Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.


Sää ja tilanne

Sää: Ulkona on noin 10°C lämmintä ja aurinko paistaa. Pieni tuulenvire käy, joka saattaa tuntua ikävältä liian vähiin vaatteisiin pukeutuneille. 

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Cassie

18.01.2018 00:00
Alaska Hopper ~ Allos ~ Seksuaalista sisältöä vaikka henkilö, joka tarvis eniten tän varotuksen pelaa tätä mun kanssani, sori Crona ♥

Alaska punnitsi Londonin sanoja ja puraisi huultaan mietteliäänä. "Ehkä on." Hän myönsi ja hymyili sitten pikaisesti juuri niin kuin London oli ilmeisesti halunnutkin, hampaat näkyvillä. Hän ei silti tuntenut oloaan itsevarmaksi, mutta ei kai hän voinut ihan typerältäkään näyttää, olisi London muuten jo varmaankin jättänyt asiasta puhumisen.
He suutelivat kiihkeästi ja Alaskan täytyi myöntää itselleen, että olisi voinut ottaa mielummin vaikka tuhannen vuoden odotuksen seuraavaan suudelmaan Londonin kanssa, kuin jonkun toisen tässä ja heti. Ajatus kuulosti romanttiselta ja hän oli aivan tosissaan. Hän ei ollut tajunnutkaan, että se vuosi, jonka he olivat viettäneet erillään, oli ollut Alaskalle parisuhdevapaata lähinnä vain sen takia, ettei hän ollut uskonut, että kukaan saisi häntä tuntemaan samoin kuin London.
He olivat fyysisesti toisilleen kuin tulta, kuumaa ja vaarallista. Jos mentiin himoa syvemmälle, löysi Alaska itsestään paljon tunteita, jotka eivät liittyneet seksiin millään tavalla. Hän halusi viettää aikaa Londonin kanssa, hän halusi tuntea toisen paremmin ja oppia pitämään niistäkin luonteenpiirteistä, jotka tällä hetkellä laski jalkapalloilijan vioiksi. Alaska oli kuullut legendaa rakkaudesta, mutta sen tunnistaminen itsessään tuntui samalla voimaannuttavalta ja myös pelottavalta.
London lakkasi suutelemasta Alaskaa ja hetken tummatukkaisen kasvoilla kävi katumuksen varjo. Hän oli pilannut kaiken, London ei enää ikinä puhuisi hänelle ja hänen pitäisi anoa jotakuta vaihtamaan huoneita. Toisen suusta tuli kuitenkin ihan jotain muuta ja Alaska huokaisi helpottuneena. Hän ei ehtinyt yllätykseltään edes vastata, ennen kuin London oli jälleen hänen kimpussaan ja he riisuivat yhdessä blondin kollarit pois.
"Kunhan sä oot", hän vastasi tarkoittaen sanojansa. Hän ei halunnut olla Londonille vain joku hetken hyödyke eikä hän ei halunnut kiukutella seuraavana aamuna toisen kanssa kuin mikäkin tosikko. Tietysti riitoja tulisi olemaan, mutta ehkä heidän ei tarvitsisi nälviä toisiaan jatkuvasti... Alaskasta tuntui, että hän tunsi Londonin paljon huonommin kuin oli luullut.
Alaska suuteli Londonin kaulaa tehden siihen jäljen ja saaden toisen huokaisemaan. Hän hymyili ajatukselle, että juuri hän sai Londonin olon hyväksi, eikä siinä ollut ketään muuta. Outo ajatus, mutta Alaska ei nyt välittänytkään logiikasta tai järjestään. London alkoi näpräämään Alaskan housujen kanssa ja kun he olivat yhteistuumin riisuneet ne pois, oli kummallakin nuorikolla jäljellä vain alushousunsa.
London ei kuitenkaan heti jatkanut riisumistaan, vaan sen sijaan kiusoitteli Alaskaa, joka alkoi käydä jo turhautuneeksi. Hän halusi edetä jo, joten nousi Londonin alta pois riisuen samalla alushousunsa. Hän oli polvillaan sängyllä Londonin edessä ja kumartui uuteen suudelmaan samalla koettaen viedä kätensä Londonin alushousuihin.

Nimi: Crona

17.01.2018 23:17
L0ndon Davis - allos - jesus christ help us all sexual content

"No mä pidän, eikö se ole tarpeeksi hyvä syy sen näyttämiseen?" London jatkoi matalalla äänellä mutinaansa. Lause tuli ulos painostavana, mutta ei negatiivisena sellainen. Mahdollisesti jonkinlaisena kannustuksena, tai jotain vastaavaa. London ei voinut kuin itsekin punastua hieman, huomatessaan Alaskan lehahtaneen punertavaksi. Platinablodin olisi tehnyt mieli kommentoida toisen tomaattiutta, mutta päätti jättää humoristiset tokaukset toiselle kerralle. Kaikki oli sillä hetkellä hyvin. Kaksi toisilleen tärkeää henkilöä, yhdessä halauksessa. Tälläistäkö heidän elämänsä olisi voinut olla viimeisen vuoden ajan, jos London ei olisi katkaissut heidän välejään? Pieni haikea pilke välähti platinablondin silmissä. Asiahan oli todennäköisesti niin, ja London joutui jälleen kohtaamaan totuuden että syy oli hänen. London karisti ajatukset pois päästään, nyt ei saisi todellakaan ajatella enää mitään negatiivista. Alaska oli tässä ja nyt, se oli ainoa tärkeä asia.
London oli niin hetken huumassa, että hänen ajatuksensa eivät kulkeneet oikeilla raiteilla. Jokin ääni hänen päässään käski poikaa vain karkaamasta pois paikalta, mutta Londonin saalistajan luonto ei koskaan päästäisi irti vasta kaadetusta lihapalasta. Kyseessä taisi olla vuoden vanha, jo mädäntynyt lihapala, mutta nälkäiselle kelpaa mikä vaan. Tai kenties Alaska oli vuoden kylmässä säilötty, juuri oikea palkintokimpale. Siinä suudellessa kaikki vain tuntui loksahtavan paikoilleen. He olivat aivan liekeissä. Säätöjä ja yhden illan juttuja oli kyllä ollut, mutta yksikään ei ole koskaan saanut Londonin kehoa kipinöimään samalla tavalla. Ehkäpä se vain tuntui siltä, sillä Alaskan kanssa mukana oli selittämättömiä tunteita. Ehkä se hartaan ihastumisen ja vihan sekoitus sai jalkapalloilijan palamaan. Viha poltti pois kaiken sen varovaisuuden, mitä ihastus toi, ja se pehmitti kaikki liian rajut ajatukset. Tunne jota London kuvaili mielessään, oli ilmiselvästi rakkautta. Hän ei vain osannut, saati sitten halunnut nimetä sitä.
Suudelmien kiihkeytyessä Londonin ajatuksenkulku sortui täysin. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Ajatus petipuuhista ihmisen kanssa, jota vihasi mutta rakasti samaan aikaan oli enemmän kuin kiihottavaa. London tunsi, kuinka toinen virnisti vasten tämän huulia. Jalkapalloilija jotenkin osasi arvata, että niin tulisi käymään. Olihan London aikamoinen avaintenhaltija, hän tiesi sitä sun toista muiden ovista. Alaskan oli jo ehtinyt hieman pölyyntyä, mutta tieto kuitenkin olisi yhä oven takana. Alaskan näprätessä eksänsä - tai säätönsä tai rakkaansa tai minkä vaan - housujen vyötärön kanssa, lopetti London nopeasti suutelemisen ja katsahti ikäänkuin kysyvästi Alaskaa.
"Ootko sä nyt ihan varma?" London kysyi rapeasti. Hän ei kuitenkaan voinut malttaa odottaa toisen vastausta, kun jo auttoi toista riisumaan kollarinsa ja potkaisi ne alas lattialle. London katseli, kun toinen riisui paitansa pois. Oli se tanssi ilmeisesti ainakin jotain tehnyt, sillä Alaskan keho näytti jotenkin entistä timmimältä. Tai sitten se oli vain nälkäisen Londonin puhetta. Pian kaksikko oli jo kuitenkin uudestaan pusuttelemassa, jota London ei ottanut lainkaan pahitteeksi. Hieman yllättäen Alaska päätti iskeä kiinni jalkapalloilijan kaulaan, johon reaktioksi London huokaisi kuuluvasti. Siitä tulisi jäämään jälkiä, jotka väistämättä olivat ikään kuin Alaskan reviirimerkintä. Ne olisivat kuitenkin sen ajan murhe. London ryhtyi samalla säätämään toisen farkkujen nappien ynnä muiden kanssa, pyrkien riisumaan ne. Jotenkin tämä tuntui uskomattomalta, niin uskomattoman hyvältä. Kun toisen housut olisivat mahdollisesti poissa, päättäisi London jatkaa kiusoitteluaan ja vain pienesti näprätä toisen alushousujen vyötäröä.

Nimi: Cassie

17.01.2018 22:38
Alaska Hopper ~ Allos ~ Seksuaalinen sisältö lähestyy 8D

Alaska ei tiennyt, miten London reagoi, kun hän kosketti jalkapalloilijan kaulaa huulillaan, mutta ainakaan häntä ei työnnetty pois. Alaska hymyili ja palautti katsekontaktin toisen kanssa. London sanoi haluavansa Alaskan. Vaikka Alaska olisi halunnut sen tarkoittavan niin paljon kaikkea, hän ei uskaltanut toivoa suuriakaan. Sen sijaan hän säteili onnea koko olemuksellaan toisen syleilyssä ja päätti nauttia hetkestä, vaikka se vaikeaa olikin.
"Kuulostaa hyvältä", Alaska vastasi kannustukseksi, muttei olettanut Londonin edes noteeraavan koko lausahdusta, Alaska oli vain halunnut käyttää käheää ääntään. Hän tutki Londonin kasvoja ja ajatteli niiden yleisen tunteettomuuden ja kolkkouden olevan erittäin seksikästä ja haluttavaa. Mikään ei kuitenkaan voittanut Londonin hymyä, koska Alaska uskoi hymyn johtuvan hänestä tai tästä tilanteesta ja hän uskoi, että se oli aitoa.
"Mä en pidä mun hymystä", Alaska muistutti ujosti. Häntä ei hävettänyt, mutta hän silti mietti hammashymyään ja sitä, kuinka haavoittuvaiselta hän näytti hymyillessään niin. Hän halusi olla vakaa ja ylväs, kuten ammattilaistanssijat, mutta sen sijaan hän antoi kilpensä laskeutua aina, kun väläytti tuota turhaa hymyään. Hänen epävarmuutensa hymystään näkyi hienoisena punana hänen poskillaan, vaikkei Alaska itse tajunnutkaan punastuvansa.
Alaska makasi Londonin alla seuraavassa hetkessä. Hänen päässään vilisi ajatuksia, mutta yksikään ei ottanut jäädäkseen, hän ei saanut niistä otetta. Välillä oli ihan hyvä toimia sydämellä, ei järjellä, ja Alaska saikin pian palkintonsa valitessaan sydämensä; hän suuteli Londonia ja sai vastaukseksi suudelman takaisin. London tuntui täysin erilaiselta kuin eilen, suudelma oli paljon halutumpi, nälkäisempi.
He suutelivat hartaasti, Alaska vastasi Londonin jokaiseen suudelmaan vähintäänkin yhtä kiihkeästi. Hän ei tuntenut yhtään katkeruutta eksäänsä kohtaan, tai, säätöään kohtaan, tässä tapauksessa, vaan sen sijaan hän tunsi vain palavan tunteen siitä, kuinka paljon hän pitikään Londonista, polttavan hänen rintaansa. Ehkä hän jopa rakasti blondia? Ajatus oli niin outo, että hänen oli vaikea käsitellä sitä, mutta olihan Londoninkin sanonut jotain hänen rakastamisestaan. Kenties Alaska ei ollutkaan heistä se varmempi tunteistaan.
London alkoi avaamaan Alaskan paitaa ja tummatukka virnisti suudelmien välissä. Hänen ei tarvinnut huolehtia Londonin paidan riisumisesta, toisella ei nimittäin ollut sellaista. Sen sijaan hän hapuili toisen housuja ja vetäisi ne pois, jos London ei estäisi häntä. Hän huomasi puuhastellessaan Londonin olevan varsin innostunut myös alakerrasta, eikä Alaska voinut kieltää, etteikö häntäkin tilanne olisi kiihottanut näkyvissä määrin. London avasi hänen nappejansa tuskallisen hitaasti, joten Alaska laittoi omat kätensä apuun ja napitti paitansa auki. Hän veti sen pois päältänsä ja palasi suutelemaan Londonia. Hän siirsi nälkäiset huulensa toisen kaulalle ja kävi kovakouraisemmaksi, ahneemmaksi, mahdollisesti tehden jopa jäljen toisen vaaleaan ihoon.

Nimi: Unisieppari

17.01.2018 21:15
Lulu Hewitt ~ Protos

"En niin ajatellutkaan, mutta syyt voivat olla monet", Lulu hymyili, kyllä hänestäkin löytyisi helposti ties mitä puolia mitä haukkua. Tosin, eipä tyttö todennäköisesti osaisi sellaisesta suuttuakkaan, vaikka tulisi ihan selkeällä ja puhtaalla englannilla sellaista vastaan. Pisamanaama nauroi Taneshan ehdotuksille kellariin lukitsemisesta, ja nyökkäili tälle.
“En ole niinkään kiinnostunut suhteista”, Tanesha sanoi, “mutta jos tapaisin ‘sen oikean’, niin ottaisin hänet ihan hartaasti vastaan. Kyllä mustakin voi tulla oikea sylikissa", tyttö jatkoi vielä, ja Lulu nyökkäili pienesti ja naurahti sylikissalle.
"No joo, omat suhteet ei ihan ajankohtasilta pohdittavilta minusta tunnu, kyllä sitä enemmän on kiinnostunut muiden, heh", pisamanaama paljasti. Tanesha taputti sohvalla vieressään paikkaa, ja Lulu istui mielellään toisen tytön viereen, pelkkä seisoskelu hetken aikaa alkoikin jo ottaa hieman yhä kipeille jaloille. Gootti valaisti lyhyempää tyttöä sänkyasioista, joihin tämä nyökkäili:
"Juu, ei tässä vielä mikään kiire ole, jos on koskaan." Sitten Tanesha kertoi, millaista mukava deittiseura hänelle voisi olla, ja Lulun mielestä se kuulosti ihan hyvältä, vaikka tosin `ihmiskunta´ sanan painottaminen saattoi olla osasyy siihen, ettei vastaukseksi tullut Saatanaa.
"Mikä on sun puhelimen taustakuvana? Taustakuvat kertovat paljon sen käyttäjän persoonasta", Tanesha esitti kysymyksensä, ja Lulu kaivoi puhelimensa taskustaan, johon oli aika äskettäin vaihtanut taustakuvansa sekä lukituksen taustakuvansa.
"Tässä on vanhempani", pisamanaama kertoi näyttäen kuvaa vanhahkosta pariskunnasta, joka hymyili rohkaisevasti ja piti peukkuja pystyssä, "ja tässä ovat Thana ja Malak, siskoni ja veljeni", Lulu selitti esitellessä kuvaa sisaruksistaan virnuilemassa kameralle.
"Millaista musiikkia tykkäsit kuunnella, kun olit lapsi, sellainen noin alle kymmenen vuotias?" pisamanaama puolestaan kysyi.

Nimi: Vesisika

17.01.2018 20:59
Frederik Steel - Allos -> Asuntoloiden piha

Frederik katsoi kärsivällisesti punatukkaista, kun toinen puntaroi hyväksyisikö miehen tarjouksen. "Miten vaan", kuului vastaus ja hujoppi lähti edeltä kohti vapautta pitkin askelin.
"Pidä kiirettä", Frederik näytti unohtaneen Xhylan loukkaantuneen jalan aivan kokonaan, vaikka tyttö nilkutti ja punaisen nilkka oli se syy, miksi Freddy edes löysi tiensä toisen huoneeseen. Nuorikolla oli vain niin paljon mietteitä ja hänen oli välttämätöntä saada raitista ilmaa juuri sillä hetkellä- vaikka vetäisikin siinä samalla nikotiinintäytteiset sauhut.
Raikas ilma löyhähti vasten kasvoja, kun Frederik astui ulos, kiinnittämättä huomiota siihen tuliko Xhyla hänen perässään vai ei. Vihreätukka huokaisi ja kaiveli taskujaan, kun samalla skannasi mulkoillen ympäristöään opettajien tai vartijoiden varalta. Freddy tuntui unohtaneen punaverikön olemassaolon aivan kokonaan.

Nimi: Crona

17.01.2018 18:29
London Davis - allos XDDD entiiä pitääkö laittaa varotus jostain seksuaalisesta viittauksista mut ok there ya go en pysty tähän

Londonin mielessä käväisi vähän väliä erilaisia pahoja aatteita. Mitä jos Alaska ei oikeasti tarkoittanut mitään, ja oli tällä kertaa se joka leikki? Mitä koko tilanne edes merkitsi heille kahdelle, tai Londonille? Oliko syleily vain normaalia vihamiesten käytöstä, vai toisilleen tarkoitettujen henkilöiden tapa saada selvää toisistaan? Tuskinpa, tämähän tuntui vain sekaannuttavan asioita entisestään. Vielä eilen oli hyvin selvää, että kaksikko ei tuntenut muuta kuin suolaisia tunteita toisiaan kohtaan. Ja tässä sitä sitten seisottiin, toinen toisensa käsien suojassa. Tavallaan Londonin teki mieli rikkoa hiljaisuus, ja kysyä mitä tämä merkitsisi heille. Kysymys kuitenkin lähes sataprosenttisesti rikkoisi taikuuden. Kysymyksiä voi esittää milloin vain, mutta taikuutta tuskin olisi jaettavana joka päivä. Taianomainen hetki toi mieleen valitettavan paljon muistoja vuoden takaa. Muistoja samantapaisista, maagisista hetkistä. Silloin hetkiä saattoi olla monta päivässä. Silloin he olivat kuitenkin määriteltävissä oleva asia, vaikka osapuolien mielipide olikin hieman eriävä. Nyt tilanne oli kuitenkin erilainen. Londonin mielestä se toi vain positiivista jännitystä heidän ylleen, kun teknisesti molemmat olivat täysin sinkkuja. Ehkä oman pään sisällä kummatkin ajattelivat ja halusivat muuta, mutta sitähän ei tarvitsisi muille kertoa.
London katseli eksänsä - tai miksi toista nyt enää pitäisi kutsuakaan - silmiä unelmoivasti. Platinablondi oli aina pitänyt Alaskan kasvoista, mutta tälläisinä hetkinä niitä osasi oikeasti arvostaa. Alaskan kasvoista tuli mieleen jokin lutuinen kreikkalainen veistos. London niin piti toisen hymystä. Toki tummatukka näytti hyvältä hymyillessään, mutta siitä teki paremman näköisen se fakta että Alaska oli usein oman egonsa täyttämä mulkonaama. Oli kaunista nähdä, kun itse sai jonkun toisen näyttämään jotain, mitä hän harvemmin esitteli ulkomaailmalle. Kun Alaska vahvisti Londonin sanat, sai platinablondin kasvoja koristeleva hymy uuden loisteen. Se oli tietyllä tavalla helpottavaa kuulla, että Alaska ainakin sillä hetkellä oli nöyrtynyt eksänsä lumoihin. Olisi varmaan ollut järkevää sanoa jotain siirappista kuten 'älä huoli, mäkin olen sun'- mutta hieman sitoutumiskammoinen sekä hömelö London ei ymmärtänyt.
Oli seksikästä, kun Alaska kohotti kulmaansa Londonin kommentille. Jo aikaisemmat kylmät väreet vilisivät jälleen pitkin jalkapalloilijan selkärankaa Alaskan nyt vuorostaan koskettaessa huulillaan eksänsä kaulaa. Vaikka Alaska osasi olla epävarma, hän kyllä tiesi miten ajaa London hulluksi. London oli itse varsinaisesti kutkuttavan kiusaamisen mestari, mutta hän oli itsekin aivan yhtä heikkona siihen kuin kuka tahansa muukin.
"Mä haluan sut, kokonaan", London sanoi matalalla äänellä, tietämättä oikein mitä hän sanoillaan tarkoitti. Sitä hetkeä olisi aika vahva veikkaus. Toisaalta Alaska saattaisi luulla, että sanoilla olisi syvempi ja pitkäkestoisempi tarkoitus. Jos toinen aikoisi kysyä asiasta, ei Londonilla olisi vastausta. Taisi olla edes vähän ymmärrettävää, ettei platinablondi osannut ottaa kunnolla selvää haluamisistaan näinkin läheisellä hetkellä. Oli ehkä väärin verrata Alaskaa yhden illan juttuihin, mutta London ei voinut kieltää sanovansa hetken huumassa aina vähän kyseenalaisiakin juttuja. London pudisti päästään kyseiset ajatukset, ja palasi takaisin keskittymään Alaskan kasvoihin. Se upea hammashymy välähti hetkeksi takaisin, kun balettitanssija sulki jokseenkin pikaisesti suunsa. Tiesihän London, että toinen ei pitänyt hammashymystään - aivan kuten Londonkaan ei itse pitänyt omastaan.
"Älä peittele sun hymyä, musta on kiva nähdä miten iloiseksi mä sut saan", London kuiskasi matalasti toiselle, yhä hymyillen kuin mikäkin rakastunut typerys. Pusu oli ollut nopea, ja Londonin alkoi pikkuhiljaa tehä mieli enemmän. Nälkä heijastui hänen iloisten silmiensä katseesta. Kuinkakohan pitkälle Alaska aikoisi viedä tämän? Kerrankin Londonista tuntui, että hänellä ei ollut tilanne hallinnassa.
Jalkapalloilija hengitti hieman raskaasti nenänsä läpi katsellessaan allaan olevaa eksäänsä. London mietti, mitä toinen mahtoi siinä maatessa ajatella. Pieni osa platinablondista toivoi, että Alaska aikoisi kierähtää pois alta ja päättää jälleen karata pois tilanteesta. Se olisi saattanut olla jatkon kannalta järkevää, sillä minkäänlaiset petihommat eivät voineet tehdä muuta kuin sotkea entisestään lankakerää nimeltä 'loska'. Tämä pienikin ääni kuitenkin hälveni pois Alaskan koskettaessa Londonia, ja vetäessä hänet uuteen suudelmaan. Aluksi London oli varovainen, mutta kuullessaan toisen tyytyväisen huokauksen pääsi peto nimeltä Londonin nälkä irti. Londonin suudelmat kävivät entistä nälkäisemmiksi, ja hän tavoitteli vapailla käsillään Alaskan napitetun paidan nappeja. Hän lähtisi avaamaan niitä ylhäältä käsin hitaasti, vain kiusatakseen Alaskaa. London oli sillä hetkellä erittäin iloinen, ja sen saattoi huomata hiljattain yläkerran lisäksi pojan alakerrastakin.

Nimi: Cassie

17.01.2018 13:12
Alaska Hopper ~ Allos

He vitsailivat hetkisen ja Alaskasta tunsi rentoutuvansa. Hän ei suunnitellut mitään ilkeää Londonin pään menoksi ja hänen oli vaikea uskoa, että Londonkaan ajatteli mitään typerää hänestä tällä hetkellä. Kenties itkeminen eilen olikin tuottanut tulosta, sillä hänestä tuntui, ettei hänellä ollut negatiivisia tunteita jäljellä, koska hän oli vuodattanut kaiken ulos eilen.
Alaskasta tuntui hyvältä olla niin lähekkäin Londonin kanssa. Hän koetti nauttia tilanteesta ja pitää ajatuksensa kaukana heidän menneisyydestään ja onnistuikin siinä paremmin kuin mitä olisi luullut. London tuntui niin tutulta vasten hänen omaa kehoaan, ettei hänen tarvinnut ujostella, miten hän olisi. He olivat olleet näin monta kertaa ennenkin, tällä kerralla kuitenkin heidän suhteensa oli vaikeammin määriteltävä. Alaska esti itseään huokaamasta haikeasti muistoilleen ja pakottautui elämään hetkessä.
He lähentyivät entisestänsä ja Alaska siveli Londonin paljasta ihoa, nauttien jokaisesta ihon virheestä ja täydellisyydestä. London oli ihminen siinä missä kuka tahansa, mutta Alaskalle hän oli paljon enemmän, jotain muuta kuin hyvännäköinen naama tai monimutkainen luonne. Olikohan 'tärkeä' sana, jota Alaska etsi mielessään tähyillen toisen kauniisiin ja normaalisti niin kolkkoihin silmiin. Hän ei kuitenkaan erottanut häivääkään julmuutta Londonin katseessa, vaan sen sijaan jotain ilon ja onnen välimaastoa.
London väitti Alaskan olevan hänen ja jos tilanne olisi ollut eri, olisi Alaska puolustanut itsenäisyyttään. Sanat eivät kuitenkaan tuntuneet ollenkaan hassumilta, kun London sanoi ne. Ainoa ongelma oli, että olisiko London hänen? Alaska ei halunnut pilata hetkeä, joten ei aikonut inttää vastausta toiselta tai kaikki päättyisi kuten viimeksi. Sen sijaan hän hymyili vinosti.
"Tietty", hän myönsi ja tiukensi omasta puolestaan heidän halaustaan. London virnisti ja Alaska hymyili, hän rakasti tuollaista ilmettä. Balettitanssija kuitenkin päätti jättää kehunsa toiseen kertaan, koska ei oikein tiennyt, mihin väliin olisi sen laittanut. London näytti hetkisen ajattelevan jotain paljon synkempää kuin Alaska, mutta ajatus taisi mennä ohi, eikä Alaska kysynyt mitään. Olihan hän itsekin ajatellut heidän eroansa, eikä heidän tarvinnut tietää kaikkea toisistaan.
London esitti jollakin tavalla uhkauksen Alaskalle. Se ei tuntunut pahalta vaan pikemminkin haasteelta ja Alaska nosti toista kulmaansa vastaukseksi. Hän kumartui eteenpäin vuorostaan koskettaakseen huulillaan toisen kaulaa, kuiskatessaan matalasti: "Mitä sä sitten haluat multa?" Hän ei todellakaan tiennyt vastausta kysymykseensä ja toivoi, että hänellä olisi jotain muutakin tarjottavaa kuin itsensä. Seikkailua, kenties? Alaskan mielestä se kuulosti hyvältä. Jos hän olisi tajunnut avata suunsa, olisi hän voinut pyytää Londonin vaikka treffeille kahvilaan tai jotain. Ei ihan kuulostanut hommalta, johon London suostuisi, tosin.
Londonin toistaessa Alaskan sanat balettitanssija mietti eilistä. Hän oli aivan varmasti kuullut Londonin sanovan jotain rakastamisesta, mutta tämä ei ollut hetki, jolloin se pitäisi antaa ilmi. Hän ei halunnut kuulostaa miltään salapoliisilta. Jos hyvin kävisi, tällainen tunnelma jatkuisi vielä monta aamua ja hän voisi joku aamu vaikka herättää Londonin niillä sanoilla... Alaska ei ollut varmaan koskaan tuntenut oloansa yhtä kliseeksi.
He suutelivat pikaisesti ja Alaskaa miellytti ilme, jonka hän sai Londonin kasvoille. Hän oli tuntenut, miten London oli vastannut hänen pusuunsa, joten hän sai lisää itseluottamusta jatkaa juttua jotenkin eteenpäin. Alaskan huulille palasi hammashymy, mutta hän huomasi sen äkkiä ja sulki suunsa. Hän ei todellakaan pitänyt hymystänsä ja toivoi, ettei näyttänyt Londonin silmissä aivan kamalalta. Alaska odotti jonkinlaista vastausta, lyöntiä, ehkäpä, mutta London ei tehnyt hetkeen mitään.
Sitten London otti Alaskasta kiinni ja nosti balettitanssijan sängyllensä. Oli Alaskan vuoro olla yllättynyt, mutta samalla hän hymyili kärsimättömästi, sillä halusi tietää, miten tilanne jatkuisi. London asettui hänen päällensä ja vaikka Alaska olisikin voinut lähteä siitä pois, hänen mielessään ei edes käynyt sellainen ajatus. Ymmärrys levisi hänen kasvoillensa ja hän nosti toisen kätensä tarkoituksenaan vetää Londonin kasvot lähemmäs hänen omiaan. Alaska nosti omaa ylävartaloaan hieman ylöspäin yhdistääkseen Londonin huulet nopeammin hänen omiinsa. Jos he suutelisivat, pääsisi hänen suustaan pieni, helpottunut huokaus.

Nimi: Riku

17.01.2018 07:32
Xhyla Morris - Allos

Puin nopeasti hameeni ja villapaitani. Mietin hetken, mitä tekisin seuraavaksi. Poika kysyi kuitenki pian että, halusinko tulla hänen mukaansa polttamaan. Katsoin haikeasti pöydälläni olevaa konetta. No jaa. Laitoin takin päälle ja nilkutin ovelle.
"Miten vaan." Otin korolliset kenkäni ja tungin ne jalkaani. Kipu ei ollut enää niin kova, etten pystyisi sietämään sitä.

Nimi: Crona

17.01.2018 00:59
London Davis - allos

Tuntui mukavalta kuulla Alaskan aitoa naurua, eikä sitä sarkastista tuhahtelua. Tunnetta voisi kuvailla jopa virkistäväksi, ainakin eilisen jälkeen. Bella-kommentin jälkeen oli vuorostaan Londonin tilaisuus nauraa. Hän ei kuitenkaan viitsinyt kommentoida asiaa enempää, sillä mikään vitsi ei olisi enää hauskaa jos sitä venyttäisi liikaa. London vain tyytyi katselemaan tummatukkaa ja hänen aamuisia kasvojaan. Yleensä kyseisiä kasvoja koristeli omaa egoaan täynnä oleva, mulkkumainen virne. Harvemmin kukaan taisi nähdä tätä puolta Alaskasta, tätä huomattavasti rennompaa ja kilpensä alas laskenutta. Hetken London jopa tuumi, olikohan hän ainoa ihminen joka oli nähnyt toisen tuollaisena. Tosiasiassa varmaan ei, mutta ajatus siitä lämmitti Londonin jo entuudestaan hempeää mieltä.
Vaikka eksien yllä olikin hetken ajan hiljaisuus, ei London olisi voinut kysyä enempää. Oli vain niin mukavaa halata jotakuta tärkeää, ja unohtaa hetkeksi suurimmat huolet. Sinänsä aika ironista, ottaen huomioon Alaskan olevan Londonin elämän sen hetkisistä huolista suurin. Platinablondi ei kuitenkaan halunnut takertua mihinkään negatiiviseen, vaan halusi nauttia hetkestä. Hetki ei varmaan tulisi kestämään kauaan, ainahan nämä tälläiset päätyivät kaaokseen. Antoi kuitenkin taian kestää niin kauan kuin sen mieli. Salaisesti London toivoi, että voisi viettää jatkossa useita aamuja samanlaisissa merkeissä, Alaskan keho vasten omaansa hempeissä ajatuksissa. Se tekisi Londonista hyvin onnellisen, jopa onnellisemman mitä hän salli itse uskoa.
Alaska sulki viimeisenkin raon heidän välillään, ja London ei voinut huumassaan muuta kuin itsekin puristaa toista tiukemmin itseään vasten. Tilanne alkoi jo muistuttamaan sitä, että London piteli kiinni jostain elintärkeästä, jostain jota hän ei antaisi pois kenellekään tai koskaan. Ehkä asia oli oikeasti niin, mutta London ei ainakaan halunnut myöntää asiaa edes itselleen. Olihan Alaska tärkeä joo, mutta elintärkeäksi kutsuminen taisi olla liioittelua. Jalkapalloilija katseli hieman itseään lyhyempää eksäänsä, eikä voinut olla ihastelematta toisen kasvoja. Ne olivat niin lutuiset ja pehmeät. Joku uskaltaisi varmaan kutsua viattomiksikin. Alaska aina näytti hassulta yrittäessään näyttää kovikselta ja kylmältä. London ei oikein osannut päättää, kumpi oli parempi. Luonnostaan lämmin ja kutsuva naama, vai kylmä ja vaarallinen kuten hänen oma pärstänsä. Tuli ja jää, eivätkö ne ole kauniin sotkun ainekset?
"Sä oot silti mun, vaikka kuinka oisitki kovis nykyään", London sanoi hiljaisesti. Hänen kasvoilleen vääntyi hetkellisesti samankaltainen virne, mitä Alaskan kasvojakin koristi. Eihän nyt sarkasmia olisi voinut unohtaa. London ei ollut kyseisen asian suurin fani, mutta jos halusi pitää Alaskan osana elämää täytyi asia vain hyväksyä. Vai halusiko London Alaskaa elämäänsä? Vaikka nyt olisi ihanaa, tulevaisuus kuulosti jotenkin tuntemattomalta ja kolkolta. Tulisiko siitä ikinä yhtään mitään? Pieni synkkyys ilmeni platinablondin kasvoissa, mutta hän peittosi sen mahdollisimman pikaisesti lempeällä hymyllä.
"Mutta mä en oo mitään ostotavaraa, jos mut haluu omistaa täytyy munki hyötyä siitä jotenkin", London mutisi tarkoittaen sanomaansa. Hän kuitenkin piti äänensävynsä sen verran rentona, ettei asia kuulostanut niin tosikolta mitä se ehkä olisi voinut olla. Londonhan ei juuri koskaan tehnyt mitään, mikä ei ollut kiinnostavaa tai hyödyttänyt häntä jollakin tavalla. Ehkä Alaska olisi tietyllä tavalla poikkeus, mutta ei nyt periaatteita voisi täysin kaartaa eksän vuoksi.
London tunsi hentojen kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitään Alaskan myötäilessä blondin kylkeä. Hän katsahti nopeasti toisen kättä, seuraten pienen tovin sen liikkeitä ennen kuin palasi katselemaan toisen unelmallisia ruskeita nappisilmiä. Kuka tahansa voisi yrittää, mutta kukaan muu ei tulisi saamaan Londonin kehossa samanlaista reaktiota pelkästä hennosta kosketuksesta.
"Rakas", London toisti maistellen Alaskan sanat, tuhahtaen hieman lopussa. Alaskalle sana oli varmaan leikittelyä, eikä blondi voisi syyttää toista mistään muusta. Hän ei varmaan koskaan osaisi arvata, että Londonin sanoissa olisi tällä kertaa varsinaista merkitystä. Jälleen yksi asia, jota London tuskin tulisi hevillä kenellekään myöntämään. Olisihan se toki helpompaa kaikkien kannalta vain vuolattaa tunteet, mutta London oli liian epävarma kyetäkseen sellaisiin.
Pusun jälkeen Alaskan huulille levisi se harvakseltaan näkyvä hammashymy. Virnuilun pystyi aina huijaamaan, mutta tuota säteilevää hymyä tuskin edes Alaska kehtaisi feikata. Balettitanssijan täytyi olla oikeasti onnellinen. Ajatus helpotti Londonin sisällä olevaa pientä ahdistusta. Ainakin he olivat edes jotenkin samalla aaltopituudella. Kuitenkin se, mitä Alaska seuraavaksi sanoi ja teki oli hyvin yllättävää. Se, että Alaska edes kysyi tuollaisen haastavan kysymyksen, oli jo outoa. Alaskan kevyesti yhdistäessä heidän huulet, London ei voinut muuta kuin vastata pusuun. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti haluta lisää, oli jo Alaska vetäytynyt pois. Londonin silmistä kajastui selvä yllätys, ja hänen poskensa olivat hennon punaiset. Hän ei oikein osannut sanoa mitään. Jalkapalloilija vain tunsi sydämensä pamppaavan rinnassaan ja perhosten lepattavan vatsassaan. London päätti tehdä jotain osittain riskialtista, joka olisi potentiaalisesti voinut rikkoa heidän yllään olevan taian. Hän päätti pyrkiä nostamaan toisen ylös maasta ja asettamaan toisen sängylleen. Hän kapuaisi toisen päälle ikään kuin nelinkontin, ja vain odottaisi arasti mitä toinen aikoisi. Tyypillisesti London ei ujostellut tälläisissa, mutta Alaskan kanssa jokainen hetki merkitsi jotain paljon syvällisempää.

Nimi: Cassie

17.01.2018 00:05
Alaska Hopper ~ Allos

Alaska vain naurahti hyväntahtoisesti Londonin mielipiteelle koulun lehdestä. Hän ei halunnut väitellä näin aikaisin aamusta, eikä häntä oikeastaan kiinnostanut, mitä mieltä London oli koko juoruapalstasta. Ainoa ongelma oli, että jos poika ottaisi juorun heistä noin vakavasti, aikoisi hän oikeasti raahata yhden yön juttuja heidän huoneeseensa tuosta vain. Alaskan pitäisi kaivautua luultavasti patjansa sisään.
Alaska teki virheensä ja kutsui Edwardiaan, Londonia, ihanaksi ja ilmeisesti jalkapalloilija huomasi sen, sillä Londonin hymy muuttui. Toinen ei kuitenkaan viitsinyt kommentoida siitä muuta, vaan palautti kehun takaisin hieman negatiivisempana. Alaska oli hyvällä tuulellaan omasta mielestä ja nauroi Londonin Bella-kommentille.
"Touché, mäkään en voi välillä sietää Bellaa", hän vastasi virnistäen ja tarkoitti tietysti itseään. Alaska puhui kyllä totta, hän ei voinut sietää esimerkiksi eilistä itseään, joka oli nyyhkyttänyt kuin pahainen draamaimuri Alloksen ulkoportailla viime yönä. Onneksi kukaan ei ollut tainnut nähdä koko tilannetta, sillä hänen maineensa olisi varmasti mennyt ehkä ikuisesti. Alaska otti Londonin puheet kuitenkin vinkkauksena, että ehkä hekin joskus päätyisivät vielä yhteen. Ehkä hän ajatteli liikaa ja oli jälleen luullut heistä enemmän kuin mitä London antoi ymmärtää. Ajatus oli silti kutkuttava.
London näytti yhä uniselta ja Alaska hymyili hieman, kun hän seurasi toisen käsiä, jotka hieroivat jalkapalloilijan kasvoja ja sekottivat hiuksia. Alaska olisi halunnut koskea Londonin hiuksiin myös, niin usein toinen niitä räpläsi, mutta hän päätti pitää näppinsä kurissa ja sen sijaan mennä vaihtamaan vaatteensa.
Heidän siinä sylikkäin seisoessaan tuli Alaskan mieleen, että hän olisi voinut olla tällä hetkellä tanssilavalla. London oli varmasti tarpeeksi vahva nostamaan Alaskaa lantiolta ilmaan ja se vaati luottamusta, joten ehkä Alaska luotti toiseen jollain kummallisella, kieroutuneella tavalla, vaikka heidän suhteensa olikin päättyny valeiden ja väärinymmärryksien paljastumiseen. Jos Alaskalta oltaisiin nyt kysytty, luottiko hän Londoniin, hän ei olisi osannut vastata.
Kun he olivat vastakkain, Alaska oli jo täysin antautunut ajatukselle, että London syleili häntä. Tilanne toki oli väärin hänen henkisen hyvinvointinsa kannalta, tunteista pitäisi jo päästää irti, mutta hän ei olisi silti halunnut olla missään muualla. Jos London vain sallisi, nojaisi Alaska lantiollaan hieman toiseen minimalisoidakseen heidän välissään olevan tilan kokonaan.
Kun London myönsi Alaskan taistelutaidot, tummatukkainen hymyili sillä tavalla, kuin he olisivat yhdessä kukistaneet vähintäänkin karhun. Pikkupoikamaisesti, jopa. London oli hauska ja hän oli saanut yllätettyä Londonin. Se oli tärkeintä, eksän pitäisi nähdä, että Alaskalla olisi enemmän tarjota kuin toinen ehkä tiesikään. Ei välttämättä tulevaisuuden takia, mutta... no, yhteisen tulevaisuuden takia. Alaska löi kätensä kasvoihinsa jossakin ajatustensa kolkassa.
"Musta onkin tullut gangsta", Alaska vitsaili tahallansa ylpeillen. Hän toivoi, ettei London ärsyyntyisi samasta äänensävystä, mitä Alaska oli käyttänyt eilen, mutta olihan toisen kehu pakko kääntää sarkasmiksi jotenkin. Eikä hän tällä kerralla edes loukannut Londonia, mikä oli plussaa.
"Hmm, kuulostaa hyvältä", Alaska vastasi pilke silmäkulmassaan, kun London selkeästi flirttaili hänen kanssaan. Tai no, he olivat sylikkäin, joten oli harvinaisen idioottia Alaskalta alkaa miettiä jotain tuollaista tässä tilanteessa. Ehkä aikaisemmat pohdinnat siitä, miten hän oli kylmäpää, olivat menneet täysin päin helvettiä. Hän ei todellakaan tiennyt, miten suhtautua tai olla edes puoliksi yhtä haluttava kuin mitä London oli juuri sillä hetkellä.
London heijasti saman tunteen, kuin mikä oli Alaskan kasvoilla: onni, muisto ja toivo sekoittuivat yhteen ja toivat perhosia ja myös katumusta Alaskan sisään. Hänellä oli lämmin ja vasta nyt hän huomasi, että hänen toiveensa Londonin ihon koskettamisesta tulivat toteen. Tilanteesta nauttien Alaska liikutti kättään hennosti Londonin kylkeä pitkin seuraten hetken ajan katseellaan toisen kehon kaarta.
Sitten Alaska koski Londonin kasvoja ja sai toisen kääntämään katseensa muualle. Balettitanssijan kasvoilla häivähti huoli, mutta kun Londonin katsekontaksi palasi, tuli myös onni takaisin. Hän pyysi anteeksi ja nielaisi, kun odotti Londonin vastausta. Hän ei pelännyt eksäänsä eilisen jäljiltä, mutta oli odottanut automaattisesti vastaiskua siitä hetkestä lähtien, kun oli lyönyt Londonia metsässä.
Alaska ehti jo katua anteeksipyyntöään, mutta kuuli sitten Londonin ei-raivoisa ääni, joten kaikki taisi olla suurin piirtein hyvin.
"Ei sun naama oo pilalla, vaan vähän...", Alaska koetti lohduttaa, muisti, ettei ollut kokenut sellaisessa ja jähmettyi. "Rakas." Hän päätti. Ottakoot London sen miten tahansa, Alaska luultavasti tarkoitti juuri sitä. Tai sitten hän oli vain tolaltaan siitä, että London oli juuri sanonut häntä rakkaaksi. Hän ei kuitenkaan täysin uskonut, että London oli tarkoittanut sitä, mitä sanoi, joten ei jäänyt ajattelemaan asiaa liikaa. Hän voisi saada toisen romahduksen, kun olisi poissa tästä huoneesta ja se ei toivottavasti tapahtuisi vielä pitkään aikaan.
London suuteli Alaskaa otsalle ja tummatukan oli pakko virnistää vähän. Hän kohotti katseensa Londoniin hymyillen leveästi sitä harvinaista hammashymyään, jota normaalisti vihasi.
"Etkö sä uskalla enää pussata mua?" hän kysyi ja kiitti onneaan siitä, että oli jo valmiiksi näin lähellä Londonia. Ehkä hän teki tyhmästi, mutta se ei häirinnyt nyt. Alaska kurottautui eteenpäin tarkoituksenaan suudella Londonia pikaisesti huulille ja toivoi, ettei toinen kääntyisi pois. Hän ei odottanut lyöntiä koska toisin kuin London eilen, hänen ei ollut tarkoitus tehdä muuta kuin vastata suudelmaan toisella, lyhyellä ja makealla pusulla. Lyöntikin olisi kuitenkin ihan oikeutettu ja Alaska oli jo hyväksynyt faktan, että ehkä he olisivat mustelmakaksoset seuraavan viikon ajan.

Nimi: Lava

16.01.2018 23:39
Julia Salvatore - Allos

”Munkin mielestä täydelliset ihmiset ovat jokseenkin uuvuttavia”, Julia tokaisi ajatellen kaikkia niitä täydellisiä ihmisiä, joita hän tiesi. ”Ainoa mikä heiltä puuttuu, on luonne.”
Julia kuunteli Oliveria tarkoin. Hän piti tämän äänestä, sitä oli miellyttävä kuunnella. Oliverista saisi varmaan hyvän lukijan jonnekin.
”Kiitos”, Julia hymähti hiljaa Oliverin kehuessa tämän naurua. Hän ei ollut tottunut noin moneen kehuun samassa keskustelussa, muttei todellakaan laittanut sitä pahaksi.
”Älä huoli! Jos nyt alan ihmisiä teilaamaan, pääset loppupäähän!” Julia nauroi ja katsoi pilke silmäkulmassa Oliveriin. ”Onneksesi en koskaan jaksa keskittyä yhteen asiaan kauan, pääsi on siis kuivilla.”
Julia kuunteli Oliverin kertoessa draamasta ja juoruista. Tyttö oli kiinnostunut niistä, niiden avulla hän pystyi usein määrittelemään liittolaisia. Vain harva oli päässyt yllättämään hänet hyvällä juonella ja ihmisten manipuloinnilla.
”Kuulostaa aivan normaalilta koululta siis”, Julia nauroi. Samassa hän muisti lehden, jonka oli nähnyt ohimennen joidenkin oppilaiden käsissä aiemmin sinä päivänä. ”Täällähän on lehtikin, eikö niin? Onko siellä kunnon juorupalstat? Mahtaa olla hienoa olla loukussa samassa koulussa, kuin juorujen kirjoittajat.”
Julia oli hetken hiljaa, kunnes nauraen jatkoi: ”Tämähän on pahempi paikka kuin normaali koulu! Siellä sentään pääsee kotiin turvaan juoruilta, täällä niitä löytää jopa kämppiksen päiväkirjoista.”

Nimi: Crona

16.01.2018 23:06
London Davis - allos

"No miksei olisi? Niitten työ olis varmaan tosi jännittävää, kun onhan täällä aika herkkuja tarjoolla", London sanoi painautuen keskusteluun. Toki hän kuulosti jopa oman päänsä sisällä hieman naurettavalta, mutta ei hän voisi nyt perääntyä kun jo kerran oli lehteä puolustellut. Ei kai Alaska nyt noin pessimistinen ollut? London naurahti omille ajatuksilleen, sillä he olivat ilmeisesti täydet vastakohdat. Mutta kuten lehti oli niin sanonut, he taisivat todella olla kuin paita ja peppu.
Londonin kasvoille levisi viekas, mutta iloinen hymy Alaskan periaatteessa kutsuessa eksäänsä ihanaksi. Platinablondi ymmärsi, että hän viittasi hahmoon, mutta olihan se ihan kivan tuntuista.
"Bella oli vähän tyhmä ja ärsyttävä, mutta ainaki se pääty yhteen paremman vaihtoehdon kanssa", London vastasi pienoinen virne kasvoillaan. Ei hän nyt voisi aivan yhtä ilmiselvää kohteliaisuutta laukoa toisen naamalle, mutta kyllä nyt jotain kivaa piti kuitenkin sanoa. Juuri tuollaisesta Alaskasta London piti. Sillä hetkellä Alaska ei ollut aktivoinut sarkastista ja ylimielistä kulissiaan. Kaksikko oikeasti pystyi vain juttelemaan, ilman että jommalla kummalla olisi ilmiselvää syytä olla kuumakallena. Tämä muistutti liikaakin siitä ajasta, kun he olivat "yhdessä". London hieraisi kevyesti naamaansa ja antoi kätensä haroa sekalaisia hiuksiaan. Miten jalkapalloilijan pitäisi enää koskaan ajatella mitään muuta, kuin Alaskaa ja heidän menneisyyttään? Ajatus kieltämättä sai Londonin kiihkeytymään, mutta hän sammutti sisäisen tulensa ennen kuin se ennättäisi leimahtaa.
Platinablondi hengitti rauhallisesti toisen niskaan, eikä voinut olla hymyilemättä leveästi toisen huokaistaessa ja laittaessa omat kätösensä eksänsä omien päälle. Eilen illalla tämä olisi vain ollut voitokas hetki, jonka avulla London olisi vain todistanut Alaskan olevan hänen tossunsa alla. Sillä hetkellä tunnelma oli kuitenkin täysin erilainen. Teko oli jokseenkin reaktion omainen sekä luonnollinen. Se sisälsi sallittuakin enemmän tunteita ja haluja, joista yllättävän suuri osa oli henkisiä eikä fyysisiä. Ajatus toki pelotti platinablondia, mutta tavallista vähemmän. Tuntui vain oikealta. Alaska Londonin halauksen suojassa ja turvassa.
Alaska päätti pyörähtää ympäri Londonin otteessa. Jalkapalloilija mielellään avasi käsiään hetkeksi, jotta toinen saisi tilaa, mutta sulkisi eksän sitten jälleen tiukahkoon halaukseen. Tällä kertaa London saattoi katsoa syvälle toisen sielun ikkunoihin, ja seurata mitä hänen päässään mahtaisi liikkua.
"Aikaisemmin oisin epäillyt, mutta sä osotit että oot ihan pätevä öykkäri", London sanoi aamuisen käheällä äänellä hönö hymy kasvoillaan.
"Mun on kai sitten parasta olla vaan sun ettei ketään muuta satu", London jatkoi madaltaen muutaman asteen verran ääntään. Vaikka eksät olivatkin lähellä toisiaan, onnistui London erinomaisesti hillitsemään itsensä. Tilanne tuntui juuri sopivalta. Hän ei todellakaan haluaisi pois toisen otteesta, mutta mikään ylimääräinen fyysinen aktiviteetti ei olisi tarpeellista. Londonin kasvoista heijastui oikea onni. Sellainen onni, jota hän oli viimeksi tuntenut noin vuosi sitten. Onni omistaa Alaska, ja olla samaan aikaan Alaskan oma. Platinablondi katsahti hetkeksi muualle tummatukan asettaessa kätensä yhä sinertävän posken päälle. Hän ei kavahtanut kosketusta, hän vain hieman säikähti mitä toinen meinasi. London kai oletti jotain kettuilua tai sarkastista kommenttia, ja se mitä Alaska päästi suustaan oli täysin kaukaa haettua. London palautti katsekontaktin heidän välillään, ja maisteli hetken toisen sanoja. Harvoin Alaskan suusta kuuluu tuollaista, etenkään jos hän tarkoitti sanomistaan. Hetken Londonin teki mieli kyseenalaistaa toista, mutta hän karisti ajatuksen pois mielestään.
"Vaikka sä pilasit mun naaman, mä kai ansaitsin sen. Mutta kiitos rakas", London sanoi lopulta hetken maistelun jälkeen. Tyypillisesti sanan rakas kohdalla Londonin kasvoilla olisi ollut se iankkaikkisen sama tuttu virne, mutta tällä kertaa naamaa koristi oikeasti onnellinen, säteilevä hymy. Tällä kertaa London ei viitsinyt edetä aivan yhtä nopeasti, joten hän päätti antaa varovaisen pusun toisen otsalle ikään kuin kiitokseksi.

Nimi: Cassie

16.01.2018 22:16
Alaska Hopper ~ Allos

London näytti jopa neutraalilta eikä ollenkaan siltä, että oli juuri unohtanut tukehduttaa Alaskan tyynyllä, kun kerran oli ollut tilaisuus. Alaska soi vastaukseksi hymynpoikasen, tosin hieman ahdistuneen sellaisen, koska samalla London naurahti Alaskan elkeelle nostaa peitto hänen rintansa peitoksi. Ei se oikeastaan haitannut Alaskaa, hän olisi nauranut ihan samanlaisesti, jos olisi ollut eksänsä paikalla. He hymyilivät toisillensa ja Alaska koetti olla ajattelematta liikaa negatiivisia muistojaan toisesta.
Alaska luki lehteä ja London puolusti juoruja. Balettitanssija vilkaisi Londonia kujeilevasti, ei usein kuullut toisen puolustavan tällaista lehteä. Uskoiko London kaiken? Vai halusiko hän uskoa? Jälkimmäinen oli todennäköisempää, kenties London halusi uskoa, että he vielä joskus palaisivat yhteen tai jotain. Ajatus ei tuntunut sen hassummalta nyt, kun Alaska ei ollutkaan ärsyyntynyt kaikesta.
"En oikeasti usko, että meidän koulussa on jotain seksivakoojia", Alaska hymähti lukien samalla juttua kolmesta heidän koulunsa tytöstä. Hän naurahti vielä jutulle, aivan älytöntä. Tietysti esimerkiksi teksti Lulusta oli sen verran harmiton, että se saattoikin olla totta, mutta sitä Alaska ei Londonille myöntänyt. Tuskin se olisi niin vakavaa.
"Edward on ihana", Alaska naurahti ja tajusi saman tien, että oli käytännössä sanonut Londonia ihanaksi. Jos toinen sen tajuaisi. Hartaasti toivoen, ettei London älynnyt mitään, siirtyi Alaska vaihtamaan vaatteitaan. Häntä ei punastuttanut, mutta hän piti itseänsä tyhmänä ja helppona.
Alaska riisui eilisen paitansa ja heitti sen sänkynsä viereen toivoen, ettei hänen ikinä tarvitsisi pestä sitä. Hän valikoi nopeasti vaaleanpunaisen kauluspaitansa ja vaikka häntä ei olisikaan haitannut esitellä jäntevää ylävartaloaan Londonille, ajatteli hän, että oli vasta aamu ja heidän uudelleenystävystymisensä oli vasta alussa. Ei sillä, Londonin keho oli oikein mukavan näköinen, siksi Alaska vaihtoikin omaa paitaansa selkä päin jalkapalloilijaan, joka oli jäänyt istumaan hänen sängylleen. Hän ei halunnut kurkkia turhaan.
Alaska oli juuri tunkemassa kauluspaitaansa housuihinsa, kun hän tunsi Londonin kietovan kätensä hänen ympärilleen. Hän oli selkä päin blondiin, mutta se ei helpottanut tilannetta. Alaska sulki silmänsä ja toivoi hetken, että tämä oli vain pahaa unta. Hän vihasi säätämistä ja hän vihasi sitä, että London sai hänet tuntemaan asioita. Alaska huomasi käsiensä automaattisesti laskeutuvan Londonin käsien päälle ja hän huokasi, kun London kosketti hänen niskaansa.
Hetken ajan Alaska mietti, miten hän vastaisi Londonin sanoihin, vaikka aikaa taisi kuluakin vain pari sekuntia. Hän olisi voinut lähteä pois, mutta hän ei missään nimessä halunnut. Hän ei lähtenyt, vaikka joku kolkuttikin hänen takaraivoonsa ja huusi, että hän ajatteli tilanteesta paljon enemmän kuin mitä London oli luultavasti ajatellut.
"Mä hakkaan sen", Alaska päätyi lopulta sanomaan ja pyrki kääntymään Londonin syleilyssä niin, että hän olisi kasvotusten toisen kanssa. Koska he olivat kädet toistensa ympärillä, oli hän yhtäkkiä kovin lähellä Londonin kasvoja. Kuitenkin Alaskasta tuntui yllättävän rauhalliselta ja kylmäpäiseltä ja hän tiesi suurin piirtein, miten olla. Balettitanssija huomasi avanneensa itselleen mahdollisuuden anteeksipyyntöön, joten hän korottaisi kättään ja pyrkisi koskemaan hennosti Londonin kasvoja kohdasta, johon hän oli lyönyt toista.
"Oon pahoillani", hän sanoi hiljaa ja katsoi Londonia silmiin sanoessaan sen, tietysti tarkoittaen lyöntiä, jonka hän oli kohdistanut toisen kasvoihin eilen. Anteeksiantaminen teki kipeää, mutta juuri nyt Alaska ei ollut mistään vihainen, eikä hän ollut vielä katsonut itseään peilistä, joten ego ei ollut ehtinyt ryhdistäytyä yön jäljiltä. Hän soimaisi itseään siitä sitten myöhemmin.

Nimi: Unisieppari

16.01.2018 21:50
Kaspian Lee ~ Allos

Colen onneksi Selinaa ei haittaisi, ettei pääsisi nousemaan hetkeen, ja Kaspiania hymyilytti näky tytöstä ja erittäin onnellisesta kissasta. Sitten Selina kysyi, saiko Kaspian laskettua kaikki matikan läksyt, johon punapää naurahti pienesti.
"En ole tainnut koskea niihin kirjoihin hetkeen", poika myönsi, "mutta suurimman osan tehtävistä sentään sain laskettua, pitkät sanalliset tuottivat enemmän päänvaivaa, ei enää riittänyt perslihakset eikä ymmärrys sille illalle."
Matikka ei alunperinkään ollut mitään Kaspianin suosikkiaineita, ainakaan silloin, kun hän laski jotain väärin tai teki jonkin pienen virheen jota ei ymmärtänyt, vaikka kyllähän siinä jonkinmoinen saavuttamisen ja onnistumisen tunne vähän pakostakin tulee.
"Sulla taitaa mennä matikka vähän paremmin, mitä mä nyt oikein muistan", Kaspian totesi, "mä voin käydä tonkimassa noita kirjoja jostain tän huoneen syövereistä nyt tai sit kattoo vähän myöhemmin, jos keskittyminen ei Colen takia ole välttämättä ihan huipussaan", pisamanaama ehdotti, "se tosin onkin myös yks syy minkä takia mulla ei aina tehtävien tekeminen ihan sujukaan, mokomakin kiharakarvapallo."

Nimi: Data

16.01.2018 21:46
Oliver Waldgrave - Allos

“No sitten se ei varmaan ole ihan kivaa”, Oliver sanoi. “Mun mielestä hyvä vähän kaikessa on parempi kuin paras kaikessa. Olisi ihan pirun tylsää, jos oli persoonaton ja täydellinen.”
Oliver hymyili Julialle hieman. “Mä olin ainoa lapsi, mutta ei mua hemmoteltu. Mun äiti oli vaan ehkä vähän liiankin mukava. Mut ei musta onneksi mitään kelvotonta tullut, oon ihan tyytyväinen itseeni.”
“Tykkään sun naurusta”, Oliver sanoi hetken kuluttua sen kummempia miettimättä. “Se on nätti.”
Muiden kehuminen alkoi olemaan Oliverille jo arkipäivää. Hän tykkäsi kehua muita - se kohotti yleensä sekä hänen että muiden mielialaa. Oliver ei pitänyt siitä, kun muiden mieliala oli alhaalla, jonka takia hän yrittää aina auttaa muita. Sen takia hän myös yrittää aina kehua myös tuntemattomiakin, sillä mistäs hän tietäisi, jos heillä ei olisi sillä hetkellä kaikki hyvin. Pienikin hymy voi parantaa muiden päivää.
“En nyt sanoisi itseäni rohkeaksi”, hän vastasi Julian huomautukseen, mutta nauroi sitten hyväntuulisesti tytön jälkimmäiselle kommentille. “Sarjamurhaaja olisikin uusi juttu tässä koulussa. Toivon kuitenkin, että jos sellainen olet, et ottaisi mua heti tappolistallesi.”
Julia oli vielä huumorintajuinenkin. Oliver oli tyytyväinen siitä, että oli mennyt puhumaan hänelle.
“Alloksessa on hyvä asua”, Oliver nyökkäsi, “mutta draamaa ei kyllä puutu. Tai siis yleensä draama ei tapahdu tässä asuntolassa, vaan ihan koulussa. Kun juoruja tulee, niin kaikki oppilaat puhuvat niistä. Rohkenisin kuitenkin sanomaan, että tulet pitämään tästä paikasta.”

Tanesha Faraji - Protos

“En sano koskaan mitään kamalaa ilman hyvää syytä, pasticcino”, Tanesha hymyili. “Saatan olla pahuuden perikuva, mutta miksi haukkuisin ketään turhaan?”
Goottityttö nyökkäili Lulun vastauksille hyväksyvästi. “Mahtava suunnitelma. Joitakin surkimuksia voisimme myös jättää demoneille riivattavaksi. Meidän täytyy vain lukita heidät kellariin ja kutsua pari Manalasta kotoisin olevaa kaveriani. Eiköhän asia sillä sitten järjesty.”
Lulun kanssa oli mukavaa pilailla. Tanesha uskalsi jopa rentoutua, vaikka hänen pessimistinen puolensa huusi edelleen hänen mielessään, ettei kehenkään kannata luottaa. Lulu ei kuitenkaan vaikuttanut pahalta ihmiseltä. Tietenkään Tanesha ei voisi olla vielä varma - hehän olivat tunteneet toisensa vasta hetken aikaa.
“En ole niinkään kiinnostunut suhteista”, Tanesha sanoi, “mutta jos tapaisin ‘sen oikean’, niin ottaisin hänet ihan hartaasti vastaan. Kyllä mustakin voi tulla oikea sylikissa.”
Tanesha istuutui viimein sohvalle ja risti jalkansa virnuillen. Hän taputti vieressään olevaa paikkaa merkiksi siitä, että Lululla oli täysi lupa istua siihen. Jos oltiin puhuttu jo seksuaalisuudesta ja neitsyydestä, niin eiköhän vieretystenkin voisi istua.
“Legendaarinen vitsi”, gootti naurahti Lulun sanoessa, ettei hän ollut horoskoopiltaan neitsyt. “Jotenkin kuitenkin arvasin, että olet vielä viaton söpöliini. Muista sitten, ettet mene ihan kenen tahansa kanssa sänkyyn. Eka kerta on tärkeä kerta, vaikkei olisikaan sen kaikkein nautinnollisin. Sulla ei tietenkään ole vielä mitään kiirettä - jos et halua, niin sun ei tarvitse tehdä sitä koskaan.”
Tanesha virnisti Lulun painottaessa ‘ihmiskunta’ sanaa.
“Hmm… Pidän positiivisista ihmisistä, jotka eivät aiheuta turhaa draamaa. Sellainen, joka ymmärtää hyvän huumorin päälle ja ymmärtää, jos en jaksa tehdä jotain. Joku tuollainen olisi aika mukavaa deittiseuraa”, Tanesha sanoi hetken harkittuaan. “Mikä on sun puhelimen taustakuvana? Taustakuvat kertovat paljon sen käyttäjän persoonasta.”

Nimi: Vesisika

16.01.2018 21:32
Frederik Steel - Allos

Frederikin teki mieli tupakkaa. Hujoppi nousi ylös ja puki vaatteita päälleen, aikomuksena lähteä.
"No? Oliko edes yhtään kivaa?" kuului kysymys ja Frederik kääntyi katsomaan Xhylaa toinen kulma koholla. Freddy naurahti ja vetäisi paidan ylleen. Olihan se kivaa, ei sitä kieltämään voi käydä. Tytön kysymys vain sai vihreätukkaisen huvittuneeksi. Toinen ei tainnut olla kovin kokenut- toisaalta ei se Freddyä haitannut kunhan Xhyla ei vain tekisi Taneshoja ja itkisi siitä vuosienkin päästä.
"Etköhän sinä olisi huomannut jos en olisi nauttinut siitä", vastaus oli yksinkertainen ja sitten nuorukainen vetikin jo takkia ylleen. Frederik hymyili tuttua virnettään Xhylalle ja kaivoi tupakka-askin taskustaan.
"Haluatko, vai jäätkö tänne?"

Nimi: Riku

16.01.2018 20:41
Xhyla Morris - Allos

Mitä olin mennyt tekemään? Olimme tunteneet vain hetken ja niin... Onneksi! Onneksi poika oli -toivottavasti- homo. Oli kai se ihan kivaa ja nautin siitä... Olin aivan sekaisin. Nousin seisomaan.
"No? Oliko edes yhtään kivaa?" Kysyin ja katsoin poikaa peittäen tunteeni. Minun teki mieli kysyä häneltä homoudesta. Sinänsä toivoin hänen olevan bi, pan yms. Mutta sinänsä en. En todellakaan halunnut ihastua uudestaan. Sydämmeni oli jo liikaa kärsinyt.

Nimi: Trithan

16.01.2018 20:35
Selina Miralles -- Allos

Selina silitteli Colea ja kuunteli mitä Kaspian puhui. Hän katsoi sitten taas Colea, kun Kaspian kertoi kissan olevan neljä vuotta vanha. Hän oli aika varma, ettei se ollut kauhean vanha kissalle. Selina rapsutteli Colen niskaa ja kohotti sitten taas katseensa Kaspianiin, pyyhkäisten hiukset takaisin korvan taakse, kun ne olivat sieltä tipahtaneet. Nainen seurasi Kaspiania katseellaan kun mies tuli istumaan hänen viereensä. Selina naurahti sitten kun Kaspian kertoi, ettei hän pääsisi nousemaan siitä kissan takia hetkeen.
"Ei se minua haittaa", Selina kertoi sitten ja silitti kerälle asettuvaa kissaa. Hän oli saanut kaikki läksynsä tehtyä, eikä hänen oikeastaan tarvitsisi lukea tulevaan matematiikankokeeseen sillä aihe oli hänelle niin helppo ja tuttu.
"Saitko laskettua matikan läksyt?" Selina kysyi sitten. Hän tarkoitti sillä sitä kurssia, millä he molemmat olivat. Hän oli tainnut mainita juhlissa siitä, miten voisi auttaa Kaspiania joskus matematiikan kanssa, mutta alkoholin takia hänen muistikuvansa illasta olivat aika sumeat. Selina auttaisi Kaspiania kyllä mielellään, jos mies apua tarvitsisi. Ja jostain syystä Selina ei tuntenut Kaspianin seurassa tarvetta esittää tyhmää, ehkä se johtui siitä ettei Kaspian ollut suosittu tai pinnallinen kuten kaikki muut keiden kanssa Selina yleensä vietti aikaa.

Nimi: Vesisika

16.01.2018 20:21
STEAMY STUFF U HAVE BEEN WARNED - seksuaalista sisältöö lol (?)
Frederik Steel - Allos

"Hyvä on, neiti", Frederik kohotti kulmiaan Xhylan yhtäkkiselle mielialanmuutokselle, mutta eipä se paljon asiaan vaikuttanut. Nuori mies vain virnisti ja painoi huulensa vasten punatukan huulia, luiset kädet hyväillen tytön vartaloa varovaisesti. Frederik ei ollut varma mistä Xhyla piti, mutta tiesi että tietyissä asioissa piti edetä varoen.
Ohuet huulet lipuivat hiljaa kaulalle ja varovasti laskeutuivat solisluulle. Xhylalle jäisi paljon jälkiä Freddy nimisen imurin takia. Freddy riisui takkinsa ja paitansa nopeasti, mutta piti vielä muut vaatteet yllään, kun huulet koskivat tyttöä hellästi uudestaan. Frederikin kädet pysähtyivät tytön lantiolle ja sulavasti mies liu'utti kätensä Xhylan paidanhelmasta sisään ja hoikilla sormillaan taiteili rintaliivien kiinnityksen parissa. Vihreätukkainen pysähtyi hetkeksi ja katsoi kumppaniaan pienen virneen kera. Hän katsoi tyttöä silmiin, nautti hänen tuoksustaan ja kosketuksestaan. Kyllä Freddy tiesi, ettei Xhyla ollut niin varma mitä sanoi olevansa. Mutta se ei kiinnostanut häntä. Oli Xhylan oma vika, ettei kieltäytynyt siitä, mitä tapahtuisi hetken päästä...

Nimi: Unisieppari

16.01.2018 20:12
Kaspian Lee ~ Allos

"Minä en tiedä, mutta toivottavasti kukaan ei ota sitä tosissaan", Selina sanoi ja Kaspian nyökkäsi. Punapää tiesi olevansa hieman herkkäuskoinen, mutta edes hän ei osannut ajatella, että mikään juoruista tai Taneshan mielipidekirjoituksesta, joka siis tosiaankin oli mielipidekirjoitus eikä "faktatietoa Protoksesta", olisi ollut täysin totta. Ehkä jokunen kohta siellä sun täällä, mutta ei välttämättä edes suurin osa.
"Toivottavasti ei, luulisi suurimmalla osalla olevan edes jotain maalaisjärkeä", poika totesi, ja kuunteli Selinan vastauksen kysymykseensä. Ei ainakaan kauheasti, ei ollut ihan se vastaus, jota Kaspian olisi toivonut, vaikka oli sekin parempi kuin esimerkiksi perkeleesti. Olisihan toisen ahdistunut olo olla pahempikin, tai sitten Selina vain pyrki hieman lieventämään sitä niin, ettei se olisi niin paha, mutta eipä Kaspian sitä osaisi sanoa. Selina käveli Cole yhä sylissään punapään sängylle istumaan, ja tyttö laski kissan reisilleen, johon tämä vaikutti olevan erittäin tyytyväinen. Sitten Selina kysyi Colen ikää, kohottaen katsettaan kissasta Kaspianiin, joka mietti hetken.
"Neljän, se on ollu mulla melko pienestä saakka", pisamanaama kertoi, "oli todennäköisesti vain parisen kuukautta vanha kun saapu mulle, eli vielä liian nuori, mutta onneksi sille ei mitään vääriin paikkoihin kuseskelua pahempia ongelmia siitä tullut, ja nyt on päässyt niistäkin jo eroon", Kaspian selitti, ja meni istumaan Selinan ja Colen viereen, "tosin, sä et varmaan pääse nousemaan siitä hetkeen, toi näyttää ihan liian tyytyväiseltä", hän naurahti katsoen Colea, joka yritti asettautua vielä entistäkin parempaan asentoon, kerälle, tytön jalkojen päälle.

©2018 School in California - suntuubi.com