Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.

Kesätapahtuman 2018 roolipeliin! -->


Sää ja tilanne

Sää: Ulkoilma liikkuu 15°C-20°C välissä, pienoinen lämmin tuulenvire käy. Taivaalla lipuu muutama harmiton pilvenhattara.

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Crona

18.03.2018 22:53
London Davis - pelihalli

London oli varsin hyvällä tuulella, verrattuna siihen kuinka skeptinen hän oli treffien alkupuolella. Tietenkin hän oli uskonut, että Alaskan kanssa aivan mikä tahansa olisi hauskaa ja ihanaa, mutta tämä oli osoittautunut sitäkin paremmaksi. Alaska se sitten osasi, ja nyt jos koskaan blondi ymmärsi toisen olevan aikamoinen romantikko. Tätä hänen ei kuitenkaan tarvitsisi toiselle varmaan sanoa, sillä hän taisi tietää sen aivan yhtä hyvin itsekin. London oli aina pitänyt tummatukan itsetietoisesta puolesta, joka ei vähempiä väheksynyt tai kaunistellut. Toki välillä meno meni turhan kärkevän karuksi, mutta siitä London välillä pitikin.
Alaska reagoi juuri oikein pojan niiaukseen, mikä oli vain hyvä juttu ettei hän aivan turhaan juuri nolannut itseään.
"Hah, sen mä vielä joku päivä haluun nähdä", London vastasi naurahtaen Alaskan jalkapallokommentille. Tietenkään toinen ei tarkoittanut tätä, mutta London ei voinut olla tuntematta pientä kilpailunhaluista epäuskoa. Tietenkin hän oli parempi, mutta jostain syystä hän halusi päästä käytännössäkin todistamaan sen. Ehkä tuo tunne oli vain pelihallin ja karaoken tuoman adrenaliinin puhetta. Hän vain heilautti hiuksiaan pois kasvoiltaan ajaen samalla jalkapalloon liittyvät kilpailulliset ajatukset tiehensä.
"No mä lähinnä tarkotin asioita joilla on jotain väliä. Tai kun, mitä meistä kumpikaan oikeasti edes tekee koululla?" London vastasi kevyesti olkaansa kohauttaen. Hänelle koulu oli niin yhdentekevä osa elämää. Hän toki pärjäsi keskiverrosti, mutta se ei vaatinut muuta kuin tunneille saapumista ja satunnaista pänttäämistä. Todellisuudessahan koulunkäynti ei merkinnyt pojalle sen suurempia, sillä hänellä oli joka päivä houkuttavampi rahakasa New Yorkissa, jonne palata opintojen loputtua. Ehkä London saattaisi raahata poikaystävänsä mukaan suureen kaupunkiin, jossa toinen voisi edistää uraansa tanssijana ja elää miehensä rinnalla. London kohtasi Alaskan hymyilevän ilmeen, johon hän vastasi lempeästi hymähtäen. Tietenkään London ei tuntenut minkäänlaista alemmuuskompleksia toista kohtaan, hän vain oikeasti tarkoitti sanojaan. Jalkapalloa ja musikaallisuutta lukuunottamatta Alaska taisi viedä voiton kaikessa.
Londonin varpaissa kihisi innostus, kun Alaska siirtyi valikoimaan toista kappaletta. Kipaleeksi päätyi varsinainen klassikko, jonka täytyi olla suoraan Alaskan bravuurilistalta. Tietenkään London ei kuitenkaan kutistuisi toisen edessä, vaan pistäisi äänellään parastansa peliin. Alaska vastasi haastavasti kumppanilleen, johon London vain kohautti kulmaansa. Kumpikin oli selkeästi yrittämässä tässä täysillä, ja häviön täytyisi olla pieni isku vyön alle. Kappaleen aikana Alaska tanssahteli ja yritti liehitellä Londonia, mutta hän yritti pitää itsensä keskittyneenä ja olla lankeamatta kumppaninsa viehätykselle. Toki hän piti katseensa tiukasti toisessa, ja sen vuoksi aina välillä unohti sanat, kun ei voinut seurata niitä ohella olevalta näytöltä. Alaska kuitenkin lauloi nätisti kappaleen molemmat osat, joten epäonnistuminen ei ollut niin häpäisevää mitä se olisi saattanut olla. London kuitenkin korvasi nämä satunnaiset kompastumiset sointuvalla äänellään, jonka hän antoi kaikua ja lujaa langalliseen mikkiinsä.
Biisi saavutti loppunsa, ja London tunsi poskissaan pientä punoitusta. Tämä oli sekoitusta oikeasta kuumuudesta, ja Alaskan liehittelystä. London matki poikaystävänsä elettä ja haroi hiuksiaan pois kasvojensa tieltä. Laulu oli kieltämättä ollut kuumaa ja kiihkeää, ja London ei voinut olla hymyilemättä leveästi.
"Mä tiedän", London vastasi itsevarmasti virnuillen, hetkeksi unohtaen antaa vastakehun tummatukalle. Tämän tajutessaan, hän nopeasti lisäsi: "Sä olit tosi positiivinen yllätys. Tietenkään en olettanut mitään vähempääkään." Kohteliaisuus ei tullut ulos suinkaan väkinäisenä, vaikkakin hieman tönkön hiljaisen hetken jälkeen. London oli aina välillä ennättänyt keskittyä paremmin toisen vokaaleihin, ja ei voinut olla kuin ihailematta. Alaskaa saattoi helposti kutsua multitalentiksi, ja hänelle saattaisi suoda luvan olla niin ylimielinen mitä hän aina välillä osasi olla. London katsahti poikaystäväänsä hieman yllättyneenä, kun toinen väitti tämän olevan ensimmäinen julkinen laukukertansa. Hän oli kuitenkin niin sinisilmäinen, ettei osannut epäillä toisen sanoja epätosiksi. Enemmän häntä hämmästytti se, ettei toinen ylpeänä esitellyt tuota kaunista puolta itsestään, sillä hän ei kaihtanut kukkoilua muillakaan taidoillaan, joista osa oli selvästi laulutaitoa huonompiakin.
"Me voitaisiin suunnilleen perustaa bändi, ja sä voisit olla se upea tanssiva laulajatar", London vastasi leikkimielinen pilke silmäkulmassaan Alaskalle. Hän tulisi aivan varmasti pyytämään Alaskalta yksityisiä laulutuokioita, jolloin hän saattaisi vain uppoutua kuntelemaan toisen upeaa ääntä, ja katsella toista rakastunein ja unelmoivin silmin jostain pilvimaailmasta.
London oli raahannut poikaystävänsä Pac-Manin luokse, eikä sen kummemmin ajatellut aikasempaa kommenttiaan. Hän ei huomannut Alaskan nyrpeää momenttia, olihan hän nyt niin intopiukeana. Pelisali todellakin toi esille Londonin sisäisen 80-luvun lapsukaisen, josta hän ei ollut edes aikaisemmin tietoinen. Aikaisemmin London olisi pitänyt tätä huonona asiana, mutta Alaskan esiin tuomana fakta oli aivan mieluisa. Blondi nyökkäsi toisen rooliehdotuksille, ja hän asettui Pac-Manin ohjainten vierelle. Alaska ilmoitti olevansa valmiina, ja London vilkaisi häijysti virnuillen, nyökäten poikaystävälleen olevansa itsekin valmiudessa. Peli saattoi alkaa, ja London lähti suoraan vetämään täysillä. Pac-Man oli konseptina tuttu peli hänelle, mutta harvoja pelihetkiä puhelimella lapsuudessa lukuunottamatta London ei juuri ollut kyseistä peliä pelaillut. Aluksi hänestä tuntui, että hän saattaisi voittaa, mutta pelin edetessä taisi itsevarmuuskin jo olla valumaan päin kun häviö kolkutti ikävästi ovella. Tämähän ei käynyt päihinsä, joten London päätti hyvin törkeästi yrittää kääntää Alaskan pään toisen leuasta katsomaan blondia, jonka jälkeen hän painaisi omat huulensa pikaisesti toisen omiin. Samalla hänen oli tarkoitus jatkaa hahmonsa ohjailua, vaikkakin hän olikin sulkenut silmänsä. Erkaantuessaan London kuitenkin halusi uskoa häirinneen Alaskaa sen verran, että hän olisi saattanut palauttaa jälleen etulyöntiasemansa, joka mahdollisesti johtaisi voittoon. Mikäli London voittaisi, hän päästäisi suustaan pienen voitonhuudahduksen ja katselisi kumppaniaan hyvin omahyväisesti. Toki voitto olisi ansaittu likaisin keinoin, mutta voitto mikä voitto.
"Mä olen ihan voittamaton", London sanoi leikitellen naljaillen. Tietenkään hänellä ei ollut mitään tahallisen negatiivisia taka-ajatuksia, hän oli vain ylpeä itsestään.
Pojat jatkaisivat pelailuaan, kunnes tiketit olivat loppuneet. Voittoja ja häviöitä oli tapahtunut molempien kannalta, mutta tunnelma oli silti ilmeisesti täynnä rakastavaista iloa. Kun viimeiset pelit oltiin pelailtu, London päätti vuorostaan viedä treffejä seuraavalle kohteelle.
"Tässä välissä mä päätin meille täydellisen ruokapaikan. Se on tässä ihan lähellä, voin ajaa sut sinne jos haluat", London sanoi ehdottaen Alaskalle. Hän ei olettanut toisen kieltäytyvän, joten hän jo oli suunnilleen ottamassa askelia kohti pelisalin ulko-ovea, kuitenkin kohteliaasti odottaen poikaystäväänsä ja mahdollisia vastalauseita.
"Mulla oli oikeesti hauskaa, kiitos tästä rakas", London vielä jatkoi kumppaniaan rakastavan onnellisesti katsellen. Hänen kasvoillaan oli leveä, luonnollinen hymy ja poskia koristeli heleä puna.

Nimi: Cassie

17.03.2018 00:14
Alaska Hopper ~ Pelihalli

He lauloivat ja Alaskasta jopa tuntui välillä siltä, ettei London halunnut välttämättä tahallansa voittaa häntä. Tai tietysti kumpikin halusi voittoa, mutta platinablondi ei halunnut päihittää juuri Alaskaa, vaan pelin. Se oli helpottava ajatus ja sai Alaskan hieman rentoutumaan siinä laulaessaan, vaikka kappale silti oli hankala ja hän pelkäsi kuulla omaa ääntään.
Loppua kohden Alaska virkistyi ja sai jostain haalittua itsevarmuutta sen verran, että saattoi vilkuilla sanojen lisäksi myös Londonia, joka selkeästi laittoi parasta esitystään suoraan tummatukkaan katsoen. Hetken aikaa Alaska ihaili pelkästään toisen antautumista musiikille kunnes muisti, että oli itse samanlainen kun tanssi ja tälle yhtäläisyydelle hän hymyili.
Heillä oli hauskaa, sen Alaska tajusi, kun kumarsi poikaystävälleen ja toinen vastasi niiaamalla. Ele ei ollut ehkä kaikista sulokkain, mutta Alaska nauroi hyväntahtoisesti, ei siksi, ettei niiaaminen sopinut Londonille alkuunkaan. Hauskuus oli kai ollut hänelle itsestäänselvyys koko illanvieton ajan ja vaikka hän nauttikin joka hetkestä, jonka sai viettää Londonin kanssa, hauskanpidon olemassaolon myöntäminen sai Alaskalle vielä iloisemman olon. Hän rakasti nähdä toisen kasvoilla hymyn ja tuumi hieman hädissään jo, mitä seuraavaksi keksisi, että saisi nähdä tuon kauan kaivatun ilmeen Londonin kasvoilla.
"Et oo nähnyt mua pelaamassa jalkapalloa", Alaska vitsaili tajuamatta selkeästi, että London oli juuri kehunut häntä. Hän katsahti sitten poikaystäväänsä uudestaan. Hän ei ollut ihan varma, kuinka tosissaan toinen oli ollut. Jos Londonilla oli oikeasti sellainen olo, ettei hän olisi missään yhtä hyvä kuni Alaskalle, tummatukan pitäisi tehdä jotain sen eteen, että hän näyttäisi, ettei ollut täydellinen. Vaikka hän ei pitäisikään heikkouksiensa näyttämisestä, oli Londonille tehtävä asia selväksi.
"Sä oot mua parempi koulussa", hän huomautti keveällä äänensävyllä, koska ei uskonut Londonin olevan sillä hetkellä valmis puhumaan syvällisiä tai keskustelemaan siitä, että he olivat tasavertaisia eikä Alaska ollut oikeastaan missään keskivertoa parempi kuin baletissa. Tätä poika ei kuitenkaan aina myöntänyt edes itselleen, vaan uskotteli vakaasti, että loisti kaikessa, mitä teki. Näköjään vakuuttelu oli ylettynyt ulkopuolisiinkin henkilöihin. Alaska hymyili puhuessaan, mutta ei käynyt kieltäminen, etteikö hänen silmissään olisi ollut rehellistä loistoa, kun hän tavoitteli Londonin katsetta saadakseen toisen uskomaan.
Alaska vaati toista erää innostuneena siitä, että oli säilynyt hengissä ensimmäisestä ja sai Londonilta myönteisen vastauksen. Se ei ollut todellakaan mikään ihme ja Alaska olisi ollut enemmän yllättynyt, jos toinen olisi halunnut lopettaa. Hän valikoi kappaleensa ja rehvasteli sitten Londonille selkeästi saaden enemmän itseluottamusta.
"Katsotaan", hän haasteli, vaikka tiesi vallan mainiosti Londonin loistavan myös tällä kierroksella. Ehkä tämän kappaleen häviäminen pistäisi Alaskaan enemmän, olihan kyseessä yksi hänen lempibiiseistään, mutta hän saisi ainakin näyttää nyt aidosti, mihin hänestä oli. Pieni epävarmuus kaiveli hänen hermojaan koska hän ei tiennyt, oliko laulanut ensimmäisellä kierroksella niin sysipaskasti, että London joutuisi suurin piirtein huutamaan omaan mikkiinsä, ettei kuulisi hänen lauluaan. Alaska ei uskonut itseään niin huonoksi laulajaksi, joten sivuutti epäilykset itselleen hieman suuttuen. Vihaisuus sai häneen uudenlaisen kamppailufiiliksen ja vielä kerran Londonia haastavasti katsahtaen oli hän viimein valmis.
Alaska alkoi laulamaan ja tanssimaan, tällä kerralla ottaen tilan ja Londonin huomion haltuunsa niin hyvin kuin taisi. Vaikkei esitys ollut läheskään yhtä hyvä kuin mitä Londonilla oli, olihan platinablondi kuin kotonaan mikki kädessä, Alaska oli silti itsevarma. Tuntien tietysti sanat läpikotaisin Alaska leikki niiden mukana, tehden käytännössä oman pienen musiikkivideonsa. Laulunsa hän oli jo pitkä aika sitten treenannut kappaleen suhteen maksimiinsa, joten hän ei voinut stressata siitä kovinkaan paljoa, parempaan hän ei pystynyt, mutta sen, mikä puuttui vokaaleissa, hän koetti saada tanssimalla ja viettelemällä Londonin liikkeillään.
Kappale oli viimein ohi ja Alaskan oli myönnettävä, että hänelle oli tullut hieman kuuma esittäessään duon molemmat osat sekä tanssiessaan parhaansa mukaan niin hyvin kuin taisi langallinen mikki kourassaan. Hän kuljetti sormensa hiuksiensa läpi siirtäen ne pois otsaltaan ja katsoi Londonia kenties odottavasti, vähintään yhtä innoissaan mitä platinablondi näytti olevan.
"Sä oot luonnonlahjakkuus!" Alaska kehaisi virnistellen hammashymyä myöten loistavalle poikaystävälleen. Hän ei ollut kappaleen loputtua edes katsonut, kumpi oli voittanut ja oli tällä kerralla ollut niin keskittynyt omaan esitykseensä ja kukkoiluun, että oli unohtanut arvioida Londonia kriittisesti. Toinen oli laulanut upeasti, totta kai, mutta tällä kerralla Alaskalla ei ollut vahingossa jäänyt siitä minkäänlaisia negatiivisia häviämisajatuksia. "Mä en oo koskaan esiintynyt laulaen, mutta ei se ollut ollenkaan niin paha, kun luulin." Hän valehteli.
London ehdotti Pac-Manin pelaamista ja Alaska ehti hädin tuskin edes kohottaa olkapäitään sanoakseen, että mikä tahansa kävisi, kun poikaystävä oli jo ottanut häntä kädestä ja lähtenyt viemään kohti kyseistä peliä. Londonin seuraavat sanat kuitenkin särähtivät muuten niin riemukkaan Alaskan korvaan. Miten niin "päihitän sut siinä'kin'"? Oli aivan totta, että London oli häntä parempi laulamaan mutta äskeisen - varsin monimuotoisen - esityksen perästä Alaska ei halunnut kuulla olleensa jälleen häviäjä. Tuskin London näki hänen pari sekuntia kestävää hapanta naamaansa, eikä Alaska olisi edes halunnut toisen tietävän, että joku oli vikana.
He pääsivät Pac-Manin luokse ja Alaska syötti tikettejä sisään koettaen unohtaa Londonin äskeisen möläytyksen. Vilkaistessaan platinablondia Alaska tiesi, ettei toinen ollut tarkoittanut sanomisiaan sillä tavalla, miten balettitanssija ne otti. Hän koetti unohtaa äskeisen ja keskittyi sen sijaan siihen, että London olikin innostunut pelihallista heti karaoken jälkeen, vaikka alun perin olikin käyttäytynyt hieman skeptisesti. Hieman riskialtis pelihalli-idea oli siis tähän mennessä ollut onnistunut, vaikka Alaska oli aluksi epäillytkin sen toimivuutta. Jokin eksoottinen paikka normaalin puiston tai salin sijasta oli kuitenkin tuntunut hänestä Londonille sopivammalta vaihtoehdolta. Tämä sai Alaskan kasvoille jälleen täysin iloisen ilmeen, kun hän asettui pelikoneen eteen ja painoi kaksinpelin valikoivaa näppäintä.
"Mä voin olla kummitus, niin ole sä Pac-Man", hän ehdotti ja asettui oikealle puolelle peliä, laskien kätensä kummituksia ohjaavien näppäinten päälle valmiina aloittamaan. Hänen tarkoituksensa oli yksinkertaisesti estää Londonin Pac-Mania saamasta hedelmiä tai palloja tappamalla hahmon. Alask tunsi jälleen kilpailuhenkisyytensä nousevan pintaan ja mietti jo valmiiksi, mitä voisi heittää näyttöä päin, jos häviäisi rutkasti.
"Valmiina", hän ilmoitti vaikka London olisi varmasti hyvin nähnyt sen ihan itsekin. Tummatukka ei vain malttanut odottaa pelin käynnistymistä ja poikaystävänsä rökittämistä, vaikkei koskaan ollut ennen Pac-Mania pelannutkaan oikealla pelikoneella.

Nimi: Crona

16.03.2018 21:08
London Davis- pelihalli

Laulaessaan London oli kuin kala vedessä, yhtä sulava ja virtaviivainen. Kaikki tuntui jotenkin oikealta, kuin palapelin palaset vain loksahtelivat paikalleen. Rakkaan biisin laulaminen rakkaan ihmisen kanssa oli aivan mahtava tunne. Blondi täyttyi aivan uudenlaisesta energiasta ja adrenaliinista. Hän halusi tehdä vaikutuksen vierellään laulavaan kumppaniinsa, joten pisti todellakin parastaan peliin. Hän piti lähes kokoajan katseensa Alaskassa, sillä hän osasi Rock me -kappaleen sanat entuudestaan ulkoa. Kuka bändin fani nyt ei osaisi? Biisivalinta auttoi Londonia keskittymään entistä kovemmin ääneensä, jonka hän pyrki pitämään mitä puhtaimpana ja menevänä. London ei pitänyt itseään minään maailman parhaimpana laulajana, muttei voinut kieltää pätevyyttään. Ja vaikkei pätevyyttä löytyisikään, se ei estäisi poikaa tekemästä jotain mitä hän niin hartaasti rakasti. Musiikki toki oli hänen henkilökohtainen rakkaudenkohteensa, oli sen esittäminen muille aina yhtä tyydyttävää. Sillä hetkellä London ei kuitenkaan ajatellut ketään muuta kuin Alaskaa. Hän halusi kuulostaa ja näyttää toisen edessä hyvältä - ei, ei hyvältä, vaan täydelliseltä.
Sanoja muunnellessaan Alaska punastui hitusen, ja vastaukseksi vinkkasi vihjailevasti silmäänsä. Londonin keskittyminen herpaantui, ja sen huomasikin muutamasta naurahduksesta laulun seassa. Sillä hetkellä London ei oikein osannut huomioida toista, ja sitä miltä toisesta mahtaisi tuntua. Pieni jäykkyys ja epävarmuus oli kuitenkin havaittavissa, mutta hiljattain Alaskakin taisi lämmetä laulamiselle. Välillä blondi antoi huomionsa keskittyä enemmän poikaystäväänsä ja hänen äänensä kuunteluun. Kieltämättä toinen ei tainnut olla täysin Londonin tasolla, mutta sen saattoi selittää vain kokemuksen puutteella. Alaska kuulosti oikein hyvältä - Londonin vain täytyi muistaa myöhemmin kehua siitä huumansa seasta.
Kappale läheni loppuaan yllättävänkin nopeasti. Siitä olikin jo hetki, kun jalkapalloilija oli viimeksi päästänyt laulajan sielunsa vapaaksi. Hänestä oikein tuntui siltä, ettei hän haluaisi lopettaa. Laulu loppui, ja Alaska päätti kumartaa. Vastaukseksi London niiasi varsin neitimäisesti, ikään kuin matkien toisen balettitaustaa tai jotain. Hän todennäköisesti vain näytti naurettavalta. Alaska heitti satunnaisen kehun Londonille, johon hän kohotti kulmaansa virnuillen.
"Missä sä et sitten ole hyvä? Välillä tuntuu etten voi päihittää sua missään", London sanoi tietysti tarkoittaen toisen yllättävän hyvää lauluääntä. Niskassaan blondi tiesi, että oli voittanut melko kirkkainkin valoin toisen, muttei antanut pienen äänen estää häntä kehumasta poikaystäväänsä.
"Ihan kuin oisit lukenut mun ajatukset, mieluusti", London jatkoi vastaustaan kun Alaska haastoi revanssiin. Hän olisi mielellään halunnut laulaa enemmän, ja kerta toinenkin oli noin innokas ei hän missään nimessä kieltäytyisi. London odotti innolla taistoa seuratessaan, kun toinen valikoi kappaleista mieluista. Tyypillisesti London oli tarkka siitä mitä hän lauleskeli, mutta toisen kyseessä hän ottaisi vastaan aivan mitä tahansa. Sitä paitsi, aikaisemminkin toinen oli onnistunut valikoimaan oikein mieluisan kappaleen. Tällä kertaa valinnaksi osui Londonille tuttu, muttei kuitenkaan omaa bravuuria edustava viisu. Hän vain kohautti kulmaansa haasteelle.
"Sä aliarvioit mua kulta", London vastasi turhankin hunajaisesti, ja matki toista ottaen jonkin sortin aloitusasennon. Alaskasta hehkui itsevarmuus. London ei ollut aivan yhtä ylpeä, mutta hän ei tuntenut oloaan sen yhtään uhatummaksi saati alakyntiseksi. Tottakai London tunsi kyseisen kappaleen, ei vain yhtä hyvin kuin kumppaninsa.
Kappale alkoi, ja Alaska oli nyt täysin itsevarmassa elementissään. Hän jopa toi mukaan pientä jalkapeliä. London ei tietenkään pystynyt ottamaan mallia toisesta, mutta päätti kiristää äänialaansa jottei ainakaan siinä osastossa häviäisi poikaystävälleen. London ei yleensä sen kummemmin noteerannut sanojen merkitystä kappaleissa, mutta Alaskan vinkatessa silmää ja liehitellen toista, huomasi London sanojen olevan suhteellisen häröt. Blondi vain virnuili nälkäisesti Alaskalle, muttei antanut tällä kertaa laulamisensa häiriintyä.
Kappale loppui, ja Londonista tuntui että hän pärjäsi tehtävästä aika kunnialla.
"Enkö mä ollutkin mahtava? Mulla on ihan sika hyvä fiilis kun pääsi pitkästä aikaa esiintymään", London hihkaisi loistaen. Hän hymyili leveää hammashymyä, eikä voinut olla hillitsemästä hyvää oloaan. Sillä hetkellä hän ei lainkaan ajatellut, miltä toisesta mahtaisi tuntua. Hän oli niin täynnä itseään ja lauluääntään, oli ihme että hän edes tiedosti Alaskan olemassaolon.
"Mennäänkö pelaamaan sitä pac-mania? En malta odottaa että päihitän sut siinäkin", London vastasi jo hamuillen poikaystävänsä kättä, ja mahdollisesti lähtien raahaamaan toista pelikoneen luokse.

Nimi: Caca

16.03.2018 16:28
Mia Dorsley - Koulun käytävä

Yllättyneisyys valtasi Mian kehon, kun opettaja sanoikin, ettei hän olisi pulassa. Se sai tytön kuitenkin hämmentymään enemmän, sillä mitä Thaddeus muuten hänelle tulisi puhumaan. Kerta tyttö ei ollut pulassa, niin mitä sitten? Mia olisi halunnut nyt heti tietää opettajan asian, eikä vain miettiä, mitä toinen suustansa voisi päästää. Pian opettaja kuitenkin sanoi, että kyse olisi Mian palauttamasta viime viikon äidinkielen esseestä. Sen kuuleminen sai ruskeasilmäisen kurtistamaan kulmiaan ja samalla hän loi toiseen kysyvän katseen. Sanat, jotka opettaja seuraavaksi sai ulos suustaan eivät olleet ihan sitä mitä tyttö oli alunperin odottanut. Hän ei ollut mokannut, Thaddeus valitettavasti oli. Se äidinkielen essee, mihin tyttö oli käyttänyt paljon aikaa oli nyt hukassa. Hymy Mian kasvoilla hyytyi ja hänen huulensa vetäytyivät pelkäksi viivaksi, joka muutti ilmeen hyvin vakavaksi. Pian tyttö kumminkin huokaisi ja puhalsi otsatukkaansa parempaan asentoon. Ei opettaja tahallaan hänen esseetään ollut hukannut, ei tietenkään. Eikä Mia uskonut, että Thaddeus muutenkaan tekisi mitään sellaista tahallaan. Puhdas vahinkohan se oli ollut, ja niitähän sattuu jokaiselle. Mia palautti huulilleen ystävällisen hymyn.
"Ei se haittaa", Mia sanoi ja haroi hetken ajan hiuksiaan. Ei Mia voisi tuollaiselle opettajalle olla vihainen, eikä se muutenkaan ollut tytön luonteen mukaista suuttua vain tuollaisesta. "Mutta olitko ehtinyt edes vilkaista sitä? Eikai minun tarvitse sitä tuon takia tehdä uudestaan?", tyttö kysyi ja huokaisi lopuksi. Hän ei haluaisi tehdä esseetä uudestaan, sillä oli paljon muutakin tehtävää. Mia halusi myöskin mennä lenkille silloin, kun se vain oli mahdollista ja jos ilmaantuisi lisää töitä ei tyttö saattaisi lenkille ehtiä.

Nimi: Cassie

15.03.2018 15:07
Alaska Hopper ~ Vähän autossa ja sit pelihallissa

Alaskan puhuessa kamalalla aksentillaan hän sai Londonin kasvoille ilmeen, jota ei aivan osannut tulkita. Ilmeisesti toinen oli jotenkin huvittunut äskeisestä ja vaikka Alaskalla oli täysi työ pitää pokkansa ja olla katumatta täysin äskeisestä tekoaan, hän sai kuitenkin vaivaantuneen hymyn väännettyä huulilleen.
"Ei siis koskaan enää", hän mutisi puoliääneen lähinnä itsellensä, mutta myös ilmoittaakseen Londonille, ettei toisella ollut mitään huolta - hän ei enää koskaan puhuisi sillä tavalla.
Kaksikon matkalla pelihallille London sanoi Alaskaa teinihirviöksi ja hyväntuulisesti tummatukka vain pyöräytti silmiään moiselle väitteelle. Toki London oli aivan oikeassa, hän oli teini ja varsin dramaattinen sellainen, mutta sitä iloa hän ei toiselle soisi, että myöntäisi platinablondin olevan oikeassa.
He päätyivät Alaskan möläytyksen myötä pelaamaan karaokea ja vaikka hän suhtautui asiaan varsin epäilevästi, ei hän voinut sanoa ei. Alaska osasi kyllä laulaa sen verran, ettei ollut aivan mahdotonta kuulla hänen suustaan laurunluritusta jos toista, mutta se ei ollut hänen tyylistään. Londonin seurassa laulaminen oli eri asia. Alaska tiesi toisen olevan todella lahjakas ja hän tuskin koskaan pystyisi laulamaan huolettomasti toisen rinnalla, koska pelkäsi liikaa epäonnistumista tai itsensä naurunalaiseksi laittamista.
London tuskin nauraisi hänen laulullensa, olivathan pojat sentään läheisiä ja jalkapalloilijan piti tietää, kuinka herkkä Alaska oli häviämisen suhteen. Tummatukka ei voinut silti ravistaa ahdistunutta oloaan pois, kun hänen valitsemansa kappale alkoi soimaan kaiuttimista ja hän tunsi armonaikansa kuluvan loppuun.
Viimeinkin poika tajusi tarkistaa myös Londonin mielentilan kyseisestä kappalevalinnasta ja London näyttikin varsin innostuneelta ja valmiilta voittamaan hänet mennen tullen. Alaska katseli poikaystäväänsä lannistuneena, mutta lempeän rakastavasti ja kiitti ajatuksissaan toista siitä, että sentään toinen heistä nautti olostaan.
He aloittivat laulunsa ja vaikka Alaska olikin aluksi arka, hänen kilpailuhenkisyytensä löysi taas pian keinonsa ja Alaska nosti hieman äänensä voimakkuutta päästessään kohti kertosäettä. Hän ei ollut kuunnellut kappaletta pitkään aikaan, mutta sanojen näkeminen helpotti valtavasti laulamista ja varsinkin Londonin ääni helpotti hänen keskittymistään, vaikka hän periaatteessa lauloikin toista vastaan.
Alaska oli niin keskittynyt laulamiseen, että oli oikeasti hetken aikaa jo kuvitellut voittavansa. Kun London kääntyi häntä kohti, voitonmahdollisuudet hälvenivät yhtä nopeasti kuin hän kuuli toisen täydellisessä vireessä olevan äänen. London kuitenkin näytti olevan aivan täysillä mukana ja sai jollain tavalla Alaskankin innostumaan ja unohtamaan jälleen sen, että kuulosti varmasti aivan kamalalta toisen korvissa.
Balettitanssija päätti tehdä sitä, missä oli hyvä ja kenties saada jonkinlaisia arvostuspisteitä siitä. Londonin siis kääntyessä kohti toista, Alaska alkoi liikkua musiikin tahdissa, vaikkei päässytkään kovin pitkälle mikin johdon takia. Hänelle tuli kuitenkin itsevarmempi olo, joten hän sai myös hymyiltyä poikaystävälleen.
Kertosäkeessä London korvasi sanoja omilla versioillaan ja vaikka Alaskan kilpailuhenkisyys estikin häntä tuntemasta kovin paljoakaan poikaystäväänsä kohtaan juuri nyt, pojan sydän silti hypähti ja hän tunsi hieman punastuvansa. London oli niin luonnollinen laulaessaan, että Alaskan oli pakko hetken ihailla sitä, vaikka lauloikin niin hyvin kuin taisi. Tuo iski silmäänsä platinablondille kuin jatkaakseen vihjailua, jota oli tehnyt niin runsaasti.
Kappaleen loppuessa Alaska oli jo palautunut suhteellisen normaaliksi ja oli päässyt suurimmasta osasta epävarmuuttaan eroon. Hän luotti siihen, että oli laulanut niin hiljaa, ettei olisi täysin nolannut Londonia. Tuon ylpeys ei silti antanut hänen pahoitella mahdollisesti epävireistä lauluan, joten kappaleen loppuessa hän vain kumarsi Londonille.
"Sä laulat aika hyvin", tummatukkainen kommentoi kulmiaan kohottaen ihan kuin kumpikin heistä ei tiennyt Londonin lahjoista. "Mutta mä vaadin kostoa. Taistellaan!"
Alaska poimi jälleen ohjaimen ja etsi tällä kerralla hetkeäkään empimättä kappaleen You're the One That I Want.. Hän rakasti musikaaleja ja Grease oli yksi hänen lemppareistaan, joten myös kappaleita oli tullut laulettua ja kuunneltua näiden vuosien aikana enemmän kuin tarpeeksi. Alaska tunsi jännittävänsä hieman, mutta tällä kerralla se oli hyvää jännitystä, odottamista. Hänen kasvoillaan oli viekas virne, kun hän palasi Londonin rinnalle valittuaan kappaleen alkavaksi.
"Nyt mulla on kotikenttäetu", hän rehvasteli ja otti aloitusasennon. Vaikka kappale oli duetto, hän ei tiennyt, tiesikö London biisiä ollenkaan. Hän ei voinut ottaa sitä riskiä, että laulaisi vain toisen puolen sanoista ja London jäisi yksin laulamaan jotain, mitä ei osannut, joten Alaska päätti toimia kummassakin roolissa. Hän oli jopa harjoitellut omat, vapaat tanssiliikkeetkin.
Kappale alkoi ja vaikkei Alaska edelleen voinut kovinkaan paljon liikkua, hän osasi jalkaliikkeensä taitavasti. Laulun alkaessa hän lauloi tällä kerralla hyvin itsevarmasti ja ehkä itsevarmuus antoi anteeksi sitä, ettei hän pystynyt osumaan jokaiseen nuottiin niin täydellisesti, kuin London varmasti pystyisi. Sanat olivat varsin vihjailevia alussa ja Alaska käytti jokaisen tilaisuuden hyväkseen ja iski silmäänsä, osoitti Londonia ja mittaili toisen vartaloa katseellaan sopivissa väleissä. Ehkäpä tällainen esitys saisi Londonin ajatukset muualle siitä, että Alaska häviäisi itse taiston melko varmasti.

Nimi: Crona

14.03.2018 22:59
London Davis - pelihalli ja auto ja kaikkea

London antoi hymynsä levetä hieman toisen nauraessa ylimakealle kehulle. Hymy kuitenkin hyytyi yhtä nopeasti kuin kiehuva vesi pakkasessa Alaskan avatessa suunsa ja päästäessään ilmoille hirvittävintä aksenttia maan päällä. London vain katseli kumppaniaan puoliksi irvistäen ja puoliksi huvittuneena. Hänen kulmat kurtistuivat, ja Londonin täytyi hetken miettiä että oliko tuo landepaukku hänen vierellään oikeasti se rakas Alaska. Hetken blondi yritti keksiä jotain vastattavaa, mutta hän vain oli niin järkyttyneen oloinen ettei millään saanut mitään terävää vastausta aikaiseksi. Hän vain tyytyi pudistelemaan päätään naureskellen välillä. London palautti katseensa tiehen, ja ajatteli että Alaska oli tehnyt oikean päätöksen korjatessaan tuon kammottavan aksenttinsa yleisamerikkalaisella. Tätähän poju tosin ei sillä hetkellä ääneen toiselle sanoisi.
”Ehkä siinä tapauksessa sut voidaan korottaa teinihirviöksi”, London vastasi päästen yli pienestä närkästymisestään. Hänen äänensävyynsä oli palannut se tuttu, hyväntuulinen pistely. London hetken puristi tiukempaa kiinni poikaystävänsä kädestä, kuin pahoitellakseen ja ollakseen varma että toinen pysyisi juuri siinä missä hän olikin - Londonin rinnalla hyvässä että pahassa.
”Mä vaan tiedän sut niin hyvin”, blondi vastasi vinkaten kevyesti silmää Alaskalle, kuitenkin naurahtaen tämän jälkeen.
Londonhan oikein innostui silmissä, kun kumppani toi esille nurkassa piilevän karaokelaitteen. Se jos mikä olisi hauskaa, sillä se olisi kenties ainoa asia jossa London varmasti päihittäisi rakkaansa. Yleensä hän ei ollut näin kilpailuhenkinen, mutta pelihallin nostalginen tunnelma ja Alaskan luontainen voitontavoittelu taisivat tartuttaa Londonin.
Alaska valikoi kappaleita, ja London tarkkaili tarkkavaisesti toista. Häntä ei juurikaan kiinnostanut kappale, sillä se häpeämättä sanottakoon, London voittaisi Alaskan missä tahansa. Ellei hän sitten valitsisi jotain tennessee redneck hippikappaletta. Tosin siinä vaiheessa London olisi valmis heittämään pyyhken rinkiin jo alust asti, jos vain pääsisi näkemään Alaskan kotojuurensa elementissään. Alaska päätyi One Directionin biisiin Rock me. Tietenkin valinta oli positiivinen yllätys, muttei hän voinut olla ajattelematta mahdollisia taka-ajatuksia päätöksen taustalla. Halusiko Alaska vain tahalleen hävitä? Eihän tämä olisi siinä tapauksessa edes hauskaa. Alaska kuitenkin vakuutteli osaavansa jotenkuten sanat.
”No sulla on nyt sitten mahdollisuus”, London vastasi virnistäen. Biisi oli alkamassa, ja London tunsi sulautuvansa elementtiinsä. Jokainen sävel oli lukuisista kuuntelukerroista tuttu, ja laulun alkaessa blondin ääni osui täysin jokaiseen sävelkorkeuteen. Sanat tulivat kuin luonnostaan, ja rytmi ei karannut missään kohdassa. Hetkeksi hän oli jopa unohtanut vieressään laulavan henkilön, sillä toinen oli niin hiirulaismainen. London kääntyi toista kohden, ja antoi palaa vain kaksinkertaisesti. Häntä ei kiinnostaisi mikäli ympärille kokoontuisi yleisöä, tämä oli London omassa elementissään. Kertosäkeen kohdalla blondi lopetti hetkeksi laulamisen vain lausuakseen suullaan sanat ’fuck me’ rock me:n sijasta. Hän pyrki pitämään huolen siitä, että Alaska huomasi tämän ilmiselvän vihjailevan eleen. Ehkäpä jokin siraus sääliä ja myötätuntoa kumppania kohtaan olisi ollut toivottavaa, sillä London taisi suurin piirtein suorastaan leveillä heikomman osapuolen edessä.

Nimi: Cassie

13.03.2018 22:46
Alaska Hopper ~ Vähän autossa ja paljon pelihallissa

London vertasi Alaskan aksenttia seireenien lauluksi ja silloin Alaska ei voinut enää hillitä itseään. Tietysti poikaystävä oli tarkoittanut pelkkää hyvää ja ilmeisesti halunnut rohkaista Alaskaa, mutta toinen ei voinut sille mitään, että sanat olivat aivan liian paksuja tulemaan Londonin suusta. Balettitanssija nauroi hetken varsin makeasti ja vilkaisi sitten kumppaniansa pahoittelevasti.
"Mä en todellakaan oo samaa mieltä, kulta", hän totesi kaikista syvimmällä Tennesseen aksentillaan mitä vain pystyi kuin korvatakseen äskeisen naurunsa. Siitä oli niin pitkään kun hän oli viimeksi käyttänyt sitä, että sanat kuulostivat aivan uusilta hänen korvaansa ja taisipa tämä olla ensimmäinen kerta kun Londonkaan kuuli hänen aksenttinsa kunnolla. Se oli kuitenkin sen arvoista ja hän tunsi heti jonkinlaisen helpotuksen aallon pyyhkäisevän ylitsensä, ihan kuin hän olisi juuri kertonut Londonille suuren salaisuuden sen sijaan, että oli vain kaivanut vanhan puhetapansa esiin.
Heidän matkatessaan kohti pelihallia vastasi London ehkä turhan suoraan Alaskalle balettitanssijan lapsikommenttiin. Tästä tummatukka sai sen käsityksen, että oli kenties mennyt hieman liian pitkälle, vaikkei hänen mielestään Londonin kasvojen väittäminen babyfaceksi kaikista kamalin haukkuma ollutkaan varsinkaan äskeisen vesipiippukohtauksen jälkeen. Siksi Alaska päätti niellä Londonin heittämät sanat 'hauras' ja 'poikamainen' vaikka hän olisikin halunnut päästä sanomaan jotain jo ehkä liian puolustavaa.
"Pikkupojusta jolla on autokortti", hän kuitenkin muistutti hyväntuulisesti ja puolustamatta itseään sen enempää. Ovelle päästyään hän jatkoi toisen härnäämistä avaten oven Londonille typerän kommentin saatelemana ja nautti jalkapalloilijan suomasta katseesta. Hän jotenkin piti siitä, että sai työnnettyä Londonin pois alfan asemastaan, johon pojat olivat molemmat jo niin tottuneet, mutta pelkäsi salaa myös sitä, missä kulkisi raja. Hänen huolensa väistyi ainakin toistaiseksi, kun hän vastasi Londonin hymyntekeleeseen omalla varsin omahyväisellä virneellään.
Alaska kävi ostamassa lippuja peleihin ja palasi takaisin poikaystävänsä luokse, jolla oli ilmeisesti vielä hieman paikan tarkastaminen kesken. Tummatukkainen alkoi selittämään peleistä ja harmikseen huomasi Londonin olevan varsin harvasanainen. Hänelle muistui mieleen ystävänpäivätanssit ja hänen tanssinsa koreografiat, joita London ei ollut ilmeisesti ihan tajunnut ja nyt hänestä tuntui, että hän oli samalla vauhdilla pilaamassa tämänkin, jos ei hillitsisi puhetulvaansa.
"Vanhanaikaisempi... aluksi mun piti sanoa jotain kärkevää takasin, mutta mä itse asiassa pidän siitä", hän hymyili vähän hämmentyneenä, kun London vastasi hänelle. Vanhanaikainen saattoi kuulostaa jonkun korvaan haukkumasanalta, mutta London ei ollut sanonut sitä ollenkaan sellaisella äänensävyllä, että Alaska olisi voinut loukkaantua. Tietysti hän oli heistä vanhanaikaisempi, ainakin hänen treffipaikkansa kieli siitä kovasti. Kliseisempi oli kuitenkin London huumemafiaisänsä ja menneisyytensä kanssa, mutta tämän mielipiteen hän piti ihan rauhan takia omana tietonaan.
Alaska meni möläyttämään, että hallissa oli myös karaoke ja kuunteli nyt Londonin puheen kyseisestä pelistä naamioiden kasvoilleen taitavasti iloisesti yllättyneen ilmeen. Yllättynythän hän olikin ja lähinnä soimasi itseään siitä, että oli sanonut karaoken ääneen. Olisi pitänyt arvata, että London innostuisi siitä mutta kai peli oltaisiin löydetty ennemmin tai myöhemmin. Alaska muistutti itselleen, että jos treffit onnistuisivat, hänen pitäisi tehdä uhrauksia, vaikka olikin uhrannut jo melkein koko uskottavuutensa typerän autonsa takia.
"Me ei todellakaan lauleta sitä", Alaska nauroi ja käveli karaokelaitteen luokse tunkemaan muutaman lipun sen sisälle. Hän otti ohjaimen käteensä ja alkoi selaamaan kappalevalikkoa. Hänhän ei ollut uuden musiikin suurkuluttaja joten kaikista suosituimpien biisien nimet menivät ohi, mutta onnekseen hän tiesi edes joitain.
Alaska selasi listaa sama tekaistun autuaalinen ilme kasvoillaan ja huomasi viimein, että ehkä olisi aika vaihtaa sitä tai London alkaisi epäilemään jotain. Vaikka balettitanssija ei paljon halunnutkaan ajatella sitä, miten tulisi häviämään ja kunnolla, hän silti muistutti itselleen muutaman kerran, että tämä oli vain laulua ja hän oli käytännössä jo hävinnyt. Kun One Directionin joku käytännössä tuntematon kappale osui hänen silmäänsä, hän painoi aloitusnäppäintä melkein automaattisesti. Jos hän häviäisi, hän haluaisi hävitä niin, ettei hänellä ollut alussa edes mitään mahdollisuuksia.
"Katsotaan, muistanko sanat. Kuuntelin tätä joskus kun yritin tehdä suhun vaikutuksen, vaikken sitten koskaan saanutkaan näyttää, mitä osasin", hän kertoi tällä kertaa oikeasti hetken jopa nauttien tilanteesta, sillä hän oli aina mielissään, kun sai esitellä taitojaan. Hän otti kaksi mikkiä telineestä ja ojensi toisen Londonille kun One Directionin Rock Me alkoi viimein soimaan. Hän piteli omaa mikkiään hieman epävarmasti, koska ei ollut laulanut karaokea varmastikaan lähemmäs kymmeneen vuoteen.
Hän toivoi, että London innostuisi esittelemään omia taitojaan sen verran riemukkaasti, että hän itse voisi suosiolla jäädä hurraamaan taka-alalle. Sanat ilmestyivät ruudulle ja vaikka Alaska koettikin esittää kovin rohkeaa ja itsevarmaa siinä seisoessaan, ensimmäiset sävelet hänen suustaan olivat kovin epävarmoja ja hiljaisia. Hän taisi täristä hieman.

Nimi: Crona

13.03.2018 21:31
London Davis - PElihalli ja sinne matkalla jeejee

Alaska ei vaikuttanut noteeraavaan maalais-sanan käyttöä, mikä oli vain erinomainen asia. Toinen jakoi siis saman fiiliksen kumppaninsa kanssa, joka hyväksyisi leikkimielisen kettuilun. Turhaan tässä lähdettäisiin provosoitumaan, kunhan vain leikiteltiin. London oli varsin tarkoin ajatellut, mitä sanoisi ja ei voinut kieltää tuntevansa olonsa hieman pettyneeksi. Alaska jätti huomioimatta sekä negatiivisen, että myös sen positiivisenkin. Rakkaus oli niin suuri tabu heidän suhteessaan, ja etenkin Londonin suusta tuollaiset myöntymiset eivät olisi yleisiä. Blondi ei kuitenkaan antaisi lievän pettymyksensä näkyä olemuksestaan.
"Voisinpa sanoa samaa, mutta en taida. Toisaalta sun suusta paksuinkin murre kuulostaisi seireenin laululta mun korviin", London jatkoi tällä kertaa hieman varovaisemmin flirtailuaan. Pettymys tuntui yhä sydämessä, vaikka hän yrittikin parhaansa mukaan vain sivuuttaa sen ja edetä keskustelussa.
London oli kiinnittänyt katseensa nyt tiehen. Hän haroi välillä hiuksiaan hajamielisesti, muttei juurikaan ajatellut mitään sen merkitsevämpää. Välillä hän tunsi poikaystävänsä tummien silmien katseen kasvoissaan, eikä voinut olla tuntematta rakkauden kumpua syvällä sisimmässään. Heidän välinen suhde tulisi aina olemaan draamantäytteinen ja suttuinen, mutta sillä hetkellä asiat näyttivät valoisimmilta mitä ne ovat pitkään aikaan. London uskalsi jo väittää itselleen, että tällä kertaa tämä kestäisi, ja että pidempikin yhteinen tulevaisuus ei olisi aivan mahdotonta. London asetti kyynärpäänsä ikkunalle, ja nojasi poskellaan kämmeneensä. Kenties ne hetket, jolloin saattoi jutella rauhallisesti hullunkurisistakin asioista, olivat ne jotka kertoivat enemmän, kuin tuhatkunta ruusua ja suklaarasiaa rakkaudesta, mitä toinen saattoi toista henkilöä kohtaan tuntea.
Londonin noustessa autosta, hänen poskillaan helotti heleä puna, ja hänen hiuksensa olivat jostain syystä mittelön aikana ennättäneet sotkeutua entisestään. Hän haroi tiuhaa tahtia suortuviaan saadakseen ne edes jonkinlaiseen, esiteltävään kuntoon. London hengitti raikasta kevätilmaa yrittäen viilentää itseään äskeisen kuuman hetken jäljiltä. Alaskalle nuo tuollaiset tuskin tarkoittivat aivan samaa, mitä ne tarkoittivat Londonille. Hänen täytyisi saada jotain muuta ajateltavaa, kuin nuo poikaystävänsä pehmeät, syötävät huulet painettuina omia vasten.
London seurasi reippaasti Alaskaa, vaikka hänen katseensa ja olemuksensa viestivät herkeämätöntä vastarintaa. Tummatukka ei kuitenkaan katsellut kumppaniaan päin, joten ne pienimmätkin vastustelun ja avunhuudon yritykset valuivat kuin viemäristä pois. Alaska vastasi Londonin nurisevaan kommenttiin, ja tämä kieltämättä sai hänet värähtämään ja räpyttämään silmiään.
"Hei sä olet niin hauras ja poikamainen, että menisit ylikasvaneesta pikkupojusta", London vastasi samalla mitalla takaisin, kuulostamatta kuitenkaan liiakseen kärkevältä. Hän ymmärsi tilanteen olevan humoristinen, vaikka Alaskan tokaisu tulikin hieman puskista. Kaksikko oli löytänyt tiensä ovelle, jonka tummatukka avasi hölmösti kommentoiden Londonille. Blondi mulkaisi Alaskaa murhanhimoisesti, kuin sanoakseen että lopeta, toi on noloa. Toisaalta olihan se myös söpöä, että toinen otti vakavissaan sen vastuullisen ja miehisen roolin näillä treffeillä - tai miksi sitä ikinä voisikaan kutsua. Tämän johdosta London kuitenkin väläytti olkansa ylitse hyvin nopean hymynpoikasen.
Sisällä Alaska meni ostamaan jotakin lippuja, ja London katseli hieman sanattomana ympärilleen. Hän oli nähnyt tällaisia vain joissakin vanhoissa teinileffoissa, eikä hän ollut koskaan ajatellut astuvansa sisälle pelihalliin. Tunnelma oli kuin vanhasta teinileffasta, ja London salaisesti piti siitä. Täällä poikaystävät saattaisivat purkaa terveellisesti kilpailunhimoisia ajatuksiaan, ja nauttia toistensa seurasta. Alaska aina kuvaillaan romanttiseksi persoonaksi, ja sen kyllä huomasi näin ajatellusta treffipaikasta. London ei kuitenkaan halunnut ilmiantaa vaikuttuneisuuttaan, joten korjasi katseensa tyypilliseen kylmänviileään virneeseen. Blondi kohtasi palaavan kumppaninsa, joka kantoi mukanaan aikamoista paperinippua. Kuinka paljon Alaska meinasi täällä oikein pelata? London ei ottanut toista pelaajatyyppinä, mutta toisaalta viime hetkien aikana hän oli oppinut paljonkin uutta vanhasta tuttavastaan. Toista kuunnellessaan London oli hieman pihalla, joten hän päätyi vain nyökkäilemään mukana.
"Siis aivan mitä sä haluat tehdä, mulla ei ole aavistustakaan mitä täällä edes voi tehdä. Sä voit sitten johdattaa mua, kun olet meistä se vanhanaikaisempi osapuoli", London vastasi pilke silmäkulmassa, jopa hieman epätoivoisestikin. Hän tietenkin uskoi ja toivoi treffien olevan täydelliset ja hauskat, mutta sen toteutumiseksi London ehdottomasti tarvitsisi poikaystävänsä tukea ja ohjeistusta. Seuraavaksi Alaska mainitsi jotain karaokesta, ja silloinhan Londonin katseessa syttyi valo. Vaikka Alaska ilmeisesti oli murjauttanut vitsin, otti blondi toisen sanat ehdottomasti vakavissaan.
"Joo, me ehdottomasti lauletaan! Annan sun valita kappaleen, niin voidaan sitten vaikka laulaa se Sweet Home Alabama, jos se on sulle helppo ja kotoisa", London vastasi nyt jakaen poikaystävänsä innostuneisuuden. Hän melkein unohti edes ajatella sitä faktaa, että Alaskasta ei välttämättä olisi aivan yhtä mukavaa lauleskella muiden ihmisten edessä, mitä Londonista olisi.

Nimi: Cassie

13.03.2018 20:45
Alaska Hopper ~ Kupla --> Pelihalli

Alaska virnisteli onnistuneesti kun sai reaktion aikaiseksi Londonissa hänen vihjailuillaan. Vaikka hän nyt oli kovin innokas keksimään ehdotteluja, oli vain pakko miettiä, mikä häneen oli mennyt. Alaska oli valmis lyömään vetoa, että tämä päivä oli erikoisuus ja normaalisti hän letkauttelisi jotain yhtä himoa tihkuvia kommentteja vain erikoistilanteissa. Hän oli onnistunut suurin piirtein kaikessa tähän mennessä mitä oli suunnitellutkin ja Londonin seura sekä onnistumisen tunne saivat hänelle sen verran itsevarman - ja kieltämättä myös rakastuneen - olotilan, että hänen oli aivan pakko palkita London sanaleikillä.
Varmasti platinablondi pettyisi kun tulevina päivinä Alaska ei lämpenisikään yhtä helposti toisen samanlaisille heitoille. Kolmosluokkalainen tiesi jo valmiiksi että viettäisi seuraavan viikon tuumien sitä, kuinka kevytkenkäisiä hänen kaikki flirttailuyrityksensä olivat olleet. Hän karisti ajatuksen mielestään ja toivoi, että London saisi jollain tavalla hänet unohtamaan epäilynsä illan aikana.
Alaska palasi ajatuksistaan nykyhetkeen, kun London vertasi häntä maalaiseen. Vaikkei balettitanssija loukkaantunutkaan, häneltä silti pääsi yllättynyt tuhahdus ja sen jälkeen lyhyt naurahdus. Hän oletti Londonin vitsailevan, olihan toisen puhe ollut muuten niin veikeää, joten hän ei jäänyt miettimään 'maalaista' sen enempää, vaikka totta se olikin ja Alaska vihasi sitä faktaa.
"Mä vastaisin sulle samalla mitalla, mutta valitettavasti sun aksentti on seksikkäämpi", hän myönsi toisen käyttäessä New Yorkilaista aksenttiaan. Hän puhui täysin totta, Londonin aksentti oli pieni yksityiskohta, joka teki toisesta niin kamalan vastustamattoman. Alaska oli myös tarkoittanut vastauksensa alitajuiseksi flirtiksi vaikka puhuikin lähinnä itsestään. Hän vihasi omaa aksenttiaan ja muisteli katkerana niitä vuosia, joina hän oli yrittänyt opetella tennesseeläisestä puheestaan eroon. Tietysti mistään ei päässyt eroon ikuisesti ja hänen joissain lauseissaan saattoi silti kuulla vivahteita, mutta pääosin poika oli ylpeä siitä, että oli saanut kielensä kuritettua perusyhdysvaltalaisen yleisaksenttiin.
Hetken ajan Alaska näki itsensä ajamassa kaaraansa lähellä jonkun järven rantaa ja auringon paistamassa hänen silmiinsä. Vaikkei sitä olisi koskaan itselleen myöntänytkään, hän kyllä kaipasi välillä kotiosavaltiotaan ja perhettään. Tai lähinnä perheen tuntua, sillä itse perheen kanssa olemista hän ei kestänyt tai tulisi tulevaisuudessa kestämäänkään. Vilkaisu Londoniin sai hänet unohtamaan menneensä ja luomaan uusia hyviä muistoja auton ajamisesta. London korvasi kaikki katkeransuloiset muistot jäänsinisillä silmillään ja yleisesti julmilla kasvoillaan.
Tilanne eteni pian siihen, että auto oli parkkeerattuna tien sivuun ja Alaska oli suutelemassa Londonia, kun ei kerran ollut saanut vesipiippuaan takaisin. Hän huolehtisi siitä varmasti myöhemmin ja luultavasti piilottaisi sen penkkinsä alle tai johonkin muuhun hankalampaan paikkaan, ettei Londonin tarvitsisi varastella sitä. Alaskan häpeilevä puna häipyi pian kasvoilta hänen hukuttaessa epävarmuutensa toisen huuliin ja syliin. Tilanne kesti tovin jos toisenkin, kunnes Alaska päätti lopulta kumppaninsa suutelun hieman hämillään siitä, miksi oli ollut niin... haluava. Joka tapauksessa hän poistui autostaan.
Alaska ilmoitti, minne he olivat menossa ja sattui varsin selkeästi huomaamaan Londonin epäileväisen katseen. Itsevarmuutensa takaisin saaneena äskeisestä sessiosta hän ei kuitenkaan vaikuttanut itse laisinkaan huolestuneelta siitä, sujuisiko pelaaminen vai ei. Hän otti toista kädestä ja lähti kulkemaan reippain askelin kohti valitsemaansa huviketta.
"Sä meet ihan hyvin lapsesta kun oot niin babyface", Alaska vakuutti kulkiessaan ja vaikka London ei välttämättä näkisikään hänen kasvojaan, hymyilisi hän silti leveästi toisen skeptiselle kommentille. Onneksi suurimman osan ajasta heidän huumorintajunsa oli aika samaa luokkaa, joten Alaskaa ei harmittanut ollenkaan toisen epäilyt. Hän pääsi pelihallille ja virnisti sitten leveästi, kun kiirehti avaamaan oven Londonille.
"M'lady", hän kehräsi ja nauttisi entistä enemmän, jos poikaystävä vaikuttaisi saavan iskun nenilleen. Aiemman prinsessa ja prinssi- keskustelun takia Alaskan oli vain aivan pakko saada jotenkin kostettua, vaikkei ollutkaan pistänyt pahakseen sitä, mitä platinablondi oli sanonut.
Hän meni sisälle pelihalliin ja jäi hetkeksi ihailemaan tummia seiniä sekä neonvaloja ja retroääniä, joita tuli pelikoneista. Hän katseli myös asiakkaita ja yllättyi siitä, kuinka paljon siellä oli teinejä ja aikuisia. Entistä parempi vain, ei hän olisikaan jaksanut lapsia ryntäilemässä ja etuilemassa jonoissa. Alaska kääntyi kassan puoleen ja osti sekä hänelle että Londonille pelitikettejä runsaasti ja palasi sitten poikaystävänsä luokse.
"Mitäs sanot? Saat päättää ensimmäisen pelin, mutta mun on aivan pakko pelata jossain välissä erä Pac-Mania sitten. Tuolla on tanssipeli, btw", Alaska jutteli innostus hehkuen hänen kasvoiltaan ja viimeisen lauseen aikana hänen äänensävynsä muuttui korkeammaksi, paljon merkitsevämmäksi. Totta kai hän halusi pelata tanssipeliä, mutta jos London ei olisi samaa mieltä, ei hän pakottaisi.
"Ja tuolla on karaoke. Voidaan laulaa vaikka Sweet Home Alabama, kun se on tällaisen maalaisen heiniä", Alaska naureskeli osoittaen tikettejä pursuavalla kädellään pelihallin nurkkaan. "Mä sitten vitsailen." Hän muistutti, koska kaikista vähiten haluaisi 1. laulaa 2. laulaa aksentillaan 3. laulaa Londonin kuullen, joka oli häntä paljon parempi laulamaan ja hän häviäisi 4. hävitä.

Nimi: Crona

13.03.2018 17:55
London Davis - hippikaarassa -> kävelemässä pelisaliin

"Huhhuh", London vastasi Alaskan kommentille lupauksista. Sanoessaan hän tarttui kiinni t-paitansa kauluksesta, ja liehitteli sitä aivan kuin hikinen ihminen tekisi viilentäekseen itseään. Ele tietenkin oli sarkastinen, muttei blondi voinut kieltää etteikö nauttinut ja odottanut innolla, mitä Alaska loppujen lopulta toteuttaisi ja mitä ei. Se otti myös jonkinlaista vastuuta pois jalkapalloilijan niskasta, jos tummatukka päättäisi ottaa ohjat edes kerran suhteen fyysisestäkin puolesta. Toki London oli mestari siinä mitä hän teki, mutta kyllä häneltäkin ideat loppuisivat kesken jos pitäisi pitkälle täysin yksin pötkiä. Alaskan sanat myös tavallaan saivat Londonin tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi suhteesta, kun toinen niin astui mahdollisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ehkä Londonin pitäisi ottaa mallia poikaystävästään siinä asiassa.
London otti mallia toisesta, ja vuorostaan naurahti hänen kommentille. Tunnelma oli jälleen kevyt ja raikas, joten blondi ei edes harkinnut toisen sanoista närkästymistä. Tämähän oli vain hyvä, että vanha kunnon juro että tyly Alaska palaili hiljattain - vaikkakin se herttaisen häpeilevä oli myös ihana.
"Saanen olla eri mieltä. Musta tuntuu että sä olet käyttänyt jotain taikavoimia ja niiden avulla onnistunut täysin lumoomaan mut, enhän mä muuten koskaan rakastuisi maalaiseen", London sanoi korostaen äärimmäisyyksiin New Yorkin 'aksenttiaan'. Alaska toivon mukaan ymmärtäisi lauseen pointin, eikä ottaisi sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Sitä paitsi, Londonhan käytti sitä niin myyttistä r-sanaa, joten olettaisi sen riittävän olevan tarpeeksi suuri pehmuste muutoin piikittelevän lauseen seassa. Blondi katseli poikaystäväänsä lauseen sanoessaan, ja piti katseensa yhä sinä lempeänä ja hellänä.
London piti katseensa toisessa, vaikka tuo kiinnittikin enemmän aikaa tien tuijotteluun. Myönnettäköön että blondi saattoi olla hetken kateellinen siitä, ettei hänellä ollut Alaskan täydellistä huomiota. Lopulta järki kuitenkin löysi tiensä Londonin päähän. Sehän oli vain hyvä, että tummatukka oli vastuullinen kuski. Londonin tapauksessa auto olisi poikennut tieltä kerran tai pari, ja mahdollinen nokkakolarikin olisi ollut lähellä. London pyöristeli hetken silmiään jälleen Alaskan sanoille. Toinenhan kävi kunnon kierroksilla, ja London nautti siitä.
"Täytyy pistää muistiin jatkoa varten", London sanoi katsellen Alaskaa, ja puraisten hieman huultaan. Tyypillisesti blondi olisi jo täysin vallannut kumppaninsa pedin ja jakanut sen joka yö hänen kanssaan, mutta Alaskan kohdalla hitaasti eteneminen jotenkin tuntui oikealta. Ehkä viime kerralla he etenivät turhankin nopeasti, ja se saattoi olla osasyy Londonin säikähtämiseen. Toisaalta jalkapalloilijasta tuntui siltä, että olisi nyt viimein valmis jakamaan kaiken ja lopun elämänsä poikaystävänsä kanssa.
Alaska yritti napata bongia blondin käsistä, mutta hän teki kaikkensa ettei toinen saisi sitä haltuunsa. Hän vain nauroi tummatukan säälittäville, pikkutyttömäisille haukkumasanoille ja yrityksille pakottaa Londonia taipumaan tahtoonsa. Londonin nauru ei kuitenkaan ollut ilkeän pistelevää, vaan lähinnä heleää ja oikeasti huvittunutta. London ei naurunsa seasta viitsinyt kommentoida takaisin toiselle, sillä hän saattaisi vain sytyttää tummatukassa pahemman liekin. Kesken tappelun London päätti ottaa tilanteen haltuunsa, ja suudella toista. Alaskan intohimo oli yllättävää, mutta London vastasi siihen vähintäänkin samalla mitalla. Alaska kietoi kätensä blondin niskaan, mikä sai suudelman vain syvenemään entisestään. Pusuttelua jatkui hyvän tovin, kunnes Alaska päätti keskeyttää hetken ja poistua kumppaniaan määräten autosta. London päästi pienen tuhahduksen, sillä eihän kukaan nauttinut kuumien hetkien keskeyttämisestä. Hän kuitenkin pääsi nopeasti siitä yli, ja ennen kuin poistui kuplasta, laittoi London bongin takaisin hanskalokeroon. London astui sukkelasti ulos kuplasta, sulkien oven perässään. Hän seurasi Alaskan liikkeitä kulma koholla. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mihin kumppani oli heidät raahannut. Lopulta Alaska mainitsi jotain ilmajääkiekosta, ja osoitti korttelin päätyä kohti. London katsoi suuntaan epäuskoisesti, ja kuullessaan Alaskan seuraavat sanat siirtyikin epäuskoinen katse poikaystävään. London tietysti tarttui kiinni toisen tarjoamaan käteen, muttei voinut olla näyttämättä skeptimismiä kasvoiltaan.
"Pelihalli? Eikö se ole paikka lapsille tai surullisille läskeille?" London kysyi epäuskoisesti, mutta lowkey innostuneesti.

Nimi: Cassie

13.03.2018 00:17
Alaska Hopper ~ Kuplassa --> Kohti pelihallia

Alaska tahtoi yhtä nopeasti ohi vanhempikeskustelusta kuin ilmeisesti Londonkin, joten hän vain hymähti ymmärtäväisesti, kun London kertoi isästään.
Alaskan flirttaillessa jälleen hän huomasi toisen hämmentyvän entistä enemmän ja se jos jokin sai Alaskan virnistelemään omahyväisenä. Hän harvemmin keksi yhtä kaksimielisiä vitsiä useampia kappaleita kerrallaan mutta nyt kun viimein niitä jostain tuli, hän aikoi käyttää jokaisen tilaisuuden. Londonilla olisi ainakin enemmän odotettavaa ja Alaskalla enemmän itsevarmuutta. Ja kyllähän oli varmasti Londonillekin mukavaa, ettei jalkapalloilija yksin pitänyt huolta suhteen irstaudesta, vaikka Alaska vähemmän välittikin sanan kaiusta.
"En mä sano, vaan lupaan", Alaska korjasi pilke silmäkulmassa ja katse tiessä. Hän nautti siitä, että sai toisen hämillensä edes kerran ja viimeistään toisen tunteet paljasti hiusten hajamielinen harominen. Jos hän olisi vilkaissut poikaystävänsä suuntaan, olisi hän palkinnoksi saanut nähdä myös punan toisen kasvoilla, mutta sillä hetkellä liikenteen tarkkaileminen tuntui tärkeämmältä tehtävältä kuin Londonin tuijottaminen.
"Kiitos", Alaska sanoi totuudenmukaisesti, kun London lohdutti häntä hänen musiikkimaustaan. Nyt oli jopa aikaa vilkaista nopeasti jalkapalloilijaa joten tietysti Alaska käytti tilaisuutensa hyväksi ja kohtasi toisen harvinaisen lempeät silmät. Hän kuitenkin naurahti Londonin seuraavalle kommentille ja palasi katsomaan tietä.
"En nyt sanois ihan niinkään. Ja tietysti sulla on fiini maku, et sä muuten olis valinnut mua", Alaska kommentoi kulmakarvaansa kohauttaen, itseään tahallisesti imarrellen. Tilaisuus oli vain liian hyvä piikittelyyn ja itsekehumiseen, ettei sitä voinut hukata ja Alaskasta tuntui, että London antaisi sen anteeksi.
"Mä haluan antaa sulle jotain mitä odottaa. Sä voisit tulla joskus visiitille mun puolelle huonetta, tiedäthän", vastasi balettitanssija heidän jutteluunsa sänkyjen jakamisesta. Oikeastihan Alaska hieman pelkäsi, että London kaipaisi välillä omaa rauhaa ja vietti siksi suosiolla suurimman osan öistä omassa sängyssään. Jos hän olisi ajatellut vain itseään, olisi hän tietysti nukkunut joka yön poikaystävänsä kainalossa. Hän esti väristysten kulkemasta kehonsa läpi kuin odottaen tulevia öitä, hänen pitäisi pysyä nyt housuissaan.
Toinen fiasko tapahtui Londonin sotkiessa koko etupenkin Alaskan suitsukkeisiin ja löysipä toinen lopulta hänen vesipiippunsakin. Totta puhuen Alaska oli täysin unohtanut koko kapistuksen olemassaolon koska tunnetusti ei paljon ruohoa poltellut tietyistä syistä, mutta kyllä hän välillä salaa hengitti siitä vesihöyryä nikotiinilla tai ilman. Sitä Londonin tosin ei olisi tarvinnut tietää.
"Sä tiedät etten mä polta ruohoa tai mitään muutakaan, läskipää, anna se tänne", Alaska sihisi kurkotellessaan bongiaan takaisin. Hänen sanoistaan puuttui kuitenkin sellainen käskevä sointu, jota London olisi ehkä totellutkin ja sen sijaan Alaska taisi kuullostaa vain valittavalta pikkutytöltä. Vahinko oli jo ehtinyt tapahtua eikä hän voittaisi enää mitään vaikka saisikin piippunsa takaisin.
Alaska oli osin aavistellut ja osin ehkä toivonut seuraavaa tapahtuvaksi; siinä keikkuessaan London otti häntä lanteista kiinni ja siirsi syliinsä. Vaikka Alaska inahtikin ärsyyntyneenä, hän auttoi itsensä siihen verrattuna varsin mallikkaasti toisen päälle istumaan ja yhä kurkottelemaan omaisuuttansa takaisin. Hän kurtisti kulmiaan toisen vitsikkäille kasvoille, mutta tuskin ehti edes avata suutaan haukkuakseen Londonia taas jollain tyhjänpäiväisellä nimellä kun platinablondin huulet olivat jo hänen omillaan.
Alaska unohti vesipiippunsa silmänräpäyksessä ja sen sijaan kietoi molemmat kätensä Londonin niskan taakse syventääkseen heidän suudelmaansa. Hän oli ahnas ja ehkä jälkikäteen mietittynä turhankin intohimoinen, mutta hetken suudelmaintonsa tyydyttämisen jälkeen hänen suukkonsa kävivät rakastavimmiksi ja lempeämmiksi.
"Nyt me kävellään", hän totesi, kun irrottautui viimeinkin Londonista. Ehkä hän olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta katu, jonka viereen hän oli parkkeerannut, oli suhteellisen vilkas ja hän halusi vaikuttaa hieman vähemmän hurmioituneelta teiniltä. Alaska kurkotti pelkääjän paikan ovenkahvaa ja avasi oven lähteäkseen itse ensimmäisenä ulos.
Kun London olisi tullut hänen perässään pihalle hän lukitsisi ovet ja osoittaisi korttelin päätyyn.
"Miltä pari matsia ilmakiekkoa kuulostaisi?" hän kysyi härnäten, tällä kertaa itse hamuten toisen kättä omaansa, jotta voisi lähteä kuljettamaan poikaystäväänsä väkimassan virrassa kohti pelihallia. "Me mennään pelihalliin."

Nimi: Crona

12.03.2018 23:02
London Davis - autossa ;))-(

London tunsi selkäpiissään pienen kylmyyden kuullessaan Alaskan kolkon äänensävyn. Hän kuitenkin tiesi, ettei kolkkoutta tarkoitettu blondille, joten hän uskalsi pysyä rentona. Sillä hetkellä pojan teki mieli halata toista tai jotain, mutta näin autoa ajaessa se ei varmaan olisi järkevää. London päätyi siis vain hymyilemään rohkaisevasti, ja ikään kuin kertomaan katseellaan kuinka paljon hän toista rakastikaan. Londonin katse kuitenkin jäykistyi hieman Alaskan udellessa lisää tietoja. Normaalisti blondi mulkaisisi kyselijää ilkeästi ja ohittaisi asian, mutta balleriinan kohdalla hänen täytyisi luottaa toiselle arimmatkin aiheet.
"Joo, tai kun sille raha ja sellainen on tärkeämpää kuin oma poika", London vastasi yrittäen kuulostaa hyväntuuliselta. Kieltämättä aihe oli kuitenkin sen verran kivinen, että oli vaikeaa pitää yllä aitoa hymyä. Onnekseen kumpikaan ei tainnut haluta antaa keskustelun ajautua liian syviin vesiin. London yritti saada mukavuuttaan takaisin korjaamalla asentoaan rennommaksi pelkääjän penkillä.
London räpytteli silmiään entistä epäuskoisemmin Alaskan sanoille. Mikä nyt toisen oli oikein riivannut? Mikä tahansa se olikin, London salaisesti piti siitä. Toivottavasti riivaus ei katoaisi mihinkään, ja Alaska sitten oikeasti toteuttaisi uhkailunsa.
"Oot viettänyt mun kanssa ihan liikaa aikaa kun sanot tollasia rivouksia", London sanoi yhä yllättyneitä silmiään pyöritellen. Hän haroi hieman sekalaisia hiuksiaan sormillaan, ja siirsi sitten katseensa pois Alaskasta. Huomaamattaan Londonin kalpeita poskia koristeli hyvin hento puna, joka tietenkin oli seuraamusta vieressä istuvan höppänän sanoista.
Alaska taputteli hillittyyn tahtiin sormiaan rattia vasten kappaleen mukana. London hymyili omahyväisesti nähdessään toisen rentoutuvan, vaikkakin ehkä hieman vastentahtoisesti. Hymy kuitenkin hyytyi Alaskan vastauksesta.
"Ei sun tarvitse hävetä mitään tollasta mun kanssa", London vastasi turvallisesti hymyillen, katsellen toisen ruskeita silmiä. "Hei One Direction on ihan yhtä hienostunutta kuin vaikka Bach tai Vivaldi - usko mua, musiikkiharrastajana mulla on hyvin fiini maku."
London jatkoi nyt pilke silmäkulmassa itsevarmuuden takaisin saaneena. Hän toivoi tartuttavansa säteilevää oloaan Alaskaankin, jotta tunnelma pysyisi kevyenä ja hauskuuttavana. London kuitenkin hymyili lempeästi ja ymmärtävästi, kuin varmistaakseen että hän kyllä tukisi toista, tykkäsi hän sitten mistä hippibändeistä tahansa.
London vain naurahti hieman epäuskoisesti ja pudisteli päätään.
"Mun syli on aina avoin. Oon kieltämättä jopa vähän yllättynyt, ettet jo nyt vietä muutenkin kaikkia öitäs mun käsissä", London vastasi naurahdellen virne huulillaan. London nautti tällaisesta pimeän puolen omaavasta Alaskasta. Tosin blondin oli hetken aikaa etsittävä syytä kyseiseen käytökseen itsestään. Ehkäpä Alaska oli tosiaan tullut niin humalaan Londonista, että jo käytännössä muuttui samaksi persoonaksi. Jalkapalloilija katsahti poikaystäväänsä, joka juuri sopivasti puri huultaan. London räpäytti silmiään hieman nälkäisesti, mutta siirsi katseensa nopeasti takaisin tielle. Hän ei nyt ryhtyisi silmäpeliin.¨
Siinä tavaroita penkoessaan London kyllä kuuli Alaskan estelyt, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tavarat sinkoilivat sinne sun tänne blondin päälle ja alle ja ympärille. Londonilla oli varsin leikkisä olo, ja hän jostain syystä oletti Alaskan ajattelevan tilannetta aivan yhtä koomisena. Toinen kuitenkin reagoi lähes vastakohtaisesti, sillä toisen kasvoille oli lehahtamassa nyt tulinen, vihainen puna. London katseli toista hetken hieman hermostuneesti, mutta päätti jatkaa pientä leikkimistään.
"Ootko sä nyt ihan varma? Ihan kun voisin haistaa tuoreita budin jämiä", London sanoi härnäävästi, kun yllättäen Alaska pysäytti auton ja lähti kömpimään poikaystävänsä puolelle. London pyrki nostamaan vesipiippua istuimensa selkänojan taakse, ja niin korkealle mitä nyt matalakattoinen kupla salli. Alaska yritti saada piippua takaisin, mutta blondi teki parhaansa ettei niin tapahtuisi. Hän vain nauroi erittäin huvittuneesti tulipunaiselle, häpeissään olevalle poikaystävälleen. Tilanne kuitenkin rauhoittui juuri sopivaksi hetkeksi, kun toinen päätti haukkua blondia paskanaamaksi. London vain virnuili, kun päätti tarttua toista kiinni lanteilta, ja nostaa toisen paremmin istumaan syliinsä, mahdollisesti asettaen toisen jalat omiensa sivuille. Sitten häpeämättä, mikäli Alaska niin sallisi, painaisi London huulensa vasten poikaystävänsä omia. Tällä kertaa poju antaisi suudelman kestää niin pitkään, mitä Alaska tahtoikaan, ikäänkuin korvaukseksi aikaisemmasta. London tietysti halusi osoittaa rakkauttaan kaikilla pienilläkin teoilla, mutta siinä tilanteessa hän myös toivoi hartaasti Alaskan rauhoittuvan ja rentoutuvan.

Nimi: Cualacino

12.03.2018 20:45
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatchin pysähtyessä Mian eteen, nuoren neidon olemus oli selkeästi kärsimätön. Tuosta käytöksestä hän päätteli, että Tyttö ajatteli tehneensä itse jotakin. Thaddeus hymyili toiselle vakuutellen, että kaikki oli kunnossa, vaikkakin aura hänen ympärillänsä oli aavistuksen verran kiusallinen.
“Älä huoli, et ole pulassa”, Thaddeus vakuutti vielä sanallisesti, naurahtaen nolosti samalla. “Mutta siitä viime viikon esseestä minulla oikeastaan oli asiaa.” Thaddeus huokaisi syvään ja kierrätti katseensa vielä katossa kerätäkseen itsensä. Syystä tai toisesta asian myöntäminen oli Thatchille yllättävän vaikeaa. “Olen tainnut hukata sen jonnekin.” Suoria sanoja. Ei ehkä hyvä. Thatch yritti tuoda aina uutiset oppilaille mahdollisimman pehmeästi, mutta siitä huolimatta, että hänellä piti olla laaja sanavarasto, se ei usein onnistunut. Tosin se, että Thaddeus tunsi englannin kielen kuin omat taskunsa, ei todellakaan tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut automaattisesti verbaalisesti kovinkaan lahjakas. Sanat tottelivat häntä kyllä paperilla, mutta sosiaalisesti yhä aavistuksen kömpelölle, vaikkakin suloiselle ja lempeälle opettajalle huonojen uutisten kertominen oppilaille ei tullut luonnostaan. Siispä ilmoitukset saattoivat tulla oppilaille iskuna päin kasvoja. Thatch pystyi vain toivomaan, että Mia ottaisi uutiset vastaan niin hyvin kuin tilanteessa oli vain mahdollista.

Nimi: Cassie

12.03.2018 20:25
Alaska Hopper ~ Hippiautolla liikenteessä

Alaska soi itsekin pahoittelevan hymyn Londonille, kun toinen katsoi häntä siihen malliin, että varmasti pelkäsi sanoneensa jotain pahasti. Ei Alaskaan periaatteessa kolahtanut se kovin pahasti ja hän oli itsekin suhtautunut asiaan rauhallisemmin kuin oli olettanut, mutta oli silti hyvä tietää, ettei Londonilla ollut aikomustakaan olla tahallaan uteleva tai ilkeä. Vaikka Alaska piti todellakin siitä, että London oli hänelle kiltti ja tällä tavoin myös hänen luottamuksensa kavalaan jalkapalloilijaan kasvoi, ei hän silti halunnu Londonin kokonaan menettävän piikittelevää särmäänsä. Siihenhän Alaska oli alun perin toisessa rakastunutkin.
"Lähinnä kai sain tän rotiskon että pitäisin turpani kiinni porukoiden huumeidenkäytöstä", Alaska puuskahti käyttäen ronskimpaa kieltä kuin hänellä oli tapana, kenties katkeruus lapsuudesta tihkui näin paremmin läpi hänen sanojensa. "Ja mitä sä tarkotat? Puhutko sun isän huumebisneksistä?" Alaskasta oli jollain tavalla surullisen huvittavaa, että heidän molempien menneensä kietoutuivat huumeiden ympärille, vaikka he olivatkin niin eri puolilta Yhdysvaltoja tulleet kun oli mahdollista. Alaska huomasi Londonin koettavan kevyttä äänensävyä joten ei itsekään turhia synkistellyt puhuessaan asiaa.
"Sun suulle on kyllä monenlaista käyttöä, älä huoli", Alaska vihjasi virnistäen. Hän oli iloinen että he pääsivät eteenpäin huumekeskustelusta ja ihmetteli myös sitä, miten oli niin vihjaileva kuin mitä oli. Ehkä se johtui siitä että hän oli järjestänyt heidän seikkailunsa ja täten koki olevansa vastuussa Londonin viihdyttämisestä oli kyse normaalista keskustelusta tai ehdottelusta. Vaikka Alaskan katse oli tiessä, hän silti sivusilmällä tarkkaili Londonin eleitä ja ilmeitä ja hymyili omahyväisesti, kun huomasi yllättäneensä poikaystävänsä. London täytyi pitää varpaillaan.
Jefferson Airplane soi jälleen radiosta ja Alaskan oli pakko myöntää että rakasti kappaletta, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Hän taputti hieman sormellaan rattia musiikin tahdissa muttei viitsinyt alkaa lipsynccaamaan sanoja tai olisi paljastanut itsensä. Tuttu kappale sai hänet hieman rentoutumaan, kunnes hän huomasi Londonin olevan hieman huolestuneen näköinen. Balettitanssija käänsi katseensa toiseen ja sai niskoilleen kysymyksen. Aluksi hän olisi halunnut kiistää asian edelleen ja väittää, että kappale oli täyttä kuraa, mutta valehtelu ei olisi tie, jonka hän haluaisi valita.
"Mua vaan harmittaa että tykkään samoista jutuista kun mun vanhemmat", Alaska huokaisi ja katsoi Londonia kuitenkin luottavaisesti, jotta toinen tietäisi, ettei hän ollut pahoittanut mieltään. "En halua olla samanlainen kun ne. Ja vaikka sun musamaku ei ehkä oo kaikista hienostunein niin se sentään ei kieli sun historiasta. Sitä paitsi on jotkut biisit One Directionilta ihan okei." Alaska hymyili. Hän ei tietysti kuunnellut kovinkaan paljon tätä Londonin lempibändiä mutta oli joskus heidän suhteensa ensimmäisellä yrityskerralla koettanut tehdä vaikutusta toiseen ja kuunnellut melkein koko tuotannon läpi.
London kertoi siivonneensa heidän huoneensa ja jotenkin Alaska rakastui toiseen sitä myöten vielä enemmän. Ehkä se johtui siitä, ett London oli ajatellut häntä yhdessä vietetyn ajan ulkopuolellakin tai sitten jalkapalloilija oli vain osoittanut kypsyyttä ja tehnyt jotain pakollista ja tärkeää, vaikkeikaan niin mieluista. Alaska kohotti kulmakarvojaan ja hymyili jälleen varsin merkitsevästi.
"Jos tämä ilta menee hyvin, ajattelin jäädä sun sänkyyn ihan automaattisestikin", hän vihjasi jo toista kertaa samalla automatkalla. Nyt hänelle alkoi riittää jo itselleenkin, ei sen takia, että nolaisi itsensä vaan sen takia, että hän ei malttaisi päästä toteuttamaan kyseisiä ajatusleikkejä Londonin kanssa. Alaska puri huultaan huvittuneena katse suunnattuna jälleen tiehen ja hän tunsi onnistuneensa. Ehkäpä hän oli vastustamaton.
Ennen kuin Alaska ehti olla yhtään sen kurittomampi, hän huomasi kauhukseen liian myöhään, että London alkoi penkomaan hänen tavaroitansa.
"Älä-", hän aloitti, mutta London oli jo ehtinyt levittää lootan sisällön syliinsä. Alaska katsoi hetken epäilemättä kauhuissaan, mitä poikaystävä oli juuri löytänyt. Ensimmäisenä kaikki Alaskan harvoin polttamat, harvinaisetkin, suitsukkeet vierivät kaikkialle etupenkillä ja hän ehti jo vetää henkeä ja voihkaista: "Helvetti..."
Hän kohtasi Londonin katseen kauhuissaan, mutta samalla hieman oudon innostuneesti jännittäen sitä, mitä Londonilla olisi sanottavanaan. Vesipiippu, jonka hän itse huomasi vasta nyt, oli jo Londonin kädessä ja keikkumassa Alaskan nenän edessä. Jos hän ei olisi ollut ratissa kiinni, hän olisi luultavasti hyökännyt Londonin kimppuun tällä kerralla unohtaen kaikki vihjailunsa.
"Haista vittu", Alaska tokaisi varsin puuhakkaana, kun yritti samalla parkkeerata autoaan johonkin kadun viereen että saisi tapettua Londonin rauhassa. "Mä en edes käytä sitä, okei." Hän vakuutti ja kun sai viimein autonsa pysäytettyä, alkoi kiivetä Londonin puolelle penkkiä, jotta saisi piippunsa takaisin.
"Sä rikot mun suitsukkeet ja oot perseestä!" hän kiihtyi ja tunsi punastuneensa läpikotaisin. Hän toki tajusi huumorin jota tilanteessa oli, joten ei ollut suuttunut Londonille, mutta vesipiipun takaisin saaminen oli kuitenkin hänen ykkösprioriteettinsa. Alaska koetti napata piippua Londonin kädestä mutta ei olisi ihme, jos hän olisi mennyt hutiin siinä tasapainotellessaan pienessä kaarassaan.
"Oikeesti sä oot aivan paskanaama", hän toisti, koska ei keksinyt mitään kovinkaan nerokasta sillä hetkellä. Hänen ajatuksensa olivat sekaisin ja hänestä tuntui typerältä siinä vesipiippuaan takaisin hankkiessa. Joka tapauksessa London olisi löytänyt hänen salaisuutensa ennemmin tai myöhemmin ja vaikka Alaska saattoikin näyttää vihaiselta, häntä oikeastaan vain huvitti sulkea Londonin suu suudelmalla tai sillä typerällä vesipiipulla.

Nimi: pixeli

12.03.2018 19:15
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian naputti kynällä pöytää ja mietti mitä negatiivista piirtäisi. Hänen kaverinsa juttelivat ja ehdottivat myös silloin tällöin jotain, mutta nuorukainen pudisti päätään. Juniperin tullessa kolmikon luo he keskittyivät kuuntelemaan mitä naisella oli sanottavanaan. Tai oikeastaan vain Lucian keskittyi, sillä hänhän oli Juniperilta pyytänyt ideoita, vaikka suora kysymys ei ollutkaan ollut.
Nuorukainen mietti hiljaa, välillä kasvoillaan mietteliäämpi ilme ja välillä hän hymyili hiukan. Lucianin kaverit ottivat Juniperin sanoista vaarin ja ryhtyivät raapustamaan aikaisia aamuja-kuvaavaa herätyskelloa. Lucian vielä mietti, sillä halusi tehdä kuvastaan omanlaisen vaikka ei hän aikaisista aamuista aina pitänytkään. Juniper kommentoi hyväntuulisena viinapullo-piirroksia ja Lucian nyökytteli päätän naurahtaen.
"Mä voisin piirtää jotain talveen liittyvää, koska en sillee hirveesti tykkää talvesta" nuorukainen totesi lopulta ja virnisti pienesti. Juniper oli varsin rento opettaja, sillä nainen myös hymyili paljon. Häntä jopa Lucian kunnioitti ja laski hänet yhdeksi suosikkiopettajistaan. Nuorukainen ryhtyi piirtämään FMX-pyörän yläpuolelle lumihiutaleita, joista hän teki isoja ja näkyviä.
"Pitääks tää kuva maalata vai värittää vai saako jättää mustavalkoseks?" Lucian vielä kysäisi ja vilkaisi luokan kelloa ja sitten Juniperia.

Nimi: Crona

12.03.2018 18:11
London Davis - Auto bois

Alaskan reaktio ei aivan ollut sitä, mitä London olisi osannut odottaa. Tai joo olihan heidän kummankin historiat arkoja paikkoja, mutta London ei tainnut edes tietääkään sen olevan noinkin herkkä aihe toiselle. Hän päätti vain katsahtaa toista hyvin pahoittelevasti, sillä hän ei ollut varma kehtaisiko enää kommentoida asiaa sen enempää. Toisaalta äskeinen kommentti saattoi olla jopa tervetullut, sillä olivathan he jo sen verran läheisiä, että historiakin voisi siirtyä pois sen tabun omaisesta asemastaan. London katseli yhä Alaskaa, kun toinen päätti hetken hiljaisuuden jälkeen varsinaisesti vastata poikaystävälleen. London kuitenkin vain nyökkäsi, ja jatkoi koristeen näpräilyä. Pienen hetken miettimisen jälkeen, uskoi jalkapalloilija keksineen oivan tavan korjata tilannetta: "Sun vanhemmat sentään antavat sulle jotain tällaista. Tai ei mun isä olis sitä autoa mulle koskaan ostanut, jos en tietäisi mitä tietäisin." Tilanne oli reippaasti menemässä turhan vakavaksi, joten London piti huolen kuulostavan hyväntuuliselta ja naurahtelevan aina sanojensa välillä, kuin osoittaakseen ettei häntä häirinnyt mikään. London vain halusi ansaita toisen täydellisen luottamuksen. Jokin pieni ääni hänen päässään viesti, että sen mahdollisuudet tultiin menetettyä jo ensimmäisellä erokerralla. Ajatus vuodentakaisesta suhteesta sai blondin värähtämään ja haromaan hiuksiaan hermostuneesti. Toivon mukaan tilanne olisi tällä kertaa erilainen, ja kaksikko voisi todellakin luottaa toisiinsa täysin - tarkoitti se sitten kaikkein pimeimpienkin faktojen jakamista.
London katsahti hieman epäuskoisesti Alaskaa, joka puhui jotain vastalahjasta. Tietysti sellainen olisi söpöä, mutta blondi väkisin joutui pohtimaan mitä toisella olisi mielessä. Vastaus tulikin odotettua nopeammin, ja se jos mikä sai Londonin hätkähtämään yllättyneesti. Suukapula? Londonin ilme kertoi kaiken, kuinka hänen suunsa oli hieman raollaan ja silmät yllätyksestä auenneina.
"Vau, noinko paljon sä haluat että mä pidän suuni kiinni?" London vastasi leikitellen, kuitenkin pitäen äänensävynsä sopivan pisteliäänä. Hän viimein karisti yllätyksen pois kasvoiltaan ja vain pyöräytti ohimennen silmiään. Yleensä tuollaiset vihjailut tai sen tapaiset olivat Londonin bravuuria, joten hän oli varsin hämmentynyt tummatukan aloittaessa mihinkään seksuaalisuuteen viittaavan keskustelun. On tainnut seura tehdä kaltaisekseen, London ajatteli ja hymähti.
Alaskan kommentti eleganssista sai Londonin päästämään ulos kevyen naurahduksen. Hän ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään, sillä ainoa mitä hän keksi liittyi jollain tavalla Alaskan taustaan ja hippimäisyyteen. Pieni huoli kuitenkin kaikkosi pois pojun kasvoilta tummatukan tuntuvan vastaavan myönteisesti Londonin prinsessa ja prinssi vertailulle. Vaikka asia tuntuikin loppuun käsitellyltä, oli blondi varma että tästä tultaisiin vaikka keskellä ruokapöytää vielä väittelemään. London virnisti hiljaisesti itselleen, sillä sehän olisi mittelö jota hän ei häviäisi, ei sitten oman kunnian uhallakaan. London oli juuri vinkannut silmäänsä Alaskalle, ja huomasi suoraan kuinka Alaska lehahti hennon punertavaksi. Omahyväinen virne sen kun vain leveni hänen katsellessa nyt tiehen keskittyvää poikaystäväänsä.
Alaska nöyrtyi Londonin pyynnölle, ja palautti vanhempiinsa vedoten aikaisemman kappaleen soimaan. Tietenkin London suhtautui poikaystävänsä sanoihin epäluuloisesti, sillä olihan toinen maininnut jättäneensä levyn viime kuuntelukerralta soittimeen. London kuitenkin antoi asian mennä, ja kuunteli biisin sanoja. Kieltämättä musiikki ei aivan täysin kolahtanut Londonille, mutta jostain syystä sen sanat ja tunnelma toi jonkinlaisen merkityksellisen tunteen. Alaska kommentoi jotain biisin nimestä, ja London kohotti kulmakarvaansa. Välillä blondia saattoi kutsua tyhmäksi maitokartongiksi, mutta sillä hetkellä Alaska oli aivan liian punainen ja epävarma puhuakseen nyt täysin puhdasta totta. Aikaisemmat huolet luottamuksesta mielessään, London sanoi toista huolestuneesti katsoen: "Et kai sä vaan häpeä sun musamakua? Tai siis, katso nyt mua ja mun lempparia."
London ei halunnut kuulostaa kylmältä, joten hän varmisti katsovansa Alaskaa rakastavin silmin koko lauseensa läpi, ja sen jälkeenkin.
Alaska nopeasti vaihtoi puheenaihetta musiikistaan huoneen puhtauteen, jonka toinen oli ilmeisesti pikavisiitillä ottanut huomioonsa. Yhä hieman epäuskoinen London katsahti ulos ikkunasta tielle.
"Joo. Ainiin, mä laitoin sun petivaatteet pesuun. Sulla on sitten tänäyönä paikka mun sängyssä, ellet sitten halua nukkua märillä lakanoilla", London vastasi pienesti virnistäen. Siivoamisesta puheen ollen, London päätti hetken impulssista kurottaa edessään olevaan lokeroon, ja tutkia sen mahdollisia sisältöjä. Sisältöä oli kuitenkin aika lailla, sillä jotain keppejä levisi aikamoinen kasa Londonin syliin ja jalkoihin. Samalla erällä penkille myös vierähti pieni vesipiippu. London katsoi hetken mielenkiintoisan epäileväisesti ympärilleen levähtäneitä tavaroita, kunnes siirsi epäuskoisen mutta pahoittelevan katseen Alaskaan. Tähän mennessä Londonin oli ollut osittain vaikeaa olla kettuilematta hippimäisyydestä, tai edes nauramatta Alaskalle mutta nyt raja tuli ylitettyä.
"Siis sähän olet kuin oikea kukkahippi! Mites on, onko sulla jotain salaisuuksia?" London lausui hykerrellen, ja viimeisen lauseensa ajan heilutellen vesipiippua kädessään. Yleensä niin kylmänviileä ja niin siisti Alaska olikin oikeasti jokin herkkä ituhippi, uskoa!

Nimi: Data

12.03.2018 17:50
Naelah "Nevada" Larson - Koulun nurkka

Nevada alkoi pikku hiljaa lämpenemään Carmenille. Nevada jutteli mielellään niille, jotka olivat herättäneet hänen mielenkiinnon. Carmen tosiaankin oli sen tehnyt ja niinkin hyvin, että Nevada oli suostunut jopa menemään hänen kanssaan polttamaan savukkeen.
Se ei ollut harvinaista Nevadalle, että hän kiinnostui ihmisistä, mutta oli paljon niitäkin tapauksia, että hän vain tuhahtaa ja lähtee paikalta uuden tuttavuuden saapuessa.
Hänen ajatuksiinsa jäi pyörimään jazzklubi. Nevada oli kovin nirso kaiken suhteen, mutta hän yritti päästä siitä eroon. Uuden musiikin kuunteleminen saattaisi olla hyvä alku hänelle. Jos hän joskus saisi aikaa ja jaksaisi, Nevada voisi tosiaan käydä jazzklubilla. Välttääkseen pettymyksiä hän tietenkin pyytäisi ensiksi Carmenilta neuvoja, jos heistä siis tulisi kavereita eikä vihamiehiä.
"Väripaljous on hyvästä, jos osaa sommitella ne oikein", Nevada sanoi. "En tiedä oliko sinulla moukan tuuria vai ei, mutta vaatteesi eivät ainakaan miltään räsymatoilta. Pientä tuunausta, vaatteisiin sopivat korvikset ja ehkä jotain erilaista meikkiä, niin näyttäisit kuningattarelta. En tietenkään pakota sinua mihinkään, naisilla on oikeus päättää omat asiansa."
Nevada korosti sanojaan pienellä hymyllä, joka oli aito, mutta ei ylettynyt vielä korviin asti. Nainen, jonka kanssa voi puhua muodista ja musiikista? Loistavaa.
"Ei se haittaa", hän vastasi Carmenin kommenttiin, ettei hänellä varmaan olisi mahdollisuuksia noudattaa muotivinkkejä. "Muodista puhuminen rauhottaa minua muutenkin. Tietenkin lopetan, jos se nyt suunnattomasti alkaa jossain vaiheessa vituttamaan."
Nevada ei tarkoittanut sanoillaan mitään muuta kuin sitä, että hän ei mielellään pakottanut naisia tekemään tai kuuntelemaan mitä he eivät halunneet. Koska Carmen oli nainen - tai ainakin niin hän uskoi - hän antoi sanojensa kuulla kehuilta ja miellyttäviltä. Nevada oli kuitenkin vain feministi, ei muiden perseiden nuolija. Tai no, riippuu tietenkin kontekstista.
Nurkan takana vetäessään henkosia Nevada virnisti Carmenille. Vaikka virnistys olikin nopea, se merkitsi huvittuneisuutta ja hyväksymistä. Nevada oli paremmalla tuulella, vaikka ei antanutkaan sen näkyä ulospäin; hänen kasvoilleen oli taas laskeutunut se kyllästynyt ja ehkä hieman tylykin katse.
"No ei", hän vastasi, "jos olisit kysynyt sen, olisin häipynyt mitään sanomatta. Synkät salaisuudet ovat mielenkiintoisempia."
Kun Carmen huomioi Nevadan sanan kiusaamisesta, mustatukka pyöräytti silmiään. Tosin eihän hän Carmenia voinut syyttää, kyllä hän itsekin olisi reagoinut samoin. Enää hän ei ollut mikään kiusaamisen fanittaja.
"Kiusaamiset", hän vastasi nyökäten. "Mutta se oli ennen. Minua ei nähdä enää käytävillä rökittämässä pienempiä."
Sitten hän huokaisi. "Se on synkkä salaisuuteni. Ole onnellinen, että sait kuulla siitä. En ihan jokaiselle vastaantulijalle kerro mitään henkilökohtaisia asioita; en ole mikään optimistisin ihminen ja luulen, että löytyisin hakattuna maasta jos mainitsisin jotakin menneisyydestäni muille."
Hetken päästä Nevada jatkoi kuitenkin taas: "Joten kyllä, kiusaamiset. En ole ylpeä nuoruudestani, mutta minkäs teet."
Nevada risti kädet rintojensa alle otettuaan henkoset. Hän katsoi Carmenia nyt taas ilmeettömänä ja yritti saada hänestä selkoa.

Nimi: Cassie

12.03.2018 17:04
Alaska Hopper ~ Mokailee autossaan

"Söpöllä hippimäisellä tavalla?" Alaska toisti uupuneesti, tuskin uskoen korviaan. Hän oli olettanut, että hänen menneisyytensä, niin kuin Londoninkin, olisivat tabuja, joista ei puhuttaisi ellei toinen toisi asiaa julki. Kai hän kuitenkin joutuisi jossain välissä alkaa sietämään sitä, että Londonin vaikutus ylettyisi niillekin hänen elämänsä tasoille, joille hän ei välttämättä halunnut sen yltävän. Tai sitten halusi, hän oli epävarma ja se tuntui oudolta. Hän tajusi suhteellisen pian, että oli unohtanut vastata Londonin kysymykseen ja kertoi: "Tää oli mun vanhempien auto ja ne pyysi, että pitäisin sen siinä."
Alaska irrotti hetkeksi katseensa tiestä ja vilkaisi Londonia sekä platinablondin käsissä keikkuvaa unisiepparia hieman varovaisesti. Hän ei tiennyt, miten suhtautua London varsin suoriin sanoihin, sillä vaikka toinen tuskin tarkoitti pahaa (olihan Alaskalla yhä mahdollisuus etsiä autosta heittoistuin-nappi), Alaskan menneisyyden tutkiminen tuntui silti balettitanssijasta epämukavalta. Hän pelkäsi kaikista eniten sitä, että London nauraisi hänelle.
"Mun pitää keksiä sulle jotain vastalahjaksi", Alaska vastasi hymähtäen kukkakimppukeskusteluun. Se oli ensimmäinen ajatus, joka hänelle tuli päähän ja täten se löysi suoraan tiensä pojan huulille. Ajatus tanssiaisista toi väkisin hymyn kolmosluokkalaisen huulille ja jos hän ei olisi ollut niin jännittynyt autostaan kuin oli, myös puna olisi hiipinyt hänen poskilleen.
"Miten olisi suukapula näin alkajaisiksi?" hän virnisti pöyhkeästi ja tunsi itsevarmuutensa pikku hiljaa palaavan, koska mitään kovin dramaattista autossa ei ollut vielä käynyt. Poika uskaltautui jopa ryhdistäytymään hieman ratin takana. Hän kuunteli Londonin vastauksen hänen heittoonsa toisen suttaamisesta.
"Mä olen elegantti, mä en sotke", hän torjui lyhyesti ja nosti toista kulmaansa taustapeilistä takana ajavaa autoa vilkuillen. Vielä hänelle ei tullut ajatusta siitä, mihin hän kullannuppunsa veisi syömään, koska hän ei itse kovin usein käyttänyt kaupungin ruokapaikkoja hyväkseen. Eiköhän pelihallin henkilökunta tietäisi jonkun paikan, jos hän salaa kävisi kysymässä.
"Katsotaan", Alaska vastasi hieman myöntyvyyttä äänessään, kun häntä kutsuttiin prinsessaksi. Vaikka käytännössä nimitys oli alentava, se ei haitannut, koska hän uskoi Londonin kuitenkin arvostavan häntä aivan sama millä nimellä häntä kutsuttaisiin. Alaska käänsi päänsä jälleen kohti jalkapalloilijaa vain huomatakseen toisen vinkkaavan hänelle silmäänsä. Alaskan valtasi tarve parkkeerata auto ja suudella Londonia, joten hän tyytyi vain kääntämään katseensa takaisin tiehen hienoisen punan koristaessa hänen kasvojaan.
Alaska kuitenkin päätti, ettei asiaa oltu vielä päätetty. Hän haluaisi ehdottomasti maksaa Londonin ruoan, mutta ei ollut ehkä kaikista viisainta alkaa tappelemaan siitä vasta kun seikkailu oli alussaan. Kyllä he jälkiruoan aikana voisivat sitten potkia toisiaan pöydän alla ja taistella uhrautumisistaan.
Alaska tunsi jo melkein palaavansa normaaliksi heidän pikku keskustelujensa jälkeen ja ajatteli kenties säilyttävänsä kasvonsa koko illan ajan. Sitten hänen kuitenkin tarvitsi alkaa säätämään heille taustamusiikkia ja siitäkös vasta pieni fiasko syntyikin, vaikkei London välttämättä aavistanutkaan, kuinka herkkä asia Alaskalle oli hänen hippibändinsä.
"Äh, se... joku vanhempien vanha levy vaan", Alaska valehteli ja tunsi sykkeensä tihenevän ja punan tummenevan poskillaan. Hän kuitenkin päätti lavastaa tilanteen ja leikkiä, ettei ollut väliä, vaikka True Love soisikin taustalla, joten hän vaihtoi lempibändinsä levyn takaisin soimaan. Jos London ei olisi ollut niin lähellä kuulemassa kaikkia Alaskan sanoja, olisi poika varmasti kiroillut raskaasti puoliääneen.
"True Love varmaan", hän leikki keksivänsä nimen vasta kun kertosäe alkoi soimaan, vaikka olisi tunnistanut kappaleen jo ensimmäisistä sävelistä oikeasti. Sentään Jefferson Airplane ei ollut yhtä kliseinen hippibändi kuin esimerkiksi Janet Joplin, jonka levy Alaskalta kyllä löytyi, mutta se oli onneksi auton takapenkillä.
"Joka tapauksessa", hän selvitti kurkkuaan päättäen vaihtaa puheenaiheen johonkin vähemmän henkilökohtaiseen. "Huomasin että huoneessa oli siistimpää. Siivositko?"

Nimi: Cassie

12.03.2018 16:32
Carmen King ~ Koulun nurkka

Carmen hymähti Nevadan presidenttikommentille. Blondi tiesi olevansa pitkä eikä hän ollut koskaan ollut epävarma pituudestaan, miten hän siihen muka voisi edes vaikuttaa? Korkokenkiäkin hän varmasti olisi pitänyt, jos ne olisivat kuuluneet hänen tyyliinsä, mutta Carmen tykkäsi pitää jalkansa maassa - kirjaimellisesti.
Nevada vaikutti lähietäisyydeltä varsin karulta henkilöltä. Carmen ei ollut kovinkaan hyvä lukemaan ihmisiä, mutta Nevada vaikutti yksinäiseltä sudelta vaikka varmasti olikin ihan suosittu kaveripiirissään. Karuus ei sillä tavalla haitannut hujoppia, oli mukava tutustua erilaisiin ihmisiin ja Nevadan tyyli puhua sattui vain olemaan kovin jyrkkä. Carmen ei ollut vielä muodostanut toisesta kunnon mielipidettä, hän harvemmin tuomitsi ihmiset ensinäkemältä. Kenties heidän enemmän juteltuaan hän saisi selkoa siitä, mitä mieltä oli tästä tummasta kaunottaresta.
"Eläinten karnevaalikin on upea teos. Ja jazz on parhaimpaa livenä, joten jos haluat kuunnella sitä elementissään, kannattaa mennä jazzklubille", Carmen tiesi ja hymyili sitten. Hän oli parin jazzklubin kanta-asiakas ennen kuin muutti Silverliningiin, mutta oli tässäkin kaupungissa pari hyvää paikkaa. Jos Nevadasta tulisi hänen kaverinsa he voisivat mennä klubille yhdessä, mutta tälle ajatukselle Carmen ei antanut paljon painoa koska ei uskonut sen toteutuvan.
Carmen kehui vastakehuksi Nevadan vaatteita ja huomasi, että toinen taisi hieman jopa innostua. Carmen oli hyvä naistennaurattaja omalla hömelyydellään, mutta tällä kerralla hän oli tainnut saada tummahipiäisen hymyilemään ihan vain puhumalla kiinnostavista asioista. Hän kumarsi hieman Nevadan tarjoukselle antaa hänelle neuvoja pukeutumisessa ja kenties jopa ommella hänelle jonkun vaatekappaleen.
"Minun tyylini ei ole ainakaan kovin vaativa, joten mikä tahansa kirjava pussivaate olisi upeaa saada", Carmen hymyili katsellen Nevadaa silmiin. "Ja muotivinkit ovat totta kai tervetulleita, ei sitten tiedä onko minulla mahdollisuuksia noudattaa niitä."
He siirtyivät nurkalle ja Carmen katseli Nevadaa ja toisen käyttäytymistä tupakan kanssa. Lopulta Carmen palkitsi seuralaisensa hyväksyvällä kulmien kohottamisella, kun Nevada oli onnistunut aloittamaan sätkänsä suhteellisen tottuneeseen tapaan. Carmenilla ei ollut mielipidettä tupakasta, jos joku tupakoi, se oli okei, eikä hänestä ollut noloa, jos joku kieltäytyi tupakoimasta. Se sattui vain olemaan hänen riippuvaisuutensa ja vaikka tietysti se hieman säälittävää olikin, oli blondi varsin sinut asian kanssa.
Nevada käyttäytyi rennosti ja sai Carmenin tuumimaan uudelleen tytön asemaa koulussa. Hän tiesi Nevadasta yhtä sun toista, juorujen kautta, totta kai. Tummaihoinen oli suosittu ja muotitietoinen sekä aikamoinen feministi. Viimeisin tieto oli Carmenista ollut varsin miellyttävä, kun hän oli sen ensimmäistä kertaa kuullut, totta kai maailma tarvitsi enemmän hyvän kannalla olevia. Carmenkin taisi olla feministi ja aika rankasti, mutta harvemmin sanoi mielipiteitä herättäviä ajatuksiaan ääneen.
Carmenin kysyessä kysymyksensä hän sai Nevadan naurahtamaan ja silloin Carmenin mielenkiinto heräsi. Mikä saattaisi olla jotain sellaista, jota tummatukkainen olisi tehnyt? Mikä ylipäätänsä oli ihmisen synkin salaisuus? Tuskin mitään materialistista, mutta nyt Carmen oli pohtimassa liian syvällisiä ilman ruohon tuomaa turvaa, joten hän päätti keskittyä siihen, mitä seuralainen oli sanomassa.
"Sinua tuskin kiinnostaa kertoa, miten koulussa tänään meni", Carmen vastasi samanlaiseen väheksyvään sävyyn, miten Nevada oli hänelle puhunut. Totta kai pelkällä hyvällä, Carmen piti tästä julmasta tavasta puhua vaikkei se ollutkaan ihan häntä. Tyttö kuunteli toisen vastauksen kysymykseensä ja päätti, ettei kertoisi omia synkkiä salaisuuksiaan ellei häneltä kysyttäisi.
"Kiusaamiset?" kysäisi Carmen muka ohimennen, kun toinen oli saanut sydämensä avattua hänelle. Vaikka äänensävy oli kysyvän huoleton, Carmenin mielipiteeseen Nevadasta vaikuttaisi suuresti se, mitä toinen vastaisi, jos vastaisi. Toki menneisyydelleen ei voi mitään ja jos Nevada oli jo korjannut tapansa ei Carmenilla olisi mitään ongelmaa, mutta jos tyttö edelleen kiusaisi jotakuta, Carmen luultavasti tumppaisi savukkeensa ja lähtisi saman tien painelemaan kohti asuntolaa. Häntä ei kiinnostanut kaveerata kiusaajien kanssa vaikkei hän siinä itseään suojellutkaan, hän ei vain halunnut kannustaa toisten huonoa käytöstä.
"Minkälainen olet mielestäsi?" Carmen kysyi sitten. Yleensä tuolla kysymyksellä sai paljon ihmisestä tietoa ja hän halusi hoitaa geneerisen tutustumisen nopeasti alta pois. Nevada oli henkilö jonka kanssa voisi tehdä paljon tai sitten jättää kaveruudenalun tähän eikä blondi ollut vielä varma mitä tekisi, vaikka pitikin toisen seurasta.

Nimi: Caca

12.03.2018 16:27
Mia Dorsley - koulun käytävä

Nuori nainen hämmästyi hieman, kun englannin opettaja sanoi hänen nimensä ja pyysi odottamaan. Mia pysähtyi ja kääntyi Thaddeusin suuntaan kysyvä ilme kasvoillaan. Nuoren naisen kasvoilla oli pieni, mutta sitäkin ystävällisempi hymy, kun hän katsoi koulun opettajaa ruskeilla silmillään. Hän huomasi pönöttävänsä suorassa ja olevan muutenkin hiukan oudossa asennossa, joten Mia otti rennomman asennon siirtäen painonsa ensin toisen jalan varaan ja sitten toisen. Mian päässä pyöri monta kysymystä, joihin hän ei vielä tiennyt vastausta.
"Hei", Mia sanoi pikaisen tervehdyksen opettajalle ja astui pari askelta lähemmäs. Nuori nainen haroi hiuksiaan samalla miettien, mitä asiaa toisella voisi hänelle olla? Oliko hän unohtanut jonkin äidinkielen jutun tekemättä? Tuskin, se olisi ollut outoa. Varsinkin nyt, kun Mia oikeasti panosti opiskeluunsa ja halusi oppia uusia, kiinnostavia asioita sekä pärjätä koulussa. Hän halusi vanhempiensa pysyvän tyytyväisinä. Eikä Mia missään tapauksessa haluaisi aiheuttaa heille huolta, ettei muka pärjäisi ilman heitä. Oli nuori nainen tähänkin asti pärjännyt, joten tuskin tulevaisuudenkaan vastoinkäymiset enää häntä kaataisi.
"No?" ruskeasilmäinen lausahti odottavan oloisena ja siirsi painoaan jalalta toiselle - omasta mielestään huomaamattomasti ja hitaasti, muttei se siltä ehkä muiden silmissä näyttänyt. Mia vain oli hieman kärsimätön tämän asian suhteen, opettajahan voisi sanoa ties mitä.

©2018 School in California - suntuubi.com