän esitti, että asia oli kiinnostanut häntä. Itsehän hän oli siitä kysynyt, ja ainakin hän sai Carmenin iloiseksi. Mikään ei ollut parempaa kuin innoissaan puhuva nainen.
"Danse Macabre on aika hyvä", hän vastasi lopulta. "Waltz of the Flowers on kuitenkin enemmän minun tyyppiäni. Kaikki klassinen musiikki on tietenkin loistavaa. Voisin kokeilla jazzia joskus, musiikkityylin nimi ainakin kuulostaa houkuttelevalta. En yleensä siirry kuuntelemaan musiikkia, jotka eivät kuulu omiin lempigenreihini."
Voi sitä parkaa, joka olisi luullut, että Nevada lateli kehuja. Hän kyllä tarkoitti jokaista sanaansa, mutta ei hän niitä ystävällisiksi ollut tarkoittanut.
Kun Carmen siirtyi kehumaan Nevadan vaatetyyliä, Nevada hymyili nyt oikeasti. Mikä sen parempaa kuin toisen kehu?
"Kiitos. Olet oikeassa", Nevada vastasi. "Et itse ainakaan ole heittänyt mitään rättejä päällesi. Jos haluat muotivinkkejä, voit aina kääntyä minun puoleeni. Voin myös tehdä sinulle itse jotain. Yritän aina kannustaa muita oppilaita pukeutumaan paremmin, mutta joitakin muoti ei vain kiinnosta."
Nyt Nevada alkoi olemaan jo mukava. Aina, kun puhutaan muodista, hän lämpenee rutkasti ja alkaa jopa hymyilemään aidosti.
Mustatukka lähti seuraamaan Carmenia mitään sanomatta. Hän oli salaa ylpeä itsestään - yleensä ollessaan ärtynyt hän vain tiuski ja mulkoili, mutta nyt hän oli onnistunut pitämään kielensä kurissa. Ei hänen edes tehnyt mieli olla tyly. Asiaa auttoi varmaankin se, että Carmen vaikutti kiinnostavalta persoonalta. Tästä voisi kehiintyä uusi kaunis ystävyys.
Päästessään vähän matkan päässä olevan nurkan taakse, Carmen nojautui seinään ja tarjosi Nevadalle askistaan tupakan. Tottuneesti muotityttö otti sen vastaan ja kun Carmen heitti sytkäriä, hän meinasi tiputtaa sen maahan. Nevadan refleksit eivät olleet mitään parhaimpia, ja hän kirosikin hiljaa mielessään - ei itseään, vaan Carmenia. Ei Carmen tietenkään voinut tietää, että Nevada ei ollut hyvä missään liikunnan muodossa - ei edes koppien ottamisessa. Se olikin varmaan syy sille, miksi Nevada antoi hänelle nopeasti anteeksi ja sytytti savukkeensa mitään sanomatta.
Nevada laittoi savukkeen huuliensa väliin ja otti henkoset, tosin ehkä vähän lyhyemmät kuin Carmen.
"Eiköhän kaikilla ole huonoja tapoja", Nevada vastasi Carmenille. "Joten en minä voi ketään tuomita. Itsehän otin savukkeen vastaan."
Nevada otti tottuneesti rennon asennon ja katsoi Carmenia suoraan silmiin. Carmenille sauhut olivat ilmeisesti tutumpia kuin Nevadalle, mutta menneisyytensä takia muotityttö tiesi sentään, miten röökiä pidetään oikein ja miten saadaan parhaimmat henkoset.
Carmen ehdotti kutsuvalla äänellä, että Nevada kertoisi hänelle synkän salaisuutensa. Nevadaa se ei tienkään haitannut - hän itseasiassa päästi ilmoille kuivan mutta todellisen naurahduksen. Hän arvosti sitä, ettei Carmen automaattisesti pitänyt häntä minään hienostoleidinä.
"Synkkä salaisuuteni? Aika mielenkiintoinen tapa aloittaa keskustelu", Nevada sanoi hivenen pilkkaavasti, mutta hymyili silti aidosti. "Mutta olkoon. Savukkeet lähes tuntemattoman kanssa koulun nurkassa ei ole nykyään mitään arkipäivää minulle, mutta joskus aikoinaan oli. Se saattaa kuulostaa pliisulta, mutta olin sen verran nuori, että se kyllä lasketaan synkäksi salaisuudeksi. Koevastausten myynti, kiusaamiset... Oli myös vähällä, etten olisi mennyt sisareni kanssa harjoittamaan kleptomaanisia taitoja."

Nimi: Cassie

12.03.2018 01:12
Alaska Hopper ~ Matkalla kohti kaupunkia

Alaskan piti aluksi estää Londonia kurkottamasta ja ottamasta unisiepparia takapenkiltä, mutta molemmat kädet ratissa ja peruuttamistehtävä veivät hänen kaiken toimintakykynsä, joten Alaska alistui katselemaan takapeilistä vuoroin Londonin kättä, joka sai viimein otteen koristeesta ja vuoroin tietä. Hän nielaisi hieman Londonin alkaessa tutkimaan esinettä.
"Joo, mä en saanut revittyä niitä pois", Alaskan kurtistuneet kulmat lempenivät hieman, kun London mainitsi hänen penkinpäällystimistään. Kai he voisivat nauraa yhdessä autolle sen sijaan että Alaskan tarvitsisi puolustella romuaan, vihasihan hän sitä luultavasti paljon enemmän kuin London, vaikka siellä olikin tunnelmaa. Kenties Londonista olisi jopa apua päällysteiden vaihtamisessa, jos Alaska joskus kehtaisi sitä pyytää.
"Mä sitä paitsi rakastan koristeita. Ajattelin ripustaa tohon yhden niistä ruusuista, jotka annoit mulle ystävänpäivätansseissa kunhan kimppu on kuivunut tarpeeks," balettitanssija hymyili hieman ja muisteli ruusukimppua, jonka oli sitonut roikkumaan verhotangosta heidän huoneessaan. Varmasti se oli jo tarpeeksi kuiva, mutta Alaska ei olisi halunnut ottaa sitä pois tangolta, olihan se nyt ihan nätti sisustuselementti.
"Kuulostaa hyvältä. Mä haluan nähdä, kun heittelet tortillatäytteitä syliis jossain hienossa meksikolaisravintolassa", Alaska naurahti katse tiessä. Hän ei ollut tarkoittanut sitä mitään ilkeää, mutta oli vain tosiasia, että tortilla oli aika sotkevaa ruokaa. Toki ruokalistalta jotain muutakin löytyisi, mutta niistä Alaska ei olisi saanut väännettyä yhtä typerää vitsiä.
Alaska luuli ruokasuunnitelmien olleen jo siinä, mutta sitten London väittikin haluavansa maksaa laskun. Alaska kohotti toista kulmaansa haastavasti.
"Miten niin sen pitäisi olla toisinpäin?" Alaska kysyi innokas hymy huulillaan, sellaisella äänensävyllä, että London tietäisi varoa. Ehkä hänen hallitsematon hymynsä jo paljasti, ettei hän ollut oikeasti valmiina suuttumaan jalkapalloilijalle. Mitä tahansa London sanoisikaan, Alaska luultavasti vain nauraisi ja myöntäisi asian näin olevan. Ei ollut mikään salaisuus, että heistä kahdesta London oli miehisempi. Kenties platinablondi koki velvollisuudekseen maksaa laskun, kun kerran oli mies, mutta eipä tässä suhteessa muutenkaan menty oikein kaavojen mukaan. Alaska piti siitä.
Ruskeahiuksinen tökkäsi hyväntuulisena radionappulaa ajatellen, että taustamusiikki sopisi muutenkin niin hyväntuuliseen matkaan oikein somasti. Radion sijaan hänen CD-soittimensa alkoi kuitenkin pyörittää Jefferson Airplanen levyä, jonka hän oli sinne jättänyt. Hän tunnisti kappaleeksi saman tien True Loven, mutta biisi ei ollut vielä kertosäkeessä, joten Londonille tuskin säkeistön sanat merkitsisivät yhtään mitään. Balettitanssija tökkäsi nopeasti sammutusnappia ja samaan aikaan vilkuili hätäisesti sivusilmällään Londonia.
"Heh, taisi jäädä päälle kun viimeksi ajoin", hän mutisi ja vaihtoi musiikiksi jonkun radioaseman tusinapoppia. Volyymin hän käänsi niin pienelle, että he saattoivat silti hyvin jutella. Tietenkään hän ei kertonut Londonille, että oli viimeksi ajanut autoaan ennen kuin he puhuivat uudenvuodenjuhlissa. Alaska oli kai halunnut muistella menneitä ja oli ajellut pitkin kaupungin teitä varsin melankolisin ajatuksin, soittaen mitäpä muuta kuin rakkauslauluja. Kenestäköhän se mahtoi johtua? Ainakin senaikainen Alaska olisi ollut Nykyalaskalle kovin kateellinen.
Alaska silmäsi unisiepparia, kun oli selvinnyt radiotaistelusta ja kohautti olkapäitään: "Voit laittaa sen takaisin paikalleen, jos haluat." Näin balettitanssija myönsi ehkä itselleen ja Londonille sen, ettei häntä häirinnyt, vaikka poikaystävä olikin nähnyt hänen autonsa sisällön. Ajatus oli outo, mutta myös rauhoittava, sillä London ei ollut nauranut ainakaan vielä.

Nimi: Crona

12.03.2018 00:24
London Davis - Allos -> tien päällä

London kohautti hieman kulmaansa Alaskan kommentille pelaamisesta. Pelejä oli tässä maailmassa vaikka kuinka monta, joten jäi täysin arvailun varaan mitä tummatukka pelaamisillaan meinasi. Toinen kuitenkin onnistui herättämään Londonin mielenkiinnon. Tästä tulisi kiehtovaa - ainakin toivon mukaan.
London virnisti härnäävästi, kun Alaska päästi turhautuneen puhahduksen heidän erkaantuessa lyhyen makeasta suudelmasta. Kääntyessääb hakemaan takkiaan London vinkkasi aivan härnätäkseen toista leikkimielisesti. Astellessaan takaisin toisen luokse, London otti kiinni toisen kämmenestä. Platinablondi ei kaihtanut julkisuutta, ja halusi suunnilleen koko maailman tietävän kuinka onnellisessa suhteessa hän sillä hetkellä olikaan. Alaskan katse tuntui palavan rakkaudesta hänen katsellessaan poikaystäväänsä. London virnisti omahyväisesti ollessaan toisen ihailun kohteena. Hetki kuitenkin lämmitti jalkapalloilijan niin kovin hempeää sydäntä entisestään, ja London tunsi olonsa itsestään ja suhteestaan entistä itsevarmemmaksi.
Alaska johdatti blondin parkkipaikoille kohti tummansinistä kuplavolkkaria. London teki kaikkensa hillitäkseen silmiinsä väkisin ilmestyvää huvittunutta kiiltoa. Tyypillisesti London olisi inttänyt vastaan ja vaatinut itse ajavansa, mutta tällä kertaa nuori halusi antaa Alaskalle ohjat täysin. Sitä paitsi, hän ei edes tainnut ottaa Range Roverinsa avaimia mukaan, joten päättäessään olla inttämättä hän säästyi myös mahdollisesti nololta tilanteelta. Ennen kuin kaksikko oli ennättänyt volkkarin luokse, vilkuili London ei niin kaukana seisovaa, hyvin uutta autoaan. Blondi piti kulkuvälinettään uutena vauvanaan, joten hänen oli skannattava auto katseellaan mahdollisen ilkivallan sun muun varalta. Auton siisti musta mattapinta vaikutti olevan puhdas läpikotaisin. London helpottui, ja saattoi kiinnittää huomionsa jälleen Alaskaan ja toisen rotiskoon. Alaska vaikutti varsin kireältä avatessaan poikaystävälleen autonsa oven, ja London takuulla otti tämän merkille. Sisälle kömmetessään nuori huomasi heti kukkakoristellun katon ja leopardi-istuimet. Kaiken lisäksi autossa tuoksui mansikkaiselta, ja katosta roikkui muutama hassu ornamentti. London suurinpiirtein näytti naurua pidättävältä pikkupojalta. Huvittuneisuus kuitenkin karkottui, kun Alaska istuutui autoon ovet paukkuen. Blondi kurtisti kulmiaan, ja katsoi kuinka toinen repi unisiepparin pois näkyviltä. Oliko toinen häpeissään? London ei todellakaan halunnut poikaystävänsä tuntevan häpeää ollessaan oma itsensä, joten hän päätti kurottaa takapenkille napatakseen sinne juuri lentäneen koristeen. Hän pyöritteli sitä sormissaan, pohtien sen tarkoitusta.
”En ottanut sua näin koristeellisesta persoonasta. Eniten tykkään näistä penkeistä, aika villit”, London sanoi puolikkaasti vitsaillen. Hän ei halunnut kuulostaa mitenkään painostavalta saati ivailevalta. Hänen oli tarkoitus vain pehmittää selkeästi kireää Alaskaa, ja saada toinen tuntemaan olonsa rentoutuneeksi LoNdonin edessä - oli se sitten räväkästi koristellussa rämäautossa. Yhden asian London kuitenkin tiesi, ettei hänen kuuluisi nyt ainakaan mainita mitään omasta autostaan. Poikaystävä varmaan muuntautuisi hetkessä joksikin kateelliseksi monsteriksi.
Alaska vaikutti piristyneen, mikä oli Londoninkin kannalta mahtava juttu. Hän ei ollut mikään paras lepyttelijä tai epämukavien tilanteiden ratkoja, joten oli upeaa että tummatukka oli itse suunnilleen setvinyt ärtymyksensä.
”Ajattelin jotain meksikolaista? Tai siis mulle käy mikä vaan, mutta meksikolainen ei ehkä ole niin epäterveellistä kuin jokin hampurilaislafka”, London pohti mietteliäästi, ja muisti vielä lisätä huomauttaen: ”Ja mäen anna sun tarjota mulle yhtään mitään, sen pitäisi olla juuri toisinpäin.”
Tietenkin jos Alaska nyt kivenvarmasti tunkisi ruuat Londonin suuhun ja rahat kassalle, hyväksyisi jalkapalloilija tarjouksen. London ei kuitenkaan antaisi periksi ilman taistoa, sillä olihan siinä nyt myös jonkinlainen miehisyyskin mukana pelissä.

Nimi: Cassie

11.03.2018 23:37
Alaska Hopper ~ Allos --> Kohti kaupunkia

Alaskan halatessa Londonia hän tunsi, miten platinablondi kietoi oman kätensä hänen ympärilleen ja Alaska ei voinut välttyä siltä, että hänen flirttaileva virnistyksensä särkyi hetkeksi aidon ihastumisen tieltä. Tämä sujui paremmin kuin hän oli edes toivonut. Hän etsi Londonin silmistä jonkinlaista kyllästymistä, mutta koska ei sitä sieltä löytänyt, uskalsi jatkaa samaan malliin.
"Voi, me kyllä mennään pelaamaan", Alaska vihjasi salaperäisesti. Pelihalli ja tylsä jalkapallo olivat aivan eri asia, mutta sitä Londonin ei tarvinnut juuri nyt tietää. Tärkeintä oli, että hän saisi toisen mielenkiinnon pysymään hereillä koko matkan ajan. Hänellä kävi huolestunut ajatus mielessä, kun London huomautti siitä, että olisi halunnut mennä pelaamaan. Vaikka blondi oli sanonut sen leikillään, oli mukana varmasti jotain katkeruutta suunnitelmien vaihtumisesta. Ainakin Alaskan kohdalla olisi ollut.
Ennen kuin he ehtivät liikkua minnekään, London oli suudellut Alaskan huulia ja Alaska hieman nolasi itsensä, kun nojasikin vähän eteenpäin ja päästi turhautuneen puuskahduksen, kun ei saanutkaan suudella Londonia pidempään. London kävi hakemassa takkinsa ja Alaska heitti koululaukkunsa huoneen puolelle, muttei jäänyt pidemmäksi aikaa asettelemaan sitä paikalleen, vaikka huomasikin, että huoneessa olikin kumman puhdasta. Ehkä hän kysyisi asiasta myöhemmin.
Alaska oli valmiina lähtemään, mutta London ehti ottaa häntä kädestä. Vaikka ele oli pieni ja lähes mitätön siinä suhteessa, että London pystyisi seuraamaan häntä hyvin ilmankin kädestä kiinni pitämistä, Alaska otti sen luottamuksen osoituksena ja nosti katseensa toisen jäänsinisiin jäädäkseen hetkeksi ihailemaan toisen kasvoja. Hän kuitenkin pian sai itsensä takaisin maan pinnalle ja lähti viemään poikaystäväänsä kohti koulun parkkipaikkoja.
Alaskan auto oli Volkswagen 1200s ja oli yksi hänen eniten vihaamiaan asioita. Auto oli peritty vanhemmilta hänen toisena vuonnaan Apollonissa ja ensitöikseen Alaska oli maalannut rumien hippikoukeroiden päältä tummansinisellä maalilla. Vaikkei hän ollutkaan mikään duunari, homma oli sujunut suhteellisen hyvin ja hän saattoi joinain päivinä jopa oikeasti ajaa autoaan häpeämättä itseään maanrakoon.
Nyt oli kuitenkin eri tilanne. Hän ei todellakaan ollut muistanut, että London näkisi hänen autonsa sisältä ja yhtäkkiä ajatus jännitti. London tiesi Alaskan menneisyydestä ja perheestä, mutta jalkapalloilija ei ollut tainnut koskaan olla hänen autonsa kyydissä. Alaskan johdattaessa Londonia läpi parkkipaikan hänen leveä hymynsä pikku hiljaa vakavoitui suoraksi viivaksi ja kun hän oli viimein ruman kuplavolkkarinsa luona, hän empi, ennen kuin avasi pelkääjän paikan oven. Ruskeahiuksinen kääntyi poikaystäväänsä kohti ja hänen kasvoiltaan saattoi helposti havaita lievän kauhun, mutta hän pian peitti sen ja avasi narahtavan oven Londonille.
"Olkaa hyvät", hän hymyili väkinäisesti ja käveli nopeasti kuskin paikalle. Auto oli ollut vaikeampi rempata sisältä ja Alaska oli joutunut jättämään paikalleen leopardipenkinpäälliset sekä maalatut kukkaset katossa. Hän oli ripustanut taustapeilistä heilumaan mansikanhajuisen hajukuusen, pienen posliinisen ballerinan ja unisiepparin vanhempiensa pyynnöstä. Istuessaan autoonsa hän huokaisi raskaasti ja vetäisi oven kiinni liian lujaa että hän olisi voinut sanoa 'kaiken olevan kunnossa'. Hän mulkaisi hieman ripustamiaan koristeita ja repäisi unisiepparinsa pois heittäen sen takapenkille, joista toisella oli pari teatterilehteä ja muutama CD-levy. Joskus Alaska pakeni kuplaansa lukemaan lehtiä, mutta nyt hänestä tuntui kuin pikkupojalta, jonka salainen puumaja oltaisiin kaadettu maahan.
Alaska käynnisti autonsa mykkänä ja peruutti pois parkkipaikalta. Sentään hänen ajotaidoissaan ei ollut mitään moittimista. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sai jälleen muistutettua itselleen, että hänellä oli kyydissään joku hyvin tärkeä henkilö.
"Onko ajatuksia, minne menisimme illalla syömään?" hän kysyi nyt jo oikeasti iloisesti. "Mä tarjoan, totta kai." Tulevaisuuden ja illan ajatteleminen piristivät häntä kummasti, kun hän sai ajatuksensa pois typerästä, kitisevästä autostaan.

Nimi: Data

11.03.2018 22:37
Juniper Chambers - Kuvisluokka

Juniper käväisi auttamassa muutamaa oppilasta. Hän antoi heille ideoita onnellisesti hymyillen; hän todellakin rakasti työtään.
Kun nainen kuuli Lucianin äänen, hän kääntyi katsomaan nuorukaista mietteliäänä ja käveli sitten hänen luokseen.
"Kukaan ei voi pitää kaikista asioista", Juniper sanoi. "Se onkin tämän työn ideana."
Hän otti istuutui pöydälle ja nyökkäsi Lucianin ystäville tervehdykseksi.
"Voin antaa sulle muutamia ideoita. Vihaatko rasismia, homofobisuutta? Pissiksiä? Kiusaajia? Jotakuta ärsyttävää sukulaistasi? Jotakuta laulajaa, rikollista? Jotain musiikkityyliä?"
Juniper itse vihasi lyhytkatseisia ihmisiä, mutta ei sanonut sitä ääneen. Opettajana hänen täytyi kannustaa muita, ei jakaa omia murheitaan. Sitä paitsi Lucian ei ollut kysynyt hänen omia ajatuksiaan.
Hän antoi Lucianille hetken miettimisaikaa, ennen kuin jatkoi listan luettelemista: "Vai vihaatko huonoa säätä motocrossaamiselle? Kevättä, kesää, syksyä, talvea? Aikaisia aamuja?"
Puhuessaan Juniper virnuili leppoisasti ja katsoi Lucianin ystävien piirrustuksia. Ne olivat hienoja, mutta eivät kovinkaan omaperäisiä.
Juniper oli tottunut oppilaisiin, jotka vain riehuivat ja pelleilivät tunneilla. Hän ei arvostanut yhtään laiskottelua, mutta kerta kun nuorukaiset edes yrittivät, hän antoi asian olla.
Juniper vain naureskeli nuorten mukana ja sanoi: "Teillä on hyvä maku alkoholin suhteen."

Nimi: Crona

11.03.2018 22:32
London Davis - Allos

London oli juuri saanut valkoiset juoksukenkänsä puettua, kun viereinen ovi aukeni reippaasti. Tämä sai pojan hätkähtämään. Blondi räpytteli yllättyneitä silmiään. Hänen säikähtäneen oloinen kasvonsa suli nopeasti rakkaudentäytteiseen ihailuun, pojan havaitessa oven avanneen henkilön olevan Alaska. Tuntui siltä, kuin aikaisemman motivoituneen olon päälle pyyhälsi täydellisen rakkauden aalto. Jos äsken olo oli hyvä, täytyi tämän olla lähemmäs euforiaa. Aina aikaisemmin London piti rakkautta lähinnä myyttinä ja liioiteltuna, mutta näin rakastuneena hän ei voinut kuin sättiä mennyttä itseään.
Alaska kysyi suoraan kysymyksen Londonilta, johon toinen vastasi hyväntuulisesti hymähtäen: "Ajattelin mennä pelaamaan jalkapalloa. Muuten kutsuisin sut mukaan, mutta en usko että sulla olisi siellä mitään tekemistä."
London oli ottavinaan jo askelia Alaskan ohitse lähteäkseen treenaamaan. Hän ei noteerannut mitään taka-ajatuksia poikaystävänsä sanoissa, joten toisen seuraava ele tuli yllätyksenä. London tunsi toisen kietovan kätensä vyötärönsä ympärille, painautuen vasten Londonia. Reaktionomaisesti blondi kietoi omat kätensä toisen ympärille ja katsoi yllättyneenä, mutta silti täysin rakastuneena toista silmiin. Harvemmin Alaska nyt toin terhakkaasti lähenteli Londonia, yleensä titteli kuuluikin juuri itse mestarille.
Londonin silmissä kuulsi hämmentynyt kiilto, joka vain voimistui Alaskan kysymyksestä. Hetken poika ajatteli että voihan himputti, sinne jäi hyvä salitreeni, mutta innostuneet ajatukset Alaskan kanssa vietetystä ajasta jossain muualla kuin Alloksen pölyisten seinien sisällä vain innostutti häntä entisestään. Alaska oikein puraisi huultaan ja katseli poikaystäväänsä siihen malliin, ettei London olisi voinut missään tapauksessa kieltäytyä tarjouksesta. Toinen kyllä tiesi, miten houkutella London kaiken maailman hulluuksiin.
"Okei, mennään vaan. Toivottavasti en sitten joudu katumaan tätä valintaa ja miettimään että oisinpa mennyt pelaamaan", London sanoi leikitellen. Sanoissa oli ehkä jonkinlainen totuus taustalla, mutta se oli pieni tekijä tässä yhtälössä. Siinä Alaskaa katsellessa London ei voinut muuta, kuin muiskauttaa kevyen pusun toisen huulille, mikäli tummatukka olisi pysynyt syleilyssä. Erkaantuessaan London virnistäisi Alaskalle, ja kiemurtelisi pois otteesta. Hän nappasi viereisestä naulakosta bomber-takkinsa, ja heitti sen nopeasti t-paitansa päälle. London oli nyt pukeissa ja täysin valmis, joten mikäli Alaska ei hidastelisi, tarttuisi London kiinni toisen kädestä ja antaisi hänen johdattaa kaksikon seikkailulle.

Nimi: Cassie

11.03.2018 22:03
Alaska Hopper ~ Allos

Alaska oli viettänyt koko päivänsä koululla ja kun oli lähtenyt aamulla asuntolalta, ei ollut tullut takaisin koko päivänä. Hyppytunninkin hän oli viettänyt koulun kirjastossa pähkäillen lähinnä sitä, miten pääsisi matematiikankokeesta läpi. Nyt hän oli kuitenkin saanut koulunsa loppuun ja oli matkalla kohti Allosta.
Hän oli pohtinut koko päivän, mitä hauskaa voisi tehdä Londonin kanssa. Eniten häntä oli viime päivinä ärsyttänyt se, että platinablondi oli päässyt niskan päälle lahjoissa ja vastaavissa ystävänpäivätanssien aikana ja Alaska oli silloin vannonut, että keksisi jotain söpömpää. Kenties hänen ideansa ei ollut söpöin mahdollinen, mutta ainakin hän saisi viettää Londonin kanssa aikaa ja kenties tarjota poikaystävälle koko treffit.
Alaska oli kuullut luokkalaisiltaan pelihallista, joka sijaitsi suhteellisen lähellä Apollonia, ostoskeskusten keskellä. Hän ei ollut aluksi ollut moksiskaan puheista, mutta oli sitten alkanut ajatella, josko London haluaisi nähdä hieman kaupunkia vaihteeksi. Toki Alaska tiesi, että hänen pitäisi hillitä voitonhalunsa koko treffien ajan, mutta mitään parempaa ei ollut hänen mieleensä pälkähtänyt, joten pelihalli saisi olla kohteena.
Alloksen ulkoportaat tulivat pian Alaskan eteen ja hän nousi ne mietteliäästi. Hän ei ollut tainnut koskaan kysyä ketään kunnolla treffeille eikä tiennyt, miten sellainen kuuluisi hoitaa. Toki hän voisi vaan viedä Londonin pois koulun alueelta, mutta se tuskin olisi kovin romanttista. Alaska kulki ovelleen ja avasi sen vain tajutakseen, että suoraan oven toisella puolella oli joku.
Balettitanssija perääntyi pari askelta yllätettynä, mutta tunnistaessaan Londonin hänen hämmennyksensä väistyi mieltyneen hymyn tieltä. Hän halusi hoitaa tämän hyvin.
"Minne sä oot matkalla?" poika kysyi tutkaillen samalla poikaystävänsä vaatteita ja päätteli jo itse, että toinen oli suuntaamassa kohti jonkinlaista liikunta-aktiviteettiä. Ei ollenkaan sitä, mitä Alaskalla oli mielessään. Hän päätti olla vähän normaalia riehakkaampi, joten jos London ei ehtisi väistää häntä, Alaska kietoisi kätensä toisen vyötärön ympärille ja työntäisi itsensä toista vasten.
"Mulla on suunnitelma. Mitäs, jos lähdettäisiin kaupunkiin?" hän ehdotti huultaan purren, katsellen Londonin silmiin ahneesti. Hän ei tietysti suostuisi heti menemään takaisin huoneeseen ja hoitumaan sitä kautta nukkumaan Londonin kainaloon vaikka toinen saattaisi eleestä sillä tavalla innostuakin. Hän kuitenkin oletti, että jos London haluaisi mennä johonkin omaan tekemiseensä, hänen päänsä pitäisi kääntää positiivisesti, ei negatiivisesti, jotta illasta tulisi hauska.



Nimi: Crona

11.03.2018 21:03
//Öm Aria sori tossa on menny niin kauan ja en osaa enää niin tungen Londonin nyt muualle D:

London Davis - Allos

Platinablondi järjesteli huoneensa kaappeja asettaen vaatteita värin mukaiseen järjestykseen. Korvilla oli nappikuulokkeet, joista kuului kovalla äänellä One Directionin suosikkeja. London oli hyvällä tuulella, jonka saattoikin huomata hepeästä ja kevytmielisestä siivoustyylistä. Välillä London otti arkoja tanssahduksiakin, jos tunsi olonsa entistä itsevarmemmaksi. Poika oli saanut tuulesta temmatun ajatuksen ryhtyä suursiivoamaan koko huoneen. Ajatukseenhan oltiin sitten tartuttu kovallakin otteella. Pölyt oltiin pyyhitty, ja kaiken maailman ylimääräiset roskat kerätty nurkan roskakoriin. Mahdolliset vaatteet lattialta oltiin siirretty joko pyykkikasaan tai takaisin vaatekaappiin. London oli jopa päättänyt ahkeroida ja laittaa poikaystävänsä petivaatteet pesuun. Mikäli ne eivät ehtisi kuivua yöhön mennessä, voisi Alaska nukkua Londonin kanssa. London hymähteli ajatellessaan poikaystäväänsä. Sana tuntui yhä jokseenkin vieraalta, mutta niin voimaannuttavalta ja kultaiselta.
Ajatuksissaan London ei huomannut, että oli lähtenyt värikoordinoimaan hänen omia ja Alaskan vaatteita keskenään. Olihan hän nyt jo tovin elänyt kämppäkaverin kanssa, mutta joistakin yksinelon tavoista oli sitten vaikea päästää irti. Toisaalta Alaskaa ei varmaan haittaisi, olihan hän nyt vähän eri asia kuin normaali kämppäkamu. London viimeisteli vaatteet, ja sulki kaapin ovet vieno hymy huulillaan. Ikkuna oli raollaan, ja sieltä puhalsi sisään raikasta ulkoilmaa. Jalkapalloilija harvemmin siivoili, etenkään näin laajalla skaalalla, mutta silloin kun hän sen teki tunsi hän olonsa voittamattomaksi.
Vielä työnsä tuotosta ihaillen, London käveli pedatun sänkynsä luokse. Hän oli heittänyt sen päälle pienen urheilukassin ja vaatteita. Viimeaikoina jalkapalloilija oli laiskotellut urheilun kanssa. Ihme ettei kapteeni vielä potkinut poikaa ulos joukkueesta. London ryhtyi riisumaan farkkujaan, ja vaihtoi ne tuttuihin harmaisiin lökäreihin. Hän veti nopeasti vaaleanpunaisen hupparinsa pois, ja heitti sen sängylle farkkujen päälle. Paidaksi London oli valinnut vieläkin tyypillisemmän, valkoisen t-paidan. Se luiskahti nopeasti päälle, jonka jälkeen London nappasi kassinsa täynnä urheilukamoja ja suuntasi kohti ovea, jonka ohella lepäsi hänen juoksukenkänsä. Kunnon salitreeni tekisi sillä hetkellä oikein hyvää.

Nimi: Cassie

11.03.2018 21:02
Carmen King ~ Koulun piha --> Koulun nurkka

Carmen hämmentyi hieman, että Nevada oikeasti nauroi hänen vitsilleen, mutta pian hän oivalsi, että toinen oli suonut hymyn Carmenin korjailuille, ei itse vitsille. Se ei toki loukannut neitokaista, olihan hän aivan samaa mieltä vitsin tasosta. Positiivinen ensikohtaaminen rohkaisi blondia seisomaan hieman suoremassa ja vaikka hän niin olikin kovin korkea ja kenties vaikutti hujopilta, ulkonäkö oli ollut harvoin Carmenin ongelmia.
"Joo, hyi. Vihaan politiikkaa ja päättämistä, joten ei minustakaan presidenttiä tehdä", vastasi Carmen iloisena siitä, että tummaihoinen tyttö oli oikeasti aloittanut keskustelemaan presidenttiydestä. Olihan se yllättävää, koska kyseessä oli ollut pelkästään typerä vitsi, mutta ainakaan Carmenin ei tarvitsisi seisoa siinä juttelemassa tuppisuulle.
Carmen hymyili hieman Nevadan itsevarmalle kommentille ulkonäöstään. Toinen sitä paitsi puhui totta, tumma hipiä ja runsas olomuoto olivat molemmat Carmenin mieleen, kaiken kukkuraksi Nevadan katse oli kova, päättäväinen. Tätähän blondi ei tietysti ääneen kertonut, mutta hänen katseestaan saattoi helposti päätellä, että hän oli samaa mieltä toisen kanssa.
Carmenin kysyessä, mitä Nevada oikein kuunteli, ojensi mustahiuksinen toisen nappikuulokkeensa Carmenille. Yllättyneenä eleestä Carmenilta meni muutama sekunti, ennen kuin hän tajusi tarttua nappikuulokkeeseen ja viedä se omalle korvalleen. Kappale oli tuttu, mutta blondi ei osannut nimetä sitä. Luultavasti se oli hittibiisi, jonka hän oli pakosti kuullut jossain julkisella paikalla ennen.
"Lähinnä jazzia, mutta myös indie tai glam rock ovat kovassa kulutuksessa. Klassinenkin välillä, varsinkin vähän kohtalokkaammat kappaleet kuten Danse Macabre", hän hymyili innoissaan, kun sai puhua lempiasioistaan. Sen lisäksi hän yllättyi uudelleen, hän ei olisi uskonut, että Nevadaa olisi kiinnostanut, mitä hän kuunteli. "Ja kiitos, tyylini on vähän himmeämpi versio sinun tyylistäsi, tosin. Sulla on upeita vaatteita." hän kiitti naurahtaen, painottaen sanaa 'vähän'. Toki hän tiesi Nevadan vaatemaun, siltä oli vaikea välttyä oppitunneilla. Pelkkää hyvää hän kuitenkin tarkoitti, oli upeaa, että joku panosti pukeutumiseensa yhtä paljon kuin Nevada. Kenties hän olisi itsekin panostanut, mutta hänen tyyliinsä kuului tietty piittaamattomuus.
Carmen kysyi Nevadaa kanssaan nurkan taakse tupakalle tai toisellekin ja yllättyi kolmannen kerran, kun toinen sanoi kyllä. Eiväthän he todellakaan olleet läheisiä kavereita ja tämä taisi olla heidän ensimmäinen pidempi juttelunsa, mutta ei Carmen valittanut. Hän piti uusien tuttavuuksien tekemisestä ja kenties hänen maailmansa avartuisi kummasti, jos hän tutustuisi Nevadaan. Ainakin hän saisi tyylivinkkejä, se oli varmaa.
Carmen lähti viemään heitä kohti koulua ja koska matkaa ei ollut paljolti, oli hän pian päässyt nurkan taakse ja nojasi seinään tottuneesti. Tupakkapaikka ei ollut hänen oma keksintönsä, kaikki tumpit maassa kielivät siitä, että monen moni oppilas käytti seinän luomaa varjoa suojanaan toteuttaessaan pikku laittomuuksiaan. Sitä paitsi nurkan takaa oli helppo vahtia, tulisiko paikalle opettaja tai oppilas. Carmen otti askinsa taskustaan ja hypäytti sitä tottuneesti niin, että yksi savuke nousi muita korkeammalle. Hän tarjosi sitä Nevadalle ja nosti samalla tyylillä sitten itselleenkin savukkeen, jonka sytytti pian toisesta taskusta löytyneellä sytyttimellä. Hän heitti sytkärin Nevadalle rennosti, eikä olisi moksiskaan, jos toinen pudottaisi sen.
Tilanne kävi hetkessä ja Carmen oli niin tottunut sellaiseen, että teki kaiken luonnostaan, samalla tarkkaillen Nevadaa. Lopulta hänellä oli savuke huuliensa välissä ja pitkät henkoset otettuaan hän oli jälleen valmis puhumaan.
"Tämä on tullut vähän huonoksi tavaksi", hän vilkaisi savuketta, jonka oli antanut Nevadalle merkiksi siitä, mistä puhui. "Minulla ei ole monia, mutta tämä on yksi tappavimmista." hän kertoi virnistyksen kera huomatessaan, että oli tullut paljon itsevarmemmaksi, kun oli päässyt tuttuun paikkaan ja saanut tutun savukkeen sytytettyä.
Oli Carmenin vuoro käyttäytyä neutraalisti. Nevada ei ollut ollut hänelle tyly, mutta hän kyllä tunnisti, milloin toinen oli tarkoituksella innoton ja äskeinen tilanne koulun pihalla taisi olla sellainen. Kenties Carmen oli tullut huonoon aikaan paikalle, mutta nyt hän saisi kuitenkin antaa samaa mittaa takaisin. Hän ei tiennyt, kuinka itsevarma Nevada olisi koulun sääntöjä rikkomassa, mutta hän ainakin otti tilanteesta kaiken irti ja nojaili seinään samalla mittaillen sitä, kuinka hyvin savuke pysyi Nevadan sormissa ja miten tummatukkainen siitä sauhuja imaisi.
"Kerro synkkä salaisuutesi", hän ehdotti neutraalilla, rennolla äänellä. Hän ei komentanut, se ei ollut hänen tapaistaan eikä hän uskonut, että Nevada olisi totellutkaan. Jotain juteltavaa oli kuitenkin keksittävä ja 'miten päiväsi meni' ei oikein kuullostanut kysymykseltä, jonka takia savukeseura jäisi Carmenin luokse pidemmäksi aikaa oleilemaan. Ehkä näin hän saisi pidettyä Nevadan mielenkiinnon yllä.

Nimi: Cualacino

11.03.2018 18:32
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Kun Thaddeuksen siniset silmät osuivat käytävällä vastaan tulleeseen nuoreen naiseen, vaivaantuneisuus täytti miehen olemuksen. Hän oli totta puhuen etsinyt kyseistä oppilasta, mutta syy sille, miksi hänen täytyi puhua tuolle, oli äärettömän...vaikea ilmaista. Thatch oli nimittäin onnistunut tiputtamaan Mian kirjoittaman pitkän äidinkielen esseen jonnekin, mistä hän ei sitä löytänyt vaikka kuinka etsi. Hän oli satavarma siitä että Mia oli palauttanut sen, sillä paperi oli ollut nätisti pinon päällimmäisenä silloin, kun Thaddeus oli kerännyt paperit itselleen. Kun hän oli niitä alkanut tarkistamaan, ei paperia ollut kuitenkaan näkynyt missään. Hän oli jo etsinyt lukemattomiasta paikoista, löytämättä kuitenkaan etsimäänsä. Kaikkea muuta oli tullut vastaan, paitsi Mian esseetä. Thatch ei voinut uskoa omaa tyypillistä tuuriaan. Tai noh, eihän onnella ollut asian suhteen mitään tekemistä. Thaddeus kun oli omaa huolimattomuuttaan esseen jonnekin laittanut. Hän ei siltikään ymmärtänyt miten oli onnistunut hukkaamaan oppilaan palauttaman työn. Sitä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut hänelle, mutta jostain kumman syystä Mia-parka sai kokea ensimmäisen kerran seuraukset. Thatch kun ei pystynyt arvioimaan tytön työtä kun hänellä ei sitä ollut.

Vaikka englannin opettaja olisi mielellään pakoillut vastuuta kertoa asiasta hamaan tulevaisuuteen, hän kuitenkin päätti hoitaa asian pikimmiten. Lykkäämisestä ei olisi muuta kuin haittaa, etenkin jos asia olisi tullut ilmi vasta siinä vaiheessa kun hän jakaisi työt muulle luokalle ja Mia alkaisi ihmettelemään oman työnsä puuttumista. Siispä järkevin vaihtoehto oli ilmoittaa asiasta tytölle pikimmiten, oli se kuinka hankalaa tahansa.
“Hei, Mia, odotapa hetki”, Thaddeus sanoi viimein kiinnittääkseen neidon huomion.

Nimi: septic

11.03.2018 17:58
Haneul Bae – Piha

Kevyt tuulenpuuska pörrötti tummahiuksisen honkkelin suortuvia tuon seistessä koulun pihan takanurkassa. Sormiensa välissä hänellä oli loppuun palava savuke, jonka pään palavat purut hohtivat voimakkaammin tuulen provosoidessa palamista. Vire oli varsin raikas, mikä sai Haneul’n hartiat jännittymään, vaikka poika seisoikin uhkaavan näköisenä salapaikassaan. Tuo ei ollut koskaan pitänyt kylmästä säästä, vaikka sietikin sitä suht’ hyvin. Asuvalinta oli silti Haneul’lle liian kevyt; rakas nahkatakki oli kiireessä jäänyt eteisen naulakkoon. Pojan onneksi ulkona ei tarvinnut turhan kauaa seistä, vaikka tie pois ihmisten näkyvistä tupakkapaikalle olikin melko pitkä.

Savukkeen palettua loppuun Haneul potkaisi natsan puskan alle piiloon astuttuaan siitä ensin tulipään sammuksiin. Poika nappasi vapautuneeseen käteensä maahan jättämänsä pahvimukin, joka oli puolillaan liian laimeaa kahvia. Nyrpeä, kylmyydestä kangistunut tummatukka nappasi puhelimellaan Snapchattiin kuvan mukista. "Eliittikoulunkaan sumppi ei ole aplodien arvosta," Bae kirjoitti kuvaan tekstiksti, ja julkaisi sen Omaan tarinaansa. Ei kahvi edes ollut niin huonoa – parempaa se oli kuin tavaratalon kallein. Pojan oli vain ylläpidettävä "relatable"-statustaan hinnalla millä hyvänsä. Kieltämättä moni hänen Snapchat-kavereistaan vastasi hänen tarinaansa positiivisilla kommenteilla. Bae nakkasi puhelimensa takaisin taskuunsa ja kulauksen kahvista otettuaan lähti kävelemään takaisin koulua kohti.

Ennen sisäpihalle saapumista Bae oli saanut puolillaan olleen kahvinsa tyhjäksi, joten käveli suoraa päätä roska-astialle päästäkseen eroon mielestään huonosti suunnitellusta kupista. Design oli kuulemma köyhä, kansi liian hankala ja pahvi liian ohutta pitämään lämpöä hyvin. Siitä poika ei kuitenkaan kehdannut kahvilan työntekijöille inttää; liian hyvälaatuiset mukit maksaisivat varmasti maltaita.
"Kai sitä pitää ostaa oma pikkutermari," Bae tuhahti puristaen mukin lyttyyn kansineen päivineen. Hän heitti sen kohti roska-astiaa komeassa kaaressa, mutta ei jaksanut vaivaantua siitä, ettei heitto ollut yltänyt astialle saakka.

Nimi: Data

11.03.2018 15:15
Ellei paikalle tullut tyttö olisi kerennyt pelastamaan tilannetta hänen ehkä hieman laimeallakin kommentilla, olisi Nevada vain pyöräyttänyt silmiään, kerännyt tavaransa ja lähtenyt pois. Ehkä hän olisi sanonut myös jotain töykeää, kuten “pidä huoli omista asioistasi”, mutta tytön viimeinen heitto sai Nevadan naurahtamaan.
Nevada kohotti katseensa ja näki Carmen Kingin, kolmasluokkalaisen. Carmen oli pitkä kaunis nainen, mutta Nevada ei jaksanut luoda tekohymyä huulilleen häntä varten.
Hän vain paransi ryhtiään ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
Ainakin Carmen oli herättänyt hänen mielenkiinnon.
“Presidenttinä olo ei olisi loppujenlopuksi mukavaa - ainakaan minulle”, Nevada sanoi. “Opiskelen itseäni enkä muita varten. Jos olisin presidentti, aiheuttaisin mielipiteilläni niin paljon eripuraa, että minut varmaan syöstäisiin vallasta. Tosin minkäs sille voi - kaikki eivät kestä kauniita naisia jotka ovat viisaampia kuin he.”
Nevada ei välittänyt siitä, että hänen omat sanansa oikein tihkuivat narsismia. Hän vain katsoi Carmenia suoraan silmiin.
Kyllä hän oli tajunnut, että Carmen vitsaili, mutta vitsi sinäänsä ei ollut ollut hauska. Häntä oli naurattanut enemmän luokkalaisen loppukommentti, joka oli ilmeisesti pitänyt lieventää ensimmäisen lauseen “kovuutta”.
Nevadan mielestä oli söpöä, että jotkut viitsivät korjata omia sanojaan. Hän itse ei koskaan vaivautunut tekemään niin. Hän ei edes yrittänyt kuulostaa mukavalta.
Carmen kysyi, mitä hän kuunteli, joten Nevada ojensi toista nappikuuloketta silmiään pyöräyttäen. Jos Carmen ottaisi sen vastaan, Nevada kumartuisi hänen puoleensa niin, että hän ylettyisi kuuntelemaan. Kuulokkeista soi parhaillaan OneRepublicin Counting Stars.
“Kuuntelen yleensä opiskellessani klassista, mutta tämä on sen verran rauhallinen biisi, että pystyy keskittymään”, Nevada selvensi. “Entä sinä? Et näytä ihan pop-fanilta. Ei sillä, että se olisi huono juttu. Ainakin sinulla on vaatetyyli - se on siistiä.”
Se oli selvä kehu, mutta Nevadan äänensävy pysyi edelleen välinpitämättömältä, joten se kuulosti enemmänkin huomautukselta kuin ystävälliseltä kommentilta.
Kun Carmen mainitsi sauhut, Nevada kohautti vain hartioitaan ja pakkasi nopeasti kirjat laukkuunsa.
Carmen ei selvästi ollut mikään vinkkien ymmärtäjä, sillä kuulokkeet ja kirjat yleensä kertoivat siitä, ettei toinen ollut juttelutuulella. Mutta kerta kun Carmen oli kuitenkin tehnyt virheen ja tullut juttelemaan, Nevada antoi asian olla.
“Sauhut kyllä kelpaisi”, hän vastasi, “rentouttavat hermoja.”
Nevada ei polttanut aktiivisesti, mutta koska hän oli ollut nuorempana hieman rasavilli ja kapinoiva, hän oli tietenkin myös ottanut sauhun jos muutamankin. Ollessaan äärimmäisen stressaantunut, ahdistunut tai ärsyyntynyt, Nevadalla oli tapana polttaa.
Jos Carmen tarjoaisi, Nevada ei tietenkään kieltäytyisi.
Sen takia hän päätti seurata naista sen kummempia kyselemättä.

Nimi: Crona

11.03.2018 13:44
Falcon Hawk - Protos

Falcon loikoili sängyllään pyöritellen kädessään syöpäkäärylettä ja sytkäriä. Hänen himoitseva katseensa seurasi tarkkaan sormiensa liikkeitä. Jostain päättömästä syystä poju oli päättänyt testata rajojaan, ja leikitellä halujensa kanssa. Ehkäpä ajatus oli tullut esiin tylsistyneisyyden hämäristä nurkista. Falcon kurtisteli kulmiaan. Leikki taisi kuitenkin olla alusta asti menetetty. Tiesihän nyt poika itsekin häviävänsä oman pelinsä. Savuke suuntasi nopealla liikkellä siististi huulille, ja sytkäristä välähti liekki. Huoneen valtasi lähes saman tien pistävä, savuinen tuoksu. Falcon kieltämättä täysin häikäilemättömästi juuri sytytti savukkeen sisätiloissa, omassa huoneessaan. Kaiken laittomuuden ja sääntöjen vastaisuuden lomassa Falcon aina löysi tien livistää rajojen tieltä. Toisaalta koulun henkilökunta oli vain saattanut luovuttaa Falconin kanssa, sillä olihan hän nyt aika rasavilli jota ei noin vain koulun säännökset kesyttänyt. Antaa siis pojan sitten pössytellä huoneessaan, mikäli se säästäisi koulun laajemman skaalan vahingoilta.
Siinä poika hönki sisäänsä tappavaa euforiaa, ja pohdiskeli. Falcon oli saanut uuden kämppiksen, johon hän ei ollut vielä sen kummemmin ehtinyt tutustua. Hän ei ainakaan myöntäisi olevansa kiinnostunut, mutta olisihan se ihan mukavaa tietää minkälaisen örrimöykyn kanssa poju tulisi jakamaan elämänsä. Parhaimmassa tapauksessa henkilö olisi joko Falconin kaltainen vapaa sielu. Myös omaan elämäänsä keskittyvä, epäkiinnostunut angstinuori menisi. Ketään hyssyttelevää nipottajaa, tai sitten ylikiimaista homoseksuaalia ei Falcon tähän huoneeseen haluaisi. Falcon huokaisi, ja tumppasi tupakkansa jämät sängyn vierellä olevaan pöytään. Pöytään jäi ilkeä musta merkki. Huoneeseen jäi vahvasti vielä leijumaan aromaattinen tuoksu, joka varmasti tuoksuisi muuallakin Protoksessa. Falcon otti paremman asennon sängyllään. Hän tunsi olonsa yllättävän väsyneeksi, eikä mennyt kauaakaan kunnes uni valloitti nuorukaisen mielen.

//Pääsee Xavier herättämään Falconin oikein yllätyksellisesti ;;))

Nimi: Vesisika

10.03.2018 19:34
Frederik Steel - Piha

Frederikillä ei oikeastaan ollut mitään muuta virkaa kuin vain katsoa Oliveria. Häntä alkoi hieman väsyttää, mutta nyt jos milloin miehellä oli tilaisuus saada lisää tietoa tuosta pyöreästä ihmispullasta.
"Niinpä niin", vihreätukkainen murahti ääni matalana. Hän ei ollut koskaan käsittänyt miksi jotain väriä piti suosia ehdottomasti yli muiden. Totta kai Freddy piti vihreästä, mutta ei se edelleenkään ollut mitenkään erityinen verrattuna muihin. Ihmiset olivat eri asia- heistä joko piti tai ei luonteenpiirteistä johtuen, mutta se olikin ymmärrettävää.
Hujoppi kohautti olkiaan ja verrytteli paikkojaan hieman uupuneena. Hänenkin mieleensä heräsi kysymyksiä. "Mainitsit aikaisemmin, että menneisyytesi ajoi sinut semmoiseksi mikä olet juuri nyt... Mikä siis on sinun tarinasi?" Frederik virnisti.

Nimi: Cassie

09.03.2018 21:02
Carmen King ~ Koulun piha

Carmen käveli rennosti kohti koulua tarkoituksenaan mennä sen nurkan taakse tupakalle. Pienet vieroitusoireet kaivelivat jo hänen mieltään tehden olon levottomaksi ja - vaikkei se ollut ollenkaan Carmenin tapaista - hermostuneeksi. Tyttö tähysteli ympäriinsä etsien jotakin mielenkiintoista matkaltaan, mutta maahan littaantuneen purkan lisäksi hän ei löytänyt paljonkaan silmäniloa.
Hän oli pukeutunut mustakultaisiin haaremihousuihinsa, neuletakkiin ja toppiin, joka oli niin väljä, että hän oli saanut siitä varoittavan kommentin rehtorilta, kun oli kulkenut kyseisen kaljupään ohi. Korujakin hän oli asukokonaisuuteensa tunkenut, pronssisen riipuksen ja hapsukorun kaulaansa, käsiinsä muutaman renkaan ja korviinsa niin ikään renkaat. Blondatut hiukset pysyivät miljoonalla erivärisellä pinnillä suhteellisen sekavalla nutturalla, jonka Carmen oli viimeistään sekoittanut silloin, kun otti päiväunet kampauksensa kanssa.
Nuori nainen oli puolimatkassa asuntolaltaan koululle kun huomasi tumman tytön vallanneen yhden kävelytien viereisistä penkeistä. Carmenilta kesti hetken muistaa, kuka oli kyseessä, sillä he eivät asuneet samassa rakennuksessa, mutta lopulta hänen rauhattomiin ajatuksiinsa pälkähti nimi "Nevada".
He olivat samalla luokalla ja Carmen hieman moitti itseään siitä, ettei ollut tajunnut sekuntia tai paria aiemmin, kehen oli sattunut törmäämään. Olihan hän toki joskus vuosi sitten katsonut Nevadaa sillä silmällä, muttei ollut uskaltanut ottaa ensimmäistä askelta, koska ei tiennyt Nevadan suuntautumisesta tai käyttäytymisestä. Nyt Carmen oli kuitenkin itsevarmempi, joten hän pysähtyi mustahiuksisen viereen hymyillen leppoisasti.
"Presidentiksikö opiskelet?" hän letkautti ja tajusi sitten, että vitsi oli kuullostanut paljon hauskemmalta hänen päässään, joten blondi koetti nopeasti selittää: "Koska... pressat tietää kaiken..." Hän heilautti kättään lähinnä viestiäkseen, että Nevada voisi unohtaa, mitä oli juuri sanonut.
"Mitä kuuntelet?" Carmen aloitti uudelleen, vilkaisten luokkatoverinsa kuulokkeita. Uutta musiikkia olisi hauska löytää vaikka Carmen varmaan mieluiten pitäytyisikin omissa suosikeissaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen savukkeet iskivät jälleen hänen mieleensä ja tyttö hymyili leveästi.
"Sä näytät siltä, että tarviit sauhut", hän kommentoi, mutta hänen äänensä oli neutraalin sijaan kutsuva. Hujoppi otti askeleen kohti koulua katse yhä Nevadassa, nyökäten hieman päällään kuin pyytääkseen toista seuraamaan.

Nimi: Caca

09.03.2018 18:43
Mia Dorsley - koulun käytävä

Nuori nainen huomasi opettaja Thaddeus Hamiltonin kävelemässä käytävällä. Mia lyhensi askeliaan ja rauhoitti kävelyään rennommaksi pitäen ruskean katseensa koulun opettajassa. Mia puhalsi otsatukkaansa niin, että se pöllähti hiukan paremmin hänen kasvoilleen. Vaaleanruskean tukan omaavalla opettajalla ei näyttänyt olevan kiire mihinkään - tai niin Mia ainakin luuli. Ei sen puoleen kiire ollut Miallakaan, ainakaan tällä hetkellä, kun välituntia olisi vielä rutkasti jäljellä. Ehkä sitä pitäisi kehittää lopuksi välitunniksi jotain ajanvietettä.

Nimi: Data

09.03.2018 17:27
Naelah “Nevada” Larson - Koulun piha

Isokokoinen mustahiuksinen nainen kirosi hiljaa itsekseen kävellessään koulun pihalla. Hän roikotti toisessa kädessään koululaukkuaan, joka oli auki.
Nevada, tai läheisille tuttu Nova, kopsutteli menemään korkkareillaan. Hän etsi katseellaaan penkkiä, jolle voisi istahtaa. Hänen huoneessaan oli ollut niin kuuma, että hänen juuri valmiiksi tulleet huippumuodikkaat vaatteet olisivat kastuneet hikeen, joten hän oli päättänyt mennä ulos opiskelemaan.
Nevadalle oli sanottu useita kertoja, että hänen pitäisi ottaa taukoa ja rentoutua hieman. Nevada oli kuitenkin tottunut opiskelemaan - ja sen hän oli myös kirosanojen kera kertonut urputtajille.
Kun hän lopulta löysi penkin, hän istuutui sille ja levitti kaikki koulukirjansa viereisille paikoilleen niin, ettei kukaan vahingossakaan istuisi hänen luokseen juttelemaan.
Nevada ei ollut epäsosiaalinen - hän itseasiassa tutustui mielellään uusiin ihmisiin - mutta hänen ihmismittarinsa siltä päivältä oli mennyt täyteen. Hän ei enää jaksanut niitä vähä-älyisiä inisijöitä, jotka eivät ymmärtäneet mistään muusta kuin juhlimisesta.
Tietenkin Nevada suostui juttelemaan jollekulle, joka ei olisi täysi mäntti. Hänen porukkansa oli mennyt johonkin bileisiin, johon Nevadakin oli kutsuttu. Hän oli kuitenkin päättänyt jäädä yksin mököttämään ja opiskelemaan, joka vain kasvatti hänen vihaista mielialaansa.
Ja niinpä Nevada etsi itselleen hyvän asennon tuolilta, otti äidinkielen kirjat esille ja alkoi pänttäämään kuin mikäkin hikke. Hän laittoi mustat hiukset kasvojensa eteen, ettei ohikulkijat näkisi niin selvästi hänen kaksoisleukaansa. Nevada oli sinut oman vartalonsa kanssa - hän itseasiassa rakasti itseään enemmän kuin mitään muuta, mutta kaksoisleuan hän olisi mielellään vaihtanut johonkin muuhun sillä hetkellä.
Nevada laittoi toisen nappikuulokkeen korvalleen ja alkoi hiljaa laulamaan Spotify-listaltaan tulevaa kappaletta samalla, kun luki pienen pientä mustaa tekstiä kirjan sivuilla.

Nimi: pixeli

08.03.2018 22:18
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian jutteli kavereilleen, mutta he hiljenivät Juniperin tervehtiessä oppilaita ja alkaessa selittämään tunnin aihetta. Lucian tiesi sen jo, joten hän selaili puhelintaan kuunnellen vain puolella korvalla. Juniperin saatua selitettyä aihe kaikille juuria myöten ja hänen vielä vastattuaan muutamaan kysymykseen sai aloittaa työskentelyn. Lucian kavereineen jättäytyi viimeisten joukkoon paperien ja muiden tarvikkeiden haussa. He eivät halunneet joutua ryysikseen, joka syntyi väkisinkin, vaikka oppilaita ei ollutkaan mitään yletöntä määrää. Lucian haki luonnostelupaperin ja ryhtyi suunnittelemaan mitä piirtäisi. Nuorukainen ei ollut mitenkään erikoinen piirtäjä, mutta omasta mielestään tarpeeksi hyvä. Hänen kavereitaan ei juurikaan kiinnostanut kuvi, joten he enemmänkin juttelivat. Kyllä Luciankin vastaili välillä kavereidensa kysymyksiin tai yhtyi heidän nauruunsa jostakin asiasta, mutta hänestä kuvis oli suht kivaa ja siitä olisi helppo saada kohtuu hyvä arvosana. Viimein Lucian oli saanut luonnosteltua paperille FMX-pyörän, enää Lucianin piti piirtää jotain mitä hän inhosi.
"Onko pakko piirtää joku mitä inhoaa tai joku negatiivinen asia. Ku mä en keksi mitään" nuorukainen huusi luokan perältä Juniperille. Muutama muukin oppilas keksittyi enemmän työstä valittamiseen kuin sen tekemiseen, mutta sitten oli niitä jotka olivat melkein henkeen ja vereen asti mukana ja niitä Lucian uskoi Juniperin ihailevan ja ehkä suosivan, vaikka nuorukainen oli kyllä saanut Juniperistä sellaisen kuvan, ettei tämä tainnut liioin jaotella oppilaita suosikkeihin ja tavallisiin. Lucianin kaverit olivat piirtäneet leikillä viinapullot lempiasioikseen, joita nuorukainen kommentoi lähinnä huvittuneella naurahduksella. Sitten toinen näytti kuvan tämän lukion opiskelijatytöstä ja he haukkuivat häntä, joillakin sanoilla. Lucian myöntäili heidän sanojaan ja keskittyi sitten taas työhönsä.

Nimi: Cualacino

08.03.2018 20:33
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatch oli suuntaamassa kohti opettajanhuonetta napatakseen mukaansa papereita, jotka hän oli sinne unohtanut. Monistetut runot olivat jääneet kahvipöydälle silloin kun Thaddeus oli joutunut kiirehtimään pitämään tuntia. Onneksi niitä tarvittiin vasta seuraavan ryhmän kanssa. Mies käveli rauhallisin askelin, sillä välituntia oli vielä reilusti jäljellä. Hänellä olisi paljon aikaa ennen kuin oppilaat tulvisivat taas hänen luokkaansa.

Thaddeus oli oikeastaan innoissaan tulevasta tunnista. Kyseessä oli valinnainen kirjallisuuden kurssi, jolloin Thatch pääsi opettamaan ominta alaansa. Jos vain oppilaat jaksaisivat keskittyä tunnilla, kaikki olisi hyvin. Kuitenkin ensin hänen olisi hommattava kurssin materiaali käsiinsä. Se oli Thaddeuksen ykkösprioriteetti ennen kuin hänen mielensä lähtisi harhailemaan yhtään minnekään muualle.

©2018 School in California - suntuubi.com