Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sivukartta

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.


Sää ja tilanne

Sää: Ulkona on noin 8°C lämmintä ja on pilvistä. Ilma on suhteellisen raskasta ja saattaa tuntua lämpimämmältä kuin mitä onkaan. 

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Crona

13.03.2018 21:31
London Davis - PElihalli ja sinne matkalla jeejee

Alaska ei vaikuttanut noteeraavaan maalais-sanan käyttöä, mikä oli vain erinomainen asia. Toinen jakoi siis saman fiiliksen kumppaninsa kanssa, joka hyväksyisi leikkimielisen kettuilun. Turhaan tässä lähdettäisiin provosoitumaan, kunhan vain leikiteltiin. London oli varsin tarkoin ajatellut, mitä sanoisi ja ei voinut kieltää tuntevansa olonsa hieman pettyneeksi. Alaska jätti huomioimatta sekä negatiivisen, että myös sen positiivisenkin. Rakkaus oli niin suuri tabu heidän suhteessaan, ja etenkin Londonin suusta tuollaiset myöntymiset eivät olisi yleisiä. Blondi ei kuitenkaan antaisi lievän pettymyksensä näkyä olemuksestaan.
"Voisinpa sanoa samaa, mutta en taida. Toisaalta sun suusta paksuinkin murre kuulostaisi seireenin laululta mun korviin", London jatkoi tällä kertaa hieman varovaisemmin flirtailuaan. Pettymys tuntui yhä sydämessä, vaikka hän yrittikin parhaansa mukaan vain sivuuttaa sen ja edetä keskustelussa.
London oli kiinnittänyt katseensa nyt tiehen. Hän haroi välillä hiuksiaan hajamielisesti, muttei juurikaan ajatellut mitään sen merkitsevämpää. Välillä hän tunsi poikaystävänsä tummien silmien katseen kasvoissaan, eikä voinut olla tuntematta rakkauden kumpua syvällä sisimmässään. Heidän välinen suhde tulisi aina olemaan draamantäytteinen ja suttuinen, mutta sillä hetkellä asiat näyttivät valoisimmilta mitä ne ovat pitkään aikaan. London uskalsi jo väittää itselleen, että tällä kertaa tämä kestäisi, ja että pidempikin yhteinen tulevaisuus ei olisi aivan mahdotonta. London asetti kyynärpäänsä ikkunalle, ja nojasi poskellaan kämmeneensä. Kenties ne hetket, jolloin saattoi jutella rauhallisesti hullunkurisistakin asioista, olivat ne jotka kertoivat enemmän, kuin tuhatkunta ruusua ja suklaarasiaa rakkaudesta, mitä toinen saattoi toista henkilöä kohtaan tuntea.
Londonin noustessa autosta, hänen poskillaan helotti heleä puna, ja hänen hiuksensa olivat jostain syystä mittelön aikana ennättäneet sotkeutua entisestään. Hän haroi tiuhaa tahtia suortuviaan saadakseen ne edes jonkinlaiseen, esiteltävään kuntoon. London hengitti raikasta kevätilmaa yrittäen viilentää itseään äskeisen kuuman hetken jäljiltä. Alaskalle nuo tuollaiset tuskin tarkoittivat aivan samaa, mitä ne tarkoittivat Londonille. Hänen täytyisi saada jotain muuta ajateltavaa, kuin nuo poikaystävänsä pehmeät, syötävät huulet painettuina omia vasten.
London seurasi reippaasti Alaskaa, vaikka hänen katseensa ja olemuksensa viestivät herkeämätöntä vastarintaa. Tummatukka ei kuitenkaan katsellut kumppaniaan päin, joten ne pienimmätkin vastustelun ja avunhuudon yritykset valuivat kuin viemäristä pois. Alaska vastasi Londonin nurisevaan kommenttiin, ja tämä kieltämättä sai hänet värähtämään ja räpyttämään silmiään.
"Hei sä olet niin hauras ja poikamainen, että menisit ylikasvaneesta pikkupojusta", London vastasi samalla mitalla takaisin, kuulostamatta kuitenkaan liiakseen kärkevältä. Hän ymmärsi tilanteen olevan humoristinen, vaikka Alaskan tokaisu tulikin hieman puskista. Kaksikko oli löytänyt tiensä ovelle, jonka tummatukka avasi hölmösti kommentoiden Londonille. Blondi mulkaisi Alaskaa murhanhimoisesti, kuin sanoakseen että lopeta, toi on noloa. Toisaalta olihan se myös söpöä, että toinen otti vakavissaan sen vastuullisen ja miehisen roolin näillä treffeillä - tai miksi sitä ikinä voisikaan kutsua. Tämän johdosta London kuitenkin väläytti olkansa ylitse hyvin nopean hymynpoikasen.
Sisällä Alaska meni ostamaan jotakin lippuja, ja London katseli hieman sanattomana ympärilleen. Hän oli nähnyt tällaisia vain joissakin vanhoissa teinileffoissa, eikä hän ollut koskaan ajatellut astuvansa sisälle pelihalliin. Tunnelma oli kuin vanhasta teinileffasta, ja London salaisesti piti siitä. Täällä poikaystävät saattaisivat purkaa terveellisesti kilpailunhimoisia ajatuksiaan, ja nauttia toistensa seurasta. Alaska aina kuvaillaan romanttiseksi persoonaksi, ja sen kyllä huomasi näin ajatellusta treffipaikasta. London ei kuitenkaan halunnut ilmiantaa vaikuttuneisuuttaan, joten korjasi katseensa tyypilliseen kylmänviileään virneeseen. Blondi kohtasi palaavan kumppaninsa, joka kantoi mukanaan aikamoista paperinippua. Kuinka paljon Alaska meinasi täällä oikein pelata? London ei ottanut toista pelaajatyyppinä, mutta toisaalta viime hetkien aikana hän oli oppinut paljonkin uutta vanhasta tuttavastaan. Toista kuunnellessaan London oli hieman pihalla, joten hän päätyi vain nyökkäilemään mukana.
"Siis aivan mitä sä haluat tehdä, mulla ei ole aavistustakaan mitä täällä edes voi tehdä. Sä voit sitten johdattaa mua, kun olet meistä se vanhanaikaisempi osapuoli", London vastasi pilke silmäkulmassa, jopa hieman epätoivoisestikin. Hän tietenkin uskoi ja toivoi treffien olevan täydelliset ja hauskat, mutta sen toteutumiseksi London ehdottomasti tarvitsisi poikaystävänsä tukea ja ohjeistusta. Seuraavaksi Alaska mainitsi jotain karaokesta, ja silloinhan Londonin katseessa syttyi valo. Vaikka Alaska ilmeisesti oli murjauttanut vitsin, otti blondi toisen sanat ehdottomasti vakavissaan.
"Joo, me ehdottomasti lauletaan! Annan sun valita kappaleen, niin voidaan sitten vaikka laulaa se Sweet Home Alabama, jos se on sulle helppo ja kotoisa", London vastasi nyt jakaen poikaystävänsä innostuneisuuden. Hän melkein unohti edes ajatella sitä faktaa, että Alaskasta ei välttämättä olisi aivan yhtä mukavaa lauleskella muiden ihmisten edessä, mitä Londonista olisi.

Nimi: Cassie

13.03.2018 20:45
Alaska Hopper ~ Kupla --> Pelihalli

Alaska virnisteli onnistuneesti kun sai reaktion aikaiseksi Londonissa hänen vihjailuillaan. Vaikka hän nyt oli kovin innokas keksimään ehdotteluja, oli vain pakko miettiä, mikä häneen oli mennyt. Alaska oli valmis lyömään vetoa, että tämä päivä oli erikoisuus ja normaalisti hän letkauttelisi jotain yhtä himoa tihkuvia kommentteja vain erikoistilanteissa. Hän oli onnistunut suurin piirtein kaikessa tähän mennessä mitä oli suunnitellutkin ja Londonin seura sekä onnistumisen tunne saivat hänelle sen verran itsevarman - ja kieltämättä myös rakastuneen - olotilan, että hänen oli aivan pakko palkita London sanaleikillä.
Varmasti platinablondi pettyisi kun tulevina päivinä Alaska ei lämpenisikään yhtä helposti toisen samanlaisille heitoille. Kolmosluokkalainen tiesi jo valmiiksi että viettäisi seuraavan viikon tuumien sitä, kuinka kevytkenkäisiä hänen kaikki flirttailuyrityksensä olivat olleet. Hän karisti ajatuksen mielestään ja toivoi, että London saisi jollain tavalla hänet unohtamaan epäilynsä illan aikana.
Alaska palasi ajatuksistaan nykyhetkeen, kun London vertasi häntä maalaiseen. Vaikkei balettitanssija loukkaantunutkaan, häneltä silti pääsi yllättynyt tuhahdus ja sen jälkeen lyhyt naurahdus. Hän oletti Londonin vitsailevan, olihan toisen puhe ollut muuten niin veikeää, joten hän ei jäänyt miettimään 'maalaista' sen enempää, vaikka totta se olikin ja Alaska vihasi sitä faktaa.
"Mä vastaisin sulle samalla mitalla, mutta valitettavasti sun aksentti on seksikkäämpi", hän myönsi toisen käyttäessä New Yorkilaista aksenttiaan. Hän puhui täysin totta, Londonin aksentti oli pieni yksityiskohta, joka teki toisesta niin kamalan vastustamattoman. Alaska oli myös tarkoittanut vastauksensa alitajuiseksi flirtiksi vaikka puhuikin lähinnä itsestään. Hän vihasi omaa aksenttiaan ja muisteli katkerana niitä vuosia, joina hän oli yrittänyt opetella tennesseeläisestä puheestaan eroon. Tietysti mistään ei päässyt eroon ikuisesti ja hänen joissain lauseissaan saattoi silti kuulla vivahteita, mutta pääosin poika oli ylpeä siitä, että oli saanut kielensä kuritettua perusyhdysvaltalaisen yleisaksenttiin.
Hetken ajan Alaska näki itsensä ajamassa kaaraansa lähellä jonkun järven rantaa ja auringon paistamassa hänen silmiinsä. Vaikkei sitä olisi koskaan itselleen myöntänytkään, hän kyllä kaipasi välillä kotiosavaltiotaan ja perhettään. Tai lähinnä perheen tuntua, sillä itse perheen kanssa olemista hän ei kestänyt tai tulisi tulevaisuudessa kestämäänkään. Vilkaisu Londoniin sai hänet unohtamaan menneensä ja luomaan uusia hyviä muistoja auton ajamisesta. London korvasi kaikki katkeransuloiset muistot jäänsinisillä silmillään ja yleisesti julmilla kasvoillaan.
Tilanne eteni pian siihen, että auto oli parkkeerattuna tien sivuun ja Alaska oli suutelemassa Londonia, kun ei kerran ollut saanut vesipiippuaan takaisin. Hän huolehtisi siitä varmasti myöhemmin ja luultavasti piilottaisi sen penkkinsä alle tai johonkin muuhun hankalampaan paikkaan, ettei Londonin tarvitsisi varastella sitä. Alaskan häpeilevä puna häipyi pian kasvoilta hänen hukuttaessa epävarmuutensa toisen huuliin ja syliin. Tilanne kesti tovin jos toisenkin, kunnes Alaska päätti lopulta kumppaninsa suutelun hieman hämillään siitä, miksi oli ollut niin... haluava. Joka tapauksessa hän poistui autostaan.
Alaska ilmoitti, minne he olivat menossa ja sattui varsin selkeästi huomaamaan Londonin epäileväisen katseen. Itsevarmuutensa takaisin saaneena äskeisestä sessiosta hän ei kuitenkaan vaikuttanut itse laisinkaan huolestuneelta siitä, sujuisiko pelaaminen vai ei. Hän otti toista kädestä ja lähti kulkemaan reippain askelin kohti valitsemaansa huviketta.
"Sä meet ihan hyvin lapsesta kun oot niin babyface", Alaska vakuutti kulkiessaan ja vaikka London ei välttämättä näkisikään hänen kasvojaan, hymyilisi hän silti leveästi toisen skeptiselle kommentille. Onneksi suurimman osan ajasta heidän huumorintajunsa oli aika samaa luokkaa, joten Alaskaa ei harmittanut ollenkaan toisen epäilyt. Hän pääsi pelihallille ja virnisti sitten leveästi, kun kiirehti avaamaan oven Londonille.
"M'lady", hän kehräsi ja nauttisi entistä enemmän, jos poikaystävä vaikuttaisi saavan iskun nenilleen. Aiemman prinsessa ja prinssi- keskustelun takia Alaskan oli vain aivan pakko saada jotenkin kostettua, vaikkei ollutkaan pistänyt pahakseen sitä, mitä platinablondi oli sanonut.
Hän meni sisälle pelihalliin ja jäi hetkeksi ihailemaan tummia seiniä sekä neonvaloja ja retroääniä, joita tuli pelikoneista. Hän katseli myös asiakkaita ja yllättyi siitä, kuinka paljon siellä oli teinejä ja aikuisia. Entistä parempi vain, ei hän olisikaan jaksanut lapsia ryntäilemässä ja etuilemassa jonoissa. Alaska kääntyi kassan puoleen ja osti sekä hänelle että Londonille pelitikettejä runsaasti ja palasi sitten poikaystävänsä luokse.
"Mitäs sanot? Saat päättää ensimmäisen pelin, mutta mun on aivan pakko pelata jossain välissä erä Pac-Mania sitten. Tuolla on tanssipeli, btw", Alaska jutteli innostus hehkuen hänen kasvoiltaan ja viimeisen lauseen aikana hänen äänensävynsä muuttui korkeammaksi, paljon merkitsevämmäksi. Totta kai hän halusi pelata tanssipeliä, mutta jos London ei olisi samaa mieltä, ei hän pakottaisi.
"Ja tuolla on karaoke. Voidaan laulaa vaikka Sweet Home Alabama, kun se on tällaisen maalaisen heiniä", Alaska naureskeli osoittaen tikettejä pursuavalla kädellään pelihallin nurkkaan. "Mä sitten vitsailen." Hän muistutti, koska kaikista vähiten haluaisi 1. laulaa 2. laulaa aksentillaan 3. laulaa Londonin kuullen, joka oli häntä paljon parempi laulamaan ja hän häviäisi 4. hävitä.

Nimi: Crona

13.03.2018 17:55
London Davis - hippikaarassa -> kävelemässä pelisaliin

"Huhhuh", London vastasi Alaskan kommentille lupauksista. Sanoessaan hän tarttui kiinni t-paitansa kauluksesta, ja liehitteli sitä aivan kuin hikinen ihminen tekisi viilentäekseen itseään. Ele tietenkin oli sarkastinen, muttei blondi voinut kieltää etteikö nauttinut ja odottanut innolla, mitä Alaska loppujen lopulta toteuttaisi ja mitä ei. Se otti myös jonkinlaista vastuuta pois jalkapalloilijan niskasta, jos tummatukka päättäisi ottaa ohjat edes kerran suhteen fyysisestäkin puolesta. Toki London oli mestari siinä mitä hän teki, mutta kyllä häneltäkin ideat loppuisivat kesken jos pitäisi pitkälle täysin yksin pötkiä. Alaskan sanat myös tavallaan saivat Londonin tuntemaan olonsa itsevarmemmaksi suhteesta, kun toinen niin astui mahdollisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ehkä Londonin pitäisi ottaa mallia poikaystävästään siinä asiassa.
London otti mallia toisesta, ja vuorostaan naurahti hänen kommentille. Tunnelma oli jälleen kevyt ja raikas, joten blondi ei edes harkinnut toisen sanoista närkästymistä. Tämähän oli vain hyvä, että vanha kunnon juro että tyly Alaska palaili hiljattain - vaikkakin se herttaisen häpeilevä oli myös ihana.
"Saanen olla eri mieltä. Musta tuntuu että sä olet käyttänyt jotain taikavoimia ja niiden avulla onnistunut täysin lumoomaan mut, enhän mä muuten koskaan rakastuisi maalaiseen", London sanoi korostaen äärimmäisyyksiin New Yorkin 'aksenttiaan'. Alaska toivon mukaan ymmärtäisi lauseen pointin, eikä ottaisi sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Sitä paitsi, Londonhan käytti sitä niin myyttistä r-sanaa, joten olettaisi sen riittävän olevan tarpeeksi suuri pehmuste muutoin piikittelevän lauseen seassa. Blondi katseli poikaystäväänsä lauseen sanoessaan, ja piti katseensa yhä sinä lempeänä ja hellänä.
London piti katseensa toisessa, vaikka tuo kiinnittikin enemmän aikaa tien tuijotteluun. Myönnettäköön että blondi saattoi olla hetken kateellinen siitä, ettei hänellä ollut Alaskan täydellistä huomiota. Lopulta järki kuitenkin löysi tiensä Londonin päähän. Sehän oli vain hyvä, että tummatukka oli vastuullinen kuski. Londonin tapauksessa auto olisi poikennut tieltä kerran tai pari, ja mahdollinen nokkakolarikin olisi ollut lähellä. London pyöristeli hetken silmiään jälleen Alaskan sanoille. Toinenhan kävi kunnon kierroksilla, ja London nautti siitä.
"Täytyy pistää muistiin jatkoa varten", London sanoi katsellen Alaskaa, ja puraisten hieman huultaan. Tyypillisesti blondi olisi jo täysin vallannut kumppaninsa pedin ja jakanut sen joka yö hänen kanssaan, mutta Alaskan kohdalla hitaasti eteneminen jotenkin tuntui oikealta. Ehkä viime kerralla he etenivät turhankin nopeasti, ja se saattoi olla osasyy Londonin säikähtämiseen. Toisaalta jalkapalloilijasta tuntui siltä, että olisi nyt viimein valmis jakamaan kaiken ja lopun elämänsä poikaystävänsä kanssa.
Alaska yritti napata bongia blondin käsistä, mutta hän teki kaikkensa ettei toinen saisi sitä haltuunsa. Hän vain nauroi tummatukan säälittäville, pikkutyttömäisille haukkumasanoille ja yrityksille pakottaa Londonia taipumaan tahtoonsa. Londonin nauru ei kuitenkaan ollut ilkeän pistelevää, vaan lähinnä heleää ja oikeasti huvittunutta. London ei naurunsa seasta viitsinyt kommentoida takaisin toiselle, sillä hän saattaisi vain sytyttää tummatukassa pahemman liekin. Kesken tappelun London päätti ottaa tilanteen haltuunsa, ja suudella toista. Alaskan intohimo oli yllättävää, mutta London vastasi siihen vähintäänkin samalla mitalla. Alaska kietoi kätensä blondin niskaan, mikä sai suudelman vain syvenemään entisestään. Pusuttelua jatkui hyvän tovin, kunnes Alaska päätti keskeyttää hetken ja poistua kumppaniaan määräten autosta. London päästi pienen tuhahduksen, sillä eihän kukaan nauttinut kuumien hetkien keskeyttämisestä. Hän kuitenkin pääsi nopeasti siitä yli, ja ennen kuin poistui kuplasta, laittoi London bongin takaisin hanskalokeroon. London astui sukkelasti ulos kuplasta, sulkien oven perässään. Hän seurasi Alaskan liikkeitä kulma koholla. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mihin kumppani oli heidät raahannut. Lopulta Alaska mainitsi jotain ilmajääkiekosta, ja osoitti korttelin päätyä kohti. London katsoi suuntaan epäuskoisesti, ja kuullessaan Alaskan seuraavat sanat siirtyikin epäuskoinen katse poikaystävään. London tietysti tarttui kiinni toisen tarjoamaan käteen, muttei voinut olla näyttämättä skeptimismiä kasvoiltaan.
"Pelihalli? Eikö se ole paikka lapsille tai surullisille läskeille?" London kysyi epäuskoisesti, mutta lowkey innostuneesti.

Nimi: Cassie

13.03.2018 00:17
Alaska Hopper ~ Kuplassa --> Kohti pelihallia

Alaska tahtoi yhtä nopeasti ohi vanhempikeskustelusta kuin ilmeisesti Londonkin, joten hän vain hymähti ymmärtäväisesti, kun London kertoi isästään.
Alaskan flirttaillessa jälleen hän huomasi toisen hämmentyvän entistä enemmän ja se jos jokin sai Alaskan virnistelemään omahyväisenä. Hän harvemmin keksi yhtä kaksimielisiä vitsiä useampia kappaleita kerrallaan mutta nyt kun viimein niitä jostain tuli, hän aikoi käyttää jokaisen tilaisuuden. Londonilla olisi ainakin enemmän odotettavaa ja Alaskalla enemmän itsevarmuutta. Ja kyllähän oli varmasti Londonillekin mukavaa, ettei jalkapalloilija yksin pitänyt huolta suhteen irstaudesta, vaikka Alaska vähemmän välittikin sanan kaiusta.
"En mä sano, vaan lupaan", Alaska korjasi pilke silmäkulmassa ja katse tiessä. Hän nautti siitä, että sai toisen hämillensä edes kerran ja viimeistään toisen tunteet paljasti hiusten hajamielinen harominen. Jos hän olisi vilkaissut poikaystävänsä suuntaan, olisi hän palkinnoksi saanut nähdä myös punan toisen kasvoilla, mutta sillä hetkellä liikenteen tarkkaileminen tuntui tärkeämmältä tehtävältä kuin Londonin tuijottaminen.
"Kiitos", Alaska sanoi totuudenmukaisesti, kun London lohdutti häntä hänen musiikkimaustaan. Nyt oli jopa aikaa vilkaista nopeasti jalkapalloilijaa joten tietysti Alaska käytti tilaisuutensa hyväksi ja kohtasi toisen harvinaisen lempeät silmät. Hän kuitenkin naurahti Londonin seuraavalle kommentille ja palasi katsomaan tietä.
"En nyt sanois ihan niinkään. Ja tietysti sulla on fiini maku, et sä muuten olis valinnut mua", Alaska kommentoi kulmakarvaansa kohauttaen, itseään tahallisesti imarrellen. Tilaisuus oli vain liian hyvä piikittelyyn ja itsekehumiseen, ettei sitä voinut hukata ja Alaskasta tuntui, että London antaisi sen anteeksi.
"Mä haluan antaa sulle jotain mitä odottaa. Sä voisit tulla joskus visiitille mun puolelle huonetta, tiedäthän", vastasi balettitanssija heidän jutteluunsa sänkyjen jakamisesta. Oikeastihan Alaska hieman pelkäsi, että London kaipaisi välillä omaa rauhaa ja vietti siksi suosiolla suurimman osan öistä omassa sängyssään. Jos hän olisi ajatellut vain itseään, olisi hän tietysti nukkunut joka yön poikaystävänsä kainalossa. Hän esti väristysten kulkemasta kehonsa läpi kuin odottaen tulevia öitä, hänen pitäisi pysyä nyt housuissaan.
Toinen fiasko tapahtui Londonin sotkiessa koko etupenkin Alaskan suitsukkeisiin ja löysipä toinen lopulta hänen vesipiippunsakin. Totta puhuen Alaska oli täysin unohtanut koko kapistuksen olemassaolon koska tunnetusti ei paljon ruohoa poltellut tietyistä syistä, mutta kyllä hän välillä salaa hengitti siitä vesihöyryä nikotiinilla tai ilman. Sitä Londonin tosin ei olisi tarvinnut tietää.
"Sä tiedät etten mä polta ruohoa tai mitään muutakaan, läskipää, anna se tänne", Alaska sihisi kurkotellessaan bongiaan takaisin. Hänen sanoistaan puuttui kuitenkin sellainen käskevä sointu, jota London olisi ehkä totellutkin ja sen sijaan Alaska taisi kuullostaa vain valittavalta pikkutytöltä. Vahinko oli jo ehtinyt tapahtua eikä hän voittaisi enää mitään vaikka saisikin piippunsa takaisin.
Alaska oli osin aavistellut ja osin ehkä toivonut seuraavaa tapahtuvaksi; siinä keikkuessaan London otti häntä lanteista kiinni ja siirsi syliinsä. Vaikka Alaska inahtikin ärsyyntyneenä, hän auttoi itsensä siihen verrattuna varsin mallikkaasti toisen päälle istumaan ja yhä kurkottelemaan omaisuuttansa takaisin. Hän kurtisti kulmiaan toisen vitsikkäille kasvoille, mutta tuskin ehti edes avata suutaan haukkuakseen Londonia taas jollain tyhjänpäiväisellä nimellä kun platinablondin huulet olivat jo hänen omillaan.
Alaska unohti vesipiippunsa silmänräpäyksessä ja sen sijaan kietoi molemmat kätensä Londonin niskan taakse syventääkseen heidän suudelmaansa. Hän oli ahnas ja ehkä jälkikäteen mietittynä turhankin intohimoinen, mutta hetken suudelmaintonsa tyydyttämisen jälkeen hänen suukkonsa kävivät rakastavimmiksi ja lempeämmiksi.
"Nyt me kävellään", hän totesi, kun irrottautui viimeinkin Londonista. Ehkä hän olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta katu, jonka viereen hän oli parkkeerannut, oli suhteellisen vilkas ja hän halusi vaikuttaa hieman vähemmän hurmioituneelta teiniltä. Alaska kurkotti pelkääjän paikan ovenkahvaa ja avasi oven lähteäkseen itse ensimmäisenä ulos.
Kun London olisi tullut hänen perässään pihalle hän lukitsisi ovet ja osoittaisi korttelin päätyyn.
"Miltä pari matsia ilmakiekkoa kuulostaisi?" hän kysyi härnäten, tällä kertaa itse hamuten toisen kättä omaansa, jotta voisi lähteä kuljettamaan poikaystäväänsä väkimassan virrassa kohti pelihallia. "Me mennään pelihalliin."

Nimi: Crona

12.03.2018 23:02
London Davis - autossa ;))-(

London tunsi selkäpiissään pienen kylmyyden kuullessaan Alaskan kolkon äänensävyn. Hän kuitenkin tiesi, ettei kolkkoutta tarkoitettu blondille, joten hän uskalsi pysyä rentona. Sillä hetkellä pojan teki mieli halata toista tai jotain, mutta näin autoa ajaessa se ei varmaan olisi järkevää. London päätyi siis vain hymyilemään rohkaisevasti, ja ikään kuin kertomaan katseellaan kuinka paljon hän toista rakastikaan. Londonin katse kuitenkin jäykistyi hieman Alaskan udellessa lisää tietoja. Normaalisti blondi mulkaisisi kyselijää ilkeästi ja ohittaisi asian, mutta balleriinan kohdalla hänen täytyisi luottaa toiselle arimmatkin aiheet.
"Joo, tai kun sille raha ja sellainen on tärkeämpää kuin oma poika", London vastasi yrittäen kuulostaa hyväntuuliselta. Kieltämättä aihe oli kuitenkin sen verran kivinen, että oli vaikeaa pitää yllä aitoa hymyä. Onnekseen kumpikaan ei tainnut haluta antaa keskustelun ajautua liian syviin vesiin. London yritti saada mukavuuttaan takaisin korjaamalla asentoaan rennommaksi pelkääjän penkillä.
London räpytteli silmiään entistä epäuskoisemmin Alaskan sanoille. Mikä nyt toisen oli oikein riivannut? Mikä tahansa se olikin, London salaisesti piti siitä. Toivottavasti riivaus ei katoaisi mihinkään, ja Alaska sitten oikeasti toteuttaisi uhkailunsa.
"Oot viettänyt mun kanssa ihan liikaa aikaa kun sanot tollasia rivouksia", London sanoi yhä yllättyneitä silmiään pyöritellen. Hän haroi hieman sekalaisia hiuksiaan sormillaan, ja siirsi sitten katseensa pois Alaskasta. Huomaamattaan Londonin kalpeita poskia koristeli hyvin hento puna, joka tietenkin oli seuraamusta vieressä istuvan höppänän sanoista.
Alaska taputteli hillittyyn tahtiin sormiaan rattia vasten kappaleen mukana. London hymyili omahyväisesti nähdessään toisen rentoutuvan, vaikkakin ehkä hieman vastentahtoisesti. Hymy kuitenkin hyytyi Alaskan vastauksesta.
"Ei sun tarvitse hävetä mitään tollasta mun kanssa", London vastasi turvallisesti hymyillen, katsellen toisen ruskeita silmiä. "Hei One Direction on ihan yhtä hienostunutta kuin vaikka Bach tai Vivaldi - usko mua, musiikkiharrastajana mulla on hyvin fiini maku."
London jatkoi nyt pilke silmäkulmassa itsevarmuuden takaisin saaneena. Hän toivoi tartuttavansa säteilevää oloaan Alaskaankin, jotta tunnelma pysyisi kevyenä ja hauskuuttavana. London kuitenkin hymyili lempeästi ja ymmärtävästi, kuin varmistaakseen että hän kyllä tukisi toista, tykkäsi hän sitten mistä hippibändeistä tahansa.
London vain naurahti hieman epäuskoisesti ja pudisteli päätään.
"Mun syli on aina avoin. Oon kieltämättä jopa vähän yllättynyt, ettet jo nyt vietä muutenkin kaikkia öitäs mun käsissä", London vastasi naurahdellen virne huulillaan. London nautti tällaisesta pimeän puolen omaavasta Alaskasta. Tosin blondin oli hetken aikaa etsittävä syytä kyseiseen käytökseen itsestään. Ehkäpä Alaska oli tosiaan tullut niin humalaan Londonista, että jo käytännössä muuttui samaksi persoonaksi. Jalkapalloilija katsahti poikaystäväänsä, joka juuri sopivasti puri huultaan. London räpäytti silmiään hieman nälkäisesti, mutta siirsi katseensa nopeasti takaisin tielle. Hän ei nyt ryhtyisi silmäpeliin.¨
Siinä tavaroita penkoessaan London kyllä kuuli Alaskan estelyt, mutta se oli jo liian myöhäistä. Tavarat sinkoilivat sinne sun tänne blondin päälle ja alle ja ympärille. Londonilla oli varsin leikkisä olo, ja hän jostain syystä oletti Alaskan ajattelevan tilannetta aivan yhtä koomisena. Toinen kuitenkin reagoi lähes vastakohtaisesti, sillä toisen kasvoille oli lehahtamassa nyt tulinen, vihainen puna. London katseli toista hetken hieman hermostuneesti, mutta päätti jatkaa pientä leikkimistään.
"Ootko sä nyt ihan varma? Ihan kun voisin haistaa tuoreita budin jämiä", London sanoi härnäävästi, kun yllättäen Alaska pysäytti auton ja lähti kömpimään poikaystävänsä puolelle. London pyrki nostamaan vesipiippua istuimensa selkänojan taakse, ja niin korkealle mitä nyt matalakattoinen kupla salli. Alaska yritti saada piippua takaisin, mutta blondi teki parhaansa ettei niin tapahtuisi. Hän vain nauroi erittäin huvittuneesti tulipunaiselle, häpeissään olevalle poikaystävälleen. Tilanne kuitenkin rauhoittui juuri sopivaksi hetkeksi, kun toinen päätti haukkua blondia paskanaamaksi. London vain virnuili, kun päätti tarttua toista kiinni lanteilta, ja nostaa toisen paremmin istumaan syliinsä, mahdollisesti asettaen toisen jalat omiensa sivuille. Sitten häpeämättä, mikäli Alaska niin sallisi, painaisi London huulensa vasten poikaystävänsä omia. Tällä kertaa poju antaisi suudelman kestää niin pitkään, mitä Alaska tahtoikaan, ikäänkuin korvaukseksi aikaisemmasta. London tietysti halusi osoittaa rakkauttaan kaikilla pienilläkin teoilla, mutta siinä tilanteessa hän myös toivoi hartaasti Alaskan rauhoittuvan ja rentoutuvan.

Nimi: Cualacino

12.03.2018 20:45
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatchin pysähtyessä Mian eteen, nuoren neidon olemus oli selkeästi kärsimätön. Tuosta käytöksestä hän päätteli, että Tyttö ajatteli tehneensä itse jotakin. Thaddeus hymyili toiselle vakuutellen, että kaikki oli kunnossa, vaikkakin aura hänen ympärillänsä oli aavistuksen verran kiusallinen.
“Älä huoli, et ole pulassa”, Thaddeus vakuutti vielä sanallisesti, naurahtaen nolosti samalla. “Mutta siitä viime viikon esseestä minulla oikeastaan oli asiaa.” Thaddeus huokaisi syvään ja kierrätti katseensa vielä katossa kerätäkseen itsensä. Syystä tai toisesta asian myöntäminen oli Thatchille yllättävän vaikeaa. “Olen tainnut hukata sen jonnekin.” Suoria sanoja. Ei ehkä hyvä. Thatch yritti tuoda aina uutiset oppilaille mahdollisimman pehmeästi, mutta siitä huolimatta, että hänellä piti olla laaja sanavarasto, se ei usein onnistunut. Tosin se, että Thaddeus tunsi englannin kielen kuin omat taskunsa, ei todellakaan tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut automaattisesti verbaalisesti kovinkaan lahjakas. Sanat tottelivat häntä kyllä paperilla, mutta sosiaalisesti yhä aavistuksen kömpelölle, vaikkakin suloiselle ja lempeälle opettajalle huonojen uutisten kertominen oppilaille ei tullut luonnostaan. Siispä ilmoitukset saattoivat tulla oppilaille iskuna päin kasvoja. Thatch pystyi vain toivomaan, että Mia ottaisi uutiset vastaan niin hyvin kuin tilanteessa oli vain mahdollista.

Nimi: Cassie

12.03.2018 20:25
Alaska Hopper ~ Hippiautolla liikenteessä

Alaska soi itsekin pahoittelevan hymyn Londonille, kun toinen katsoi häntä siihen malliin, että varmasti pelkäsi sanoneensa jotain pahasti. Ei Alaskaan periaatteessa kolahtanut se kovin pahasti ja hän oli itsekin suhtautunut asiaan rauhallisemmin kuin oli olettanut, mutta oli silti hyvä tietää, ettei Londonilla ollut aikomustakaan olla tahallaan uteleva tai ilkeä. Vaikka Alaska piti todellakin siitä, että London oli hänelle kiltti ja tällä tavoin myös hänen luottamuksensa kavalaan jalkapalloilijaan kasvoi, ei hän silti halunnu Londonin kokonaan menettävän piikittelevää särmäänsä. Siihenhän Alaska oli alun perin toisessa rakastunutkin.
"Lähinnä kai sain tän rotiskon että pitäisin turpani kiinni porukoiden huumeidenkäytöstä", Alaska puuskahti käyttäen ronskimpaa kieltä kuin hänellä oli tapana, kenties katkeruus lapsuudesta tihkui näin paremmin läpi hänen sanojensa. "Ja mitä sä tarkotat? Puhutko sun isän huumebisneksistä?" Alaskasta oli jollain tavalla surullisen huvittavaa, että heidän molempien menneensä kietoutuivat huumeiden ympärille, vaikka he olivatkin niin eri puolilta Yhdysvaltoja tulleet kun oli mahdollista. Alaska huomasi Londonin koettavan kevyttä äänensävyä joten ei itsekään turhia synkistellyt puhuessaan asiaa.
"Sun suulle on kyllä monenlaista käyttöä, älä huoli", Alaska vihjasi virnistäen. Hän oli iloinen että he pääsivät eteenpäin huumekeskustelusta ja ihmetteli myös sitä, miten oli niin vihjaileva kuin mitä oli. Ehkä se johtui siitä että hän oli järjestänyt heidän seikkailunsa ja täten koki olevansa vastuussa Londonin viihdyttämisestä oli kyse normaalista keskustelusta tai ehdottelusta. Vaikka Alaskan katse oli tiessä, hän silti sivusilmällä tarkkaili Londonin eleitä ja ilmeitä ja hymyili omahyväisesti, kun huomasi yllättäneensä poikaystävänsä. London täytyi pitää varpaillaan.
Jefferson Airplane soi jälleen radiosta ja Alaskan oli pakko myöntää että rakasti kappaletta, vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Hän taputti hieman sormellaan rattia musiikin tahdissa muttei viitsinyt alkaa lipsynccaamaan sanoja tai olisi paljastanut itsensä. Tuttu kappale sai hänet hieman rentoutumaan, kunnes hän huomasi Londonin olevan hieman huolestuneen näköinen. Balettitanssija käänsi katseensa toiseen ja sai niskoilleen kysymyksen. Aluksi hän olisi halunnut kiistää asian edelleen ja väittää, että kappale oli täyttä kuraa, mutta valehtelu ei olisi tie, jonka hän haluaisi valita.
"Mua vaan harmittaa että tykkään samoista jutuista kun mun vanhemmat", Alaska huokaisi ja katsoi Londonia kuitenkin luottavaisesti, jotta toinen tietäisi, ettei hän ollut pahoittanut mieltään. "En halua olla samanlainen kun ne. Ja vaikka sun musamaku ei ehkä oo kaikista hienostunein niin se sentään ei kieli sun historiasta. Sitä paitsi on jotkut biisit One Directionilta ihan okei." Alaska hymyili. Hän ei tietysti kuunnellut kovinkaan paljon tätä Londonin lempibändiä mutta oli joskus heidän suhteensa ensimmäisellä yrityskerralla koettanut tehdä vaikutusta toiseen ja kuunnellut melkein koko tuotannon läpi.
London kertoi siivonneensa heidän huoneensa ja jotenkin Alaska rakastui toiseen sitä myöten vielä enemmän. Ehkä se johtui siitä, ett London oli ajatellut häntä yhdessä vietetyn ajan ulkopuolellakin tai sitten jalkapalloilija oli vain osoittanut kypsyyttä ja tehnyt jotain pakollista ja tärkeää, vaikkeikaan niin mieluista. Alaska kohotti kulmakarvojaan ja hymyili jälleen varsin merkitsevästi.
"Jos tämä ilta menee hyvin, ajattelin jäädä sun sänkyyn ihan automaattisestikin", hän vihjasi jo toista kertaa samalla automatkalla. Nyt hänelle alkoi riittää jo itselleenkin, ei sen takia, että nolaisi itsensä vaan sen takia, että hän ei malttaisi päästä toteuttamaan kyseisiä ajatusleikkejä Londonin kanssa. Alaska puri huultaan huvittuneena katse suunnattuna jälleen tiehen ja hän tunsi onnistuneensa. Ehkäpä hän oli vastustamaton.
Ennen kuin Alaska ehti olla yhtään sen kurittomampi, hän huomasi kauhukseen liian myöhään, että London alkoi penkomaan hänen tavaroitansa.
"Älä-", hän aloitti, mutta London oli jo ehtinyt levittää lootan sisällön syliinsä. Alaska katsoi hetken epäilemättä kauhuissaan, mitä poikaystävä oli juuri löytänyt. Ensimmäisenä kaikki Alaskan harvoin polttamat, harvinaisetkin, suitsukkeet vierivät kaikkialle etupenkillä ja hän ehti jo vetää henkeä ja voihkaista: "Helvetti..."
Hän kohtasi Londonin katseen kauhuissaan, mutta samalla hieman oudon innostuneesti jännittäen sitä, mitä Londonilla olisi sanottavanaan. Vesipiippu, jonka hän itse huomasi vasta nyt, oli jo Londonin kädessä ja keikkumassa Alaskan nenän edessä. Jos hän ei olisi ollut ratissa kiinni, hän olisi luultavasti hyökännyt Londonin kimppuun tällä kerralla unohtaen kaikki vihjailunsa.
"Haista vittu", Alaska tokaisi varsin puuhakkaana, kun yritti samalla parkkeerata autoaan johonkin kadun viereen että saisi tapettua Londonin rauhassa. "Mä en edes käytä sitä, okei." Hän vakuutti ja kun sai viimein autonsa pysäytettyä, alkoi kiivetä Londonin puolelle penkkiä, jotta saisi piippunsa takaisin.
"Sä rikot mun suitsukkeet ja oot perseestä!" hän kiihtyi ja tunsi punastuneensa läpikotaisin. Hän toki tajusi huumorin jota tilanteessa oli, joten ei ollut suuttunut Londonille, mutta vesipiipun takaisin saaminen oli kuitenkin hänen ykkösprioriteettinsa. Alaska koetti napata piippua Londonin kädestä mutta ei olisi ihme, jos hän olisi mennyt hutiin siinä tasapainotellessaan pienessä kaarassaan.
"Oikeesti sä oot aivan paskanaama", hän toisti, koska ei keksinyt mitään kovinkaan nerokasta sillä hetkellä. Hänen ajatuksensa olivat sekaisin ja hänestä tuntui typerältä siinä vesipiippuaan takaisin hankkiessa. Joka tapauksessa London olisi löytänyt hänen salaisuutensa ennemmin tai myöhemmin ja vaikka Alaska saattoikin näyttää vihaiselta, häntä oikeastaan vain huvitti sulkea Londonin suu suudelmalla tai sillä typerällä vesipiipulla.

Nimi: pixeli

12.03.2018 19:15
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian naputti kynällä pöytää ja mietti mitä negatiivista piirtäisi. Hänen kaverinsa juttelivat ja ehdottivat myös silloin tällöin jotain, mutta nuorukainen pudisti päätään. Juniperin tullessa kolmikon luo he keskittyivät kuuntelemaan mitä naisella oli sanottavanaan. Tai oikeastaan vain Lucian keskittyi, sillä hänhän oli Juniperilta pyytänyt ideoita, vaikka suora kysymys ei ollutkaan ollut.
Nuorukainen mietti hiljaa, välillä kasvoillaan mietteliäämpi ilme ja välillä hän hymyili hiukan. Lucianin kaverit ottivat Juniperin sanoista vaarin ja ryhtyivät raapustamaan aikaisia aamuja-kuvaavaa herätyskelloa. Lucian vielä mietti, sillä halusi tehdä kuvastaan omanlaisen vaikka ei hän aikaisista aamuista aina pitänytkään. Juniper kommentoi hyväntuulisena viinapullo-piirroksia ja Lucian nyökytteli päätän naurahtaen.
"Mä voisin piirtää jotain talveen liittyvää, koska en sillee hirveesti tykkää talvesta" nuorukainen totesi lopulta ja virnisti pienesti. Juniper oli varsin rento opettaja, sillä nainen myös hymyili paljon. Häntä jopa Lucian kunnioitti ja laski hänet yhdeksi suosikkiopettajistaan. Nuorukainen ryhtyi piirtämään FMX-pyörän yläpuolelle lumihiutaleita, joista hän teki isoja ja näkyviä.
"Pitääks tää kuva maalata vai värittää vai saako jättää mustavalkoseks?" Lucian vielä kysäisi ja vilkaisi luokan kelloa ja sitten Juniperia.

Nimi: Crona

12.03.2018 18:11
London Davis - Auto bois

Alaskan reaktio ei aivan ollut sitä, mitä London olisi osannut odottaa. Tai joo olihan heidän kummankin historiat arkoja paikkoja, mutta London ei tainnut edes tietääkään sen olevan noinkin herkkä aihe toiselle. Hän päätti vain katsahtaa toista hyvin pahoittelevasti, sillä hän ei ollut varma kehtaisiko enää kommentoida asiaa sen enempää. Toisaalta äskeinen kommentti saattoi olla jopa tervetullut, sillä olivathan he jo sen verran läheisiä, että historiakin voisi siirtyä pois sen tabun omaisesta asemastaan. London katseli yhä Alaskaa, kun toinen päätti hetken hiljaisuuden jälkeen varsinaisesti vastata poikaystävälleen. London kuitenkin vain nyökkäsi, ja jatkoi koristeen näpräilyä. Pienen hetken miettimisen jälkeen, uskoi jalkapalloilija keksineen oivan tavan korjata tilannetta: "Sun vanhemmat sentään antavat sulle jotain tällaista. Tai ei mun isä olis sitä autoa mulle koskaan ostanut, jos en tietäisi mitä tietäisin." Tilanne oli reippaasti menemässä turhan vakavaksi, joten London piti huolen kuulostavan hyväntuuliselta ja naurahtelevan aina sanojensa välillä, kuin osoittaakseen ettei häntä häirinnyt mikään. London vain halusi ansaita toisen täydellisen luottamuksen. Jokin pieni ääni hänen päässään viesti, että sen mahdollisuudet tultiin menetettyä jo ensimmäisellä erokerralla. Ajatus vuodentakaisesta suhteesta sai blondin värähtämään ja haromaan hiuksiaan hermostuneesti. Toivon mukaan tilanne olisi tällä kertaa erilainen, ja kaksikko voisi todellakin luottaa toisiinsa täysin - tarkoitti se sitten kaikkein pimeimpienkin faktojen jakamista.
London katsahti hieman epäuskoisesti Alaskaa, joka puhui jotain vastalahjasta. Tietysti sellainen olisi söpöä, mutta blondi väkisin joutui pohtimaan mitä toisella olisi mielessä. Vastaus tulikin odotettua nopeammin, ja se jos mikä sai Londonin hätkähtämään yllättyneesti. Suukapula? Londonin ilme kertoi kaiken, kuinka hänen suunsa oli hieman raollaan ja silmät yllätyksestä auenneina.
"Vau, noinko paljon sä haluat että mä pidän suuni kiinni?" London vastasi leikitellen, kuitenkin pitäen äänensävynsä sopivan pisteliäänä. Hän viimein karisti yllätyksen pois kasvoiltaan ja vain pyöräytti ohimennen silmiään. Yleensä tuollaiset vihjailut tai sen tapaiset olivat Londonin bravuuria, joten hän oli varsin hämmentynyt tummatukan aloittaessa mihinkään seksuaalisuuteen viittaavan keskustelun. On tainnut seura tehdä kaltaisekseen, London ajatteli ja hymähti.
Alaskan kommentti eleganssista sai Londonin päästämään ulos kevyen naurahduksen. Hän ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään, sillä ainoa mitä hän keksi liittyi jollain tavalla Alaskan taustaan ja hippimäisyyteen. Pieni huoli kuitenkin kaikkosi pois pojun kasvoilta tummatukan tuntuvan vastaavan myönteisesti Londonin prinsessa ja prinssi vertailulle. Vaikka asia tuntuikin loppuun käsitellyltä, oli blondi varma että tästä tultaisiin vaikka keskellä ruokapöytää vielä väittelemään. London virnisti hiljaisesti itselleen, sillä sehän olisi mittelö jota hän ei häviäisi, ei sitten oman kunnian uhallakaan. London oli juuri vinkannut silmäänsä Alaskalle, ja huomasi suoraan kuinka Alaska lehahti hennon punertavaksi. Omahyväinen virne sen kun vain leveni hänen katsellessa nyt tiehen keskittyvää poikaystäväänsä.
Alaska nöyrtyi Londonin pyynnölle, ja palautti vanhempiinsa vedoten aikaisemman kappaleen soimaan. Tietenkin London suhtautui poikaystävänsä sanoihin epäluuloisesti, sillä olihan toinen maininnut jättäneensä levyn viime kuuntelukerralta soittimeen. London kuitenkin antoi asian mennä, ja kuunteli biisin sanoja. Kieltämättä musiikki ei aivan täysin kolahtanut Londonille, mutta jostain syystä sen sanat ja tunnelma toi jonkinlaisen merkityksellisen tunteen. Alaska kommentoi jotain biisin nimestä, ja London kohotti kulmakarvaansa. Välillä blondia saattoi kutsua tyhmäksi maitokartongiksi, mutta sillä hetkellä Alaska oli aivan liian punainen ja epävarma puhuakseen nyt täysin puhdasta totta. Aikaisemmat huolet luottamuksesta mielessään, London sanoi toista huolestuneesti katsoen: "Et kai sä vaan häpeä sun musamakua? Tai siis, katso nyt mua ja mun lempparia."
London ei halunnut kuulostaa kylmältä, joten hän varmisti katsovansa Alaskaa rakastavin silmin koko lauseensa läpi, ja sen jälkeenkin.
Alaska nopeasti vaihtoi puheenaihetta musiikistaan huoneen puhtauteen, jonka toinen oli ilmeisesti pikavisiitillä ottanut huomioonsa. Yhä hieman epäuskoinen London katsahti ulos ikkunasta tielle.
"Joo. Ainiin, mä laitoin sun petivaatteet pesuun. Sulla on sitten tänäyönä paikka mun sängyssä, ellet sitten halua nukkua märillä lakanoilla", London vastasi pienesti virnistäen. Siivoamisesta puheen ollen, London päätti hetken impulssista kurottaa edessään olevaan lokeroon, ja tutkia sen mahdollisia sisältöjä. Sisältöä oli kuitenkin aika lailla, sillä jotain keppejä levisi aikamoinen kasa Londonin syliin ja jalkoihin. Samalla erällä penkille myös vierähti pieni vesipiippu. London katsoi hetken mielenkiintoisan epäileväisesti ympärilleen levähtäneitä tavaroita, kunnes siirsi epäuskoisen mutta pahoittelevan katseen Alaskaan. Tähän mennessä Londonin oli ollut osittain vaikeaa olla kettuilematta hippimäisyydestä, tai edes nauramatta Alaskalle mutta nyt raja tuli ylitettyä.
"Siis sähän olet kuin oikea kukkahippi! Mites on, onko sulla jotain salaisuuksia?" London lausui hykerrellen, ja viimeisen lauseensa ajan heilutellen vesipiippua kädessään. Yleensä niin kylmänviileä ja niin siisti Alaska olikin oikeasti jokin herkkä ituhippi, uskoa!

Nimi: Data

12.03.2018 17:50
Naelah "Nevada" Larson - Koulun nurkka

Nevada alkoi pikku hiljaa lämpenemään Carmenille. Nevada jutteli mielellään niille, jotka olivat herättäneet hänen mielenkiinnon. Carmen tosiaankin oli sen tehnyt ja niinkin hyvin, että Nevada oli suostunut jopa menemään hänen kanssaan polttamaan savukkeen.
Se ei ollut harvinaista Nevadalle, että hän kiinnostui ihmisistä, mutta oli paljon niitäkin tapauksia, että hän vain tuhahtaa ja lähtee paikalta uuden tuttavuuden saapuessa.
Hänen ajatuksiinsa jäi pyörimään jazzklubi. Nevada oli kovin nirso kaiken suhteen, mutta hän yritti päästä siitä eroon. Uuden musiikin kuunteleminen saattaisi olla hyvä alku hänelle. Jos hän joskus saisi aikaa ja jaksaisi, Nevada voisi tosiaan käydä jazzklubilla. Välttääkseen pettymyksiä hän tietenkin pyytäisi ensiksi Carmenilta neuvoja, jos heistä siis tulisi kavereita eikä vihamiehiä.
"Väripaljous on hyvästä, jos osaa sommitella ne oikein", Nevada sanoi. "En tiedä oliko sinulla moukan tuuria vai ei, mutta vaatteesi eivät ainakaan miltään räsymatoilta. Pientä tuunausta, vaatteisiin sopivat korvikset ja ehkä jotain erilaista meikkiä, niin näyttäisit kuningattarelta. En tietenkään pakota sinua mihinkään, naisilla on oikeus päättää omat asiansa."
Nevada korosti sanojaan pienellä hymyllä, joka oli aito, mutta ei ylettynyt vielä korviin asti. Nainen, jonka kanssa voi puhua muodista ja musiikista? Loistavaa.
"Ei se haittaa", hän vastasi Carmenin kommenttiin, ettei hänellä varmaan olisi mahdollisuuksia noudattaa muotivinkkejä. "Muodista puhuminen rauhottaa minua muutenkin. Tietenkin lopetan, jos se nyt suunnattomasti alkaa jossain vaiheessa vituttamaan."
Nevada ei tarkoittanut sanoillaan mitään muuta kuin sitä, että hän ei mielellään pakottanut naisia tekemään tai kuuntelemaan mitä he eivät halunneet. Koska Carmen oli nainen - tai ainakin niin hän uskoi - hän antoi sanojensa kuulla kehuilta ja miellyttäviltä. Nevada oli kuitenkin vain feministi, ei muiden perseiden nuolija. Tai no, riippuu tietenkin kontekstista.
Nurkan takana vetäessään henkosia Nevada virnisti Carmenille. Vaikka virnistys olikin nopea, se merkitsi huvittuneisuutta ja hyväksymistä. Nevada oli paremmalla tuulella, vaikka ei antanutkaan sen näkyä ulospäin; hänen kasvoilleen oli taas laskeutunut se kyllästynyt ja ehkä hieman tylykin katse.
"No ei", hän vastasi, "jos olisit kysynyt sen, olisin häipynyt mitään sanomatta. Synkät salaisuudet ovat mielenkiintoisempia."
Kun Carmen huomioi Nevadan sanan kiusaamisesta, mustatukka pyöräytti silmiään. Tosin eihän hän Carmenia voinut syyttää, kyllä hän itsekin olisi reagoinut samoin. Enää hän ei ollut mikään kiusaamisen fanittaja.
"Kiusaamiset", hän vastasi nyökäten. "Mutta se oli ennen. Minua ei nähdä enää käytävillä rökittämässä pienempiä."
Sitten hän huokaisi. "Se on synkkä salaisuuteni. Ole onnellinen, että sait kuulla siitä. En ihan jokaiselle vastaantulijalle kerro mitään henkilökohtaisia asioita; en ole mikään optimistisin ihminen ja luulen, että löytyisin hakattuna maasta jos mainitsisin jotakin menneisyydestäni muille."
Hetken päästä Nevada jatkoi kuitenkin taas: "Joten kyllä, kiusaamiset. En ole ylpeä nuoruudestani, mutta minkäs teet."
Nevada risti kädet rintojensa alle otettuaan henkoset. Hän katsoi Carmenia nyt taas ilmeettömänä ja yritti saada hänestä selkoa.

Nimi: Cassie

12.03.2018 17:04
Alaska Hopper ~ Mokailee autossaan

"Söpöllä hippimäisellä tavalla?" Alaska toisti uupuneesti, tuskin uskoen korviaan. Hän oli olettanut, että hänen menneisyytensä, niin kuin Londoninkin, olisivat tabuja, joista ei puhuttaisi ellei toinen toisi asiaa julki. Kai hän kuitenkin joutuisi jossain välissä alkaa sietämään sitä, että Londonin vaikutus ylettyisi niillekin hänen elämänsä tasoille, joille hän ei välttämättä halunnut sen yltävän. Tai sitten halusi, hän oli epävarma ja se tuntui oudolta. Hän tajusi suhteellisen pian, että oli unohtanut vastata Londonin kysymykseen ja kertoi: "Tää oli mun vanhempien auto ja ne pyysi, että pitäisin sen siinä."
Alaska irrotti hetkeksi katseensa tiestä ja vilkaisi Londonia sekä platinablondin käsissä keikkuvaa unisiepparia hieman varovaisesti. Hän ei tiennyt, miten suhtautua London varsin suoriin sanoihin, sillä vaikka toinen tuskin tarkoitti pahaa (olihan Alaskalla yhä mahdollisuus etsiä autosta heittoistuin-nappi), Alaskan menneisyyden tutkiminen tuntui silti balettitanssijasta epämukavalta. Hän pelkäsi kaikista eniten sitä, että London nauraisi hänelle.
"Mun pitää keksiä sulle jotain vastalahjaksi", Alaska vastasi hymähtäen kukkakimppukeskusteluun. Se oli ensimmäinen ajatus, joka hänelle tuli päähän ja täten se löysi suoraan tiensä pojan huulille. Ajatus tanssiaisista toi väkisin hymyn kolmosluokkalaisen huulille ja jos hän ei olisi ollut niin jännittynyt autostaan kuin oli, myös puna olisi hiipinyt hänen poskilleen.
"Miten olisi suukapula näin alkajaisiksi?" hän virnisti pöyhkeästi ja tunsi itsevarmuutensa pikku hiljaa palaavan, koska mitään kovin dramaattista autossa ei ollut vielä käynyt. Poika uskaltautui jopa ryhdistäytymään hieman ratin takana. Hän kuunteli Londonin vastauksen hänen heittoonsa toisen suttaamisesta.
"Mä olen elegantti, mä en sotke", hän torjui lyhyesti ja nosti toista kulmaansa taustapeilistä takana ajavaa autoa vilkuillen. Vielä hänelle ei tullut ajatusta siitä, mihin hän kullannuppunsa veisi syömään, koska hän ei itse kovin usein käyttänyt kaupungin ruokapaikkoja hyväkseen. Eiköhän pelihallin henkilökunta tietäisi jonkun paikan, jos hän salaa kävisi kysymässä.
"Katsotaan", Alaska vastasi hieman myöntyvyyttä äänessään, kun häntä kutsuttiin prinsessaksi. Vaikka käytännössä nimitys oli alentava, se ei haitannut, koska hän uskoi Londonin kuitenkin arvostavan häntä aivan sama millä nimellä häntä kutsuttaisiin. Alaska käänsi päänsä jälleen kohti jalkapalloilijaa vain huomatakseen toisen vinkkaavan hänelle silmäänsä. Alaskan valtasi tarve parkkeerata auto ja suudella Londonia, joten hän tyytyi vain kääntämään katseensa takaisin tiehen hienoisen punan koristaessa hänen kasvojaan.
Alaska kuitenkin päätti, ettei asiaa oltu vielä päätetty. Hän haluaisi ehdottomasti maksaa Londonin ruoan, mutta ei ollut ehkä kaikista viisainta alkaa tappelemaan siitä vasta kun seikkailu oli alussaan. Kyllä he jälkiruoan aikana voisivat sitten potkia toisiaan pöydän alla ja taistella uhrautumisistaan.
Alaska tunsi jo melkein palaavansa normaaliksi heidän pikku keskustelujensa jälkeen ja ajatteli kenties säilyttävänsä kasvonsa koko illan ajan. Sitten hänen kuitenkin tarvitsi alkaa säätämään heille taustamusiikkia ja siitäkös vasta pieni fiasko syntyikin, vaikkei London välttämättä aavistanutkaan, kuinka herkkä asia Alaskalle oli hänen hippibändinsä.
"Äh, se... joku vanhempien vanha levy vaan", Alaska valehteli ja tunsi sykkeensä tihenevän ja punan tummenevan poskillaan. Hän kuitenkin päätti lavastaa tilanteen ja leikkiä, ettei ollut väliä, vaikka True Love soisikin taustalla, joten hän vaihtoi lempibändinsä levyn takaisin soimaan. Jos London ei olisi ollut niin lähellä kuulemassa kaikkia Alaskan sanoja, olisi poika varmasti kiroillut raskaasti puoliääneen.
"True Love varmaan", hän leikki keksivänsä nimen vasta kun kertosäe alkoi soimaan, vaikka olisi tunnistanut kappaleen jo ensimmäisistä sävelistä oikeasti. Sentään Jefferson Airplane ei ollut yhtä kliseinen hippibändi kuin esimerkiksi Janet Joplin, jonka levy Alaskalta kyllä löytyi, mutta se oli onneksi auton takapenkillä.
"Joka tapauksessa", hän selvitti kurkkuaan päättäen vaihtaa puheenaiheen johonkin vähemmän henkilökohtaiseen. "Huomasin että huoneessa oli siistimpää. Siivositko?"

Nimi: Cassie

12.03.2018 16:32
Carmen King ~ Koulun nurkka

Carmen hymähti Nevadan presidenttikommentille. Blondi tiesi olevansa pitkä eikä hän ollut koskaan ollut epävarma pituudestaan, miten hän siihen muka voisi edes vaikuttaa? Korkokenkiäkin hän varmasti olisi pitänyt, jos ne olisivat kuuluneet hänen tyyliinsä, mutta Carmen tykkäsi pitää jalkansa maassa - kirjaimellisesti.
Nevada vaikutti lähietäisyydeltä varsin karulta henkilöltä. Carmen ei ollut kovinkaan hyvä lukemaan ihmisiä, mutta Nevada vaikutti yksinäiseltä sudelta vaikka varmasti olikin ihan suosittu kaveripiirissään. Karuus ei sillä tavalla haitannut hujoppia, oli mukava tutustua erilaisiin ihmisiin ja Nevadan tyyli puhua sattui vain olemaan kovin jyrkkä. Carmen ei ollut vielä muodostanut toisesta kunnon mielipidettä, hän harvemmin tuomitsi ihmiset ensinäkemältä. Kenties heidän enemmän juteltuaan hän saisi selkoa siitä, mitä mieltä oli tästä tummasta kaunottaresta.
"Eläinten karnevaalikin on upea teos. Ja jazz on parhaimpaa livenä, joten jos haluat kuunnella sitä elementissään, kannattaa mennä jazzklubille", Carmen tiesi ja hymyili sitten. Hän oli parin jazzklubin kanta-asiakas ennen kuin muutti Silverliningiin, mutta oli tässäkin kaupungissa pari hyvää paikkaa. Jos Nevadasta tulisi hänen kaverinsa he voisivat mennä klubille yhdessä, mutta tälle ajatukselle Carmen ei antanut paljon painoa koska ei uskonut sen toteutuvan.
Carmen kehui vastakehuksi Nevadan vaatteita ja huomasi, että toinen taisi hieman jopa innostua. Carmen oli hyvä naistennaurattaja omalla hömelyydellään, mutta tällä kerralla hän oli tainnut saada tummahipiäisen hymyilemään ihan vain puhumalla kiinnostavista asioista. Hän kumarsi hieman Nevadan tarjoukselle antaa hänelle neuvoja pukeutumisessa ja kenties jopa ommella hänelle jonkun vaatekappaleen.
"Minun tyylini ei ole ainakaan kovin vaativa, joten mikä tahansa kirjava pussivaate olisi upeaa saada", Carmen hymyili katsellen Nevadaa silmiin. "Ja muotivinkit ovat totta kai tervetulleita, ei sitten tiedä onko minulla mahdollisuuksia noudattaa niitä."
He siirtyivät nurkalle ja Carmen katseli Nevadaa ja toisen käyttäytymistä tupakan kanssa. Lopulta Carmen palkitsi seuralaisensa hyväksyvällä kulmien kohottamisella, kun Nevada oli onnistunut aloittamaan sätkänsä suhteellisen tottuneeseen tapaan. Carmenilla ei ollut mielipidettä tupakasta, jos joku tupakoi, se oli okei, eikä hänestä ollut noloa, jos joku kieltäytyi tupakoimasta. Se sattui vain olemaan hänen riippuvaisuutensa ja vaikka tietysti se hieman säälittävää olikin, oli blondi varsin sinut asian kanssa.
Nevada käyttäytyi rennosti ja sai Carmenin tuumimaan uudelleen tytön asemaa koulussa. Hän tiesi Nevadasta yhtä sun toista, juorujen kautta, totta kai. Tummaihoinen oli suosittu ja muotitietoinen sekä aikamoinen feministi. Viimeisin tieto oli Carmenista ollut varsin miellyttävä, kun hän oli sen ensimmäistä kertaa kuullut, totta kai maailma tarvitsi enemmän hyvän kannalla olevia. Carmenkin taisi olla feministi ja aika rankasti, mutta harvemmin sanoi mielipiteitä herättäviä ajatuksiaan ääneen.
Carmenin kysyessä kysymyksensä hän sai Nevadan naurahtamaan ja silloin Carmenin mielenkiinto heräsi. Mikä saattaisi olla jotain sellaista, jota tummatukkainen olisi tehnyt? Mikä ylipäätänsä oli ihmisen synkin salaisuus? Tuskin mitään materialistista, mutta nyt Carmen oli pohtimassa liian syvällisiä ilman ruohon tuomaa turvaa, joten hän päätti keskittyä siihen, mitä seuralainen oli sanomassa.
"Sinua tuskin kiinnostaa kertoa, miten koulussa tänään meni", Carmen vastasi samanlaiseen väheksyvään sävyyn, miten Nevada oli hänelle puhunut. Totta kai pelkällä hyvällä, Carmen piti tästä julmasta tavasta puhua vaikkei se ollutkaan ihan häntä. Tyttö kuunteli toisen vastauksen kysymykseensä ja päätti, ettei kertoisi omia synkkiä salaisuuksiaan ellei häneltä kysyttäisi.
"Kiusaamiset?" kysäisi Carmen muka ohimennen, kun toinen oli saanut sydämensä avattua hänelle. Vaikka äänensävy oli kysyvän huoleton, Carmenin mielipiteeseen Nevadasta vaikuttaisi suuresti se, mitä toinen vastaisi, jos vastaisi. Toki menneisyydelleen ei voi mitään ja jos Nevada oli jo korjannut tapansa ei Carmenilla olisi mitään ongelmaa, mutta jos tyttö edelleen kiusaisi jotakuta, Carmen luultavasti tumppaisi savukkeensa ja lähtisi saman tien painelemaan kohti asuntolaa. Häntä ei kiinnostanut kaveerata kiusaajien kanssa vaikkei hän siinä itseään suojellutkaan, hän ei vain halunnut kannustaa toisten huonoa käytöstä.
"Minkälainen olet mielestäsi?" Carmen kysyi sitten. Yleensä tuolla kysymyksellä sai paljon ihmisestä tietoa ja hän halusi hoitaa geneerisen tutustumisen nopeasti alta pois. Nevada oli henkilö jonka kanssa voisi tehdä paljon tai sitten jättää kaveruudenalun tähän eikä blondi ollut vielä varma mitä tekisi, vaikka pitikin toisen seurasta.

Nimi: Caca

12.03.2018 16:27
Mia Dorsley - koulun käytävä

Nuori nainen hämmästyi hieman, kun englannin opettaja sanoi hänen nimensä ja pyysi odottamaan. Mia pysähtyi ja kääntyi Thaddeusin suuntaan kysyvä ilme kasvoillaan. Nuoren naisen kasvoilla oli pieni, mutta sitäkin ystävällisempi hymy, kun hän katsoi koulun opettajaa ruskeilla silmillään. Hän huomasi pönöttävänsä suorassa ja olevan muutenkin hiukan oudossa asennossa, joten Mia otti rennomman asennon siirtäen painonsa ensin toisen jalan varaan ja sitten toisen. Mian päässä pyöri monta kysymystä, joihin hän ei vielä tiennyt vastausta.
"Hei", Mia sanoi pikaisen tervehdyksen opettajalle ja astui pari askelta lähemmäs. Nuori nainen haroi hiuksiaan samalla miettien, mitä asiaa toisella voisi hänelle olla? Oliko hän unohtanut jonkin äidinkielen jutun tekemättä? Tuskin, se olisi ollut outoa. Varsinkin nyt, kun Mia oikeasti panosti opiskeluunsa ja halusi oppia uusia, kiinnostavia asioita sekä pärjätä koulussa. Hän halusi vanhempiensa pysyvän tyytyväisinä. Eikä Mia missään tapauksessa haluaisi aiheuttaa heille huolta, ettei muka pärjäisi ilman heitä. Oli nuori nainen tähänkin asti pärjännyt, joten tuskin tulevaisuudenkaan vastoinkäymiset enää häntä kaataisi.
"No?" ruskeasilmäinen lausahti odottavan oloisena ja siirsi painoaan jalalta toiselle - omasta mielestään huomaamattomasti ja hitaasti, muttei se siltä ehkä muiden silmissä näyttänyt. Mia vain oli hieman kärsimätön tämän asian suhteen, opettajahan voisi sanoa ties mitä.

Nimi: Crona

12.03.2018 11:00
London Davis - Autossa

London näpisteli hellävaraisesti unisiepparin sulkia. Toki poika oli tietoinen toisen historiasta, ja siitä millaisesta perheestä ja minkälaisista oloista toinen on peräisin. Auto jotenkin hehkui Alaskan mennyttä, ja hänet tuntien se oli oletettavasti pelkkä huono asia.
"Miksi sä repisit ne pois, näähän on tosi persoonalliset. Sitä paitsi, tämä oikein hohtaa sun mennyttä. Sellanen söpöllä hippimäisellä tavalla", London sanoi hyväntuulisesti, lainkaan ajattelematta että Alaska saattaisi triggeröityä tai edes hermostua poikaystävänsä laukomista sanoista. Londonin aura oli kuitenkin rauhaisa ja hempeä, joten toivon mukaan tummatukka ottaisi mallia ja herättäisi sisäisen hippinsä, eikä räväyttänyt jotain ärripäitä takaisin Londonille. Alaska jatkoi jo selkeästi rennompana jutustelua, ja muistutti blondia kukkakimpusta jonka hän oli jo hetki sitten lahjoittanut toiselle. Tämä sai Londonin hymähtämään sievästi.
"Hyvä että menevät käyttöön", London vastasi hymyillen. Oikeasti hän oli vain olettanut, että puska olisi löytänyt tiensä päivän tai parin päästä roskakorista. Oli jopa hieman hämmentävää katsella verhotangosta roikkuvaa kuivunutta ruusukimppua. Tai siis, tässä maailmassa voisi antaa mitä vain merkityksellisempää ja uniikkia lahjaksi, mutta silti Alaska oli päättänyt säilyttää jotain niin yksinkertaista kuin kukkasia. Londonia tämä ei tosin haitannut, olipahan toinen ainakin helposti miellytettävissä. Toisaalta ei London aikoisi tyytyä satunnaisiin ruusuin - Alaska ansaitsi paljon paljon enemmän kuin jotain noin tavanomaista.
"Hei, musta tuntuu että mun ravintolakäyttäytyminen on hiotumpaa kuin sun. Itse varmaan syöt kun mikäkin sottapytty ja saat mut häpeemään kun oot sotkenu naamas", London jatkoi vitsikästä naljailua. Tuskin kumpikaan heistä tosiasiassa nolaisi toistaan missään ravintolassa, se ei ollut ainakaan Londonin käsityksen mukaan heidän tapaistaan. Molempien ego oli aivan liian uhkea typeriin nolausleikkeihin.
London tunsi sisäisen alfauroksen hymyilevän tyytyväisesti, kun hän oli maininnut olevansa se maksava osapuoli. Alaska kuitenkin vastasi sen verran varoittavalla äänensävyllä, että oli blondin jo hetken mietittävä ottiko toinen sen noin vakavasti. Alaska kuitenkin hymyili, joten London uskalsi jatkaa tilannetta aivan villaisesti.
"No kyllähän prinssin pitää nyt prinsessalle maksaa", London sanoi katsahtaen Alaskaa, ja vinkaten silmäänsä pikaisesti. Blondi uskoi olevansa tarpeeksi hurmaava, että se riitti siltä erää Alaskan mielen taivutteluun. Sitä paitsi tummatukka varmaan olisi enemmin vain helpottunut, jos London ottaisi vastuun maksuhommista.
Alaska kurottautui soittamaan musiikkia, ja soittimesta pärähti jokin varsin rennon hipihtävä, rakkauskappaleelta kuulostava viisu. Alaska kuitenkin vaihtoi pikaisesti musiikin radiokanavaan, josta soitettiin jotakin tyypillistä purkkapoppia. London tietysti noteerasi Alaskan nopean liikkeen ja hermostuneen kommentin aikaisemmasta ajelusta.
"Mikä biisi se oli? Jos sä tykkäsit siitä niin voit laittaa sen takasin", London kysyi katsellen Alaskaa arvioiden. Harvemmin tummatukka häpesi mitään, etenkään Londonin edessä. Toinenhan oli lähinnä ylväs ja ylpeä kuin pukki. Mikäköhän nyt oli saanut toisen niin araksi ja ahdistuneeksi kuin pikku kilin?
London asetti Alaskan toteamuksen jälkeen unisiepparin takaisin paikalleen. Tämä tuntui jonkinlaiselta eleeltä, että tummatukka pystyi nyt vähän enemmän luottamaan vieressään istuvaan henkilöön. London hymyili pienesti ja katseli ajavaa Alaskaa. Hiljainen ja pieni Alaska oli söpö ja elegantti Alaska, mutta London ei voinut kuin hetken kaivata sitä särmikästä ja ylimielistä puolta toisesta. Toisaalta nyt pitäisi nauttia, sillä toisen tuntien hän saisi itsevarmuutensa takaisin hetkenä minä hyvänsä.

Nimi: Data

12.03.2018 08:59
Naelah "Nevada" Larson - Piha -> Koulun nurkka

Carmen ei tuhahtanut tai nyrpistänyt nenäänsä Nevadan itserakkaalle kommentille, mikä oli ehdotonta plussaa. Nevada ei olisi todellakaan jaksanut ketään heikkohermoista friidua, jonka mielestä itsensä pitäminen kauniina olisi jotenkin anteeksiantamattoman hirveää.
Ja kun Carmenkin tarttui puheenaiheeseen, Nevada nyökkäili hieman huvittuneena. Hän oli ajatellut, että Carmen vain jättäisi asian sikseen eikä alkaisi jatkamaan puheenaihetta.
"Ja jos olisit presidentti, puheesi vaikuttaisivat televisiosta katsottuna vain komedialta. Kameramiehet joutuvat pituutesi takia kuvaamaan kattoa saadaksesi kasvosi näkyviin", Nevada kohotti kulmiaan ilottomana. Hän vitsaili, mutta ei ollut itsekään varma, osoittiko vitsin hauskaksi vai kettuilevaksi. Carmen oli nätti, melko hyvin pukeutunut ja ilmeisesti myös hauska, mutta Nevadaan se ei vielä iskenyt millään lailla. Carmen oli hänelle kuin kuka tahansa muukin tuntematon - eikä Nevada tuntemattomista liiemmin pitänyt.
Carmenilla kesti hetken tajuta, mitä Nevada tarkoitti nappikuulokkeen ojentamisella. Nevada päätteli, että Carmen ei ole mikään penaalin terävin kynä - tai sitten nainen oli vain hämmästynyt eleestä. Tottakai Nevada oli tietoinen huhuista, jotka koskivat häntä. Hänet oli leimattu niin huoraksi, lehmäksi kuin kusipääksikin.
Nevadaa itseään ei haitannut haukkumasanat - häntä vain nauratti. Kiusaajilla ei ilmeisesti ollut mitään mielikuvitusta, kerta kun heidän piti kaikista käytetympiä haukkumasanoja käyttää. Sitä paitsi kukaan ei ollut tullut kasvotusten uhoamaan Nevadalle - kiusaajat tiesivät, että hän saisi heidät helposti murtumaan omilla sanoillaan.
Carmen alkoi luettelemaan kuuntelemiaan musiikkityylejä, ja Nevada nyökkäili. Ei häntä oikeasti asia kiinnostanut. Jos he olisivat puhuneet vaatetyyleistä, olisi asia ollut eri, mutta koska Nevadalla oli edes jonkinlaista tervettä kunnioitusta muita kohtaan, hän esitti. Hän esitti, että asia oli kiinnostanut häntä. Itsehän hän oli siitä kysynyt, ja ainakin hän sai Carmenin iloiseksi. Mikään ei ollut parempaa kuin innoissaan puhuva nainen.
"Danse Macabre on aika hyvä", hän vastasi lopulta. "Waltz of the Flowers on kuitenkin enemmän minun tyyppiäni. Kaikki klassinen musiikki on tietenkin loistavaa. Voisin kokeilla jazzia joskus, musiikkityylin nimi ainakin kuulostaa houkuttelevalta. En yleensä siirry kuuntelemaan musiikkia, jotka eivät kuulu omiin lempigenreihini."
Voi sitä parkaa, joka olisi luullut, että Nevada lateli kehuja. Hän kyllä tarkoitti jokaista sanaansa, mutta ei hän niitä ystävällisiksi ollut tarkoittanut.
Kun Carmen siirtyi kehumaan Nevadan vaatetyyliä, Nevada hymyili nyt oikeasti. Mikä sen parempaa kuin toisen kehu?
"Kiitos. Olet oikeassa", Nevada vastasi. "Et itse ainakaan ole heittänyt mitään rättejä päällesi. Jos haluat muotivinkkejä, voit aina kääntyä minun puoleeni. Voin myös tehdä sinulle itse jotain. Yritän aina kannustaa muita oppilaita pukeutumaan paremmin, mutta joitakin muoti ei vain kiinnosta."
Nyt Nevada alkoi olemaan jo mukava. Aina, kun puhutaan muodista, hän lämpenee rutkasti ja alkaa jopa hymyilemään aidosti.
Mustatukka lähti seuraamaan Carmenia mitään sanomatta. Hän oli salaa ylpeä itsestään - yleensä ollessaan ärtynyt hän vain tiuski ja mulkoili, mutta nyt hän oli onnistunut pitämään kielensä kurissa. Ei hänen edes tehnyt mieli olla tyly. Asiaa auttoi varmaankin se, että Carmen vaikutti kiinnostavalta persoonalta. Tästä voisi kehiintyä uusi kaunis ystävyys.
Päästessään vähän matkan päässä olevan nurkan taakse, Carmen nojautui seinään ja tarjosi Nevadalle askistaan tupakan. Tottuneesti muotityttö otti sen vastaan ja kun Carmen heitti sytkäriä, hän meinasi tiputtaa sen maahan. Nevadan refleksit eivät olleet mitään parhaimpia, ja hän kirosikin hiljaa mielessään - ei itseään, vaan Carmenia. Ei Carmen tietenkään voinut tietää, että Nevada ei ollut hyvä missään liikunnan muodossa - ei edes koppien ottamisessa. Se olikin varmaan syy sille, miksi Nevada antoi hänelle nopeasti anteeksi ja sytytti savukkeensa mitään sanomatta.
Nevada laittoi savukkeen huuliensa väliin ja otti henkoset, tosin ehkä vähän lyhyemmät kuin Carmen.
"Eiköhän kaikilla ole huonoja tapoja", Nevada vastasi Carmenille. "Joten en minä voi ketään tuomita. Itsehän otin savukkeen vastaan."
Nevada otti tottuneesti rennon asennon ja katsoi Carmenia suoraan silmiin. Carmenille sauhut olivat ilmeisesti tutumpia kuin Nevadalle, mutta menneisyytensä takia muotityttö tiesi sentään, miten röökiä pidetään oikein ja miten saadaan parhaimmat henkoset.
Carmen ehdotti kutsuvalla äänellä, että Nevada kertoisi hänelle synkän salaisuutensa. Nevadaa se ei tienkään haitannut - hän itseasiassa päästi ilmoille kuivan mutta todellisen naurahduksen. Hän arvosti sitä, ettei Carmen automaattisesti pitänyt häntä minään hienostoleidinä.
"Synkkä salaisuuteni? Aika mielenkiintoinen tapa aloittaa keskustelu", Nevada sanoi hivenen pilkkaavasti, mutta hymyili silti aidosti. "Mutta olkoon. Savukkeet lähes tuntemattoman kanssa koulun nurkassa ei ole nykyään mitään arkipäivää minulle, mutta joskus aikoinaan oli. Se saattaa kuulostaa pliisulta, mutta olin sen verran nuori, että se kyllä lasketaan synkäksi salaisuudeksi. Koevastausten myynti, kiusaamiset... Oli myös vähällä, etten olisi mennyt sisareni kanssa harjoittamaan kleptomaanisia taitoja."

Nimi: Cassie

12.03.2018 01:12
Alaska Hopper ~ Matkalla kohti kaupunkia

Alaskan piti aluksi estää Londonia kurkottamasta ja ottamasta unisiepparia takapenkiltä, mutta molemmat kädet ratissa ja peruuttamistehtävä veivät hänen kaiken toimintakykynsä, joten Alaska alistui katselemaan takapeilistä vuoroin Londonin kättä, joka sai viimein otteen koristeesta ja vuoroin tietä. Hän nielaisi hieman Londonin alkaessa tutkimaan esinettä.
"Joo, mä en saanut revittyä niitä pois", Alaskan kurtistuneet kulmat lempenivät hieman, kun London mainitsi hänen penkinpäällystimistään. Kai he voisivat nauraa yhdessä autolle sen sijaan että Alaskan tarvitsisi puolustella romuaan, vihasihan hän sitä luultavasti paljon enemmän kuin London, vaikka siellä olikin tunnelmaa. Kenties Londonista olisi jopa apua päällysteiden vaihtamisessa, jos Alaska joskus kehtaisi sitä pyytää.
"Mä sitä paitsi rakastan koristeita. Ajattelin ripustaa tohon yhden niistä ruusuista, jotka annoit mulle ystävänpäivätansseissa kunhan kimppu on kuivunut tarpeeks," balettitanssija hymyili hieman ja muisteli ruusukimppua, jonka oli sitonut roikkumaan verhotangosta heidän huoneessaan. Varmasti se oli jo tarpeeksi kuiva, mutta Alaska ei olisi halunnut ottaa sitä pois tangolta, olihan se nyt ihan nätti sisustuselementti.
"Kuulostaa hyvältä. Mä haluan nähdä, kun heittelet tortillatäytteitä syliis jossain hienossa meksikolaisravintolassa", Alaska naurahti katse tiessä. Hän ei ollut tarkoittanut sitä mitään ilkeää, mutta oli vain tosiasia, että tortilla oli aika sotkevaa ruokaa. Toki ruokalistalta jotain muutakin löytyisi, mutta niistä Alaska ei olisi saanut väännettyä yhtä typerää vitsiä.
Alaska luuli ruokasuunnitelmien olleen jo siinä, mutta sitten London väittikin haluavansa maksaa laskun. Alaska kohotti toista kulmaansa haastavasti.
"Miten niin sen pitäisi olla toisinpäin?" Alaska kysyi innokas hymy huulillaan, sellaisella äänensävyllä, että London tietäisi varoa. Ehkä hänen hallitsematon hymynsä jo paljasti, ettei hän ollut oikeasti valmiina suuttumaan jalkapalloilijalle. Mitä tahansa London sanoisikaan, Alaska luultavasti vain nauraisi ja myöntäisi asian näin olevan. Ei ollut mikään salaisuus, että heistä kahdesta London oli miehisempi. Kenties platinablondi koki velvollisuudekseen maksaa laskun, kun kerran oli mies, mutta eipä tässä suhteessa muutenkaan menty oikein kaavojen mukaan. Alaska piti siitä.
Ruskeahiuksinen tökkäsi hyväntuulisena radionappulaa ajatellen, että taustamusiikki sopisi muutenkin niin hyväntuuliseen matkaan oikein somasti. Radion sijaan hänen CD-soittimensa alkoi kuitenkin pyörittää Jefferson Airplanen levyä, jonka hän oli sinne jättänyt. Hän tunnisti kappaleeksi saman tien True Loven, mutta biisi ei ollut vielä kertosäkeessä, joten Londonille tuskin säkeistön sanat merkitsisivät yhtään mitään. Balettitanssija tökkäsi nopeasti sammutusnappia ja samaan aikaan vilkuili hätäisesti sivusilmällään Londonia.
"Heh, taisi jäädä päälle kun viimeksi ajoin", hän mutisi ja vaihtoi musiikiksi jonkun radioaseman tusinapoppia. Volyymin hän käänsi niin pienelle, että he saattoivat silti hyvin jutella. Tietenkään hän ei kertonut Londonille, että oli viimeksi ajanut autoaan ennen kuin he puhuivat uudenvuodenjuhlissa. Alaska oli kai halunnut muistella menneitä ja oli ajellut pitkin kaupungin teitä varsin melankolisin ajatuksin, soittaen mitäpä muuta kuin rakkauslauluja. Kenestäköhän se mahtoi johtua? Ainakin senaikainen Alaska olisi ollut Nykyalaskalle kovin kateellinen.
Alaska silmäsi unisiepparia, kun oli selvinnyt radiotaistelusta ja kohautti olkapäitään: "Voit laittaa sen takaisin paikalleen, jos haluat." Näin balettitanssija myönsi ehkä itselleen ja Londonille sen, ettei häntä häirinnyt, vaikka poikaystävä olikin nähnyt hänen autonsa sisällön. Ajatus oli outo, mutta myös rauhoittava, sillä London ei ollut nauranut ainakaan vielä.

Nimi: Crona

12.03.2018 00:24
London Davis - Allos -> tien päällä

London kohautti hieman kulmaansa Alaskan kommentille pelaamisesta. Pelejä oli tässä maailmassa vaikka kuinka monta, joten jäi täysin arvailun varaan mitä tummatukka pelaamisillaan meinasi. Toinen kuitenkin onnistui herättämään Londonin mielenkiinnon. Tästä tulisi kiehtovaa - ainakin toivon mukaan.
London virnisti härnäävästi, kun Alaska päästi turhautuneen puhahduksen heidän erkaantuessa lyhyen makeasta suudelmasta. Kääntyessääb hakemaan takkiaan London vinkkasi aivan härnätäkseen toista leikkimielisesti. Astellessaan takaisin toisen luokse, London otti kiinni toisen kämmenestä. Platinablondi ei kaihtanut julkisuutta, ja halusi suunnilleen koko maailman tietävän kuinka onnellisessa suhteessa hän sillä hetkellä olikaan. Alaskan katse tuntui palavan rakkaudesta hänen katsellessaan poikaystäväänsä. London virnisti omahyväisesti ollessaan toisen ihailun kohteena. Hetki kuitenkin lämmitti jalkapalloilijan niin kovin hempeää sydäntä entisestään, ja London tunsi olonsa itsestään ja suhteestaan entistä itsevarmemmaksi.
Alaska johdatti blondin parkkipaikoille kohti tummansinistä kuplavolkkaria. London teki kaikkensa hillitäkseen silmiinsä väkisin ilmestyvää huvittunutta kiiltoa. Tyypillisesti London olisi inttänyt vastaan ja vaatinut itse ajavansa, mutta tällä kertaa nuori halusi antaa Alaskalle ohjat täysin. Sitä paitsi, hän ei edes tainnut ottaa Range Roverinsa avaimia mukaan, joten päättäessään olla inttämättä hän säästyi myös mahdollisesti nololta tilanteelta. Ennen kuin kaksikko oli ennättänyt volkkarin luokse, vilkuili London ei niin kaukana seisovaa, hyvin uutta autoaan. Blondi piti kulkuvälinettään uutena vauvanaan, joten hänen oli skannattava auto katseellaan mahdollisen ilkivallan sun muun varalta. Auton siisti musta mattapinta vaikutti olevan puhdas läpikotaisin. London helpottui, ja saattoi kiinnittää huomionsa jälleen Alaskaan ja toisen rotiskoon. Alaska vaikutti varsin kireältä avatessaan poikaystävälleen autonsa oven, ja London takuulla otti tämän merkille. Sisälle kömmetessään nuori huomasi heti kukkakoristellun katon ja leopardi-istuimet. Kaiken lisäksi autossa tuoksui mansikkaiselta, ja katosta roikkui muutama hassu ornamentti. London suurinpiirtein näytti naurua pidättävältä pikkupojalta. Huvittuneisuus kuitenkin karkottui, kun Alaska istuutui autoon ovet paukkuen. Blondi kurtisti kulmiaan, ja katsoi kuinka toinen repi unisiepparin pois näkyviltä. Oliko toinen häpeissään? London ei todellakaan halunnut poikaystävänsä tuntevan häpeää ollessaan oma itsensä, joten hän päätti kurottaa takapenkille napatakseen sinne juuri lentäneen koristeen. Hän pyöritteli sitä sormissaan, pohtien sen tarkoitusta.
”En ottanut sua näin koristeellisesta persoonasta. Eniten tykkään näistä penkeistä, aika villit”, London sanoi puolikkaasti vitsaillen. Hän ei halunnut kuulostaa mitenkään painostavalta saati ivailevalta. Hänen oli tarkoitus vain pehmittää selkeästi kireää Alaskaa, ja saada toinen tuntemaan olonsa rentoutuneeksi LoNdonin edessä - oli se sitten räväkästi koristellussa rämäautossa. Yhden asian London kuitenkin tiesi, ettei hänen kuuluisi nyt ainakaan mainita mitään omasta autostaan. Poikaystävä varmaan muuntautuisi hetkessä joksikin kateelliseksi monsteriksi.
Alaska vaikutti piristyneen, mikä oli Londoninkin kannalta mahtava juttu. Hän ei ollut mikään paras lepyttelijä tai epämukavien tilanteiden ratkoja, joten oli upeaa että tummatukka oli itse suunnilleen setvinyt ärtymyksensä.
”Ajattelin jotain meksikolaista? Tai siis mulle käy mikä vaan, mutta meksikolainen ei ehkä ole niin epäterveellistä kuin jokin hampurilaislafka”, London pohti mietteliäästi, ja muisti vielä lisätä huomauttaen: ”Ja mäen anna sun tarjota mulle yhtään mitään, sen pitäisi olla juuri toisinpäin.”
Tietenkin jos Alaska nyt kivenvarmasti tunkisi ruuat Londonin suuhun ja rahat kassalle, hyväksyisi jalkapalloilija tarjouksen. London ei kuitenkaan antaisi periksi ilman taistoa, sillä olihan siinä nyt myös jonkinlainen miehisyyskin mukana pelissä.

Nimi: Cassie

11.03.2018 23:37
Alaska Hopper ~ Allos --> Kohti kaupunkia

Alaskan halatessa Londonia hän tunsi, miten platinablondi kietoi oman kätensä hänen ympärilleen ja Alaska ei voinut välttyä siltä, että hänen flirttaileva virnistyksensä särkyi hetkeksi aidon ihastumisen tieltä. Tämä sujui paremmin kuin hän oli edes toivonut. Hän etsi Londonin silmistä jonkinlaista kyllästymistä, mutta koska ei sitä sieltä löytänyt, uskalsi jatkaa samaan malliin.
"Voi, me kyllä mennään pelaamaan", Alaska vihjasi salaperäisesti. Pelihalli ja tylsä jalkapallo olivat aivan eri asia, mutta sitä Londonin ei tarvinnut juuri nyt tietää. Tärkeintä oli, että hän saisi toisen mielenkiinnon pysymään hereillä koko matkan ajan. Hänellä kävi huolestunut ajatus mielessä, kun London huomautti siitä, että olisi halunnut mennä pelaamaan. Vaikka blondi oli sanonut sen leikillään, oli mukana varmasti jotain katkeruutta suunnitelmien vaihtumisesta. Ainakin Alaskan kohdalla olisi ollut.
Ennen kuin he ehtivät liikkua minnekään, London oli suudellut Alaskan huulia ja Alaska hieman nolasi itsensä, kun nojasikin vähän eteenpäin ja päästi turhautuneen puuskahduksen, kun ei saanutkaan suudella Londonia pidempään. London kävi hakemassa takkinsa ja Alaska heitti koululaukkunsa huoneen puolelle, muttei jäänyt pidemmäksi aikaa asettelemaan sitä paikalleen, vaikka huomasikin, että huoneessa olikin kumman puhdasta. Ehkä hän kysyisi asiasta myöhemmin.
Alaska oli valmiina lähtemään, mutta London ehti ottaa häntä kädestä. Vaikka ele oli pieni ja lähes mitätön siinä suhteessa, että London pystyisi seuraamaan häntä hyvin ilmankin kädestä kiinni pitämistä, Alaska otti sen luottamuksen osoituksena ja nosti katseensa toisen jäänsinisiin jäädäkseen hetkeksi ihailemaan toisen kasvoja. Hän kuitenkin pian sai itsensä takaisin maan pinnalle ja lähti viemään poikaystäväänsä kohti koulun parkkipaikkoja.
Alaskan auto oli Volkswagen 1200s ja oli yksi hänen eniten vihaamiaan asioita. Auto oli peritty vanhemmilta hänen toisena vuonnaan Apollonissa ja ensitöikseen Alaska oli maalannut rumien hippikoukeroiden päältä tummansinisellä maalilla. Vaikkei hän ollutkaan mikään duunari, homma oli sujunut suhteellisen hyvin ja hän saattoi joinain päivinä jopa oikeasti ajaa autoaan häpeämättä itseään maanrakoon.
Nyt oli kuitenkin eri tilanne. Hän ei todellakaan ollut muistanut, että London näkisi hänen autonsa sisältä ja yhtäkkiä ajatus jännitti. London tiesi Alaskan menneisyydestä ja perheestä, mutta jalkapalloilija ei ollut tainnut koskaan olla hänen autonsa kyydissä. Alaskan johdattaessa Londonia läpi parkkipaikan hänen leveä hymynsä pikku hiljaa vakavoitui suoraksi viivaksi ja kun hän oli viimein ruman kuplavolkkarinsa luona, hän empi, ennen kuin avasi pelkääjän paikan oven. Ruskeahiuksinen kääntyi poikaystäväänsä kohti ja hänen kasvoiltaan saattoi helposti havaita lievän kauhun, mutta hän pian peitti sen ja avasi narahtavan oven Londonille.
"Olkaa hyvät", hän hymyili väkinäisesti ja käveli nopeasti kuskin paikalle. Auto oli ollut vaikeampi rempata sisältä ja Alaska oli joutunut jättämään paikalleen leopardipenkinpäälliset sekä maalatut kukkaset katossa. Hän oli ripustanut taustapeilistä heilumaan mansikanhajuisen hajukuusen, pienen posliinisen ballerinan ja unisiepparin vanhempiensa pyynnöstä. Istuessaan autoonsa hän huokaisi raskaasti ja vetäisi oven kiinni liian lujaa että hän olisi voinut sanoa 'kaiken olevan kunnossa'. Hän mulkaisi hieman ripustamiaan koristeita ja repäisi unisiepparinsa pois heittäen sen takapenkille, joista toisella oli pari teatterilehteä ja muutama CD-levy. Joskus Alaska pakeni kuplaansa lukemaan lehtiä, mutta nyt hänestä tuntui kuin pikkupojalta, jonka salainen puumaja oltaisiin kaadettu maahan.
Alaska käynnisti autonsa mykkänä ja peruutti pois parkkipaikalta. Sentään hänen ajotaidoissaan ei ollut mitään moittimista. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sai jälleen muistutettua itselleen, että hänellä oli kyydissään joku hyvin tärkeä henkilö.
"Onko ajatuksia, minne menisimme illalla syömään?" hän kysyi nyt jo oikeasti iloisesti. "Mä tarjoan, totta kai." Tulevaisuuden ja illan ajatteleminen piristivät häntä kummasti, kun hän sai ajatuksensa pois typerästä, kitisevästä autostaan.

Nimi: Data

11.03.2018 22:37
Juniper Chambers - Kuvisluokka

Juniper käväisi auttamassa muutamaa oppilasta. Hän antoi heille ideoita onnellisesti hymyillen; hän todellakin rakasti työtään.
Kun nainen kuuli Lucianin äänen, hän kääntyi katsomaan nuorukaista mietteliäänä ja käveli sitten hänen luokseen.
"Kukaan ei voi pitää kaikista asioista", Juniper sanoi. "Se onkin tämän työn ideana."
Hän otti istuutui pöydälle ja nyökkäsi Lucianin ystäville tervehdykseksi.
"Voin antaa sulle muutamia ideoita. Vihaatko rasismia, homofobisuutta? Pissiksiä? Kiusaajia? Jotakuta ärsyttävää sukulaistasi? Jotakuta laulajaa, rikollista? Jotain musiikkityyliä?"
Juniper itse vihasi lyhytkatseisia ihmisiä, mutta ei sanonut sitä ääneen. Opettajana hänen täytyi kannustaa muita, ei jakaa omia murheitaan. Sitä paitsi Lucian ei ollut kysynyt hänen omia ajatuksiaan.
Hän antoi Lucianille hetken miettimisaikaa, ennen kuin jatkoi listan luettelemista: "Vai vihaatko huonoa säätä motocrossaamiselle? Kevättä, kesää, syksyä, talvea? Aikaisia aamuja?"
Puhuessaan Juniper virnuili leppoisasti ja katsoi Lucianin ystävien piirrustuksia. Ne olivat hienoja, mutta eivät kovinkaan omaperäisiä.
Juniper oli tottunut oppilaisiin, jotka vain riehuivat ja pelleilivät tunneilla. Hän ei arvostanut yhtään laiskottelua, mutta kerta kun nuorukaiset edes yrittivät, hän antoi asian olla.
Juniper vain naureskeli nuorten mukana ja sanoi: "Teillä on hyvä maku alkoholin suhteen."

Nimi: Crona

11.03.2018 22:32
London Davis - Allos

London oli juuri saanut valkoiset juoksukenkänsä puettua, kun viereinen ovi aukeni reippaasti. Tämä sai pojan hätkähtämään. Blondi räpytteli yllättyneitä silmiään. Hänen säikähtäneen oloinen kasvonsa suli nopeasti rakkaudentäytteiseen ihailuun, pojan havaitessa oven avanneen henkilön olevan Alaska. Tuntui siltä, kuin aikaisemman motivoituneen olon päälle pyyhälsi täydellisen rakkauden aalto. Jos äsken olo oli hyvä, täytyi tämän olla lähemmäs euforiaa. Aina aikaisemmin London piti rakkautta lähinnä myyttinä ja liioiteltuna, mutta näin rakastuneena hän ei voinut kuin sättiä mennyttä itseään.
Alaska kysyi suoraan kysymyksen Londonilta, johon toinen vastasi hyväntuulisesti hymähtäen: "Ajattelin mennä pelaamaan jalkapalloa. Muuten kutsuisin sut mukaan, mutta en usko että sulla olisi siellä mitään tekemistä."
London oli ottavinaan jo askelia Alaskan ohitse lähteäkseen treenaamaan. Hän ei noteerannut mitään taka-ajatuksia poikaystävänsä sanoissa, joten toisen seuraava ele tuli yllätyksenä. London tunsi toisen kietovan kätensä vyötärönsä ympärille, painautuen vasten Londonia. Reaktionomaisesti blondi kietoi omat kätensä toisen ympärille ja katsoi yllättyneenä, mutta silti täysin rakastuneena toista silmiin. Harvemmin Alaska nyt toin terhakkaasti lähenteli Londonia, yleensä titteli kuuluikin juuri itse mestarille.
Londonin silmissä kuulsi hämmentynyt kiilto, joka vain voimistui Alaskan kysymyksestä. Hetken poika ajatteli että voihan himputti, sinne jäi hyvä salitreeni, mutta innostuneet ajatukset Alaskan kanssa vietetystä ajasta jossain muualla kuin Alloksen pölyisten seinien sisällä vain innostutti häntä entisestään. Alaska oikein puraisi huultaan ja katseli poikaystäväänsä siihen malliin, ettei London olisi voinut missään tapauksessa kieltäytyä tarjouksesta. Toinen kyllä tiesi, miten houkutella London kaiken maailman hulluuksiin.
"Okei, mennään vaan. Toivottavasti en sitten joudu katumaan tätä valintaa ja miettimään että oisinpa mennyt pelaamaan", London sanoi leikitellen. Sanoissa oli ehkä jonkinlainen totuus taustalla, mutta se oli pieni tekijä tässä yhtälössä. Siinä Alaskaa katsellessa London ei voinut muuta, kuin muiskauttaa kevyen pusun toisen huulille, mikäli tummatukka olisi pysynyt syleilyssä. Erkaantuessaan London virnistäisi Alaskalle, ja kiemurtelisi pois otteesta. Hän nappasi viereisestä naulakosta bomber-takkinsa, ja heitti sen nopeasti t-paitansa päälle. London oli nyt pukeissa ja täysin valmis, joten mikäli Alaska ei hidastelisi, tarttuisi London kiinni toisen kädestä ja antaisi hänen johdattaa kaksikon seikkailulle.

©2018 School in California - suntuubi.com