Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.

Kesätapahtuman 2018 roolipeliin! -->

Kesätapahtuman pikaroolipeliin -->


Sää ja tilanne

Sää: Ulkoilma liikkuu 15°C-20°C välissä, pienoinen lämmin tuulenvire käy. Taivaalla lipuu muutama harmiton pilvenhattara.

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Caca

31.03.2018 17:54
Mia Dorsley - koulun käytävä

Tyttö nyökkäsi, kun Thaddeus kertoi, että hänen olisi mentävä. Niin olisi pian Miankin, sillä seuraava tunti odotti, eikä välitunti voinut jatkua ikuisuuksiin.
"Selvä. Pitäisi tästä itsekin lähteä liikkeelle", Mia sanoi ja hänen äänestään saattoi kuulla huvittuneisuuden sävyn, jos oikein tarkkana oli. Nuoren naisen alku käänsi opettajalle selkänsä ja lähti liikkeelle käytävällä. Hän vielä kääntyi miesopettajaa kohti katsomaan, joko toinen lähti omiin puuhiinsa. Mia tiesi, ettei välituntia enää kauan kestäisi, mutta kyllä hän nyt pienen vilkaisun taakseen ehti tehdä ennen toisen tunnin alkua. Tyttö olisi halunnut jutella enemmänkin opettajan kanssa, sillä hänellä oli yksinäinen olo ilman seuraa. Ja yksinäinen hän olikin, ei hän muuten olisi elätellyt toivoa jatkaa keskustelua opettajan kanssa. Toisella oli kuitenkin kiire omiin hommiinsa, eikä Thaddeusta mitkään oppilaat kiinnostaneet. Kiire opettajalla varmastikin oli jo seuraavaa tuntia valmistelemaan ja Mialla taas kiire seuraavalle tunnille opiskelemaan. Siltikin tyttöä kiinnosti jäädä katsomaan toisen perään, vaikkakin aivan turhaan, ilman minkäänlaista syytä.

Nimi: Cassie

31.03.2018 15:52
Carmen King ~ Koulun nurkka

"Ei minua oikeastaan liikuta materiaalinen omistus, joten vaikka sattuisitkin sytyttämään vaatekaappini tuleen, ei se olisi paha", Carmen hymähti vastaukseksi Nevadan epäilyille. Vaaleaverikkö puhui totta, hän ei ollut koskaan ollut materian perään, enemmänkin muistot ja ihmissuhteet olivat hänelle tärkeimpiä. Tietysti tavara auttoi onnellisuuden tavoittelemisessa, mutta Carmen ei uskonut sen lopulta tuovan sitä.
"Ja minä pidän mielummin tittelistä 'kuningas'. Olenhan se jo käytännössä muutenkin", Carmen vinkkasi silmäänsä rennosti oikaistakseen Nevadaa, viitaten tietysti sukunimeensä. Ei häntä kiinnostanut, millä sukupuolitermillä häntä kutsuttiin, mutta koska Carmen oli enemmän puku- kuin mekkotyyppiä, piti hän kuningas-titteliä sopivampana itselleen.
"En osaa ottaa kantaa vakavampiin aiheisiin, kuten seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, koska en halua ikinä loukata ketään ja sitäkin vähemmän haluan joutua tappelemaan asiasta tai puolustamaan kantaani. Jos ihminen on yksinkertaisesti typerä, ei keskustelusta tule mitään", Carmen hymähti Nevadan puheeseen siitä, miten tummahipiäinen olisi avoin kaikille keskusteluille. Carmen vihasi joutua draaman keskelle varsinkin, jos oli itse aloittanut sen sanoillaan, joten nykyään hän kierteli sellaisia keskusteluja hyvän matkan päästä.
Carmen katsahti Nevadaa hiukan epäuskoinen hymy huulillaan, kun toinen väitti, ettei koskaan kiusaisi puolustuskyvyttömiä raukkoja. Ken sitä tiesi, ei Carmen ainakaan tuntenut toista vielä niin hyvin, että olisi voinut tuomita. Nevadalla oli ainakin vahvat mielipiteet ja jos hän oikeasti vastusti kiusaamista, kiusaajat varmasti kuuntelivat häntä. Vaaleaverikköä sen sijaan ei aina otettu kuuleviin korviinkaan, mutta hän oli tottunut siihen ja piti muutenkin naamansa yleensä kiinni.
Carmen kuunteli Nevadaa mielenkiinnolla muodostaen jälleen lisää mielipidettä toisesta. Nainen oli itsevarma, tyrmäävä ja omisti mielipiteitä. Jotta Carmenin mieltymistä toiseen ei olisi niin helposti nähnyt hänen innokkailta kasvoiltaan, käänsi hän katseensa alas ja leikki hieman sytkärillään. Hän raapaisi sen päälle ja pois pariin kertaan.
"Kiitos", Carmen puuskahti hyväntuulisena Nevadan luvatessa hänelle suojelua draamalta. Blondi ei tiennyt, kuinka hyvin sellainen draaman torjuminen tulisi onnistumaan, mutta kenties hänellä oli Nevada, jonka luokse kipittää sitten, kun mekkala kävi liian suureksi. "Tuskin olen kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoinen, että minusta saisi draamaa väännettyä. Kaikkien kaverinakin olemisessa on hyvät puolensa, vaikka ei sitä tiedä, mitä ihmisten päässä liikkuu."
Carmen halusi kuitenkin uskoa koulunsa oppilaiden hyvyyteen ja pohti, tuntiko henkilöitä, jotka tahallaan levittelivät toisista juoruja. Hän tiesi nimeltä vain koulun lehden kirjoittajan Taneshan, joka taisi tällä hetkellä kantaa juorujen kuningattaren leimaa. Mitäköhän mieltä Nevada oli kakkospaikalle jäämisestä?
"Se olisikin harmillista", Carmen vastasi äänessään hyväntuulista flirttiä, kun Nevada puhui kasvoistaan. Ei hujoppi sillä oikeastaan mitään sen syvällisempää tarkoittanut, kunhan vain tiedosti toisen ohella kasvojen olevan kauniit.
Carmen naureskeli Nevadan puheille maineestaan siinä missä toinenkin. Itsevarmuus oli ihailtavaa ja vaikka Carmenillakin oli hyvä itsetunto, ei hän koskaan osaisi olla yhtä selkeän varma itsestään kuin ilmeisesti Nevada pystyi olemaan.
"Kuulostaa ihailtavalta, vaikkei minulle kyllä tule negatiivista kuvaa sinusta, enemmänkin vain hyvin itsevarma. Kai minäkin jotenkin yksinäisenä sutena nautin, jos joku saa minusta huonon kuvan, mutta sitä ei kovin usein tapahdu. Eniten minua varmaan ajatellaan leppoisana, ruohoa polttavana lesbona, joka aikoo elää elämänsä isänsä siiven alla... eivätkä he ole kovin väärässä", Carmen virnisti Nevadalle ja mietti, mitä aikoisi tehdä, kun valmistuisi koulusta. Ei mitään hajua.

Nimi: Cassie

30.03.2018 19:36
Alaska Hopper ~ Ravintola

Alaska nosti toista kulmaansa epäileväisesti, kun London ilmoitti olleensa Euroopassa liikeasioilla. Se ei kuullostanut ollenkaan jalkapalloilijalta, ehkä Alaska ei ollut kuullut kaikkea mitä vuoden aikana oli tapahtunut, mutta viimeksi, kun he olivat asiasta puhuneet, oli tummatukkaiselle tullut varmasti se kuva, ettei London pitänyt isänsä alasta.
"Isäskö bisneksiä? Luulin, että sua ei kiinnosta ne hommat", hän vastasi kuulostaen pettyneemmältä kuin mitä oli tarkoittanutkaan. Hän itse vihasi kyseistä asiaa yli kaiken ja kai jollain tavalla oli oppinut automaattisesti vihaamaan myös Londonin jääräpäistä isää, josta oli joskus hieman kuullut. Hän ei olisi koskaan ajatellut poikaystävänsä olevan noin kuuliainen vanhemmalleen.
London eteni vessaan ja pienen hetken päästä Alaska seurasi häntä hiippaillen platinablondin selän taakse ja yllättäen toisen kietomalla kätensä toisen lantiolle. Alaskasta tuntui jälleen Londonin veroiselta, itsevarmalta mieheltä, kun hän hellästi puristi poikaystävänsä itseään vasten ja kosketti toisen niskaa. Hän oli täynnä voimaannuttavaa luottamusta ja rakkaudentunnetta ja kohtasi Londonin silmät tummuneella katseellaan peilin kautta.
Kaikki sujui Alaskan mielestä loistavasti, hän sai hymyn vastaukseksi kysymykseensä ja tunsi olevansa hetken voittamaton.
"Niinkö?" hän hykerteli vähintään yhtä siirappisesti kuin poikaystävänsä ja tunsi kuolemattomuutensa särkyvän ja itsensä palaavan ihmiskehonsa himojen armoille, kun London kumartui jälleen eteenpäin, työntäen itseään juuri oikealla tavalla kiinni Alaskaa. Tummatukkainen virnisti kujeilevasti, mutta hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Olihan toinen tehnyt äskeisen ehdottomasti tahallaan, kun oli sillä tavalla tarkistanut, ettei muita ollut lähellä. Totta puhuen siinä kohtaa yleisö viimeistään olisikin karannut paikalta, olihan poikien touhu aika ilmeistä.
Alaska oli juuri liikuttamassa käsiään, kun London yhtäkkiä suoristautui ja kääntyi ympäri. Alaskan kohotti hieman kulmiaan kuin kysyen, mitä toinen aikoi, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, oli London nostanut hänet ilmaan. Nyt Alaskan äskeinen varsin vihjaileva virne oli poissa ja sen sijaan hän tuijotti Londonia sen pari sekuntia tiiviisti, ennen kuin hänet laskettiin istumaan pöydälle.
Yllättynyt, mutta mieluinen hymy tuli pian takaisin Londonin palauttaessa katsekontaktin hänen kanssaan ja lähestyen Alaskaa. Platinablondi leikki huulillaan balettitanssijan kaulalla ja huulilla saaden Alaskan hymähtämään hieman.
"Kaikki taitaa olla kunnossa?" hän kysyi tietäväisesti toistaen aikaisemman kysymyksensä, koska vaikka he kuinka leikkivät toistensa riisumista katseillaan, ei Alaska halunnut silti jättää toisen mieleen minkäänlaisia epäilyksiä. Huoli oli mitättömän pieni Alaskan innokkaasti jyskyttävän sydämen ja ajatuksien taka-alalla, mutta se oli silti olemassa.
London perääntyi ja lähti kävelemään pois vessasta jättäen Alaskan istumaan varsin typerän näköisesti hanapöydälle. Tummatukan kasvoille nousi vajaassa sekunnissa tietämättömyydestä johtuva ärsyyntynyt ilme ja hän loikkasi alas kovalta pöydältä ennen, kuin London oli edes lähtenyt vessasta. Jalkapalloilija kiusoitteli häntä ja Alaska tiedosti ikävän selvästi, että toinen oli päässyt niskan päälle.
"Mä en tilaa jälkiruokaa ollenkaan", Alaska mutisi merkitsevästi juoksuttaen sormensa hiustensa läpi ja lähtien vessasta parikymmentä sekuntia Londonin jälkeen, koska ei halunnut seurata poikaystäväänsä kuin mikäkin karitsa.
Kolmosluokkalainen palasi pöytään, istui ja risti kätensä puoliksi teatraalisesti mököttäen ja puoliksi, koska häntä oikeasti harmitti myöntää, että London oli aivan vastustamaton. Hän mulkaisi Londonia silmät sirrillään ja päätti, että hänen ei tarvitsisi syödä sitä kolmannesta, joka ruoasta oli vielä jäljellä.
Hetken istuttuaan ja huomattuaan, että hiljaisuus oli yllättävän tylsää hän nakkasi niskojaan ylimielisesti ja kysyi Londonilta varsin suolaiseen sävyyn: "No, mitä mieltä olet mun treffi-illasta?" Painottaen sanaa 'mun'.

Nimi: Lukutoukka

29.03.2018 16:26
Lorlie Bell - Allos

Lorlie istui hiljaa sängylläänsä. Häntä ei nukuttanut yhtään. Ward oli nukahtanut aikoja sitten, mutta kilpikonnan omistaja ei nukahtanut. Tämä mietti olemassa olonsa tarkoitusta. Hän ei ollut itsetuhoinen, mutta kumminkin usein surullinen. Nainen ei osannut siinä tilanteessa muuta, kuin olla hiljaa. Lorlie sulki hetkeksi silmänsä. Hän kuuli lehtien liikkumisen. Ne liikkuivat hitaasti, rennosti. Lehdet tuntuivat naisen mielestä runolta. Lorlie avasi silmänsä. Hän oli saanut inspiraation runo läksyynsä. Nainen haki hiljaa paperia ja alkoi kirjoittaa runoa. Klo 12 aikaan hän meni nukkumaan runo valmiina.

Nimi: pixeli

28.03.2018 19:20
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian kuunteli Juniperia ja miettti tämän sanoja. Kolmikko yhtyi myös Juniperin huvittuneisuuteen hymyilemällä. Lucian nyökkäsi opettajan sanoessa että työn pystyisi myös jättämään mustavalkoiseksi, mutta varjostukset olisivat myös ihan hyviä. Juniperin poistuttua kolmikko ryhtyi työstämään työtään.
Vähän myöhemmin Lucian nousi ja asteli Juniperin luokse. Nuorukainen odotti kiltisti jos Juniperilla olisi muita töitä kesken ja alkoi vasta sitten itse puhua.
"Tää työ ois ny valmis" Lucian totesi ja esitteli Juniperille työtään. Siinä oli FMX pyörä ja lumihiutaleita sen ympärillä. Hiutaleet oli väritetty vaaleansinisiksi ja FMX pyörä oli musta harmaa. Pyörässä oli muutamia varjostuksia ja sen alla oli myös väritettynä harmaa varjostus. Lucian kevyesti ja vilkaisi kavereitaan jotka toivat myös työnsä näytille.

Nimi: Crona

28.03.2018 17:14
London Davis - ravintolassa

Alaskan suora paljastus tietysti pisti Londonin sydäntä, mutta hän yritti parhaansa mukaan vain sivuuttaa tunteensa. Tämä koituikin vaikeaksi tehtäväksi, sillä ajatus Alaskasta rakastamassa jotakuta toista tuntui varsinaiselta tuolin lyönniltä vasten kasvoja. Alaskan kasvoja koristeli pahoitteleva hymy, joten blondi taisi jäädä kiinni pienestä kohtauksestaan. Tähän hän vastasi vain väsäten mahdollisimman uskottavan, hellän tekohymyn kasvoilleen.
Tilanne oli kuitenkin tunnelmallisesti poistumassa, vaikkei London oikein onnistunutkaan ahdistuneisuuden häätämisessä. Viimein jalkapalloilijan ajatukset siirtyivät suurin piirtein muualle poikaystävänsä udellessa lisäinfoa kesän seikkailuista. Tämä sai Londonin kurtistamaan kulmiaan kevyesti, mutta samalla naurahtamaan ironisesti. Blondihan oli viettänyt kesänsä Euroopassa suunnilleen pakoillen isäänsä ja muita vastuuta sysääviä asioita. Hän ei muutenkaan välittänyt isästään sen kummemmin, mutta kaiken alkuperäisen draaman Alaskan ja hänen välillään seassa London ei voinut pysyä isänsä rinnalla niinkään pitkää ajanjaksoa kuin kesäloma. Tätä London ei kuitenkaan sinä hetkenä halunnut kertoa, joten hän päätyi vain vastaamaan yksinkertaisesti, mutta etäisesti: "Joo, jotain sellasta. Tiedäthän bisnestä ja näin." Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan olleet turhan kylmät antaakseen vaikutelman siitä, ettei hän juuri valehdellut kumppaninsa naamaan syvällisistä asioista.
London ei jäänyt kuuntelemaan Alaskan mahdollisia vastaväitteitä, vaan jatkoi matkaansa vessan puolelle reippaasti. Toivottavasti toinen ymmärtäisi jäädä odottamaan kiltisti, ei blondi ajatellut jäädä nurkkaan nyyhkyttämään tai mitään, kunhan nyt vain siisti itseään ja kohottaisi itsetuntoaan kehumalla näkyään peilissä tai jotain. Vessa oli onneksi melko hiljainen, oletettaen jopa tyhjäkin. Kun ovi lopulta kävi ei London ottanut sitä huomioon, sillä olihan vessa yleinen tila jossa ei tarvitsisi olla varpaillaan aina joka sekunti kun ovi kävisi. Seuraavasta blondi kuitenkin yllättyi tuntiessaan jonkin kietovan kädet lantionsa ympärille. London ei kuitenkaan edes ajatellut säikähtävänsä, sillä kädet saattoi tunnistaa jo ensikosketukselta. London tunsi Alaskan huulien hamuilevan hänen niskaansa, johon hän reagoi tuntemalla kipinöintiä niskansa ihossa. London ei kuitenkaan kääntynyt ympäri toisen otteessa, vaan katseli toisen kasvoja peilin kautta. Tummatukka kysyi niskaa hamuten kysymyksen Londonilta, joka sai hänen polvensa heikentymään. Hän hymyili iloisesti peilin kautta Alaskalle tuntien perhosia vatsassaan. Ele sai automaattisesti pojan itsevarmuuden kohoamaan, ja nyt viimeistään viimeisinkin huoli jostakin Dandelionista haihtui savuna ilmaan.
"Nyt kun sä olet siinä mikään ei voisi olla paremmin", London vastasi turhankin makeasti virnuillen Alaskalle peilistä. Hetken hän vilkuili ympärilleen varmistaakseen vessan olevan tyhjillään, jonka jälkeen päätti kyyristyä hanan eteen kostuttamaan vielä kerran kasvojaan ja hajanaisia hiussuortuviaan. Tietenkään tähän ei olisi ollut tarvetta, mutta London halusi tahallisesti härnätä poikaystäväänsä kerta hän oli nyt jonnekin niin intiimään paikkaan kuin vessaan kumppaniaan seurannut. London palauttaisi pienen hetken jälkeen ryhtinsä, ja tällä kertaa kääntyisi ympäri Alaskan otteessa. Hänen oli tarkoitus liikkua sen verran nopeasti, jotta toisen käsien ote irtoisi, jotta Londonille olisi helpompaa nostaa toinen lantiolta hanan pöydälle istumaan. Perhoset olivat muuttuneet leimuviksi liekeiksi, joita London yritti tukalasti pitää hallinnassa. Hän pystyi vastustaa kiusausta painaa huuliaan toisen omiin, muttei voinut olla asettamatta vasenta kättään peilin pinnalle Alaskan ohelle ja katsomatta häntä nälkäisin silmin. Londonilla ei kuitenkaan ollut mikään tarkoitus viedä asiaa päätökseensä, ei missään nimessä ainakaan ravintolan vessassa. Joten mikäli Alaska pysyisi nätisti tekemättä mitään, hamuilisi London kiusoitellen vuorollaan toisen kaulaa ja huulia. Hän ei kuitenkaan itse tekisi mitään, ja jos toinen niin sallisi päättäisi hän ottaa askelia vessan ovea kohden poistuen toisen läheisyydestä.
"Eihän me nyt haluta syödä jälkiruokaa ennen pääruokaa, eikö niin?" London sanoi matalalla äänellä Alaskalle, ennen kuin päättäisi poistua kiusoitellen pois vessasta jättäen poikaystävänsä orpona istumaan hanan äärelle.

Nimi: Cualacino

28.03.2018 17:04
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Kun Mia kysyi hiljaa pysymisestä, Thaddeus kohotti kulmiaan aavistuksen hämmästyneenä. Eihän asia toki mikään valtionsalaisuus ollut. Opettaja olisi samassa tilanteessa menetellyt samoin, oli oppilas sitten huippusuoriutuja tai sellainen, joka juoksi aitaa päin, vaikka portti olisi avoinna. Että sen suhteen hiljaa pysymisellä ei ollut mitään väliä, mutta toisaalta ei asiasta tarvinnut huudella pitkin kyliä. Jos jotain, se ainakin vähentäisi Thaddeuksen arvostamista oppilaiden keskuudessa, sillä opettaja, joka hukutti oppilaiden koulutöitä, varmastikaan ei ollut mieleinen. Mia kuitenkin lupautui jo olemaan puhumatta asiasta, mikä toki tuntui Thaddeuksesta loogisimmalta vaihoehdolta.
“Eipä sillä kovinkaan paljon ole väliä, mutta aina parasta jos ei ala huutelemaan”, Thaddeus totesi. Hän katsahti kelloon ja totesi joutuvansa jatkamaan matkaansa, mikäli hän aikoi ehtiä pitämään seuraavaa tuntia ajoissa. Thatch palautti katseensa Miaan ja hymyili tälle kohteliaasti.
“Mutta, minun täytyy mennä. Hyvä että saatiin tämä asia nyt selvitettyä”, hän sanoi yhtä kohteliaaseen sävyyn, kuin miltä hänen kasvoillaan lepäävä lempeä hymy näytti.

Nimi: Cassie

26.03.2018 23:48
Alaska Hopper ~ Ravintolassa

Kaksikko odotti ruokaansa pöydässään ja vaikkeivät he puhuneet mitään, ei Alaska silti ajatellut hiljaisuuden olevan kiusallinen. Hänellä oli täysi työ mukautua astetta hienomman ravintolan menoon ja sai kiittää onneaan siitä, että London ilmeisesti huomasi hänen ahdinkonsa ja hymyili hänelle pari kertaa rohkaisevasti. Vaikka hymyt eivät tietysti olleet mitään suurta, sai Alaska sellaisen käsityksen, että jalkapalloilijalle oli ihan okei, että hän oli hieman nolona.
Ruokien tultua pöytään oli Alaskan ahdistus lähtenyt suurimmilta osin ja hän pystyi viimeinkin rentoutumaan varsinkin, kun London alkoi puhumaan. Alaska söi pastaansa kuunnellen poikaystävän kysymyksen ja vastasi sitten siihen kevyesti, koska ei pitänyt tekosiaan Dandelionin kanssa suuressakaan arvossa. Hän olisi kuitenkin ollut tyhmä ja sokea, jos ei olisi huomannut Londonin lämpimän hymyn hieman kangistuvan hänen mainittuaan rivien läpi lukemisella, että oli ollut joskus intiimi jonkun muun kanssa kuin nykyisen poikaystävänsä.
Alaska loihti kasvoilleen hieman pahoittelevan, mutta hyväntuulisen hymyn, koska ei edelleenkään uskonut olevansa kovinkaan syntinen. Londonillakin oli varmasti ollut seikkailuja, joista balettitanssija kuitenkaan tuskin tahtoisi tietää. Olihan uutinen Londonille isku vasten kasvoja, mutta mitään ei ollut tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana Alaskan ja Dandelionin välillä, joten juttu oli jo vanha.
London vastasi hänelle selkeästi viileämmin ja Alaska meinasi huomaamattomasti tukehtua pastaansa, niin pahoillaan hän oli siitä, mitä London varmasti tunsi. Tai, hän saattoi vain spekuloida, mutta jos tilanne olisi ollut päinvastainen, olisi hänen annoksensa jo varmasti ollut platinablondin naamalla, vaikkei hänellä siihen olisi ollutkaan oikeutta. Alaska esitti vastakysymyksen ja sai helpotuksekseen huomata, ettei tilanne tainnutkaan olla ihan niin vakava ja hän saattoi jälleen niellä ruokaansa.
"Euroopassa! Missä? Onko teillä sieltä kesäpaikkaa?" Alaska haastatteli innostuen, kumartuen hieman pöydän yli päästäkseen lähemmäksi Londonia ja näin kärttääkseen vastauksia nopeammin. Alaska oli aina halunnut kiertää maailmaa ja pienenä olikin tehnyt sitä jonkin verran, olihan hän syntynytkin keskellä Saharaa. Ehkä joku päivä hänen balettiseurueensa kiertäisi vierailemassa jokaisessa maailman teatterissa hän vetonaulana, mutta sitä saattoi vain unelmoida tässä vaiheessa. Tai kenties hän ja London kiertäisivät maailmaa? Ajatus oli riskialtis, koska Alaska oletti Londonin vielä olevan hieman ajatuksissaan Dandelionin mainitsemisesta.
London ilmoitti lähtevänsä vessaan ja Alaska mutisi vastauksen, koska hänen suunsa oli sillä hetkellä täynnä. Heti, kun platinablondi oli hävinnyt miestenhuoneen puolelle nosti Alaska lautasliinansa sylistään ja siisti suunpielensä. Hän katseli toisen perään ja tuumi, lähtisikö paikaltaan ja seuraisi Londonia vessaan. Hän halusi ehdottomasti tarkistaa, että toisella oli kaikki hyvin ja jos ei olisi, negatiiviset tunteet saisivat jäädä vessaan.
Kun Londonia ei kuulunut parissa sekunnissa takaisin, nousi Alaska tuolilta ja lähti myös kohti vessoja. Oven luona häntä vastaan tuli yksi vanhempi herrasmies ja hän toivoi, että vessa olisi vähän hiljaisempi, että hän voisi keskustella poikaystävänsä kanssa kunnolla.
Alaska tuli varsin kauniiseen huoneeseen ja näki Londonin kyyristyneenä hanan eteen. Selkeästi toinen oli tullut kokoamaan ajatuksiaan eikä asioille, joten Alaska oletti ajatuksiensa pitävän paikkansa edes osittain. Oli myös mahdollista, että London halusi kosia Alaskaa mutta se oli niin epätodennäköinen juonenkäännös, että Alaska melkein naurahti ääneen.
Hän hiippaili platinablondin taakse ja jos London ei häntä olisi vielä huomannut, kietoisi Alaska käsivartensa toisen lantiolle ja hamuaisi huulillaan toisen niskaa, kuiskaten: "Onks kaikki okei, London?"
Itsevarmuus oli ainoa keino, jonka Alaska keksi auttamaan häntä tilanteessa, kun hän ei tiennyt, mitä poikaystävä ajatteli ja oliko hän edes valinnut oikean lähestymistavan. Totta kai hän saattoi vaikuttaa idiootilta toisen silmissä, mutta London oli nähnyt hänet jo aivan liian monta kertaa heikkona ja puolustuskannalla.

Nimi: Crona

26.03.2018 22:34
London Davis - rwavintola

London virnuili Alaskan ymmärtäessä ravintolavalinnan tarkoituksen. Tietenkään London ei halunnut leveillä varallisuudellaan, hän vain halusi osoittaa Alaskalle ettei hän luovuttaisi helposti - ainakaan tälläisissa kysymyksissä. Sitä paitsi blondi sai aina iloa toisille antamisesta, ja mikä parempi tapa kuin tarjota jollekulle rakkaalle illallinen romanttisessa paikassa.
"Ei todellakaan", London vastasi aivan yhtä ironisesti silmää vinkaten. Ainakin toinen vaikutti tarpeeksi hyväntuulisesta, ettei ainakaan heti kehtaisi valittaa juonittelusta. Ehkä jalkapalloilija saisi sitten kuulla ansionsa mukaan kun he palaisivat takaisin Allokseen. Ajatus koulusta sai Londonin hieman värähtämään, sillä hän oli jo oppinut nauttimaan pienen kaupungin loistosta.
London nojautui lohduttamaan poikaystäväänsä, johon toinen vain punasteli ja kiitti hieman nolona. Blondi hymyili lempeästi ja piti toisen hiusten harontaa söpönä nolostuksen eleenä. Samalla London lähti johdattamaan kumppaniaan valitsemilleen paikoilleen, joihin he istuutuivat Alaskan yhä punastellessa. Blondin oli vaikea olla miettimättä syytä toisen käytökseen, muttei jaksanut kysellä sen enempää, sillä olihan vaivautunut Alaska kuitenkin söpö Alaska.
London ehdotti seuralaiselleen pastaa, johon toinen vain vastasi hiljaisen myöntyvästi. London nosti kulma koholla katseensa menustaan, eikä voinut olla huomaamatta toisesta säteilevää ahdistuneisuutta. Normaalisti hän olisi suunnilleen rutistanut toisen kunnon karhunhalaukseen, mutta keskellä ravintoa London tyytyisi vain hymyilemään toiselle rohkaisevan lempeästi mikäli saisi kiinni toisen katseesta.
Kaksikko istui hiljaisuudessa, ja ensi kertaa Londonin oli vaikea keksiä sanottavaa Alaskalle. Oliko hän näin nopeasti kyllästymässä kumppaniinsa? Ei, aina ei tarvitsisi olla äänessä - ainakin toivon mukaan. Ajattelua ei kuitenkaan ehtinyt jatkua kauaa, kun ruoat viimein saapuivat pöytään. Alaska oli päättänyt ottaa Londonin neuvosta vaarin, joskin hän hieman kyseenalaisti tätä elettä. Ehkä Alaska ei vain uskaltanut tilata mieleistään, sillä hän ei ollut sitä tyyppiä joka seuraisi toisten mallia noinkin sokeasti. London aloitti ruokailun Alaskaa aikasemmin, joka itsekin ryhtyi syömään hetken ihmettelyn jälkeen.
London päätti aloittaa keskustelun hieman arasta aiheesta, jonka Alaska onnekseen otti hyvin vastaan. London kohotti katseensa ateriastaan vain hymyilläkseen Alaskalle vastakiitokseksi. London piti katseensa toisessa, kun toinen kertoi haikailleen eksänsä perään. Sen hetken blondi ehti olla jo ihastuneen rakastunut, mutta seuraavan lauseen kuullessaan katse kylmeni tasaisesti. Kaveritasolla? Dandelion? London tunsi sisällään perhosten siipien lepatuksen. London pahoin pelkäsi ymmärtävänsä asian niin, miten Alaska oli sen tarkoittanutkin. Tietenkään London ei voinut ottaa pahakseen poikaystävänsä entisiä säätöjä, muttei hän voinut olla tuntematta pistoa sydämessä ja vääntöä vatsassa siitä että joku muu oli ennen häntä nauttinut Alaskan rakkaudesta. Platinablondi piti kuitenkin katseensa kylmänviileänä eikä antanut pistoksen näkyä muutoin kuin pienenä katseen välttelynä. Hän pyöritteli pastaa haarukkaansa ja söi sitä tällä kertaa haluttomammin.
"Et ole tainnut kertoa", London vastasi varsin kylmänviileästi väläyttäen kuitenkin lohdullista tekohymyä toiselle. Toivon mukaan Alaska olisi huono lukemaan kumppaniaan, niin ei tarvisi tehdä hetkestä sen tukaliaampaa. Kyllä London pian unohtaisi ajatuksen, sen kuuleminen vaan ensi kertaan oli jotakin epämieluista. Tai siis Alaskahan oli blondin ensimmäinen ja ainoa oikea tunnesidonnainen kumppani. London hätkähti todellisuuteen Alaskan esittäessä jatkokysymyksen, jolle hän vastasi hymähtäen nyt paremmantuulisemmin.
"Enpä oikeastaan, olin paljon Euroopassa", London vastasi kasuaalisti nyt jo päästen hieman yli pistoksesta, kun saattoi keskustella jostain muusta. London haroi hiuksiaan sormillaan hermostuneena eleenä, ja jatkoi syömistä hieman apaattisen oloisena, kuitenkaan haluamatta näyttää sitä Alaskalle. London katsahti ravintolan saliin päin, ja sitten pikaisesti poikaystäväänsä.
"Tuota, odota tässä käyn miestenhuoneessa", London sanoi rauhallisesti, ja nousi samalla pöydästä suuntanaan miesten vessa. Ehkäpä veden roiskautus naamalle auttaisi Londonia lopullisesti häätämään pistoksen sisuksistaan ja täten kohottamaan tunnelmaa. Vessaan saapuessa se oli suunnilleen tyhjä paria henkilöä lukuunottamatta, joka sopi täydellisesti Londonille. Hän asettui hanojen luokse katsellen kasvojaan. Ainakaan hänen naamastaan ei suoraan paistanut ahdistus - tai sitten se oli vain itserakkaus joka kertoi että London näytti millä tahansa ilmeellä hyvältä. Hän hymähti ja laski kätensä hanan alle, ja kostutti sitä hieman viileällä vedellä, roiskutellen siitä vesipisaroita naamaansa eliminoidakseen viimeisetkin kalpeuden eleet. Samalla hän auttoi kostealla kädellään siistimään pelihallin temmellyksessä karanneita hiussuortuviaan takaisin siistimpään kokoonpanoon.

Nimi: Caca

25.03.2018 18:25
Mia Dorsley - koulun käytävä

Tyttö ei oikein tiennyt oliko opettajan sanat tarkoitettu kehuksi vai joksikin muuksi. Mia kuitenkin yleensä väänsi lähes kaiken itselleen mieluisammaksi ajatella, joten nytkin tyttö lähti liikkeelle siitä, että asia oli kehu.
"Kiitos", nuoren naisen alku sanoi opettajalle ja nyökytteli vielä pari kertaa päätään. Hiukset valahtivat samalla eteen ja tyttö joutui heilauttamaan ne pienellä liikkeellä takaisin, pois edestä häiritsemästä.
"Haluat varmaan, että pysyn tästä asiasta hiljaa, vai?" Mian oli pakko päästä kysymään tuota, vaikka tavallaan myöskin koki sen tarpeettomaksi ja typeräksi kysymykseksi. "Ja tietysti olenkin", tyttö sanoi hetken päästä ja katsahti nopeasti jalkoihinsa, kunnes ryhdistäytyi jälleen katsomaan opettajaa. Mia ei halunnut vaivata opettajaa kauempaa, ties mitä hommia toisella olisi. Thaddeus oli ja ainakin vaikutti ystävälliseltä opettajalta, joten miehelle oli helppo puhua. Välillä kuitenkin ehkä olisi parempi pysyä hiljaa ja harkita ennen kuin laukoo jotakin outoa suusta.

Nimi: Lukutoukka

24.03.2018 19:42
Lorlie Bell - Allos

Lorlie katseli uutta, väliaikaista kotiaansa. Hän joutuisi joskus muuttamaan sieltä pois, siitä hän oli varma. Lorlie kumminkin piti huoneistosta. Se oli sisustettu hieman vanhanaikaiseksi, mutta mukavaksi. Lorlie laski maakilpikonnansa terraarion lähelle ikkunaa. Hänen pitäisi piilottaa sähköjohdot, ettei Ward alkaisi syödä niitä. Lorlie meni kuitenkin ensin tutkimaan huoneistoaan. Tutkittuaan joka huoneen, hän alkoi hymyillä Wardille. Kilpikonna katseli mustilla silmillään Lorlieta. Nainen hymyili lemmikilleensä ja huokaisi iloisena.
"Nyt saadaan olla rauhassa."
Maakilpikonna vain katseli Lorlieta, kunnes tämä tepsutti terraarion pieneen tekoluolaan.

Nimi: Cassie

24.03.2018 01:33
Alaska Hopper - Auto ja ravintola

Alaska kohotti toista kulmaansa epäilevästi Londonille, kun toinen vastasi tummatukan varoitukseen salaisuuksien levittämisestä. Alaska ei ollut typerä, hän osasi lukea rivien välistä, mutta jostain syystä ei jaksanut uskoa, että London olisi niin äärettömän lapsellinen ja itsekäs, että menisi joskus riidan päätteeksi toitottamaan Alaskan menneisyyttä Apollonin keskusradiosta. Ja jos menisi, luultavasti Londonille naurettaisiin ainakin hetki enemmän kuin Alaskalle, kunnes ihmiset tajuaisivat, mitä London oli juuri paljastanut. Siinä kohtaa Alaska olisi jo varmasti hyvän matkaa tien päällä kohti itärannikkoa.
"Parasta olla siis ärsyttämättä", Alaska totesi leikkimielisesti kuin itseään toruen, hän tiesi olevansa useinkin varsin jääräpäinen ja hermostuttava. Hän ei ottanut poikaystäväänsä ollenkaan niin vakavasti, että olisi jäänyt miettimään asiaa ollenkaan jälkikäteen, kyllähän hän Londoniin tällaisissa asioissa luotti. Alaska huomautti platinablondille turvavöistä, mutta London oli ilmeisesti vakaasti päättänyt kuolla, jos sattuisi ajamaan ojaan. Balettitanssija oli sen verran pahoillaan äskeisestä juroudestaan, ettei viitsinyt nalkuttaa lisää. Olisi Londonin vika, jos toinen lentäisi tuulilasista, Alaska oli kuitenkin yrittänyt tehdä asialle jotain.
He saapuivat raflan luokse ja sisältä päin se osoittautuikin paljon parempiluokkaiseksi kuin mitä Alaska oli alun perin ajatellut. Ei sitä voinut edes sanoa raflaksi, ravintola se selkeästi oli. Tämä tietysti hermostutti jo muutenkin täydellisiin treffeihin pyrkivää Alaskaa ja vaikka hän kääntyikin Londonin puoleen ja kertoi hyvin selkeästi, kuinka hän voisi lähteä yhtä hyvin poiskin, pysyi hänen poikaystävänsä rauhallisena ja sillä hetkellä kypsempänä heistä. Londonin kommentti Alaskan rahatilanteesta sai tummatukan loksauttamaan leukansa hieman auki, kehtasikin! Toisaalta, Alaska ei voinut olla ajattelematta, että varmasti tähän toinen oli juuri pyrkinytkin ja Londonin juoniminen sai hänelle vastahakoisen, mutta vaikuttuneen hymyn huulille.
"Sillähän ei varmasti ollut mitään tekemistä paikan valinnan kanssa, eihän?" Alaska kysyi lause täynnä hyväntuulista ironiaa luottaen täysin itseensä siinä, että oli arvannut Londonin juonen oikein. Mielummin hän hyväksyisi sen, että toisella oli varaa tällaiseen kuin valittaisi koko ajan ruoan kalleudesta ja täten varmasti pilaisi heidän iltansa.
London kehui valitsemaansa paikkaa ja Alaska kääntyi katselemaan uudelleen ympäriinsä, antaen paikalle toisen tilaisuuden. Olihan se myönnettävä, ei se lopulta aivan niin kalliin näköinen paikka ollut vaikka tunnelmavalaistus ja hyvin pukeutuneet tarjoilijat hämäsivätkin ja se helpotti poikaa. Alaska piti ravintolasta saman tien ja katui hieman niin negatiivista ensivaikutelmaansa. Sitä hän ei kuitenkaan Londonille kertoisi, ei jalkapalloilija saanut tietää olleensa kaikessa oikeassa.
Hänen kääntyessään takaisin poikaystävänsä puoleen London halasi häntä nopeasti ja suikkasi suukon hänen poskelleen, saaden Alaskan hymyilemään ja hieman punastumaan äskeisestä varsin epätahdikkasta käytöksestään. Hän arveli, ettei London ollut kuitenkaan loukkaantunut, joten jätti turhat anteeksipyynnöt sanomatta.
"Kiitti", hän mutisi ja haroi hiuksiaan vielä hieman epävarmasti seuratessaan poikaystäväänsä ruokasalin puolelle. Siellä oli vielä tunnelmallisempaa ja ihmisten puheensorina sekä nauru saivat Alaskan olon tuntumaan kotoisaksi ja rentoutuneemmaksi. Hän ei tajunnut, mikä häneen oli äsken mennyt ja vielä puna poskillaan istui Londonin valitsemaan pöytään poikaystävän vetäessä tuolin hänelle. Alaska silmäili valkeaa pöytäliinaa nolostuneena sanomatta sanaakaan ja koetti sopeutua hänelle harvinaisempaan ympäristöön koettaen kuitenkaan olla näyttämättä liian ahdistuneelta. Eräällä tapaa häntä helpotti Londonin itsevarma käytös, koska hän uskoi, että saattoi turvautua toiseen, jos ei osaisi jotain asiaa, vaikka avun pyytäminen ei kuulostanutkaan miellyttävältä.
London alkoi selailemaan menuaan ja Alaska säpsähti hereille, ottaen oman menunsa nenänsä eteen vähän turhankin ripeästi. Salaa poikaystäväänsä ja hänen käytöstään vilkuillen hän koetti arvata, mitä toinen mahtaisi ottaa ja tuumi, olisiko typerä, jos tilaisi samaa. Hän ei keskittynyt ollenkaan ja alkoi jo ahdistua uudestaan, kun kaikki ruoat kuulostivat niin yksityiskohtaisilta, kunnes hänen seuralaisensa ehdotti pastaa.
"Okei...", Alaska vastasi tukahtuneesti, vaikka olisikin halunnut muun muassa kiittää neuvosta. Caesarsalaatti olisi ollut hänen mieleensä, koska balettitanssijana hän ei halunnut syödä turhan tuhdisti, mutta jos London oli kerran suositellut pastaa, ehkä kannattaisi vain kuunnella toista.
Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset vastaan ja kun London oli kertonut oman tilauksensa, sanoi Alaska vain: "Mulle samaa." toivoen, että hänen poikaystävänsä maku ruoassa oli yhtä hyvä kuin kumppanissa. Tilauksen viimein tehtyään Alaska saattoi huokaista helpotuksesta ja rentoutua, tavoittaa jopa Londonin katseen. Hän oli päässyt yli typerästä ylireagoinnistaan ja koska oli jo tottunut istumaan siinä pöydässä, ei ollut enää mitään, mikä häntä olisi ahdistanut. Nyt heidän oli vain tärkeintä nauttia toistensa seurasta jotta treffi-ilta jäisi historiaan ja Alaska saisi maksettua ruusu- ja hiustenvärjäystempauksen Londonille takaisin.
Ruoat tulivat suhteellisen pian ja Alaska ihasteli hetken ajan varsin koreasti aseteltua pastaa, ennen kuin tajusi, että sitä saattoi syödäkin. London oli sillä välin jo ehtinyt aloittaa, joten Alaska asetti lautasliinan syliinsä ja maistoi ruokaa itsekin. Hän ei ollut pastan paras ystävä, olihan se tuhtia, mutta London oli ollut valintansa suhteen onnekas, annos oli erittäin maukas. Alaska hymyili vienosti ja havahtui varsin hempeistä ajatuksistaan Londonin kysyessä häneltä kysymyksen.
"Toi oli... todella hyvä kysymys. Tai siis, kiitos, että sua kiinnostaa", Alaska hymyili ihastuneesti ja jos ei olisi pysäyttänyt itseään ajoissa, olisi nojannut kyynärpäällään ruoka-annokseensa. Hän puhui nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun he olivat istuneet pöytään ja se olikin yllättävän helppoa.
"Oikeastaan mä taisin vaan haikailla sun perääs, kun kerran lopetettiin meidän juttu vasta keväällä. Olin aika ihastunut", hän naurahti unohtaen tyystin sen kaiken sydänsurun, jota prosessiin oli liittynyt. Nyt muisto oli pintapuolinen ja mennyttä. "Jätin jopa Dandelionin kanssa oleskelun vain kaveritasolle, kun oltiin jokavuotisella karavaanilla. Kai mä oon maininnut joskus Danista?"
Nyt, kun Alaska mietti, hän ei ollut tainnut koskaan puhua Londonille Dandelionista, vaikka paljon olikin tullut kerrottua platinablonista Dandelionille. Mutta kuten sanottu, ei hänen ja lapsuudenkaverin kanssa ollut tapahtunut mitään viime kesänä, joten eipä Alaskaa oikeastaan harmittanut, vaikka olikin tuonut ystävättärensä esille. Kenties Dandelion ja London tapaisivat ensikesänä joka tapauksessa.
"Entä sun kesä? Ramppasit New Yorkin parhaimmissa juhlissa, arvaan", Alaska vitsaili kiertäen pastaansa haarukkaansa hyväntuulisena. Keskustelu oli auennut hänen mielestään varsin hyvin ja nopeasti, eikä kiusallisesta hiljaisuudesta ollut enää tietoakaan. Ja varsinkin, koska London oli aloittanut noin herkällä aiheella, olivat he päässeet suoraan kunnon asioista keskustelemiseen.

Nimi: Cualacino

23.03.2018 23:50
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatch hymyili neidolle hieman vapaammin kuin aiemmin kun tuo tyytyi hänen ehdotukseensa hymyssä suin. Hän oli tyytyväinen siitä, ettei Mia näyttänyt pahastuneen asiasta sen kummemmin. Mies tahtoi miellyttää jokaista opiskelijaa, mutta joskus se oli mahdotonta, ja jollekulle jäi aina paha maku suuhun. Nyt kuitenkin näytti siltä, ettei Mia tulisi opettajaansa vihaamaan ja siitä jos mistä oli kiitollinen. Harvemmin kukaan kuitenkaan häntä suoranaisesti vihasi, mutta toisaalta kyseessä oli myös ensimmäinen kerta kun Thaddeus kadotti oppilaan työn, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, miten siihen reagoitaisiin. Hyvin, ilmeisesti. Tosin tuuria oli myös se, että työ, joka oli kadonnut, oli juurikin Mian. Tyttö oli varmasti yksiä parhaimpia oppilaita, ja lisäksi vielä anteeksiantavaisimmasta päästä.
“Hyvä”, Thaddeus totesi, mutta hänestä tuntui siltä, että hänen olisi pakko sanoa vielä jotakin. “Muuten sinulla on näyttänyt menevän todella hyvin. En usko että tällä työllä olisi muutenkaan ollut paljon vaikutusta.” Tummatukan lempeä hymy kirkastui aavistuksen verran. Tilanne ei ollutkaan eskaloitunut aivan niin, kuin hän sitä päässään oli pyöritellyt. Kenties hänen oli jo aika luopua katastrofiajattelusta. Tosin se yleensäkin oli helpommin sanottu kuin tehty. Turhan moni asia elämässä oli.

Nimi: Crona

23.03.2018 21:35
London Davis - pelihalliautorvantiola


London kohotti kulmiaan viettelevän kiinnostuneesti Alaskan vihjailuille. Toivottavasti Alaska ei sitten yllättyisi, kun London meinaisi myöhemmin ottaa neuvosta todennäköisesti oikein kunnolla vaarin. Tilanne oli kuitenkni sillä hetkellä sen verran leppoisa ja leikkimielinen, ettei viettelyä olisi välttämätöntä viedä sen pidemmälle - ainakaan vielä.
Blondi kieltämättä yllättyi Alaskan niin suojautuvaisesta reaktiosta. Toisaalta toiselle ego oli niin tärkeä asia, ettei hän voinut olla täysin ällistynytkään. London ei kuitenkaan päättänyt loukkaantua toisen hylkäävästä äänensävystä, pitäen kasvoillaan levollista mutta onnellista hymyä.
"Ehkä on vaan hyvä ettet tuu varastamaan mun spotlightia (entiiä mikä toi on suomesk)", London sanoi pitäen tunnelman kevyenä. Hän haroi sormillaan hiuksiaan pois kasvojen tieltä, ja hymähti viekkaasti toisen luvatessa saapuvansa seuraamaan bändin treenejä. Tietenkään London ei voinut ottaa lupausta kovin tosissaan, vaikkei pitänyt sitä kuitenkaan mahdottomanakaan ajatuksena.
London oli juuri juonitellut tiensä voittoon erässä Pac-Mania. Hän oli ylpeä itsestään, vaikka ei voinut kieltää poikaystäväänsä kohtaan syttyvää omatunnon piikittelyä. Tilanne ei kuitenkaan missään nimessä ollut niin vakava, mitä Alaska antoi olettaa siinä vihaessaan seuralaisensa rintaa tökkiessä ja kasvoille loukkauksia sylkiessä. Jos hän jotain tiesi sosiaalisesta kanssakäymisestä ja kiistatilanteista, oli tärkeää että toisen osapuolen pysyisi edes jokseenkin rauhallisena. Tämä mielessään London hymyili lempeällä virneellä, ja antoi katseestaan suurinpiirtein paistaa rakkautta ja sateenkaaria Alaskaa silmiin katsellessa. Hieman hän kuitenkin naurahti ilkikurisesti kumppanin hyväksyessä anteeksipyynnön suolaisen oloisesti.
"Mä tiedän, et säkään mua rakastais jos en olisi", London sanoi virnuillen omahyväisesti, saaden takaisin voitokasta ylpeyttään joka viime muutamaksi hetkeksi oli hälvennyt.
Hauskuudentäytteiset treffit pelihallissa olivat päättyneet, ja kaksikko oli nyt matkalla Londonin kuljettamana kohti hänen valitsemaansa ravintolaa. Vaikka pelaillessa tunteet välillä kiihtyivät negatiivisesti, oli se kaikki jätetty taakse ja tulevaa odotettiin kirkkain silmin. Tai näin ainakin London ajatteli, ja toivoi kumppaninsa jakavan samanlaiset aatteet. Alaska kuitenkin vaikutti närkästyvänsä jälleen Londonin sanoista. Toisen kanssa eläessä oppii elämään satunnaisten äkkipikaisuuksien kanssa, joten London ei juurikaan ottanut moksiskaan vastaavanlaisia hetkiä jolloin Alaskasta tuli imagoaan puolusteleva jöröpukki. Lähinnä vaikeinta oli olla kiihdyttämättä toista, sillä Londonista oli välillä mukavaa hyppiä toisen hermoilla. Hän tiesi Alaskan rakastavan häntä silmittömästi, ja faktaa ei pieni - tai suurempi tahallinen kettuilu muuttaisi.
"Älä huoli, mulla ei ole tapana jakaa asioita - ellei oikein kunnolla ota hermoihin", London naljaili, suoden toiselle kuitenkin lopuksi varmuutta tuovan hymyn, kuin varmistukseksi ettei London hevillä lähtisi pitämään turistikierroksia poikaystävänsä salaisuuksien autoon. Onneksi myös Alaska jatkoi tästä nyt paremmantuulisena, vaikkakin hieman haparoisesti varoitellen turvavöistä.
"Kuinka vaikeaa se voi olla? Sehän on auto siinä missä muutkin, enköhän mä pärjää", London vastasi vähätellen mahdollista huolta ja vaaraa mitä huolettomasta ajosta mahtaisi seurata.
He saapuivat ravintolalle, ja London yritti saada reaktiota Alaskasta. Hän kuitenkin vastasi yksinkertaisella sanalla, johon London kohautti kulmaansa. Eikö hän juuri rakastanut kaikkea vähän fiinimpää, joten luulisi hänen olevan edes vähän innostuneempi. London ei kuitenkaan kehdannut udella mahdollisia ongelmia Alaskan mielen perukoista. He astelivat sisään aulaan, ja ilmeisesti vasta silloin kumppanille valkeni paikan todellinen luonto. Tämä sai Londonin hymyilemään itsevarmasti.
"Saanen korjata, sinulla ei ole", London sanoi Alaskalle virnuillen, kuulostamatta kuitenkaan ilkeilevältä tai häijyltä. Lähinnä hän vain osoitti faktaa, ja samalla lupasi ikään kuin hoitavansa asian toisen puolesta.
"Hei ei tämä nyt niin vakava paikka ole. Hyvin sä tuut pärjäämään, ei täällä tarvitse mistään säännöistä huolehtia ellei nyt ihan ranttaliksi vedä", London vastasi katsoen poikaystäväänsä lempeästi silmiin. Mieleen putkahti syyttäviä aatoksia Alaskan ylireagoinnista sun muusta, mutta hän karkoitti ne saman tien mitä ne sinne ilmestyivät. Vielä viimeiseksi yritykseksi kohottaa toisen itsevarmuutta, London pyrkisi kaappaamaan toisen pikaiseen halaukseen, jonka yhteydessä hän yrittäisi muiskauttaa kevyen poskipusun toiselle. Tämän jälkeen hän astelisi itsevarmasti toista johdattaen ruokasaliin, jossa oli paikalla jonkin verran porukkaa. Hän suuntasi kohti kahden paikkaa, jonne saapuessaan hän vetäisi poikaystävälleen penkin ja istuisi sitten omalle paikalleen. Pöydälle oltiin asetettu muovipäällysteiset menut, joita London lähti tutkimaan. Hän oli käynyt kyseisessä paikassa kerran pari aikaisemmin syömässä, joten hän suurin piirtein tiesi mitä halusi tilata. Oikeasti hän olisi halunnut olla seikkailunhaluisempi, mutta Alaskan edessä hän halusi olla itsevarma ja tilanteen herra, joten tyytyi aikaisemmalta kerralta tuttuun, maukkaaksi osoitettuun pasta-annokseen.
"Valitse mitä vain, mä tarjoan. Itse voisin suositella pastoja, mutta ota sitä mikä miellyttää", London puhui kasuaalisen itsevarmasti hamuillen yhä menunsa yli, esittäen tutkivansa eri vaihtoehtoja. London kuitenkin aina välillä katsahtaisi kumppaniaan varmistaakseen, ettei toinen suunnilleen poksahtaisi ahdistukseen tai jotain. Tosiasiassahan paikka ei todellakaan ollut mikään fiini pukuravintola, vaan melko keskiluokkainen ruokapaikka, jonne ei nyt välttämättä kaikki paikalliset jonnet heti kuitenkaan saapuisi ruokailemaan. Toisaalta Londoninkin puolelta saattoi ilmestyä pientä väheksyntää, olihan ravintolassa kuitenkin romanttinen tunnelma himmeine valoineen ja pukuihin pukeutuneine tarjoilijoineen.
Tarjoilija olisi ottanut vastaan tilaukset, ja hetken odotuksen jälkeen ateriat koristelisivat nyt poikien pöytää. London vasta silloin ymmärsi olevansa varsin nälkäinen, joten hyökkäsi hillityn kernaasti murkinan kimppuun.
"Miten sun viime kesä meni? Tai siis kun me ei olla oikein puhuttu siitä ajasta, kun oltiin erossa, ja mua ainakin kiinnostaa mitä sulle sen aikana kuului, vaikka en ehkä niin oo antanut ymmärtää", London aloitti keskustelua yrittäen kuulostaa rennolta, kuitenkaan tietämättään hyppäävänsä varsin syvällisiin vesiin puheenaiheellaan.

Nimi: Data

22.03.2018 12:16
Juan "Javier" Sevilla - Piha

Kylmä tuuli puhalsi vasten Javierin kasvoja, kun hän käveli iloinen virne kasvoillaan koulun pihaa pitkin. Yksi hänen kiharoistaan oli alkanut suoristumaan, ja se karkasi ärsyttäväsi hänen korvansa takaa.
Javier suki kiharrettuja lyhyitä hiuksiaan kuitenkaan antamatta suoristumisen häiritä. Latino ei pitänyt itseään mitenkään hyvännäköisenä, vaikka sellainen olikin, mutta häntä ei kiinnostanut ulkonäkönsä virhepilkut.
Javier halusi toteuttaa typerän suunnitelmansa, jossa tarvittiin hyviä sanoja. Sanoja, joita Javier ei osannut. Sanoja, joiden piti kannustaa ja roihkaistaa. Sanoja, joita Javier ei ymmärtänyt. Hän halusi levittää tsemppituulia ympäri koulua, mutta koska hän oli aina ollut huono ihmissuhteissa, taisi suunnitelma jäädä vain mielikuvituksettoman ajatuksen tasolle. Javier oli saanut ystävältään ehdotuksen käyttää huumoria, mutta sitäkään latinopoika ei hallinnut.
Nämä ajatukset sortivat Javieria sisältäpäin, vaikka hän pitikin rohkeaa ja hyväntuulista ilmettä kasvoillaan. Hän ei koskaan antanut negatiivisten tunteiden vaikuttaa, vaikka ne silti nakersivat häntä sisältäpäin. Jonain päivänä alkaisi taas uusi aikajakso, jolloin Javierin pitäisi olla urheampi, voimakkaampi ja positiivisempi kuin yleensä.

Ajatusten virran katkaisi tummatukkainen komea poika, jonka Javier joten kuten tunnisti Haneul Baeksi. Kun nuorukainen heitti paperisen kahvimukin roskikseen, latinopoika lähti kävelemään häntä kohti. Toisen kanssa hengaaminen oli hyvä tekosyy olla nolaamatta itseään.
Javier oli sitä paitsi juttelutuulella, sillä hän oli lähtenyt American seurasta ehkä vähän liian nopeasti. Hänellä oli vieläkin energiaa muihin ihmisiin törsättäväksi.

"Moi", Javier heilautti kättään tervehdykseksi. Hän pysähtyi Haneulin eteen, tyhjensi taskunsa ja heitti roskat roskikseen edelleen iloisesti hymyillen.
"Oot Haneul, eikö niin?" hän sanoi. "Rankka koulupäivä, vai mitä? Kahvi olisi piristänyt minuakin, vaikka pidänkin enemmän teestä."
Javier oli hetken hiljaa, kunnes jatkoi typerästi virnuillen: "Sori, älä musta välitä. Yritän pysyä hiljaa. Ei siis huolta, että kertoisin pian oman elämänkertani."

Nimi: Data

20.03.2018 22:43
Naelah “Nevada” Larson - Koulun nurkka

Varjot leikkivät tummaverikön iholla, kun hän kohotti huvittuneesti kulmiaan Carmenin ei-hauskalle letkautukselle. Nevadaa huvitti enemmän vain naisen vitsien huono laatu kuin itse vitsit - sen takia olikin helppo ottaa hänen huvittunut ilmeensä pilkkana. Sitähän se vähän kuin olikin.
“Epäonnistuit sitten taidokkaasti”, runsasmuotoinen mustatukka sanoi ja pisti kasvonsa takaisin peruslukemille.
Hän otti viimeiset henkoset ennen kuin tiputti savukkeen maahan ja talloi sen tottuneeseen tapaan. Sitten hän nojautui koulun ulkoseinää vasten. Vaikka Nevada olikin muodikas ja jollain tavalla hienosteleva, hän ei pelännyt likaa. Tottakai hän arvosti puhtautta, mutta ollessaan ulkona hän ei liiemmin varonut nojaamasta saastaisiin penkkeihin tai seinämiin. Sen takia hän pystyi näyttämään rennolta nojatessaan seinään, johon oli vuosien aikana mennyt ties minkälaista roskaa.
Carmenin ehdotukseen Nevada hymähti. “En tiedä, sanoitko tuon tosissasi. Monet eivät kutsu minua mielellään huoneeseensa eivätkä varsinkaan vaatekaapin sisältöä arvioimaan. Mutta jos oikeasti tarvitset joskus apua vaatteisiin, voin tullakin tekemään sinusta kuningattaren - olipahan kyseessä sitten vaikka treffit, juhlat tai muuten vain normaali vaatetus.”
Carmen vastasi Nevadan vaatimattomaan hymyyn yllättyneenä. Se huvitti Nevadaa entistäkin enemmän. Naiselle oli sanottu monta kertaa, että hän oli kylmä ja jyrkkä kuin vuori. Häntä kannustettiin aina hymyilemään, mutta Nevada ei pitänyt hymyä mitenkään tärkeänä. Se oli vain tapa osoittaa tunteita.
Nevadalla ei ollut mitään vastaan tunteiden osoittamiseen, mutta hänelle oli vain luotu hieman yrmeät kasvot, jotka näyttivät aina vihaisilta tai kyllästyneiltä.
“Minä en pidä orjia”, hän sanoi, “enkä pakota ketään puhumaan muodista, vaikka se onkin inspiroiva puheenaihe. Jos haluat puhua vaikka seksuaalivähemmistöistä, rasismista tai vaikka tuossa vähän matkan päässä olevasta koiranpaskasta, niin senkus. Olen avoin kaikille puheenaiheille. Minusta saadaan yleensä hiljainen ensivaikutelma, mikä kertookin siitä, ettei kannata antaa ensivaikutelman vaikuttaa ihan kaikkeen.”
Nevada oli tuntemattomien seurassa hiljainen sivustakatsoja, ellei hänellä ollut jotain tärkeää sanottavaa tai jaettavia mielipiteitä, mutta ollessaan ystäviensä kanssa tai keskustellessaan kahdestaan jonkun kanssa hän oli itseasiassa erittäin puhelias. Niin puhelias kuin välinpitämättömillä, töykeillä, sarkastisilla ja kaksimielisillä kommenteilla pystyy olemaan.
“Olisipa minullakin superkyky tietää, onko vastaantuleva ihminen kiusaaja. Ei sitä ihan helposti huomaa, ellei sitten pidä jotain tittelilappua kaulassaan”, Nevada sanoi silmiään pyöräyttäen. “Eri asia tietenkin, jos kiusaaja on oikein kuuluisa tapaus koulussa. Mutta usko pois; viillän itseltäni mieluummin kurkun auki ja vajoan helvettiin kuin alkaisin kiusaamaan puolustuskyvyttömiä raukkoja. En ole niin säälittävä. Ja jos taivas on olemassa, saattaisin huonolla karmallani menettää paikkani enkeli-kaunottarien suosiosta.”
Nevada pyöritteli hiussuortuvia sormensa ympärillä.
“En nyt tiedä mitä ajatella tahalleen muiden mielen pahoittamisesta”, nainen sanoi hetken mietittyään otsa rypyssä. “Satunnaisten ilkeiden kommenttien ja kiusaamisen välillä on iso ero. Kommentoijat ovat mulkkuja ja kiusaajat häpeällisiä. Joidenkin mielestä kuulun nykyään ensimmäiseen kastiin. Se on totta tai sitten ei, en ota kantaa omista sanoistani. Kukin ottakoon sanani omalla tavallaan.”
Koska Nevada oli oikea draamakuningatar, hän ei voinut vastustaa kiusausta ilmaista omaa mielipidettään myöskään siitä asiasta: “Jos meistä tulee koskaan ystäviä, lupaan, että sinä selviät kaikelta draamalta. Minä levitän, mutta myös suojelen. Draamat pitävät ulkopuoliset tyytyväisinä ja kiinnostuneina. Pidän kuitenkin huolen siitä, että kukaan kavereistani ei ole ahdistunut juoruista, jotka koskevat heitä. Draamakuningattarena olemisena on myös hyviä puolia vuosien harjoituksen jälkeen.”
Mustatukka nyökkäsi kevyesti mutta ehkä hivenen välinpitämättömästi Carmenin kiittäessä. Mitä kiittämistä siinä nyt oli?
“Hyvä”, Nevada vastasi Carmenin sanoessa tajunneensa varoituksen. “En haluaisi kenenkään pilaavan kauniita kasvojani.”
Nevadan olisi tehnyt mieli sanoa, että Carmenkin oli yhtä kaunis kuin hänkin, mutta se ei olisi sopinut lauseeseen. Sitä paitsi kehuminen ei ollut Nevadan taitolaji.
Carmenin viimeisteltyä oman savukkeensa Nevada sanoi: “Minun hermojani lievitti enemmän sinun seurasi kuin rööki, mutta kiitos siitä kuitenkin.”
Se oli totta. Nevada ei ollut enää lainkaan ärtynyt toisin kuin oli ollut muutamaa minuuttia aikaisemmin.
“Maineestani? Ai siitä, että minua pidetään kusipäisenä ämmänä, joka pukeutuu kuin huora, koska haluaa vikitellä miehiä? Hmm… pidän siitä. Ainakin minut tunnetaan jostain. Haluaisin kyllä korjata muutaman virheen: olen erittäin kusipäinen ämmä, joka pukeutuu kuin huora, koska haluaa vikitellä naisia”, Nevada nauroi. “Ei mutta jos tosissaan puhutaan, niin en oikein tiedä mitä sanoa. Olenko suosittu, vihattu, pelätty, kunnioitettu? Oppilaat saisivat jo päättää, mitä ajatella minusta.”

Nimi: Cassie

20.03.2018 22:38
Alaska Hopper ~ Pelihalli --> Ravintola

Alaska naurahti Londonille, kun toinen kysyi hänen flirttailuistaan. Hän myönsi, totta kai, että oli vihjaillut paljon enemmän kuin normaalisti vihjailisi edes viikossa, mutta kenties hän oli vain niin innoissaan treffeistä ja niiden tähänastisesta hyvinmenosta. Alaska ei oikein voinut kuvailla ajatuksiaan siitä, mikä sai hänet tuolla lailla Londonia viettelemään, mutta ilmeisesti platinablondi piti siitä ja se oli tärkeintä. Siispä Alaska vain kohautti olkapäitään, niin kuin ei olisi sanonut mitään kovinkaan seksuaalista.
"Nauti siitä niin pitkään kuin se kestää", Alaska kommentoi positiivisen kevyesti, vaikka olikin tosissaan. Jonain päivänä hän ei voisi kuvitellakaan päästävänsä mitään tuon tyylistä suustaan. Hän hymyili vinosti Londonin pikku esitykselle ja risti omat kätensä samantyylisesti kuin toinen. Hetken hän katseli Londonia ja ei siihen muuta tarvittukaan kun London jo lopetti pelleilemisen ja hymyili hänelle jälleen komeasti.
London ehdotti Alaskan liittyvän koulun bändiin, tällä kerralla tosissaan. Alaska joutui nostamaan kulmiansa epäuskoisena ja kutsu bändiin liittymisestä tuli heti hänen toisesta korvastansa ulos.
"Mulla ei ole aikaa tanssin ohella. Enkä mä osaa soittaa mitään soitinta ja vaikka sun rakkautes, tai mikä tahansa, onkin kuurouttanut sut mun laulun virheiltä, sekään ei oo tarpeeksi hyvä bändin solistiksi ryhtymiseen", Alaska puhui silmät pyöreinä edes siitä kamalasta ajatuksesta, että oikeasti joku päivä keikkuisi koulun lavalla itseään nolaamassa. Hänen järkyttynyt ilmeensä kuitenkin lieveni hymyyn kun hän jatkoi: "Kiitos kutsusta, lupaan pistäytyä yllätysvisiitillä."
London huijasi itsensä voittoon Pac-Manissa ja vaikka Alaska koetti suhtautua tilanteeseen huumorilla, häntä harmitti vietävästi täydellisen voittomahdollisuuden hukkaan meneminen. Asiaa ei auttanut yhtään vieressä virnuileva London, joka oli saanut juuri kaiken, mitä halusi; Alaskan heikkouden ja voiton. Ainakin näin balettitanssija sen katkerana otti ja rupesi hyökkäämään sanoin poikaystävänsä kimppuun, tökkien toista rintaan.
"Se olis ollu reilu voitto, mutta sä huijasit!" hän valitti vaikka London ei ollutkaan enää yhtä kusipäinen, koska toisen äänessä kuului jonkinsorttinen sovitteleva sävy. London nappasi Alaskan käden omaansa ja tummatukkainen tajusi siinä vaiheessa miettiä uudestaan, mistä oli juuri suuttunut. Häntä edelleen harmitti ja nolotti se, että oli mennyt lankaan ja hävinnyt pelinsä mutta ei ollut mitään järkeä pilata Londoninkin mieltä. Alaska kuunteli toisen anteeksipyynnön skeptisesti ja kohotti sitten toista kulmaansa.
"... Olkoon. Mutta vain koska sä olet vastustamaton", Alaska tuhahti silmiään siristäen, näyttäen kaikelta muulta kuin pojalta, joka oli juuri kehunut poikaystäväänsä. Alaska oli hieman pettynyt itseensä, ettei voinut vastustaa Londonin terävää kieltä ja varsin ilmiselviä keinoja pelastaa itsensä ja ilta. Hän oli kuitenkin salaa hieman kiitollinen, että toinen suhtautui asiaan niin rennosti, koska olisi muuten varmasti ylireagoinut vielä enemmän.
Tilanne oli ohi ja Alaska oli helpottunut siitä, miten se oli rauennut. Tietysti häntä ei ollut kiittäminen mutta ehkä sen takia kumppaneita yleisesti kutsuttiin toistensa parhemmiksi puoliskoiksi; London korvasi Alaskan äkkipikaisuuden joustavuudellaan. Näine mietteineen Alaska nautti lopusta ajasta, jonka he viettivät pelihallissa. Lopulta he päättivät lähteä, sillä oli ravintolan vuoro, jota London alkoi kovasti ehdottaa.
Platinablondin kohotellessa kulmiaan Alaska vain pyöräytti silmiään, mitä muutakaan hän olisi tehnyt niin tomppelille eleelle. Balettitanssija ei kuitenkaan voinut hillitä virnettä, joka hiipi hänen kasvoilleen vain pari sekuntia tilanteen jälkeen, olihan London hänen tomppelinsa. Poikien kädet löysivät jälleen toisensa ja he kulkivat autolle pitäen toisistaan kiinni, Londonin lähettäessä lentosuukon Alaskalle. Alaska naurahti ja leikki ottavansa suukon kiinni ilmasta. Jonain päivänä hän olisi voinut sanoa sen olleen kliseistä ja ylisiirappista, mutta sillä hetkellä hän joutui hetken vietäväksi ja unohti ajatella ylpeyttään.
Alaska antoi Londonin ajaa eikä oikeastaan tuuminut sitä, että toinen saattaisi vaikka hajottaa kaaran. Ulkoinen Alaska tuskin olisi ollut moksiskaan parista naarmusta ja olisi vaikka potkinut rämäänsä lisää, mutta silti hänessä asui pieni ääni, joka toisteli kaaran olevan hyvin rakas. Niinpä avainten antaminen Londonille mietitytti Alaskaa jälkikäteen hieman, mutta jos hän nyt vaihtaisi ajajaa hän luultavasti vain loukkaisi poikaystäväänsä. Alaska keskittyi siivoamaan suitsukkeitansa ja heittämään jotain pakollista negatiivista Londonille vaikkei aikomuksissa ollutkaan kenenkään mielen pahoittaminen. Platinablondi vastasi hänelle tarpeeksi terävästi, että Alaskan mittelöliekki jälleen syttyi ja hän virnisti.
Ensimmäisen kommentin Alaska päätti jättää huomiotta koska olisi luultavasti vain kaivanut omaa hautaansa, mutta toiseen kommenttiin hänen oli aivan pakko vastata myös, että saisi tehtyä asian selväksi Londonin kanssa. Hän suoristautui ähkäisten keräämästä suitsukkeita ja laittoi turvavyönsä kiinni samalla, kun huomasi toisen valmistelevan lähtöä.
"Salaisuus on tosi hyvä sana sille", hän aloitti vakavammin, kuin oli ehkä tarkoittanut, mutta hyvä niin. "Mä en halua, että kukaan tietää mun 'pikku salaisuudesta', okei? En aio koskaan kertoa sitä kellekkään, joten toivon kans, ettet sä aio. Se ei oo sun asias." Viimeinen lause oli vähän lapsellisen puolusteleva ja Alaska päätti paikata sen lisäämällä vielä vitsikkäämmin: "Ehkä sunkin kantsis pitää turvavyötä kun et taida vielä oikein hallita tätä mun auton ohjaamissysteemiä..."
He saapuivat ravintolan kyseenalaiselle parkkipaikalle ja Alaska toivoi, että London nousisi kyydistä mahdollisimman nopeasti siksi, koska hänelle itselleen oli tullut hieman huono olo toisen epätasaisesta ajosta ja hän kaipasi raitista ilmaa. Tätä tummatukka ei kuitenkaan tunnustaisi Londonille missään nimessä. Jalkapalloilija viittasi ravintolan suuntaan ja Alaska keskittyi siihen.
"Hienostunut", Alaska kommentoi yksinkertaisesti, koska ei halunnut oksentaa toisen päälle. Tuskin sitä vaaraa edes oli, mutta hän halusi olla varma. Hän käänsi katseensa takaisin Londonin naamaan ja huomasi toisen hymyilevän varsin ylpeästi. Mitä tämä nyt oli? Londonin suku vähintäänkin omisti ravintolan, tai jotain vastaavaa. Sitten poikaystävä kommentoi heidän vaatteitaan. Alaskalla välähti vasta siinä vaiheessa, kun oli noussut autosta ja kävellyt ravintolan aulaan katsomaan, että he olivat oikeasti menossa jonnekin hienoon paikkaan syömään. Yllätyksen saattoi varmasti nähdä toisen kasvoilta.
"Hei hetkinen!" hän katsahti kumppaniaan ja kääntyi toisen puoleen etsien Londonin katseesta jonkinlaista pelastusta. "Ei meillä ole varaa. Meksikolainen käy tosi hyvin." Hän hymyili maanittelevasti ja vilkuili hermostuneena väkeä, jota ravintolassa oli. Hän ei missään nimessä olisi pahoillaan, jos ruokapaikaksi jäisi tämä, olihan hän nyt hyvän maun ja tyylin ystävä, mutta hän ei ollut syönyt hienoissa ravintoloissa lähes koskaan ja epäili heti seurapiiritaitojaan.
"Mä en erota salaattihaarukkaa muiden joukosta!" hän puhui hiljaa, kuin peläten että joku heittäisi hänet ulos sellaisen asian tunnustamisesta. Oli outoa, että Alaska oli ollut koko iltapäivän ja illan kaikestaa niin epävarma, vaikka olikin nauttinut ajastaan täysin siemauksin.

Nimi: Caca

20.03.2018 20:53
Mia Dorsley - koulun käytävä

Mian onneksi Thaddeus oli ehtinyt silmäistä hänen esseensä, mutta valitettavasti vain katsonut sen pituutta. Opettaja kuitenkin tiesi millaisia tytön esseet normaalisti olivat, joten kai niiden pohjalta jonkun arvion voisi heittää. Miaa kuitenkin harmitti, ettei opettaja ollut ehtinyt muuta katsomaan kuin vain pituuden, muttei asialle nyt enää mitään voinut. Sen kanssa sitten olisi elettävä. Eikä tämä tytön maailmaa kaataisi, eikä edes horjuttaisi.
"Ymmärrän", Mia hymähti opettajalle ja haroi jälleen hiuksiaan, jotka olivat päässeet pöllähtämään huonosti. Eihän opettaja voinut tietystikään mitään hyvää arvosanaa antaa, mitä Mia normaalisti sai, sillä essettä, jota ei voinut lukea oli hyvin vaikea arvioida vain aikaisempien esseiden perusteella. Kyllä tyttö tietysti sen ymmärsi, vaikka mieluummin olisi ollut ymmärtämättä ja kahminut itselleen sen hyvän arvosanan. Se mitä Thaddeus seuraavaksi sanoi sai nuoren naisen alun hymyn levenemään. Jos esseellä ei kerran olisi vaikutusta hänen arvioitiinsa kaikki olisi hyvin, vaikka tyttö saisi kuinka huonon arvosanan tahansa.
"Sopii hyvin, kiitos", Mia sanoi iloisena itsenään. Nyt kaikki olisi siis hyvin, ainakin Mian osalta, ehkä. Näin ainakin tyttö toivoi.

Nimi: Crona

20.03.2018 19:46
London Davis - pelihallista autoon

London kohotti kulmiaan Alaskan kommentille alhaallaolosta. Mikä nyt toiseen oli mennyt, kun noin vihjaili vihjailun perään? Mikäli laulusta ei olisi jäänyt niin kuuma olo, koristelisi Londonin poskia siinä hetkessä Alaskasta johtuva puna. Ehkä se oli hyväkin juttu, että London ei suoraan ilmiantanut olevansa aivan heikkona toisen sanoille. Blondi nauroi hetken hieman epäuskoisesti päätään pudistellen, pitäen kuitenkin ilmeensä huvittuneen lempeänä.
"Onko nyt joku Alaskan kevätkiima vai kuinka kun oikein oot noin häpeilemätön", London sanoi esittäen olevansa järkyttynyt tai loukkaantunut. Hän asetti kätensä ironisesti rinnalle, ja päästi suustaan lopuksi hieman hämmentyneen henkäyksen. Tätä aktia ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun rooli murtui ja tilalle tuli se sama hehkuva, humoristinen hymy.
"Sun pitäisi tosissaan harkita koulun bändiin liittymistä. Voit mun erikoisluvalla tulla seuramaan joku päivä meidän treenejä", London sanoi olevansa täysin tosissaan. Tietenkään hän ei uskonut kumppaninsa ottavan neuvosta sen kummempaa vaaria, ja osittain hän ei sitä edes halunnutkaan. Olihan musikaalisuus urheilullisuuden lisäksi ainoat valttikortit, joissa London omisti etulyöntiaseman toiseen verrattuna. Ja olisi hyvä, jos asia saattaisi olla jatkossa niin - eihän se nyt tekisi hyvää Londonin miehen egolle tulla toiseksi kaikessa mitä he tekisivät yhdessä.
Alaska reagoi juuri niin täydellisesti kuin kuuluikin Londonin yrittäessä napata toisen huomion. Suudelma sujui mallikkaasti, ja teko johdatti tasan siihen mihin oli tarkoituskin. London ei kuitenkaan osannut ennakoida Alaskan reaktiota, muttei kuitenkaan voinut olla täysin yllättynyt törkyisestä tuuppauksesta. London katsoi Alaskan haamun kuolevan, ja kosketti huuliaan sormellaan virnuillen ilkikurisesti. Hymy kuitenkin hyytyi poikaystävän reaktiosta. Toinen läimäisi ikävästi pelikonetta, ja antoi ilmoille ikävän manauksen. Alaskan kasvoilla oli kovin vihainen ilme, joka jo melkein sai blondin vakavoitumaan ja unohtamaan voitokkaan virnuilunsa. Melkein.
"Äläs nyt, se on vaan peliä", London vastasi yhä kevyesti virnuillen, mutta antoi äänestään kajastua selvää rauhoittelevaa sävyä. Alaska vain jatkoi kettuiluaan, tökkien kumppaninsa rintaa. Silloin London vain huokaisi syvään. Tyypillisesti hän olisi halannut toista tiukasti tai jotain, muttei osannut olla varma miten hän reagoisi niin julkiseen lemmenosoitukseen, kerta hän itsekin vaikutti pitävän matalaa profiilia siinä kihistessään. London siis vain tyytyi yrittämään ottaa kiinni Alaskan sormesta, ja sitä mukaan kädestä omallaan.
"Hei, mä olen pahoillani, ei anneta ton häiritä loppuiltaa. Ja sitä paitsi, olihan mulla jo ehtinyt tulla ikävä sun huulia", London puhutteli toista ääntään madaltaen, pitäen silmiensä katseen vakavana mutta lempeänä. Tuo taisi olla paras yritys kiivaan ihmisen rauhoittelemisesta, mikä hänen mieleensä putkahti.
Pelailu jatkui, ja Londonilla oli erittäin hauskaa. Siinä ajan kuluessa Pac-Man tilanne unohtui mielestä, ja voittojen ja häviöiden seuraamisesta tuli toissijaisempaa. Hauskuudella ja loistavalla ajalla oli enää merkitystä. Pelailut tultiin pelattua, ja Alaska ainakin vaikutti jakavan poikaystävänsä kanssa yhtä mahtavan fiiliksen. Toinen reagoi varsin siirappisesti Londonin kommentille, jolle hän vain naurahti hymyillen.
"Mulla on täydellinen paikka mielessä, usko vain", London jatkoi kulmiaan vihjaillen kohautellen. Paikkaa saattaisi jopa kutsua romanttiseksi - ainakin aikaisempaa meksikolaisravintolaa romanttisemmaksi.
Kaksikko oli poistunut salista ja oli nyt matkalla takaisin tummatukan autolle. London oli kiittänyt poikaystävää seurasta, johon toinen vastasi sievästi. Jalkapalloilija lähetti ilmasuukon toisen suuntaan, hymähtäen lopussa. Alaska kurotti kädellään otteen kumppaninsa omasta, johon London vastasi mitä kernaimmin. Heidän kätensä sopivat toisiinsa kuin hanska kämmeneen, yhtä tiukasti ja virtaviivaisesti. Siitä London piti, vaikka asia olikin pieni yksityiskohta.
Autolle saavuttuaan, Alaska heitti autonsa avaimet yllättävän luottavaisesti Londonille. Hän ei kuitenkaan antanut yllätyksen esiintyä kasvoillaan, vaan jatkoi matkaa tällä kertaa kuskin oville. Hän istahti kotoisasti autoon. Hän joutui hetken totuttelemaan niin ahtaaseen ja matalaan ajotilaan, olihan hän tottunut ajamaan korkeaa maasturiaan. Alaska ryhtyi siivoamaan Londonin sotkua, ja London katsoi toista pahoittelevasti. Siivous olisi pitänyt olla Londonin homma, eikä Alaskan. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt kiistelemään pikkupoikamaisesti asiasta. London ryhtyi käynnistelemään autoa kuunnellen kumppaninsa nurinaa. Hän naurahti, muttei katsahtanut toista.
"Sori. Sun olisi pitänyt varoittaa mua, että oot noin hippimäinen että pitää olla varovainen mitä laatikoita availee", London sanoi itseään puolustaen, kuitenkin matkien Alaskan kevyttä äänensävyä. Auto pärähti käyntiin, ja London lähti kömpelösti matkaan. Tietenkään hänellä ei ollut turvavyötä. Alaska sai kiinnitettyä nyt Londonin huomion osoitellen suitsukkeella. London katsoi toista kulmaansa kohottaen, ja naurahti jälleen toisen kommentille.
"Mä odotan innolla sitä päivää kun annat muiden tietää sun pikku salaisuudestas", London sanoi humoristisesti viitaten hippiluontoon. Nyt hän palautti huomionsa tielle, ja antoi ajonsa olla hurjastelevaa. Hän kuitenkin piti mielessä ajavansa toisen omistamaa autoa, joten piti huolen ettei nyt täysin antanut adrenaliinin vallata rattia. Ja sitä paitsi, rämäkupla tuskin edes kiihtyi niihin nopeuksiin joilla London oli tottunut ajelemaan.
Ravintola ei ollut kaukana pelihallista, joten matka kävi suhteellisen sutjakkaasti. Blondi parkkeerasi auton hajanaisesti jollekin parkkipaikalle - tai ainakin hän oletti tien sivun olevan laillinen paikka pysähtyä. Hän sammutti auton moottorin, ja katsoi sitten Alaskaa. Hän oli pysäköinyt juurikin ravintolan oven eteen, joten hän viittoili poikaystäväänsä katsomaan ikkunasta ulos viereistä rakennusta. London oli päättänyt viedä heidät syömään jonnekin sivistyneeseen ja New Yorkin loistoa imitoivaan. Ei ravintola mikään michelin tähden hifistelijöiden hittipaikka, mutta silti sitä lähintä dineriä korkeampaan hintaluokkaan kuuluva lafka. London hymyili ylpeästi, ajatellen että hän voitti tässä samalla aikaisemman kiistan maksusta.
"Toivotaan että me ei olla liian alipukeutuneita", London sanoi hymyillen viitaten harmaisiin lökäreihinsä ja mustaan bomberiinsa.

Nimi: Cassie

20.03.2018 18:14
Carmen King ~ Koulun nurkka

"Harmi, koska räsymattotyyliä hain", Carmen naurahti ja tajusi vitsinsä jälleen olevan laimea. Hän kuitenkin osittain tarkoitti sitä, mitä sanoi, useasti hänen vaatteensa saivat innoituksen tilkkutäkeiltä ja vastaavilta. "Ehkä voit joskus käydä mun vaatekaapin läpi ja päättää mulle asun." Hän ehdotti sitten ja ajatteli, että olisi ihan mukavaa saada vähän tuoretta näkökulmaa. Tuskin hän ottaisi itseensä, vaikka Nevada haukkuisikin kaikki vaatekappaleet räteiksi, joten tilanne ei varmaankaan olisi epämieluinen.
Nevada hymyili sanojensa päätteeksi ja Carmen toisti toisen pienen hymyn ehkä hieman yllättyneemmällä katseella. Oli outoa nähdä tummatukkaisen kasvoilla jotain tunnetta ja Carmen tunsi onnistuneensa.
"Mä mieluusti puhun muodista, vaikken osaakaan trendikkäintä sanastoa", Carmen lupasi intoa äänessään. Hän puhuisi mistä tahansa, jos keskustelukumppani vain haluaisi. Harvemmin blondilla itsellään oli mitään kovin tärkeää sanottavaa mutta toisten ajatukset olivatkin aina olleet hänestä mielenkiintoisempia. Nevada näytti henkilöltä, jolta löytyisi paljon kerrottavaa.
Carmen nojasi edelleen nurkkaan, mutta vaihtoi jalkaansa välissä, kun vasen alkoi jo puutumaan hänen painonsa kannattelusta. Vaikkeivät tytöt siinä kohtaa sanoneetkaan toisilleen mitään, ilmeet kertoivat enemmän. Nevada virnisti Carmenille ja blondi virnisti takaisin, vaikka normaalisti oli kovin tunteeton tupakoidessaan. Kenties hän oli jälleen otettu, kun sai nähdä tunteita toisen kasvoilla.
Carmen naurahti kun Nevada vastasi suorat sanat. Vaikkei hujoppi ollutkaan kovin nirso keskustelun kanssa, olisi säästä tai koulusta kysyminen tietämättä kertonut aika paljon Nevadan mielikuvituksesta ja tylsyydestä. Näin ei onneksi ollut ja blondi kuunteli toista nyökäten hieman hymyillen.
"Niin ajattelinkin. Jos olisit edelleen kiusaaja, olisin pistänyt sen jo merkille ja, no... tuskin olisimme tässä", hän tunnusti suoraan. "En voi sietää sitä, että ihmiset satuttavat toisiaan tahallaan. Tai kenties se johtuu siitä, että olen itse tosi herkkä ahdistumaan draaman kanssa." Hän selitti edelleen hennosti hymyillen. Onneksi sen suurempiin draamoihin hän ei ollut koskaan joutunut eikä hän täten tiennyt, miten tilanteen hoitaisi.
"Ja kiitos, että kerroit", Carmen muisti kiittää ja hymyili sitten lempeästi toiselle. Hänen ei ollut vaikea kertoa itsestään muille, jos häneltä vain kysyttäisiin, koska hänellä ei ollut paljon salailtavaa. Tuo kuitenkin ymmärsi täysin, miksi jotkut eivät osanneet tai uskaltaneet paljastaa itsestään asioita. "Varoitus tajuttu." Hän vinkkasi vitsikkäänä silmää, kun Nevada kommentoi hakkaamisesta. Carmenilla ei ollut muutenkaan mitään aikomuksia mennä kirjoittamaan koulun lehteen Nevadan historiasta.
Carmen imaisi viimeiset sauhut savukkeestaan ja heitti sen sitten maahan kantapäällään hieraisten jämää. Hän hieraisi käsivarttaan ja naurahti Nevadalle: "Helpotti." Carmen ei kuitenkaan ollut vielä halukas jatkamaan koulupäiväänsä, joten jos hän saattoi mitenkään pitkittää heidän paussiaan nurkan takana, hän tekisi sen.
"Mitä mieltä olet maineestasi?" hän kysyi haluten kuulla toisen mielipiteen. Carmenille Nevada oli suosittu, kovapäinen oppilas täynnä mielipiteitä, mutta muusta Carmen ei tiennytkään. Hän itse oli suhteellisen tunnettu naisten kanssa seikkailusta ja häntä ei olisi haitannut ollenkaan, jos Nevada olisi paljastanut jotain samantyylistä.

©2018 School in California - suntuubi.com