Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.

Kesätapahtuman 2018 roolipeliin! -->


Sää ja tilanne

Sää: Ulkoilma liikkuu 15°C-20°C välissä, pienoinen lämmin tuulenvire käy. Taivaalla lipuu muutama harmiton pilvenhattara.

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Cualacino

13.04.2018 15:37
Vanessa Bailey - koulun piha

Kun Vanessa tunsi kosketuksen olkapäällään, hän ei edes hätkähtänyt tilanteen yllättävyydestä huolimatta. Tyttö vain vilkaisi paikalle ajautunutta sielua, suoden tälle pikaisen mutta silti valoisan hymyn ennen kuin palasi vetelemään viivoja paperille samalla kun tuo tivasi Vanessan piirtämän otuksen lajia. Tätä kysymystään tuumatessa Nessie kurtisti kulmiaan hieman.
“En oikeastaan tiedä,” hän mutisi, nostaen sitten katseensa takaisin blondiin. Huolimatta toisen kovasta olemuksesta, Vanessa hymyili toiselle utuisen itsevarmasti, jatkaen sitten kuuluvammalla äänellä. “En ole vielä päättänyt.” Vanessa palasi vielä uudelleen piiroksensa pariin.
“Haluatko nimetä sen?” Vanessa kysyi toiselta muutaman sekunnin päästä. Kysymys saattoi tuntua hieman oudolta, sillä eihän punatukka tuntenut paikalle pölähtänyttä ihmistä lainkaan, saati sitten edes tiennyt tuon nimeä. Lajinnimeämisapua kysyttin usein ystäviltä, ei ventovierailta. Vanessalla tosin ei ollut ystäviä, saatika paljoakaan kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joten ei ollut mikään ihme, että tyttö saattoi päästää suustaan jotain enemmän tai vähemmän outoa. Se oli vain hänen tyylinsä.

Nimi: Riku

13.04.2018 15:16
Viveca Cooper - koulun piha

Viveca huomasi kauniin, punahiuksisen tytön lähellään, joka piirsi vihkoonsa jotain. Vivecan päänsärky väistyi äkkiä uteliaisuuden tielle. Ulkoilma oli saanut kaiken ärtyisyyden tytöstä pois, eikä hänen tehnyt mieli hakata ketään. Se oli melko harvinaista. Viveca otti muutaman askeleen lähemmäs tyttöä niin, että hän pystyisi koskettamaan tuon olkapäätä juuri ja juuri kohoittaessaan kätensä. Hän katsoi piirrustusta tytön olan yli. Se oli hieman outo, mutta samalla kaunis. Viveca nosti toista kulmaansa ihmetellen.
"Mikä se on?" hän kysyi punahiuksiselta kuulostaen ehkä hieman vihaiselta. Se oli vain Vivecan normaali ääni.

Nimi: Unisieppari

13.04.2018 15:07
Zayn Engelhart ~ Koulun piha

Zayn kuljeskeli päämäärättömänä Apollonin pihalla. Alunperin nuorukaisella olisi pitänyt olla piakkoin alkava lapsenvahtikeikka, mutta koska kaksoset olivat yllättäen saaneet mahataudin, oli näiden äiti ilmoittanut keikan olevan peruttu. Ei sillä, mieluummin mies vältteli mahatautia kuin olisi mennyt siivoamaan oksennuksia, mutta nyt hänellä vain oli erittäin tylsää. Ehkäpä miehen pitäisi mennä lenkille tai vain takaisin huoneeseensa harjoittamaan soittotaitojaan. Tosin, oli Zayn jo aika paljon kuluneen viikon aikana kitaransa kanssa aikaa viettänyt, joten ehkä olisi ihan hyvä tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Juoksulenkki ei kuitenkaan kuulostanut pahalta, mutta blondilla sattui olemaan farkut jalassa, joiden kanssa ei välttämättä olisi ihan paras idea lähteä liikkumaan. Oi voi. Ehkä hänen pitäisi vain olla jossain, ja vaikka tutustua uusiin ihmisiin, kun ei nyt muutakaan tekemistä sille hetkelle ollut. Vaikka eipä Zaynilla mitenkään erityisen paljon aikaa enää olisi kouluvuotensa kanssa: vielä muutama kuukausi, niin mies valmistuisi ja lähtisi todennäköisesti erittäin pian sen jälkeen vaeltelemaan. Jokin uudessa- tai no, uudessa kuin uudessa, olihan hän täällä jo ainakin pari kuukautta ollut-, koulussa kuitenkin veti puoleensa. Tiedä sitten mikä tämä kyseinen asia oli, sillä blondilla itsellään ei ollut asiasta mitään ymmärrystä. Hän pudisteli itsekseen päätään, ja päätti hetkeksi lopettaa koulun ajattelemisen, hänhän jo käytännössä asui siellä, niin ei sen ajattelunkaan tarvitsisi tunkea juuri nyt ajatuksiinsa. Nyt Zayn vilkuili ympärilleen, todeten koulun pihalla olevan ehkä kourallisen tai toisenkin verran ihmisiä, jotka joko olivat yksin, tai vaihtoehtoisesti porukan kanssa, ja näistä mies päätti kääntyä yksinolevien puoleen. Ei sitä tietäisi, jos joku heistä olisi oikeasti yksinäinen, ja silloin Zayn tietysti yrittäisi pyrkiä kaveriksi. Ei kenenkään pitäisi olla yksin, varsinkaan sen takia, ettei vain uskalla tai muuten vain satu kohtaamaan muita kunnolla. Ja niin hän lähti kävelemään lähemmäs kiviportaita, joilla näytti olevan punahiuksinen tyttö keskittyneenä lehtiöönsä. Zayn kyllä tiedosti, että yleensä johonkin keskittyneet ihmiset harvemmin välttämättä haluaisivat seuraa, mutta alitajuntaisesti mies oli antanut uteliaisuutensa voittaa ja halusi nähdä, mihin punapää oli niin keskittynyt.

Nimi: Cualacino

13.04.2018 14:38
Vanessa Bailey - koulun piha

Punatukkainen nuori neito asteli lämpenevässä kevätilmassa koulun ulkopuolella. Hänellä ei oikeastaan ollut määränpäätä, sillä hän oli suunnannut ulos vain kauniin ilman tähden. Harvemmin hän otti aikaa pelkästään kävelemiseen. Tämä fakta harmitti Vanessaa, sillä kun hän kerran oli onnistunut raahautumaan ulos, hän tajusi kuinka paljon sitä oli oikeastaan kaivannut. Taivaalla kirskuvat linnut saivat Vanessan jollakin tapaa melankoliselle tuulelle. Haaveilija tyttö kun oli, taivaankannella kiitävät olennot saivat myös hänen ajatuksensa lentämään. Yhtäkkisen päähänpiston seurauksena Nessie kaivoi olallaan riippuvaa koululaukkua, jonka tyttö oli tyhjentänyt koulukirjoista aikaisemmin. Niiden sijaan laukku piti sisällään piirrustusvihkoa ja kyniä. Kun punatukka oli saanut nuo kaivettua käsiinsä, hän asettui istumaan läheisille kiviportaille. Vanessa avasi lehtiöstä seuraavan tyhjän sivun ja suuntasi katseensa lintuparveen, joka pyöri koulun ympärillä. Kun hän oli saanut tarpeeksensa haaveilusta, Vanessa asetti kynänsä paperille ja alkoi hahmottelemaan siihen taivaalla lentävää otusta, josta oli määrä tulla jotain liskon ja linnun risteytyksen tapaista. Ei kuitenkaan lohikäärmettä. Lohikäärmeet olivat Nessiestä kuluneita, sillä ne oltiin keksitty jo aikaa sitten. Uutta oli sen sijaan hauska luoda. Vanessa kumartui syvemmin paperinsa ylle, vieno hymy kasvoillaan. Hän pyyhkäisi kasvojensa eteen valahtaneen punaisen suortuvan korvansa taakse ohimennen.

Nimi: Riku

13.04.2018 14:16
Viveca Cooper - Koulun käytävä -> koulun piha

Viveca ei kauaa kestäny poikien seuraa vaan kyllästyi heidän puheisiinsa ja lähti llopulta paikalta. Hän oli jopa saanut pienen päänsäryn, jostain ihme syystä. Ehkä siitä, että tyttö ei ollut syönyt koko päivänä mitään. Viveca ei yhtään osannut päättää mihin menisi, vaan päätti kävellä johonkin ja katsoa mihin päätyisi. Hän käänty muutaman kerran käytävillä, jotta löytäisi itsensä vaan koulun aulasta. Hän mietti hetken. Sisällä oleminen ei ainakaan auttaisi koko ajan lisääntyvään päänsärkyyn, joten ukona oleminen saattaisi olla hyvä idea. Siellä oli silti ihmisiä ja juuri nyt Viveca ei ollut täysin varma haluaisiko hän olla ihmisten kanssa vai yksin. Päänsärky kuitenkin näytti vaan pahenevan, joten hän oli jo muutamalla askeleella koulun ovella ja avasi sen. Nyrpistäen nenäänsä ja suojaten silmiään auringolla Vivaca asteli pihalle.

Nimi: Libz

12.04.2018 14:58
Carrie (ja Rayan) Bellow – Koulun parkkipaikka->aula

//Jatkossa roolin heidät kyllä erikseen, mutta nyt tuntu järkevältä että pelailen molemmat tässä alotusroolissa yhdessä samassa tekstissä :'D



Astuin isän urheiluauton etupenkiltä ulos nostaen samalla kangaskassini olalleni, ja jäin tuijottamaan etäämpänä siintävää suurta koulurakennusta. Koulun pihalta kuului joitain vaimeita kiljahduksia ja huutoja, mutta ei niistä selvää saanut. Isä taisi papattaa Rayanille jostain säännöistä samalla kun otti molempien matkalaukut takakontista yhdessä veljeni kanssa. Annoin katseeni lipua hitaasti puista ja ihmisitä koulurakennuksen ja kaiken mahdollisen väillä, mitä ensimmäisenä näköaistini nyt sattuivatkaan havaitsemaan.
”Hei?” Ray tiuskaisi melko kireään äänensävyyn ja tönäisi minua olkapäähän. Havahduin ja otin muutaman tasapainottavan askeleen tönäisyn voimasta johtuen. Pudistin päätäni pienesti ja käänsin kulmat kurtussa katseeni itse tönäisijään, joka puolestaan katsoi minua omat kulmakarvansa koholla käsi viitaten isään päin. Aivan. ”Hei hei nyt rakas tyttöseni. Muista että voit soittaa ihan milloin vain ja että me voidaan äidin kanssa tulla hakemaan sinut pois täältä jos haluat. Kyllä me joku ei-sisäoppilaitoskin voidaan sinulle keksiä jos niin tahdot. Voidaan etsiä vaikka joku kuvaamataitopohjainen koulu jos haluat, kun siitä piirtämisestä tykkäsit. Eiköhän Ray pärjää täällä omillaankin.” Isän puhuminen ei tahtonut loppua. ”Kirjoittamisesta, isä”, naurahdin hieman kiusaantuneeseen sävyyn ja yritin esittää, ettei minua haitannut vaikka isä ei edelleenkään muistanut edes aihetta, josta olin ollut kiinnostunut oikeastaan jo yli 10 vuotta. Annoin tuon halata minua vastaten halaukseen itse toisen käteni kanssa, ja samalla silmäilin Rayania, joka oli kiinni puhelimessaan, täysin neutraali ilme kasvoillaan. ”Ja enköhän minä täällä pärjää”, jatkoin ja irrottauduin halauksesta hymyillen isälleni, joka mutisi jotain siitä että viime kerralla olin kyllä puhunut että haluan isona maalariksi. Se ei pitänyt paikkaansa, mutta annoin asian kuitenkan taas kerran olla. Isä käveli takaisin kuskinpuolen ovelle ja katsoi minua ylpeästi hymyillen, sitten hän astui auton ja sulki oven, kaasutellen tiehensä.
”Eipä sanonut minulle taas mitään”, Rayan totesi kävellessämme hitaasti kohti suuria pääovia parkkipaikalta. Katsahdin häneen kurtistaen otsaani ja samalla purin koko alahuultani mietteliäästi. ”Sanohan se niitä esimerkiksi että käyttäydy ja säännöistä..” minä yritin tiedostaen että en auttanut mitenkään tilannetta. Toisaalta, ei minut pitänytkään, tiesin ettei asia jaksanut vaivata Rayta mitä todennäköisimmin sen enempää. Rayan virnisti. ”Ja että jos kosken huumeisiin se hakee mut takasin kotikouluun. Ihan kun se sellasesta saisi mitenkään edes kuulla. Ei saanut ensimmäisenä tai toisena vuonnakaan.” Pyöräytin silmiäni veljeni kommentille. Olisin voinut aloittaa noin neljättä tuhannetta kertaa pyytämään, että rakas veljeni hillitsisi itsensä eikä aloittasi nyt ihan heti saman tien sekoiluaan, ei niin ylipäätään, kuin huumeidenkaan kanssa. Mutta en ollut oikein sellaista pikkusiskotyyppiä joka voisi jotenkin vaikuttaa veljeensä. Niinpä tyydyin kohtalooni ja pysyin hiljaa, keskittyen kävelemiseen.
Saavuimme portaille, joiden päässä komeilivat suurehkot pääovet kouluun. ”Mä muuten otin sitten sen eri asuntolarakennuksen kuin sinä”, Ray totesi kiivetessämme portaita ylös. Olin oikeastaan jo arvannut asian vaikka emme siitä aikaisemmin olleetkaan keskustelleet, sillä tiesin että Rayan ei halunnut tuntea että vahtisin häntä, niin kuin äiti ja isä olivat minulta pyytäneet. Samassa rakennuksessa tai ei, en minä olisi oikeastaan halunnutkaan vahtia veljeäni. Tai osannut. Avasin edeltä oven Raylle ja tuo virnisti minulle niiaten perään, jolle minä puolestani pyöräytin jälleen silmiäni ja astuin sitten itse perässä sisälle. Rayan ei jäänyt paljoa ihmettelemään tai katsomaan paikkoja, vaan käveli suoraan infotiskille hakemaan omaa avaintaan sekä lukujärjestystä, ja mitä muuta infon nainen sitten antoikaan. Minä puolestani elämysten etsijänä pysähdyin siihen paikkaan ja katselin hetken ympärilleni. Ei näyttänyt pahalta ollenkaan. Oikeastaan minulle tuli jokseenkin kotoisa tunne, kun katselin ympärilleni, ja se sai pienen hymyn kohoamaan huulilleni. Vaikka olin ollut muutamissa eri kouluissa, en koskaan ollut ollut sisäoppilaitoksessa, ja suoraan sanoen tänne tulo oli jännittänyt minua hieman. Toisin kuin veljeäni, jota tuskin oli kiinnostanut tämä koulu enempää kuin mikään aikaisempikaan. Mutta nyt, pelkän aulan ansioista, jännitykseni oli jostain syystä ainakin hetkellisesti poissa.
Havahduin jälleen veljeni huhuiluun infotiskin luota ja kävelin ripein askelin tuon perään hakemaan omia asioitani.

Nimi: Unisieppari

03.04.2018 18:58
​Kaspian Lee ~ Allos huone 1 (mikä ;) siellä vilkkuu hui)

Kaspian sai loppujen lopuksi raahattua itsensä takaisin huoneeseensa, vaikka varmasti toikin mukanaan ainakin jonkinlaisen nolouden ja jopa häpeän vyöryn kävellessään takaisin huoneeseensa pyyhe yllään. Ensimmäisenä tähän tuntui reagoivan kukas muukaan kuin Cole, joka päästi maukaisun miehen sängyn suunnalta, ilmeisesti makoillessaan levollisesti Selinan sylissä. Tietenkin kissan pitäisi ottaa kaikki ilo irti lempialustastaaan kun tyttö kerran paikalla oli, ja Kaspian hieman epäili, että cornish rex suostuisi vapaaehtoisesti nousemaan siitä hetkeen.
"Mä vaihdan vaatteet päälle täällä", punapää mutisi nolona Selinalle, napaten kaapistaan ensimmäiset puhtaat vaatteensa. Yllättäen ne olleetkaan kotoisin hassujen vaatteiden kokoelmasta, vain musta t-paita ja kollarit. Kaspian yritti etsiä mahdollisimman syrjäistä paikkaa huoneestaan, jossa voisi vaihtaa vaatteensa ilman sen suurempaa häslinkiä, mutta koska Apollon ei joskus halunnut tehdä huoneista mitenkään erikoisia, piti tällaista mahdollisimman suojaisaa paikkaa puntaroida urakalla, ja lopulta mies päätti löytäneensä juuri sopivan nurkan huoneesta, jonne lähti vaatteitaan pikavauhtia vaihtamaan. Kirjaimellisesti pikavauhtia, eikä punapää enää muistanut, milloin olisi viimeksi päätynyt saamaan itsensä niin ripeästi täysiin pukeisiin. Sitten, vihdoin ja viimein, täysipukeinen Kaspian kääntyi nurkasta, ja meni Selinan ja Colen viereen sängylle istumaan.

Nimi: Trithan

03.04.2018 17:49
Selina Miralles -- Kaspianin sänky ;)

Selinalla oli outo olo, eikä nainen edes tiennyt mikä se oli tai missä. Hänelle tuli vain hämmentävä, kummallinen olo kun hän ajatteli Kaspiania. Jokin miehessä vain oli niin.. ihanaa. Äh, ei nyt sentään. Olivathan he vain ystäviä. Selina silitteli kissaa ajatuksissaan, ja katsoi samalla huoneen pimeää seinää. Mutta vaikka hän ja Kaspian olivatkin vain ystäviä, Selina tunsi silti aina kummallista kihelmöintiä vatsassaan, ja oudon kuristuksen kurkussaan. Kaikki se oli niin uutta ja kummallista, ettei Selina tiennyt mitä ajatella siitä. Toki hän oli kuullut tarinoita samanlaisista tunteista ystäviltään, jotka olivat rakastuneita, mutta eihän Selina voinut olla rakastunut. Ei hän välittänyt sellaisista asioista. Selina huokaisi sitten syvään ja käänsi katseensa kattoon. Se ei ollut yhtään sen mielenkiintoisempi, mutta eipä se juuri nyt haitannut. Kaspianilla meni pitkään suihkussa, mitäköhän mies siellä puuhasi? Pelkkä ajatus Kaspianista suihkussa sai Selinan tuntemaan taas outoja väreitä kehossaan, joten nainen yritti työntää ajatuksen pois mielestään. Hän ei pitänyt siitä, se oli pelottavaa. Pitäisiköhän Selinan vain lähteä omaan huoneeseensa nukkumaan? Ehkä.. mutta sitten hänen täytyisi olla yksin, ja se ei kuulostanut hyvältä juuri sillä hetkellä. Ehkä Kaspian antaisi Selinan nukkua täällä, joko lattialla tai sitten toisella sängyllä, vaikka se olikin paljas tällä hetkellä.

Nimi: Trithan

03.04.2018 17:48
Selina Miralles -- Kaspianin sänky ;)


Nimi: Unisieppari

03.04.2018 16:46
​Kaspian Lee ~ Allos

Matka Allokselle oli loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän nopea, vaikka Kaspiania serkun kummallinen olotila olikin jaksanut vaivata siihen saakka, että Erin soitti Lucylle. Ilmeisesti joku heidän kissoistaan oli kipeä, eikä täten punapää enää ihmetellyt toisen hiljaisuutta. Vaikka eräänlainen epämukava olo siitä olikin jäänyt, oli se onneksi jo huuhtoutunut suurimmilta osin ehkä hieman liiankin kuuman veden mukana alas viemäriin. Miksiköhän mies edes seisoskeli vielä suihkun alla, hän olisi ollut jo muutamaa minuuttia aikaisemmin jo tarpeeksi puhtaassa kunnossa. Kaspian pudisteli itsekseen päätään, sulki hanan ja otti pyyhkeensä kuivatakseen itsensä. Ja kirosi huomatessaan jättäneensä vaatteensa johonkin suihkun ulkopuolelle. Ei tätä pisamanaamalle yleensä tapahtunut, mieluiten hän pisti aina pesutilassa vaatteensa ylle, mutta ilmeisesti nyt se oli vain onnistunut unohtumaan. Hmph. Ei asiassa kai mitään muuten olisi, mutta Kaspian ei oikein pitänyt ajatuksesta olla pitkään pyyhkeeseensä kietoutuneena, ja kaiken lisäksi Selina istuisi jossain miehen sängyllä varmaan silittäen Colea. Varsinkaan jälkimmäinen pointti ei kyllä auttanut sitten yhtään, vaan ennemminkin aiheutti punapäässä pienen paniikinomaisen reaktion vain jättäytyä suihkutilaan ja mennä vaikka takaisin suihkuun. Se olisi kuitenkin jo ihan naurettavaa, joten mies sai lopulta liikutettua itsensä huoneeseensa. Ensimmäiseksi Kaspian kuitenkin etsisi jostain vaatetta päällensä mahdollisimman nopeasti.

Nimi: Trithan

03.04.2018 16:01
Selina Miralles -- Allos

Selinan olo oli paljon parempi näin suihkun jälkeen ja kuivissa vaatteissa. Harmaat kollarit ja musta toppi olivat niin lämpimät, ja hän oli viimein saanut hiuksensa selvitettyä ja kasvonsa pestyä. Nyt Selina istui Kaspianin sängyssä kissa sylissään, ja silitteli sitä hiljaisena. Kello oli jo vaikka mitä, onneksi Kaspianilla ei ollut kämppistä juuri nyt. Mies oli nyt juuri suihkussa, mutta eiköhän hän palaisi sieltä kohtapuoliin. Selina istui nyt yksin melko pimeässä huoneessa, kuunnellen hiljaista kissan kehräystä. Cole oli kiivennyt oitis hänen syliinsä, ja nukkui siinä nyt onnellisena. Selina vilkaisi sitten kissaa, purren hiukan huultaan. Se oli niin suloinen ja lämmin. Selina kohotti sitten katseensa kissasta ja katsoi ympärilleen. Kaspianin puoli huoneesta oli niin mukava. Ja se tuoksui hyvältä, ihan Kaspianilta. Selina valui sitten seinää pitkin alas makaamaan sängylle. Cole nousi seisomaan, lopettaen kehräyksen. Se näytti loukkaantuneelta hetken, mutta päätti sitten käpertyä takaisin nukkumaan Selinan rintaa vasten. Selina huokaisi hiljaa ja silitti taas kissaa. Hän ei tiennyt mitä teki Kaspianin huoneessa, mutta jostain syystä hän ei vain halunnut olla yksin. Ei sen jälkeen, mitä juhlissa oli tapahtunut.

Nimi: Unisieppari

01.04.2018 23:29
Lulu Hewitt ~ Olohuone

Lulu oli huomaavinaan Taneshan kasvoilla jonkinlaista hämmennystä, mutta hän päätti olla mainitsematta siitä mitään, sillä kyllähän kämppäkaverilla on varmasti omat syynsä näyttää siltä. Eikä lyhyempi tytöistäkään välttämättä arvostaisi täysin, jos joku toistaiseksi vieras (tai jopa tutumpi) joka tilanteeseen kyselisi jotain, vaikka ei sitä aina niin selkeästi ulospäin näyttäisikään.
"Ovat kyllä, kolmiodraamat voisivat puolestani kokeilla olla täydessä sovussa kolmistaan ja vaikka kokeilla jonkinlaista polyamorista tai avointa suhdetta", tyttö totesi, kun gootti kertoi kolmiodraamojen olevan epäoikeudenmukaisia. Sitten hän naurahti, kun toinen lisäsi levittävänsä draamaa enemmän kuin fuckboy spermaa. Se oli ihan hauska heitto, vaikka pisamanaama itse tuskin tulisi kyseistä vertauskuvaa koskaan käyttämään. Tai no, ehkä joskus, mutta ei ainakaan ihan vielä jos milloinkaan.
Sitten Tanesha sanoi Lulua liian tärkeäksi ilkeyksiin ja uhrautui kuulemma ikävien puolien hoitamisen, ja lyhyt tyttö hihitti hieman, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun gootti totesi väenpaljouden olevan jo liikaa ja varovasti nousevan sohvalta. Niin teki aika nopeasti Lulukin, valmiina seuraamaan goottia kuin lojaali koiranpentu.

Nimi: Cualacino

01.04.2018 21:53
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thaddeus soi tytölle vielä pikaisen ystävällisen hymyn ja pienen pään nyökäytyksen ennen kuin jatkoi matkaansa. Hän oli positiivisin mielin siitä, kuinka helposti asia oli hoitunut. Mia tosiaankin oli ottanut asian todella hyvin vastaan, jolloin tilanne oli keikahtanut aivan päinvastaiseksi, kuin Thaddeuksen mielessä. Hän oli huojentunut selvittyään jälleen yhdestä haastavasta tilanteesta. Sosiaalisesti ehkä aavistuksen kömpelö opettaja ei usein pitänyt oppilaiden kanssa virallisista asioista puhumisesta. Joskus Thatch mietti uravalintaansa, sillä etenkään nuorena Thaddeuksesta ei olisi todellakaan uskonut, että ujosta, omaan rauhaan vetäytyvästä pojasta kasvaisi vielä opettaja. Thaddeus oli kuitenkin yllättänyt jopa itsensä ja hänestä olikin kehkeytynyt suhteellisen luonteva opettaja.

Thaddeuksen visiitti opettajanhuoneeseen oli pikainen, ja mies suuntasi kohti luokkahuonettaan muutaman minuutin jälkeen. Jotain olennaista oli kuitenkin jäänyt tekemättä, mutta Thaddeus ei osannut sanoa mitä. Miesparka oli nimittäin unohtanut kokonaan monisteet, joita hän oli lähtenyt hakemaan, eikä muistanut niitä ennen kuin oli päästänyt oppilaat jo luokkaan...

Nimi: Data

01.04.2018 18:36
Naelah "Nevada" Larson - Koulun nurkka

"Hyvä sitten!" muotityttö huudahti rennosti virnistäen. Eiköhän ollut Carmenin aika tajuta, että Nevada oli kaikkea muuta kuin hiljainen ja viaton seinäruusu. "Ja ei haittaa, vaikka kaikki vaatteet menisivät siinä. Jokainen nainen näyttää aina paremmalta vaatteettomana."
Nevada piti huolta, ettei sanonut mitään liian härskiä. Vaikka hän yleensä sanoikin ääneen mitä ajatteli, kyllä hänellä oli myös tilannetajua. Nevada oli sen verran kiinnostunut Carmenista, että heistä voisi tulla jopa ystäviä. Sen takia hän vielä vain niin sanotusti koetteli jäätä, eikä sanonut mitään, minä karkottaisi orastavan ystävyyssuhteen kokonaan tiehensä.
Nevada ei tajunnut, että Carmen tarkoitti kuninkaalla myös sukunimeään, sillä hän ei tiennyt sitä. Sen takia hän vain kohautti harteitaan.
"No mikäs siinä", hän sanoi, "voimme olla sitten kuningas ja kuningatar."
Hän kuulosti välinpitämättömältä, mutta kyllä hän salaa mielessään vihjailikin jotain. Nevada ei halunnut tästä mitään yhden illan juttua, joten hän tyytyi vain piilottamaan pieniä vihjeitä sanoihinsa.
Tietenkään hän ei tiennyt, mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Nyt hän kuitenkin keskittyi pitämään mielenkiinnon yllä.
Nevada piti naisista ja ehkä turhankin paljon. Ollessaan sinkku hän flirttaili avoimesti kaikkien uusien tuttujensa kanssa, mutta hän ei kuitenkaan koskaan vienyt mitään pidemmälle. Loppujenlopuksi Nevada oli erittäin epävarma suhteissa. Hän oli enemmänkin toiminnallinen kuin sanallinen, eikä hän tiennyt mitä tehdä, kun oli kyse rakkaudesta.
Ystävätkin oli Nevadalle hieman erikoinen käsite, sillä hän oli aina ollut hieman yksinäinen. Sen takia hän yritti olla nyt erittäin varovainen, ettei vain pilaisi kaikkea.
Nevada nyökkäsi hyväksyvästi Carmenin vastaukselle. Hän itse mielummin kertoi oman mielipiteensä ja nauroi sitten toisen typeryydelle, mutta hän arvosti Carmenin ajatusmaailmaa.
"Joo hei, minähän katsos alan itkemään ja huutamaan heti kun seksuaalivähemmistöt ja rasismit otetaan puheenaiheeksi. Loukkaannun pienimmistäkin asioista. Painukaa helvettiin heterot, teitä ei kukaan kaipaa", Nevada sanoi sarkastisesti virnuillen. Carmen ei selvästikään ollut hetero - idioottikin näki sen. Tai sitten Nevadalla oli vain joku kuudes aisti, joka erotti heterot seksuaalivähemmistön jäsenistä.
Nevada ei ollut mikään ihmisasiantuntija. Hän ei osannut arvioida toisia tai saada heitä katselemalla lisätietoja, mutta hän oli hyvä luomaan omia mielipiteitään.
Kun Carmen käänsi katseensa pois ja alkoi leikkimään sytkärillään, Nevada kurtisti hieman kulmiaan saadessaan vaikutelman, ettei Carmen enää jaksanut hänen seuraansa.
Nevada kuitenkin hylkäsi ajatuksen pian. Carmen vaikutti mukavalta ja ennakkoluulottomalta naiselta, joka ei kutsuisi toisia nurkan taakse savuketta polttamaan ja kyllästyisi sitten heti sen jälkeen.
Nevada tiesi, että ylireagoi. Vaikka hän näyttikin tyyneltä, mielensä sisällä hän kävi tunteiden taistelua - ihan kuten yleensäkin. Hän mietti, mitä sanoisi seuraavaksi. Pitäisikö hänen hymyillä? Vai nauraa? Vai yrittää peittää mukavuutensa? Pitäisikö hän olla oma itsensä vai hieman ystävällisempi? Pitäisikö hänen kehua Carmenia?
"Hyvä vain", Nevada vastasi. "En minäkään ole mielenkiintoinen. Sen takia olenkin selviytynyt näinkin pitkälle ilman turhaa häpeää."
Kun Carmen vastasi lauhkealla mutta hyväntahtoisella, iloisella flirtillä, Nevadan kiinnostus vain kasvoi. Nainen, joka ei ollut hetero ja joka uskalsi myös flirttailla uudan tuttavuuden kanssa ilman sen kummempia taka-ajatuksia? Nappiosuma.
Nevada ilahtui Carmenin naurusta enemmän kuin kehtasi itselleen myöntää. Vaikka hän itse ei hymyillytkään enää, hän ei näyttänyt vihaiselta. Hänellä oli rento ja mukava olo, eikä häntä kyllästyttänyt uuden tuttavuuden seura niin paljon kuin yleensä.
Itseasiassa hän ei ollut lainkaan tylsistynyt.
"Negatiivinen kuva olisi parempi kuin ruohoa polttava lesbo", hän nauroi. "Itse en välitä siitä, mitä muut sanovat toisista ihmisistä. Tuomitsen vasta omien kokemuksieni kannalta. Mutta hei, et vaikuta minusta mitenkään ärsyttävältä lehmältä, joten saatan poiketa joskus kylälle ja poltella ruohoa kanssasi isäsi siiven alla."

Nimi: Caca

31.03.2018 17:54
Mia Dorsley - koulun käytävä

Tyttö nyökkäsi, kun Thaddeus kertoi, että hänen olisi mentävä. Niin olisi pian Miankin, sillä seuraava tunti odotti, eikä välitunti voinut jatkua ikuisuuksiin.
"Selvä. Pitäisi tästä itsekin lähteä liikkeelle", Mia sanoi ja hänen äänestään saattoi kuulla huvittuneisuuden sävyn, jos oikein tarkkana oli. Nuoren naisen alku käänsi opettajalle selkänsä ja lähti liikkeelle käytävällä. Hän vielä kääntyi miesopettajaa kohti katsomaan, joko toinen lähti omiin puuhiinsa. Mia tiesi, ettei välituntia enää kauan kestäisi, mutta kyllä hän nyt pienen vilkaisun taakseen ehti tehdä ennen toisen tunnin alkua. Tyttö olisi halunnut jutella enemmänkin opettajan kanssa, sillä hänellä oli yksinäinen olo ilman seuraa. Ja yksinäinen hän olikin, ei hän muuten olisi elätellyt toivoa jatkaa keskustelua opettajan kanssa. Toisella oli kuitenkin kiire omiin hommiinsa, eikä Thaddeusta mitkään oppilaat kiinnostaneet. Kiire opettajalla varmastikin oli jo seuraavaa tuntia valmistelemaan ja Mialla taas kiire seuraavalle tunnille opiskelemaan. Siltikin tyttöä kiinnosti jäädä katsomaan toisen perään, vaikkakin aivan turhaan, ilman minkäänlaista syytä.

Nimi: Cassie

31.03.2018 15:52
Carmen King ~ Koulun nurkka

"Ei minua oikeastaan liikuta materiaalinen omistus, joten vaikka sattuisitkin sytyttämään vaatekaappini tuleen, ei se olisi paha", Carmen hymähti vastaukseksi Nevadan epäilyille. Vaaleaverikkö puhui totta, hän ei ollut koskaan ollut materian perään, enemmänkin muistot ja ihmissuhteet olivat hänelle tärkeimpiä. Tietysti tavara auttoi onnellisuuden tavoittelemisessa, mutta Carmen ei uskonut sen lopulta tuovan sitä.
"Ja minä pidän mielummin tittelistä 'kuningas'. Olenhan se jo käytännössä muutenkin", Carmen vinkkasi silmäänsä rennosti oikaistakseen Nevadaa, viitaten tietysti sukunimeensä. Ei häntä kiinnostanut, millä sukupuolitermillä häntä kutsuttiin, mutta koska Carmen oli enemmän puku- kuin mekkotyyppiä, piti hän kuningas-titteliä sopivampana itselleen.
"En osaa ottaa kantaa vakavampiin aiheisiin, kuten seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, koska en halua ikinä loukata ketään ja sitäkin vähemmän haluan joutua tappelemaan asiasta tai puolustamaan kantaani. Jos ihminen on yksinkertaisesti typerä, ei keskustelusta tule mitään", Carmen hymähti Nevadan puheeseen siitä, miten tummahipiäinen olisi avoin kaikille keskusteluille. Carmen vihasi joutua draaman keskelle varsinkin, jos oli itse aloittanut sen sanoillaan, joten nykyään hän kierteli sellaisia keskusteluja hyvän matkan päästä.
Carmen katsahti Nevadaa hiukan epäuskoinen hymy huulillaan, kun toinen väitti, ettei koskaan kiusaisi puolustuskyvyttömiä raukkoja. Ken sitä tiesi, ei Carmen ainakaan tuntenut toista vielä niin hyvin, että olisi voinut tuomita. Nevadalla oli ainakin vahvat mielipiteet ja jos hän oikeasti vastusti kiusaamista, kiusaajat varmasti kuuntelivat häntä. Vaaleaverikköä sen sijaan ei aina otettu kuuleviin korviinkaan, mutta hän oli tottunut siihen ja piti muutenkin naamansa yleensä kiinni.
Carmen kuunteli Nevadaa mielenkiinnolla muodostaen jälleen lisää mielipidettä toisesta. Nainen oli itsevarma, tyrmäävä ja omisti mielipiteitä. Jotta Carmenin mieltymistä toiseen ei olisi niin helposti nähnyt hänen innokkailta kasvoiltaan, käänsi hän katseensa alas ja leikki hieman sytkärillään. Hän raapaisi sen päälle ja pois pariin kertaan.
"Kiitos", Carmen puuskahti hyväntuulisena Nevadan luvatessa hänelle suojelua draamalta. Blondi ei tiennyt, kuinka hyvin sellainen draaman torjuminen tulisi onnistumaan, mutta kenties hänellä oli Nevada, jonka luokse kipittää sitten, kun mekkala kävi liian suureksi. "Tuskin olen kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoinen, että minusta saisi draamaa väännettyä. Kaikkien kaverinakin olemisessa on hyvät puolensa, vaikka ei sitä tiedä, mitä ihmisten päässä liikkuu."
Carmen halusi kuitenkin uskoa koulunsa oppilaiden hyvyyteen ja pohti, tuntiko henkilöitä, jotka tahallaan levittelivät toisista juoruja. Hän tiesi nimeltä vain koulun lehden kirjoittajan Taneshan, joka taisi tällä hetkellä kantaa juorujen kuningattaren leimaa. Mitäköhän mieltä Nevada oli kakkospaikalle jäämisestä?
"Se olisikin harmillista", Carmen vastasi äänessään hyväntuulista flirttiä, kun Nevada puhui kasvoistaan. Ei hujoppi sillä oikeastaan mitään sen syvällisempää tarkoittanut, kunhan vain tiedosti toisen ohella kasvojen olevan kauniit.
Carmen naureskeli Nevadan puheille maineestaan siinä missä toinenkin. Itsevarmuus oli ihailtavaa ja vaikka Carmenillakin oli hyvä itsetunto, ei hän koskaan osaisi olla yhtä selkeän varma itsestään kuin ilmeisesti Nevada pystyi olemaan.
"Kuulostaa ihailtavalta, vaikkei minulle kyllä tule negatiivista kuvaa sinusta, enemmänkin vain hyvin itsevarma. Kai minäkin jotenkin yksinäisenä sutena nautin, jos joku saa minusta huonon kuvan, mutta sitä ei kovin usein tapahdu. Eniten minua varmaan ajatellaan leppoisana, ruohoa polttavana lesbona, joka aikoo elää elämänsä isänsä siiven alla... eivätkä he ole kovin väärässä", Carmen virnisti Nevadalle ja mietti, mitä aikoisi tehdä, kun valmistuisi koulusta. Ei mitään hajua.

Nimi: Cassie

30.03.2018 19:36
Alaska Hopper ~ Ravintola

Alaska nosti toista kulmaansa epäileväisesti, kun London ilmoitti olleensa Euroopassa liikeasioilla. Se ei kuullostanut ollenkaan jalkapalloilijalta, ehkä Alaska ei ollut kuullut kaikkea mitä vuoden aikana oli tapahtunut, mutta viimeksi, kun he olivat asiasta puhuneet, oli tummatukkaiselle tullut varmasti se kuva, ettei London pitänyt isänsä alasta.
"Isäskö bisneksiä? Luulin, että sua ei kiinnosta ne hommat", hän vastasi kuulostaen pettyneemmältä kuin mitä oli tarkoittanutkaan. Hän itse vihasi kyseistä asiaa yli kaiken ja kai jollain tavalla oli oppinut automaattisesti vihaamaan myös Londonin jääräpäistä isää, josta oli joskus hieman kuullut. Hän ei olisi koskaan ajatellut poikaystävänsä olevan noin kuuliainen vanhemmalleen.
London eteni vessaan ja pienen hetken päästä Alaska seurasi häntä hiippaillen platinablondin selän taakse ja yllättäen toisen kietomalla kätensä toisen lantiolle. Alaskasta tuntui jälleen Londonin veroiselta, itsevarmalta mieheltä, kun hän hellästi puristi poikaystävänsä itseään vasten ja kosketti toisen niskaa. Hän oli täynnä voimaannuttavaa luottamusta ja rakkaudentunnetta ja kohtasi Londonin silmät tummuneella katseellaan peilin kautta.
Kaikki sujui Alaskan mielestä loistavasti, hän sai hymyn vastaukseksi kysymykseensä ja tunsi olevansa hetken voittamaton.
"Niinkö?" hän hykerteli vähintään yhtä siirappisesti kuin poikaystävänsä ja tunsi kuolemattomuutensa särkyvän ja itsensä palaavan ihmiskehonsa himojen armoille, kun London kumartui jälleen eteenpäin, työntäen itseään juuri oikealla tavalla kiinni Alaskaa. Tummatukkainen virnisti kujeilevasti, mutta hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Olihan toinen tehnyt äskeisen ehdottomasti tahallaan, kun oli sillä tavalla tarkistanut, ettei muita ollut lähellä. Totta puhuen siinä kohtaa yleisö viimeistään olisikin karannut paikalta, olihan poikien touhu aika ilmeistä.
Alaska oli juuri liikuttamassa käsiään, kun London yhtäkkiä suoristautui ja kääntyi ympäri. Alaskan kohotti hieman kulmiaan kuin kysyen, mitä toinen aikoi, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, oli London nostanut hänet ilmaan. Nyt Alaskan äskeinen varsin vihjaileva virne oli poissa ja sen sijaan hän tuijotti Londonia sen pari sekuntia tiiviisti, ennen kuin hänet laskettiin istumaan pöydälle.
Yllättynyt, mutta mieluinen hymy tuli pian takaisin Londonin palauttaessa katsekontaktin hänen kanssaan ja lähestyen Alaskaa. Platinablondi leikki huulillaan balettitanssijan kaulalla ja huulilla saaden Alaskan hymähtämään hieman.
"Kaikki taitaa olla kunnossa?" hän kysyi tietäväisesti toistaen aikaisemman kysymyksensä, koska vaikka he kuinka leikkivät toistensa riisumista katseillaan, ei Alaska halunnut silti jättää toisen mieleen minkäänlaisia epäilyksiä. Huoli oli mitättömän pieni Alaskan innokkaasti jyskyttävän sydämen ja ajatuksien taka-alalla, mutta se oli silti olemassa.
London perääntyi ja lähti kävelemään pois vessasta jättäen Alaskan istumaan varsin typerän näköisesti hanapöydälle. Tummatukan kasvoille nousi vajaassa sekunnissa tietämättömyydestä johtuva ärsyyntynyt ilme ja hän loikkasi alas kovalta pöydältä ennen, kuin London oli edes lähtenyt vessasta. Jalkapalloilija kiusoitteli häntä ja Alaska tiedosti ikävän selvästi, että toinen oli päässyt niskan päälle.
"Mä en tilaa jälkiruokaa ollenkaan", Alaska mutisi merkitsevästi juoksuttaen sormensa hiustensa läpi ja lähtien vessasta parikymmentä sekuntia Londonin jälkeen, koska ei halunnut seurata poikaystäväänsä kuin mikäkin karitsa.
Kolmosluokkalainen palasi pöytään, istui ja risti kätensä puoliksi teatraalisesti mököttäen ja puoliksi, koska häntä oikeasti harmitti myöntää, että London oli aivan vastustamaton. Hän mulkaisi Londonia silmät sirrillään ja päätti, että hänen ei tarvitsisi syödä sitä kolmannesta, joka ruoasta oli vielä jäljellä.
Hetken istuttuaan ja huomattuaan, että hiljaisuus oli yllättävän tylsää hän nakkasi niskojaan ylimielisesti ja kysyi Londonilta varsin suolaiseen sävyyn: "No, mitä mieltä olet mun treffi-illasta?" Painottaen sanaa 'mun'.

Nimi: Lukutoukka

29.03.2018 16:26
Lorlie Bell - Allos

Lorlie istui hiljaa sängylläänsä. Häntä ei nukuttanut yhtään. Ward oli nukahtanut aikoja sitten, mutta kilpikonnan omistaja ei nukahtanut. Tämä mietti olemassa olonsa tarkoitusta. Hän ei ollut itsetuhoinen, mutta kumminkin usein surullinen. Nainen ei osannut siinä tilanteessa muuta, kuin olla hiljaa. Lorlie sulki hetkeksi silmänsä. Hän kuuli lehtien liikkumisen. Ne liikkuivat hitaasti, rennosti. Lehdet tuntuivat naisen mielestä runolta. Lorlie avasi silmänsä. Hän oli saanut inspiraation runo läksyynsä. Nainen haki hiljaa paperia ja alkoi kirjoittaa runoa. Klo 12 aikaan hän meni nukkumaan runo valmiina.

Nimi: pixeli

28.03.2018 19:20
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian kuunteli Juniperia ja miettti tämän sanoja. Kolmikko yhtyi myös Juniperin huvittuneisuuteen hymyilemällä. Lucian nyökkäsi opettajan sanoessa että työn pystyisi myös jättämään mustavalkoiseksi, mutta varjostukset olisivat myös ihan hyviä. Juniperin poistuttua kolmikko ryhtyi työstämään työtään.
Vähän myöhemmin Lucian nousi ja asteli Juniperin luokse. Nuorukainen odotti kiltisti jos Juniperilla olisi muita töitä kesken ja alkoi vasta sitten itse puhua.
"Tää työ ois ny valmis" Lucian totesi ja esitteli Juniperille työtään. Siinä oli FMX pyörä ja lumihiutaleita sen ympärillä. Hiutaleet oli väritetty vaaleansinisiksi ja FMX pyörä oli musta harmaa. Pyörässä oli muutamia varjostuksia ja sen alla oli myös väritettynä harmaa varjostus. Lucian kevyesti ja vilkaisi kavereitaan jotka toivat myös työnsä näytille.

Nimi: Crona

28.03.2018 17:14
London Davis - ravintolassa

Alaskan suora paljastus tietysti pisti Londonin sydäntä, mutta hän yritti parhaansa mukaan vain sivuuttaa tunteensa. Tämä koituikin vaikeaksi tehtäväksi, sillä ajatus Alaskasta rakastamassa jotakuta toista tuntui varsinaiselta tuolin lyönniltä vasten kasvoja. Alaskan kasvoja koristeli pahoitteleva hymy, joten blondi taisi jäädä kiinni pienestä kohtauksestaan. Tähän hän vastasi vain väsäten mahdollisimman uskottavan, hellän tekohymyn kasvoilleen.
Tilanne oli kuitenkin tunnelmallisesti poistumassa, vaikkei London oikein onnistunutkaan ahdistuneisuuden häätämisessä. Viimein jalkapalloilijan ajatukset siirtyivät suurin piirtein muualle poikaystävänsä udellessa lisäinfoa kesän seikkailuista. Tämä sai Londonin kurtistamaan kulmiaan kevyesti, mutta samalla naurahtamaan ironisesti. Blondihan oli viettänyt kesänsä Euroopassa suunnilleen pakoillen isäänsä ja muita vastuuta sysääviä asioita. Hän ei muutenkaan välittänyt isästään sen kummemmin, mutta kaiken alkuperäisen draaman Alaskan ja hänen välillään seassa London ei voinut pysyä isänsä rinnalla niinkään pitkää ajanjaksoa kuin kesäloma. Tätä London ei kuitenkaan sinä hetkenä halunnut kertoa, joten hän päätyi vain vastaamaan yksinkertaisesti, mutta etäisesti: "Joo, jotain sellasta. Tiedäthän bisnestä ja näin." Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan olleet turhan kylmät antaakseen vaikutelman siitä, ettei hän juuri valehdellut kumppaninsa naamaan syvällisistä asioista.
London ei jäänyt kuuntelemaan Alaskan mahdollisia vastaväitteitä, vaan jatkoi matkaansa vessan puolelle reippaasti. Toivottavasti toinen ymmärtäisi jäädä odottamaan kiltisti, ei blondi ajatellut jäädä nurkkaan nyyhkyttämään tai mitään, kunhan nyt vain siisti itseään ja kohottaisi itsetuntoaan kehumalla näkyään peilissä tai jotain. Vessa oli onneksi melko hiljainen, oletettaen jopa tyhjäkin. Kun ovi lopulta kävi ei London ottanut sitä huomioon, sillä olihan vessa yleinen tila jossa ei tarvitsisi olla varpaillaan aina joka sekunti kun ovi kävisi. Seuraavasta blondi kuitenkin yllättyi tuntiessaan jonkin kietovan kädet lantionsa ympärille. London ei kuitenkaan edes ajatellut säikähtävänsä, sillä kädet saattoi tunnistaa jo ensikosketukselta. London tunsi Alaskan huulien hamuilevan hänen niskaansa, johon hän reagoi tuntemalla kipinöintiä niskansa ihossa. London ei kuitenkaan kääntynyt ympäri toisen otteessa, vaan katseli toisen kasvoja peilin kautta. Tummatukka kysyi niskaa hamuten kysymyksen Londonilta, joka sai hänen polvensa heikentymään. Hän hymyili iloisesti peilin kautta Alaskalle tuntien perhosia vatsassaan. Ele sai automaattisesti pojan itsevarmuuden kohoamaan, ja nyt viimeistään viimeisinkin huoli jostakin Dandelionista haihtui savuna ilmaan.
"Nyt kun sä olet siinä mikään ei voisi olla paremmin", London vastasi turhankin makeasti virnuillen Alaskalle peilistä. Hetken hän vilkuili ympärilleen varmistaakseen vessan olevan tyhjillään, jonka jälkeen päätti kyyristyä hanan eteen kostuttamaan vielä kerran kasvojaan ja hajanaisia hiussuortuviaan. Tietenkään tähän ei olisi ollut tarvetta, mutta London halusi tahallisesti härnätä poikaystäväänsä kerta hän oli nyt jonnekin niin intiimään paikkaan kuin vessaan kumppaniaan seurannut. London palauttaisi pienen hetken jälkeen ryhtinsä, ja tällä kertaa kääntyisi ympäri Alaskan otteessa. Hänen oli tarkoitus liikkua sen verran nopeasti, jotta toisen käsien ote irtoisi, jotta Londonille olisi helpompaa nostaa toinen lantiolta hanan pöydälle istumaan. Perhoset olivat muuttuneet leimuviksi liekeiksi, joita London yritti tukalasti pitää hallinnassa. Hän pystyi vastustaa kiusausta painaa huuliaan toisen omiin, muttei voinut olla asettamatta vasenta kättään peilin pinnalle Alaskan ohelle ja katsomatta häntä nälkäisin silmin. Londonilla ei kuitenkaan ollut mikään tarkoitus viedä asiaa päätökseensä, ei missään nimessä ainakaan ravintolan vessassa. Joten mikäli Alaska pysyisi nätisti tekemättä mitään, hamuilisi London kiusoitellen vuorollaan toisen kaulaa ja huulia. Hän ei kuitenkaan itse tekisi mitään, ja jos toinen niin sallisi päättäisi hän ottaa askelia vessan ovea kohden poistuen toisen läheisyydestä.
"Eihän me nyt haluta syödä jälkiruokaa ennen pääruokaa, eikö niin?" London sanoi matalalla äänellä Alaskalle, ennen kuin päättäisi poistua kiusoitellen pois vessasta jättäen poikaystävänsä orpona istumaan hanan äärelle.

©2018 School in California - suntuubi.com