Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sivukartta

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.


Sää ja tilanne

Sää: Ulkona on noin 8°C lämmintä ja on pilvistä. Ilma on suhteellisen raskasta ja saattaa tuntua lämpimämmältä kuin mitä onkaan. 

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Trithan

03.04.2018 17:49
Selina Miralles -- Kaspianin sänky ;)

Selinalla oli outo olo, eikä nainen edes tiennyt mikä se oli tai missä. Hänelle tuli vain hämmentävä, kummallinen olo kun hän ajatteli Kaspiania. Jokin miehessä vain oli niin.. ihanaa. Äh, ei nyt sentään. Olivathan he vain ystäviä. Selina silitteli kissaa ajatuksissaan, ja katsoi samalla huoneen pimeää seinää. Mutta vaikka hän ja Kaspian olivatkin vain ystäviä, Selina tunsi silti aina kummallista kihelmöintiä vatsassaan, ja oudon kuristuksen kurkussaan. Kaikki se oli niin uutta ja kummallista, ettei Selina tiennyt mitä ajatella siitä. Toki hän oli kuullut tarinoita samanlaisista tunteista ystäviltään, jotka olivat rakastuneita, mutta eihän Selina voinut olla rakastunut. Ei hän välittänyt sellaisista asioista. Selina huokaisi sitten syvään ja käänsi katseensa kattoon. Se ei ollut yhtään sen mielenkiintoisempi, mutta eipä se juuri nyt haitannut. Kaspianilla meni pitkään suihkussa, mitäköhän mies siellä puuhasi? Pelkkä ajatus Kaspianista suihkussa sai Selinan tuntemaan taas outoja väreitä kehossaan, joten nainen yritti työntää ajatuksen pois mielestään. Hän ei pitänyt siitä, se oli pelottavaa. Pitäisiköhän Selinan vain lähteä omaan huoneeseensa nukkumaan? Ehkä.. mutta sitten hänen täytyisi olla yksin, ja se ei kuulostanut hyvältä juuri sillä hetkellä. Ehkä Kaspian antaisi Selinan nukkua täällä, joko lattialla tai sitten toisella sängyllä, vaikka se olikin paljas tällä hetkellä.

Nimi: Trithan

03.04.2018 17:48
Selina Miralles -- Kaspianin sänky ;)


Nimi: Unisieppari

03.04.2018 16:46
​Kaspian Lee ~ Allos

Matka Allokselle oli loppujen lopuksi kuitenkin yllättävän nopea, vaikka Kaspiania serkun kummallinen olotila olikin jaksanut vaivata siihen saakka, että Erin soitti Lucylle. Ilmeisesti joku heidän kissoistaan oli kipeä, eikä täten punapää enää ihmetellyt toisen hiljaisuutta. Vaikka eräänlainen epämukava olo siitä olikin jäänyt, oli se onneksi jo huuhtoutunut suurimmilta osin ehkä hieman liiankin kuuman veden mukana alas viemäriin. Miksiköhän mies edes seisoskeli vielä suihkun alla, hän olisi ollut jo muutamaa minuuttia aikaisemmin jo tarpeeksi puhtaassa kunnossa. Kaspian pudisteli itsekseen päätään, sulki hanan ja otti pyyhkeensä kuivatakseen itsensä. Ja kirosi huomatessaan jättäneensä vaatteensa johonkin suihkun ulkopuolelle. Ei tätä pisamanaamalle yleensä tapahtunut, mieluiten hän pisti aina pesutilassa vaatteensa ylle, mutta ilmeisesti nyt se oli vain onnistunut unohtumaan. Hmph. Ei asiassa kai mitään muuten olisi, mutta Kaspian ei oikein pitänyt ajatuksesta olla pitkään pyyhkeeseensä kietoutuneena, ja kaiken lisäksi Selina istuisi jossain miehen sängyllä varmaan silittäen Colea. Varsinkaan jälkimmäinen pointti ei kyllä auttanut sitten yhtään, vaan ennemminkin aiheutti punapäässä pienen paniikinomaisen reaktion vain jättäytyä suihkutilaan ja mennä vaikka takaisin suihkuun. Se olisi kuitenkin jo ihan naurettavaa, joten mies sai lopulta liikutettua itsensä huoneeseensa. Ensimmäiseksi Kaspian kuitenkin etsisi jostain vaatetta päällensä mahdollisimman nopeasti.

Nimi: Trithan

03.04.2018 16:01
Selina Miralles -- Allos

Selinan olo oli paljon parempi näin suihkun jälkeen ja kuivissa vaatteissa. Harmaat kollarit ja musta toppi olivat niin lämpimät, ja hän oli viimein saanut hiuksensa selvitettyä ja kasvonsa pestyä. Nyt Selina istui Kaspianin sängyssä kissa sylissään, ja silitteli sitä hiljaisena. Kello oli jo vaikka mitä, onneksi Kaspianilla ei ollut kämppistä juuri nyt. Mies oli nyt juuri suihkussa, mutta eiköhän hän palaisi sieltä kohtapuoliin. Selina istui nyt yksin melko pimeässä huoneessa, kuunnellen hiljaista kissan kehräystä. Cole oli kiivennyt oitis hänen syliinsä, ja nukkui siinä nyt onnellisena. Selina vilkaisi sitten kissaa, purren hiukan huultaan. Se oli niin suloinen ja lämmin. Selina kohotti sitten katseensa kissasta ja katsoi ympärilleen. Kaspianin puoli huoneesta oli niin mukava. Ja se tuoksui hyvältä, ihan Kaspianilta. Selina valui sitten seinää pitkin alas makaamaan sängylle. Cole nousi seisomaan, lopettaen kehräyksen. Se näytti loukkaantuneelta hetken, mutta päätti sitten käpertyä takaisin nukkumaan Selinan rintaa vasten. Selina huokaisi hiljaa ja silitti taas kissaa. Hän ei tiennyt mitä teki Kaspianin huoneessa, mutta jostain syystä hän ei vain halunnut olla yksin. Ei sen jälkeen, mitä juhlissa oli tapahtunut.

Nimi: Unisieppari

01.04.2018 23:29
Lulu Hewitt ~ Olohuone

Lulu oli huomaavinaan Taneshan kasvoilla jonkinlaista hämmennystä, mutta hän päätti olla mainitsematta siitä mitään, sillä kyllähän kämppäkaverilla on varmasti omat syynsä näyttää siltä. Eikä lyhyempi tytöistäkään välttämättä arvostaisi täysin, jos joku toistaiseksi vieras (tai jopa tutumpi) joka tilanteeseen kyselisi jotain, vaikka ei sitä aina niin selkeästi ulospäin näyttäisikään.
"Ovat kyllä, kolmiodraamat voisivat puolestani kokeilla olla täydessä sovussa kolmistaan ja vaikka kokeilla jonkinlaista polyamorista tai avointa suhdetta", tyttö totesi, kun gootti kertoi kolmiodraamojen olevan epäoikeudenmukaisia. Sitten hän naurahti, kun toinen lisäsi levittävänsä draamaa enemmän kuin fuckboy spermaa. Se oli ihan hauska heitto, vaikka pisamanaama itse tuskin tulisi kyseistä vertauskuvaa koskaan käyttämään. Tai no, ehkä joskus, mutta ei ainakaan ihan vielä jos milloinkaan.
Sitten Tanesha sanoi Lulua liian tärkeäksi ilkeyksiin ja uhrautui kuulemma ikävien puolien hoitamisen, ja lyhyt tyttö hihitti hieman, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun gootti totesi väenpaljouden olevan jo liikaa ja varovasti nousevan sohvalta. Niin teki aika nopeasti Lulukin, valmiina seuraamaan goottia kuin lojaali koiranpentu.

Nimi: Cualacino

01.04.2018 21:53
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thaddeus soi tytölle vielä pikaisen ystävällisen hymyn ja pienen pään nyökäytyksen ennen kuin jatkoi matkaansa. Hän oli positiivisin mielin siitä, kuinka helposti asia oli hoitunut. Mia tosiaankin oli ottanut asian todella hyvin vastaan, jolloin tilanne oli keikahtanut aivan päinvastaiseksi, kuin Thaddeuksen mielessä. Hän oli huojentunut selvittyään jälleen yhdestä haastavasta tilanteesta. Sosiaalisesti ehkä aavistuksen kömpelö opettaja ei usein pitänyt oppilaiden kanssa virallisista asioista puhumisesta. Joskus Thatch mietti uravalintaansa, sillä etenkään nuorena Thaddeuksesta ei olisi todellakaan uskonut, että ujosta, omaan rauhaan vetäytyvästä pojasta kasvaisi vielä opettaja. Thaddeus oli kuitenkin yllättänyt jopa itsensä ja hänestä olikin kehkeytynyt suhteellisen luonteva opettaja.

Thaddeuksen visiitti opettajanhuoneeseen oli pikainen, ja mies suuntasi kohti luokkahuonettaan muutaman minuutin jälkeen. Jotain olennaista oli kuitenkin jäänyt tekemättä, mutta Thaddeus ei osannut sanoa mitä. Miesparka oli nimittäin unohtanut kokonaan monisteet, joita hän oli lähtenyt hakemaan, eikä muistanut niitä ennen kuin oli päästänyt oppilaat jo luokkaan...

Nimi: Data

01.04.2018 18:36
Naelah "Nevada" Larson - Koulun nurkka

"Hyvä sitten!" muotityttö huudahti rennosti virnistäen. Eiköhän ollut Carmenin aika tajuta, että Nevada oli kaikkea muuta kuin hiljainen ja viaton seinäruusu. "Ja ei haittaa, vaikka kaikki vaatteet menisivät siinä. Jokainen nainen näyttää aina paremmalta vaatteettomana."
Nevada piti huolta, ettei sanonut mitään liian härskiä. Vaikka hän yleensä sanoikin ääneen mitä ajatteli, kyllä hänellä oli myös tilannetajua. Nevada oli sen verran kiinnostunut Carmenista, että heistä voisi tulla jopa ystäviä. Sen takia hän vielä vain niin sanotusti koetteli jäätä, eikä sanonut mitään, minä karkottaisi orastavan ystävyyssuhteen kokonaan tiehensä.
Nevada ei tajunnut, että Carmen tarkoitti kuninkaalla myös sukunimeään, sillä hän ei tiennyt sitä. Sen takia hän vain kohautti harteitaan.
"No mikäs siinä", hän sanoi, "voimme olla sitten kuningas ja kuningatar."
Hän kuulosti välinpitämättömältä, mutta kyllä hän salaa mielessään vihjailikin jotain. Nevada ei halunnut tästä mitään yhden illan juttua, joten hän tyytyi vain piilottamaan pieniä vihjeitä sanoihinsa.
Tietenkään hän ei tiennyt, mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Nyt hän kuitenkin keskittyi pitämään mielenkiinnon yllä.
Nevada piti naisista ja ehkä turhankin paljon. Ollessaan sinkku hän flirttaili avoimesti kaikkien uusien tuttujensa kanssa, mutta hän ei kuitenkaan koskaan vienyt mitään pidemmälle. Loppujenlopuksi Nevada oli erittäin epävarma suhteissa. Hän oli enemmänkin toiminnallinen kuin sanallinen, eikä hän tiennyt mitä tehdä, kun oli kyse rakkaudesta.
Ystävätkin oli Nevadalle hieman erikoinen käsite, sillä hän oli aina ollut hieman yksinäinen. Sen takia hän yritti olla nyt erittäin varovainen, ettei vain pilaisi kaikkea.
Nevada nyökkäsi hyväksyvästi Carmenin vastaukselle. Hän itse mielummin kertoi oman mielipiteensä ja nauroi sitten toisen typeryydelle, mutta hän arvosti Carmenin ajatusmaailmaa.
"Joo hei, minähän katsos alan itkemään ja huutamaan heti kun seksuaalivähemmistöt ja rasismit otetaan puheenaiheeksi. Loukkaannun pienimmistäkin asioista. Painukaa helvettiin heterot, teitä ei kukaan kaipaa", Nevada sanoi sarkastisesti virnuillen. Carmen ei selvästikään ollut hetero - idioottikin näki sen. Tai sitten Nevadalla oli vain joku kuudes aisti, joka erotti heterot seksuaalivähemmistön jäsenistä.
Nevada ei ollut mikään ihmisasiantuntija. Hän ei osannut arvioida toisia tai saada heitä katselemalla lisätietoja, mutta hän oli hyvä luomaan omia mielipiteitään.
Kun Carmen käänsi katseensa pois ja alkoi leikkimään sytkärillään, Nevada kurtisti hieman kulmiaan saadessaan vaikutelman, ettei Carmen enää jaksanut hänen seuraansa.
Nevada kuitenkin hylkäsi ajatuksen pian. Carmen vaikutti mukavalta ja ennakkoluulottomalta naiselta, joka ei kutsuisi toisia nurkan taakse savuketta polttamaan ja kyllästyisi sitten heti sen jälkeen.
Nevada tiesi, että ylireagoi. Vaikka hän näyttikin tyyneltä, mielensä sisällä hän kävi tunteiden taistelua - ihan kuten yleensäkin. Hän mietti, mitä sanoisi seuraavaksi. Pitäisikö hänen hymyillä? Vai nauraa? Vai yrittää peittää mukavuutensa? Pitäisikö hän olla oma itsensä vai hieman ystävällisempi? Pitäisikö hänen kehua Carmenia?
"Hyvä vain", Nevada vastasi. "En minäkään ole mielenkiintoinen. Sen takia olenkin selviytynyt näinkin pitkälle ilman turhaa häpeää."
Kun Carmen vastasi lauhkealla mutta hyväntahtoisella, iloisella flirtillä, Nevadan kiinnostus vain kasvoi. Nainen, joka ei ollut hetero ja joka uskalsi myös flirttailla uudan tuttavuuden kanssa ilman sen kummempia taka-ajatuksia? Nappiosuma.
Nevada ilahtui Carmenin naurusta enemmän kuin kehtasi itselleen myöntää. Vaikka hän itse ei hymyillytkään enää, hän ei näyttänyt vihaiselta. Hänellä oli rento ja mukava olo, eikä häntä kyllästyttänyt uuden tuttavuuden seura niin paljon kuin yleensä.
Itseasiassa hän ei ollut lainkaan tylsistynyt.
"Negatiivinen kuva olisi parempi kuin ruohoa polttava lesbo", hän nauroi. "Itse en välitä siitä, mitä muut sanovat toisista ihmisistä. Tuomitsen vasta omien kokemuksieni kannalta. Mutta hei, et vaikuta minusta mitenkään ärsyttävältä lehmältä, joten saatan poiketa joskus kylälle ja poltella ruohoa kanssasi isäsi siiven alla."

Nimi: Caca

31.03.2018 17:54
Mia Dorsley - koulun käytävä

Tyttö nyökkäsi, kun Thaddeus kertoi, että hänen olisi mentävä. Niin olisi pian Miankin, sillä seuraava tunti odotti, eikä välitunti voinut jatkua ikuisuuksiin.
"Selvä. Pitäisi tästä itsekin lähteä liikkeelle", Mia sanoi ja hänen äänestään saattoi kuulla huvittuneisuuden sävyn, jos oikein tarkkana oli. Nuoren naisen alku käänsi opettajalle selkänsä ja lähti liikkeelle käytävällä. Hän vielä kääntyi miesopettajaa kohti katsomaan, joko toinen lähti omiin puuhiinsa. Mia tiesi, ettei välituntia enää kauan kestäisi, mutta kyllä hän nyt pienen vilkaisun taakseen ehti tehdä ennen toisen tunnin alkua. Tyttö olisi halunnut jutella enemmänkin opettajan kanssa, sillä hänellä oli yksinäinen olo ilman seuraa. Ja yksinäinen hän olikin, ei hän muuten olisi elätellyt toivoa jatkaa keskustelua opettajan kanssa. Toisella oli kuitenkin kiire omiin hommiinsa, eikä Thaddeusta mitkään oppilaat kiinnostaneet. Kiire opettajalla varmastikin oli jo seuraavaa tuntia valmistelemaan ja Mialla taas kiire seuraavalle tunnille opiskelemaan. Siltikin tyttöä kiinnosti jäädä katsomaan toisen perään, vaikkakin aivan turhaan, ilman minkäänlaista syytä.

Nimi: Cassie

31.03.2018 15:52
Carmen King ~ Koulun nurkka

"Ei minua oikeastaan liikuta materiaalinen omistus, joten vaikka sattuisitkin sytyttämään vaatekaappini tuleen, ei se olisi paha", Carmen hymähti vastaukseksi Nevadan epäilyille. Vaaleaverikkö puhui totta, hän ei ollut koskaan ollut materian perään, enemmänkin muistot ja ihmissuhteet olivat hänelle tärkeimpiä. Tietysti tavara auttoi onnellisuuden tavoittelemisessa, mutta Carmen ei uskonut sen lopulta tuovan sitä.
"Ja minä pidän mielummin tittelistä 'kuningas'. Olenhan se jo käytännössä muutenkin", Carmen vinkkasi silmäänsä rennosti oikaistakseen Nevadaa, viitaten tietysti sukunimeensä. Ei häntä kiinnostanut, millä sukupuolitermillä häntä kutsuttiin, mutta koska Carmen oli enemmän puku- kuin mekkotyyppiä, piti hän kuningas-titteliä sopivampana itselleen.
"En osaa ottaa kantaa vakavampiin aiheisiin, kuten seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, koska en halua ikinä loukata ketään ja sitäkin vähemmän haluan joutua tappelemaan asiasta tai puolustamaan kantaani. Jos ihminen on yksinkertaisesti typerä, ei keskustelusta tule mitään", Carmen hymähti Nevadan puheeseen siitä, miten tummahipiäinen olisi avoin kaikille keskusteluille. Carmen vihasi joutua draaman keskelle varsinkin, jos oli itse aloittanut sen sanoillaan, joten nykyään hän kierteli sellaisia keskusteluja hyvän matkan päästä.
Carmen katsahti Nevadaa hiukan epäuskoinen hymy huulillaan, kun toinen väitti, ettei koskaan kiusaisi puolustuskyvyttömiä raukkoja. Ken sitä tiesi, ei Carmen ainakaan tuntenut toista vielä niin hyvin, että olisi voinut tuomita. Nevadalla oli ainakin vahvat mielipiteet ja jos hän oikeasti vastusti kiusaamista, kiusaajat varmasti kuuntelivat häntä. Vaaleaverikköä sen sijaan ei aina otettu kuuleviin korviinkaan, mutta hän oli tottunut siihen ja piti muutenkin naamansa yleensä kiinni.
Carmen kuunteli Nevadaa mielenkiinnolla muodostaen jälleen lisää mielipidettä toisesta. Nainen oli itsevarma, tyrmäävä ja omisti mielipiteitä. Jotta Carmenin mieltymistä toiseen ei olisi niin helposti nähnyt hänen innokkailta kasvoiltaan, käänsi hän katseensa alas ja leikki hieman sytkärillään. Hän raapaisi sen päälle ja pois pariin kertaan.
"Kiitos", Carmen puuskahti hyväntuulisena Nevadan luvatessa hänelle suojelua draamalta. Blondi ei tiennyt, kuinka hyvin sellainen draaman torjuminen tulisi onnistumaan, mutta kenties hänellä oli Nevada, jonka luokse kipittää sitten, kun mekkala kävi liian suureksi. "Tuskin olen kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoinen, että minusta saisi draamaa väännettyä. Kaikkien kaverinakin olemisessa on hyvät puolensa, vaikka ei sitä tiedä, mitä ihmisten päässä liikkuu."
Carmen halusi kuitenkin uskoa koulunsa oppilaiden hyvyyteen ja pohti, tuntiko henkilöitä, jotka tahallaan levittelivät toisista juoruja. Hän tiesi nimeltä vain koulun lehden kirjoittajan Taneshan, joka taisi tällä hetkellä kantaa juorujen kuningattaren leimaa. Mitäköhän mieltä Nevada oli kakkospaikalle jäämisestä?
"Se olisikin harmillista", Carmen vastasi äänessään hyväntuulista flirttiä, kun Nevada puhui kasvoistaan. Ei hujoppi sillä oikeastaan mitään sen syvällisempää tarkoittanut, kunhan vain tiedosti toisen ohella kasvojen olevan kauniit.
Carmen naureskeli Nevadan puheille maineestaan siinä missä toinenkin. Itsevarmuus oli ihailtavaa ja vaikka Carmenillakin oli hyvä itsetunto, ei hän koskaan osaisi olla yhtä selkeän varma itsestään kuin ilmeisesti Nevada pystyi olemaan.
"Kuulostaa ihailtavalta, vaikkei minulle kyllä tule negatiivista kuvaa sinusta, enemmänkin vain hyvin itsevarma. Kai minäkin jotenkin yksinäisenä sutena nautin, jos joku saa minusta huonon kuvan, mutta sitä ei kovin usein tapahdu. Eniten minua varmaan ajatellaan leppoisana, ruohoa polttavana lesbona, joka aikoo elää elämänsä isänsä siiven alla... eivätkä he ole kovin väärässä", Carmen virnisti Nevadalle ja mietti, mitä aikoisi tehdä, kun valmistuisi koulusta. Ei mitään hajua.

Nimi: Cassie

30.03.2018 19:36
Alaska Hopper ~ Ravintola

Alaska nosti toista kulmaansa epäileväisesti, kun London ilmoitti olleensa Euroopassa liikeasioilla. Se ei kuullostanut ollenkaan jalkapalloilijalta, ehkä Alaska ei ollut kuullut kaikkea mitä vuoden aikana oli tapahtunut, mutta viimeksi, kun he olivat asiasta puhuneet, oli tummatukkaiselle tullut varmasti se kuva, ettei London pitänyt isänsä alasta.
"Isäskö bisneksiä? Luulin, että sua ei kiinnosta ne hommat", hän vastasi kuulostaen pettyneemmältä kuin mitä oli tarkoittanutkaan. Hän itse vihasi kyseistä asiaa yli kaiken ja kai jollain tavalla oli oppinut automaattisesti vihaamaan myös Londonin jääräpäistä isää, josta oli joskus hieman kuullut. Hän ei olisi koskaan ajatellut poikaystävänsä olevan noin kuuliainen vanhemmalleen.
London eteni vessaan ja pienen hetken päästä Alaska seurasi häntä hiippaillen platinablondin selän taakse ja yllättäen toisen kietomalla kätensä toisen lantiolle. Alaskasta tuntui jälleen Londonin veroiselta, itsevarmalta mieheltä, kun hän hellästi puristi poikaystävänsä itseään vasten ja kosketti toisen niskaa. Hän oli täynnä voimaannuttavaa luottamusta ja rakkaudentunnetta ja kohtasi Londonin silmät tummuneella katseellaan peilin kautta.
Kaikki sujui Alaskan mielestä loistavasti, hän sai hymyn vastaukseksi kysymykseensä ja tunsi olevansa hetken voittamaton.
"Niinkö?" hän hykerteli vähintään yhtä siirappisesti kuin poikaystävänsä ja tunsi kuolemattomuutensa särkyvän ja itsensä palaavan ihmiskehonsa himojen armoille, kun London kumartui jälleen eteenpäin, työntäen itseään juuri oikealla tavalla kiinni Alaskaa. Tummatukkainen virnisti kujeilevasti, mutta hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Olihan toinen tehnyt äskeisen ehdottomasti tahallaan, kun oli sillä tavalla tarkistanut, ettei muita ollut lähellä. Totta puhuen siinä kohtaa yleisö viimeistään olisikin karannut paikalta, olihan poikien touhu aika ilmeistä.
Alaska oli juuri liikuttamassa käsiään, kun London yhtäkkiä suoristautui ja kääntyi ympäri. Alaskan kohotti hieman kulmiaan kuin kysyen, mitä toinen aikoi, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, oli London nostanut hänet ilmaan. Nyt Alaskan äskeinen varsin vihjaileva virne oli poissa ja sen sijaan hän tuijotti Londonia sen pari sekuntia tiiviisti, ennen kuin hänet laskettiin istumaan pöydälle.
Yllättynyt, mutta mieluinen hymy tuli pian takaisin Londonin palauttaessa katsekontaktin hänen kanssaan ja lähestyen Alaskaa. Platinablondi leikki huulillaan balettitanssijan kaulalla ja huulilla saaden Alaskan hymähtämään hieman.
"Kaikki taitaa olla kunnossa?" hän kysyi tietäväisesti toistaen aikaisemman kysymyksensä, koska vaikka he kuinka leikkivät toistensa riisumista katseillaan, ei Alaska halunnut silti jättää toisen mieleen minkäänlaisia epäilyksiä. Huoli oli mitättömän pieni Alaskan innokkaasti jyskyttävän sydämen ja ajatuksien taka-alalla, mutta se oli silti olemassa.
London perääntyi ja lähti kävelemään pois vessasta jättäen Alaskan istumaan varsin typerän näköisesti hanapöydälle. Tummatukan kasvoille nousi vajaassa sekunnissa tietämättömyydestä johtuva ärsyyntynyt ilme ja hän loikkasi alas kovalta pöydältä ennen, kuin London oli edes lähtenyt vessasta. Jalkapalloilija kiusoitteli häntä ja Alaska tiedosti ikävän selvästi, että toinen oli päässyt niskan päälle.
"Mä en tilaa jälkiruokaa ollenkaan", Alaska mutisi merkitsevästi juoksuttaen sormensa hiustensa läpi ja lähtien vessasta parikymmentä sekuntia Londonin jälkeen, koska ei halunnut seurata poikaystäväänsä kuin mikäkin karitsa.
Kolmosluokkalainen palasi pöytään, istui ja risti kätensä puoliksi teatraalisesti mököttäen ja puoliksi, koska häntä oikeasti harmitti myöntää, että London oli aivan vastustamaton. Hän mulkaisi Londonia silmät sirrillään ja päätti, että hänen ei tarvitsisi syödä sitä kolmannesta, joka ruoasta oli vielä jäljellä.
Hetken istuttuaan ja huomattuaan, että hiljaisuus oli yllättävän tylsää hän nakkasi niskojaan ylimielisesti ja kysyi Londonilta varsin suolaiseen sävyyn: "No, mitä mieltä olet mun treffi-illasta?" Painottaen sanaa 'mun'.

Nimi: Lukutoukka

29.03.2018 16:26
Lorlie Bell - Allos

Lorlie istui hiljaa sängylläänsä. Häntä ei nukuttanut yhtään. Ward oli nukahtanut aikoja sitten, mutta kilpikonnan omistaja ei nukahtanut. Tämä mietti olemassa olonsa tarkoitusta. Hän ei ollut itsetuhoinen, mutta kumminkin usein surullinen. Nainen ei osannut siinä tilanteessa muuta, kuin olla hiljaa. Lorlie sulki hetkeksi silmänsä. Hän kuuli lehtien liikkumisen. Ne liikkuivat hitaasti, rennosti. Lehdet tuntuivat naisen mielestä runolta. Lorlie avasi silmänsä. Hän oli saanut inspiraation runo läksyynsä. Nainen haki hiljaa paperia ja alkoi kirjoittaa runoa. Klo 12 aikaan hän meni nukkumaan runo valmiina.

Nimi: pixeli

28.03.2018 19:20
Lucian Faraday -kuvisluokka

Lucian kuunteli Juniperia ja miettti tämän sanoja. Kolmikko yhtyi myös Juniperin huvittuneisuuteen hymyilemällä. Lucian nyökkäsi opettajan sanoessa että työn pystyisi myös jättämään mustavalkoiseksi, mutta varjostukset olisivat myös ihan hyviä. Juniperin poistuttua kolmikko ryhtyi työstämään työtään.
Vähän myöhemmin Lucian nousi ja asteli Juniperin luokse. Nuorukainen odotti kiltisti jos Juniperilla olisi muita töitä kesken ja alkoi vasta sitten itse puhua.
"Tää työ ois ny valmis" Lucian totesi ja esitteli Juniperille työtään. Siinä oli FMX pyörä ja lumihiutaleita sen ympärillä. Hiutaleet oli väritetty vaaleansinisiksi ja FMX pyörä oli musta harmaa. Pyörässä oli muutamia varjostuksia ja sen alla oli myös väritettynä harmaa varjostus. Lucian kevyesti ja vilkaisi kavereitaan jotka toivat myös työnsä näytille.

Nimi: Crona

28.03.2018 17:14
London Davis - ravintolassa

Alaskan suora paljastus tietysti pisti Londonin sydäntä, mutta hän yritti parhaansa mukaan vain sivuuttaa tunteensa. Tämä koituikin vaikeaksi tehtäväksi, sillä ajatus Alaskasta rakastamassa jotakuta toista tuntui varsinaiselta tuolin lyönniltä vasten kasvoja. Alaskan kasvoja koristeli pahoitteleva hymy, joten blondi taisi jäädä kiinni pienestä kohtauksestaan. Tähän hän vastasi vain väsäten mahdollisimman uskottavan, hellän tekohymyn kasvoilleen.
Tilanne oli kuitenkin tunnelmallisesti poistumassa, vaikkei London oikein onnistunutkaan ahdistuneisuuden häätämisessä. Viimein jalkapalloilijan ajatukset siirtyivät suurin piirtein muualle poikaystävänsä udellessa lisäinfoa kesän seikkailuista. Tämä sai Londonin kurtistamaan kulmiaan kevyesti, mutta samalla naurahtamaan ironisesti. Blondihan oli viettänyt kesänsä Euroopassa suunnilleen pakoillen isäänsä ja muita vastuuta sysääviä asioita. Hän ei muutenkaan välittänyt isästään sen kummemmin, mutta kaiken alkuperäisen draaman Alaskan ja hänen välillään seassa London ei voinut pysyä isänsä rinnalla niinkään pitkää ajanjaksoa kuin kesäloma. Tätä London ei kuitenkaan sinä hetkenä halunnut kertoa, joten hän päätyi vain vastaamaan yksinkertaisesti, mutta etäisesti: "Joo, jotain sellasta. Tiedäthän bisnestä ja näin." Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan olleet turhan kylmät antaakseen vaikutelman siitä, ettei hän juuri valehdellut kumppaninsa naamaan syvällisistä asioista.
London ei jäänyt kuuntelemaan Alaskan mahdollisia vastaväitteitä, vaan jatkoi matkaansa vessan puolelle reippaasti. Toivottavasti toinen ymmärtäisi jäädä odottamaan kiltisti, ei blondi ajatellut jäädä nurkkaan nyyhkyttämään tai mitään, kunhan nyt vain siisti itseään ja kohottaisi itsetuntoaan kehumalla näkyään peilissä tai jotain. Vessa oli onneksi melko hiljainen, oletettaen jopa tyhjäkin. Kun ovi lopulta kävi ei London ottanut sitä huomioon, sillä olihan vessa yleinen tila jossa ei tarvitsisi olla varpaillaan aina joka sekunti kun ovi kävisi. Seuraavasta blondi kuitenkin yllättyi tuntiessaan jonkin kietovan kädet lantionsa ympärille. London ei kuitenkaan edes ajatellut säikähtävänsä, sillä kädet saattoi tunnistaa jo ensikosketukselta. London tunsi Alaskan huulien hamuilevan hänen niskaansa, johon hän reagoi tuntemalla kipinöintiä niskansa ihossa. London ei kuitenkaan kääntynyt ympäri toisen otteessa, vaan katseli toisen kasvoja peilin kautta. Tummatukka kysyi niskaa hamuten kysymyksen Londonilta, joka sai hänen polvensa heikentymään. Hän hymyili iloisesti peilin kautta Alaskalle tuntien perhosia vatsassaan. Ele sai automaattisesti pojan itsevarmuuden kohoamaan, ja nyt viimeistään viimeisinkin huoli jostakin Dandelionista haihtui savuna ilmaan.
"Nyt kun sä olet siinä mikään ei voisi olla paremmin", London vastasi turhankin makeasti virnuillen Alaskalle peilistä. Hetken hän vilkuili ympärilleen varmistaakseen vessan olevan tyhjillään, jonka jälkeen päätti kyyristyä hanan eteen kostuttamaan vielä kerran kasvojaan ja hajanaisia hiussuortuviaan. Tietenkään tähän ei olisi ollut tarvetta, mutta London halusi tahallisesti härnätä poikaystäväänsä kerta hän oli nyt jonnekin niin intiimään paikkaan kuin vessaan kumppaniaan seurannut. London palauttaisi pienen hetken jälkeen ryhtinsä, ja tällä kertaa kääntyisi ympäri Alaskan otteessa. Hänen oli tarkoitus liikkua sen verran nopeasti, jotta toisen käsien ote irtoisi, jotta Londonille olisi helpompaa nostaa toinen lantiolta hanan pöydälle istumaan. Perhoset olivat muuttuneet leimuviksi liekeiksi, joita London yritti tukalasti pitää hallinnassa. Hän pystyi vastustaa kiusausta painaa huuliaan toisen omiin, muttei voinut olla asettamatta vasenta kättään peilin pinnalle Alaskan ohelle ja katsomatta häntä nälkäisin silmin. Londonilla ei kuitenkaan ollut mikään tarkoitus viedä asiaa päätökseensä, ei missään nimessä ainakaan ravintolan vessassa. Joten mikäli Alaska pysyisi nätisti tekemättä mitään, hamuilisi London kiusoitellen vuorollaan toisen kaulaa ja huulia. Hän ei kuitenkaan itse tekisi mitään, ja jos toinen niin sallisi päättäisi hän ottaa askelia vessan ovea kohden poistuen toisen läheisyydestä.
"Eihän me nyt haluta syödä jälkiruokaa ennen pääruokaa, eikö niin?" London sanoi matalalla äänellä Alaskalle, ennen kuin päättäisi poistua kiusoitellen pois vessasta jättäen poikaystävänsä orpona istumaan hanan äärelle.

Nimi: Cualacino

28.03.2018 17:04
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Kun Mia kysyi hiljaa pysymisestä, Thaddeus kohotti kulmiaan aavistuksen hämmästyneenä. Eihän asia toki mikään valtionsalaisuus ollut. Opettaja olisi samassa tilanteessa menetellyt samoin, oli oppilas sitten huippusuoriutuja tai sellainen, joka juoksi aitaa päin, vaikka portti olisi avoinna. Että sen suhteen hiljaa pysymisellä ei ollut mitään väliä, mutta toisaalta ei asiasta tarvinnut huudella pitkin kyliä. Jos jotain, se ainakin vähentäisi Thaddeuksen arvostamista oppilaiden keskuudessa, sillä opettaja, joka hukutti oppilaiden koulutöitä, varmastikaan ei ollut mieleinen. Mia kuitenkin lupautui jo olemaan puhumatta asiasta, mikä toki tuntui Thaddeuksesta loogisimmalta vaihoehdolta.
“Eipä sillä kovinkaan paljon ole väliä, mutta aina parasta jos ei ala huutelemaan”, Thaddeus totesi. Hän katsahti kelloon ja totesi joutuvansa jatkamaan matkaansa, mikäli hän aikoi ehtiä pitämään seuraavaa tuntia ajoissa. Thatch palautti katseensa Miaan ja hymyili tälle kohteliaasti.
“Mutta, minun täytyy mennä. Hyvä että saatiin tämä asia nyt selvitettyä”, hän sanoi yhtä kohteliaaseen sävyyn, kuin miltä hänen kasvoillaan lepäävä lempeä hymy näytti.

Nimi: Cassie

26.03.2018 23:48
Alaska Hopper ~ Ravintolassa

Kaksikko odotti ruokaansa pöydässään ja vaikkeivät he puhuneet mitään, ei Alaska silti ajatellut hiljaisuuden olevan kiusallinen. Hänellä oli täysi työ mukautua astetta hienomman ravintolan menoon ja sai kiittää onneaan siitä, että London ilmeisesti huomasi hänen ahdinkonsa ja hymyili hänelle pari kertaa rohkaisevasti. Vaikka hymyt eivät tietysti olleet mitään suurta, sai Alaska sellaisen käsityksen, että jalkapalloilijalle oli ihan okei, että hän oli hieman nolona.
Ruokien tultua pöytään oli Alaskan ahdistus lähtenyt suurimmilta osin ja hän pystyi viimeinkin rentoutumaan varsinkin, kun London alkoi puhumaan. Alaska söi pastaansa kuunnellen poikaystävän kysymyksen ja vastasi sitten siihen kevyesti, koska ei pitänyt tekosiaan Dandelionin kanssa suuressakaan arvossa. Hän olisi kuitenkin ollut tyhmä ja sokea, jos ei olisi huomannut Londonin lämpimän hymyn hieman kangistuvan hänen mainittuaan rivien läpi lukemisella, että oli ollut joskus intiimi jonkun muun kanssa kuin nykyisen poikaystävänsä.
Alaska loihti kasvoilleen hieman pahoittelevan, mutta hyväntuulisen hymyn, koska ei edelleenkään uskonut olevansa kovinkaan syntinen. Londonillakin oli varmasti ollut seikkailuja, joista balettitanssija kuitenkaan tuskin tahtoisi tietää. Olihan uutinen Londonille isku vasten kasvoja, mutta mitään ei ollut tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana Alaskan ja Dandelionin välillä, joten juttu oli jo vanha.
London vastasi hänelle selkeästi viileämmin ja Alaska meinasi huomaamattomasti tukehtua pastaansa, niin pahoillaan hän oli siitä, mitä London varmasti tunsi. Tai, hän saattoi vain spekuloida, mutta jos tilanne olisi ollut päinvastainen, olisi hänen annoksensa jo varmasti ollut platinablondin naamalla, vaikkei hänellä siihen olisi ollutkaan oikeutta. Alaska esitti vastakysymyksen ja sai helpotuksekseen huomata, ettei tilanne tainnutkaan olla ihan niin vakava ja hän saattoi jälleen niellä ruokaansa.
"Euroopassa! Missä? Onko teillä sieltä kesäpaikkaa?" Alaska haastatteli innostuen, kumartuen hieman pöydän yli päästäkseen lähemmäksi Londonia ja näin kärttääkseen vastauksia nopeammin. Alaska oli aina halunnut kiertää maailmaa ja pienenä olikin tehnyt sitä jonkin verran, olihan hän syntynytkin keskellä Saharaa. Ehkä joku päivä hänen balettiseurueensa kiertäisi vierailemassa jokaisessa maailman teatterissa hän vetonaulana, mutta sitä saattoi vain unelmoida tässä vaiheessa. Tai kenties hän ja London kiertäisivät maailmaa? Ajatus oli riskialtis, koska Alaska oletti Londonin vielä olevan hieman ajatuksissaan Dandelionin mainitsemisesta.
London ilmoitti lähtevänsä vessaan ja Alaska mutisi vastauksen, koska hänen suunsa oli sillä hetkellä täynnä. Heti, kun platinablondi oli hävinnyt miestenhuoneen puolelle nosti Alaska lautasliinansa sylistään ja siisti suunpielensä. Hän katseli toisen perään ja tuumi, lähtisikö paikaltaan ja seuraisi Londonia vessaan. Hän halusi ehdottomasti tarkistaa, että toisella oli kaikki hyvin ja jos ei olisi, negatiiviset tunteet saisivat jäädä vessaan.
Kun Londonia ei kuulunut parissa sekunnissa takaisin, nousi Alaska tuolilta ja lähti myös kohti vessoja. Oven luona häntä vastaan tuli yksi vanhempi herrasmies ja hän toivoi, että vessa olisi vähän hiljaisempi, että hän voisi keskustella poikaystävänsä kanssa kunnolla.
Alaska tuli varsin kauniiseen huoneeseen ja näki Londonin kyyristyneenä hanan eteen. Selkeästi toinen oli tullut kokoamaan ajatuksiaan eikä asioille, joten Alaska oletti ajatuksiensa pitävän paikkansa edes osittain. Oli myös mahdollista, että London halusi kosia Alaskaa mutta se oli niin epätodennäköinen juonenkäännös, että Alaska melkein naurahti ääneen.
Hän hiippaili platinablondin taakse ja jos London ei häntä olisi vielä huomannut, kietoisi Alaska käsivartensa toisen lantiolle ja hamuaisi huulillaan toisen niskaa, kuiskaten: "Onks kaikki okei, London?"
Itsevarmuus oli ainoa keino, jonka Alaska keksi auttamaan häntä tilanteessa, kun hän ei tiennyt, mitä poikaystävä ajatteli ja oliko hän edes valinnut oikean lähestymistavan. Totta kai hän saattoi vaikuttaa idiootilta toisen silmissä, mutta London oli nähnyt hänet jo aivan liian monta kertaa heikkona ja puolustuskannalla.

Nimi: Crona

26.03.2018 22:34
London Davis - rwavintola

London virnuili Alaskan ymmärtäessä ravintolavalinnan tarkoituksen. Tietenkään London ei halunnut leveillä varallisuudellaan, hän vain halusi osoittaa Alaskalle ettei hän luovuttaisi helposti - ainakaan tälläisissa kysymyksissä. Sitä paitsi blondi sai aina iloa toisille antamisesta, ja mikä parempi tapa kuin tarjota jollekulle rakkaalle illallinen romanttisessa paikassa.
"Ei todellakaan", London vastasi aivan yhtä ironisesti silmää vinkaten. Ainakin toinen vaikutti tarpeeksi hyväntuulisesta, ettei ainakaan heti kehtaisi valittaa juonittelusta. Ehkä jalkapalloilija saisi sitten kuulla ansionsa mukaan kun he palaisivat takaisin Allokseen. Ajatus koulusta sai Londonin hieman värähtämään, sillä hän oli jo oppinut nauttimaan pienen kaupungin loistosta.
London nojautui lohduttamaan poikaystäväänsä, johon toinen vain punasteli ja kiitti hieman nolona. Blondi hymyili lempeästi ja piti toisen hiusten harontaa söpönä nolostuksen eleenä. Samalla London lähti johdattamaan kumppaniaan valitsemilleen paikoilleen, joihin he istuutuivat Alaskan yhä punastellessa. Blondin oli vaikea olla miettimättä syytä toisen käytökseen, muttei jaksanut kysellä sen enempää, sillä olihan vaivautunut Alaska kuitenkin söpö Alaska.
London ehdotti seuralaiselleen pastaa, johon toinen vain vastasi hiljaisen myöntyvästi. London nosti kulma koholla katseensa menustaan, eikä voinut olla huomaamatta toisesta säteilevää ahdistuneisuutta. Normaalisti hän olisi suunnilleen rutistanut toisen kunnon karhunhalaukseen, mutta keskellä ravintoa London tyytyisi vain hymyilemään toiselle rohkaisevan lempeästi mikäli saisi kiinni toisen katseesta.
Kaksikko istui hiljaisuudessa, ja ensi kertaa Londonin oli vaikea keksiä sanottavaa Alaskalle. Oliko hän näin nopeasti kyllästymässä kumppaniinsa? Ei, aina ei tarvitsisi olla äänessä - ainakin toivon mukaan. Ajattelua ei kuitenkaan ehtinyt jatkua kauaa, kun ruoat viimein saapuivat pöytään. Alaska oli päättänyt ottaa Londonin neuvosta vaarin, joskin hän hieman kyseenalaisti tätä elettä. Ehkä Alaska ei vain uskaltanut tilata mieleistään, sillä hän ei ollut sitä tyyppiä joka seuraisi toisten mallia noinkin sokeasti. London aloitti ruokailun Alaskaa aikasemmin, joka itsekin ryhtyi syömään hetken ihmettelyn jälkeen.
London päätti aloittaa keskustelun hieman arasta aiheesta, jonka Alaska onnekseen otti hyvin vastaan. London kohotti katseensa ateriastaan vain hymyilläkseen Alaskalle vastakiitokseksi. London piti katseensa toisessa, kun toinen kertoi haikailleen eksänsä perään. Sen hetken blondi ehti olla jo ihastuneen rakastunut, mutta seuraavan lauseen kuullessaan katse kylmeni tasaisesti. Kaveritasolla? Dandelion? London tunsi sisällään perhosten siipien lepatuksen. London pahoin pelkäsi ymmärtävänsä asian niin, miten Alaska oli sen tarkoittanutkin. Tietenkään London ei voinut ottaa pahakseen poikaystävänsä entisiä säätöjä, muttei hän voinut olla tuntematta pistoa sydämessä ja vääntöä vatsassa siitä että joku muu oli ennen häntä nauttinut Alaskan rakkaudesta. Platinablondi piti kuitenkin katseensa kylmänviileänä eikä antanut pistoksen näkyä muutoin kuin pienenä katseen välttelynä. Hän pyöritteli pastaa haarukkaansa ja söi sitä tällä kertaa haluttomammin.
"Et ole tainnut kertoa", London vastasi varsin kylmänviileästi väläyttäen kuitenkin lohdullista tekohymyä toiselle. Toivon mukaan Alaska olisi huono lukemaan kumppaniaan, niin ei tarvisi tehdä hetkestä sen tukaliaampaa. Kyllä London pian unohtaisi ajatuksen, sen kuuleminen vaan ensi kertaan oli jotakin epämieluista. Tai siis Alaskahan oli blondin ensimmäinen ja ainoa oikea tunnesidonnainen kumppani. London hätkähti todellisuuteen Alaskan esittäessä jatkokysymyksen, jolle hän vastasi hymähtäen nyt paremmantuulisemmin.
"Enpä oikeastaan, olin paljon Euroopassa", London vastasi kasuaalisti nyt jo päästen hieman yli pistoksesta, kun saattoi keskustella jostain muusta. London haroi hiuksiaan sormillaan hermostuneena eleenä, ja jatkoi syömistä hieman apaattisen oloisena, kuitenkaan haluamatta näyttää sitä Alaskalle. London katsahti ravintolan saliin päin, ja sitten pikaisesti poikaystäväänsä.
"Tuota, odota tässä käyn miestenhuoneessa", London sanoi rauhallisesti, ja nousi samalla pöydästä suuntanaan miesten vessa. Ehkäpä veden roiskautus naamalle auttaisi Londonia lopullisesti häätämään pistoksen sisuksistaan ja täten kohottamaan tunnelmaa. Vessaan saapuessa se oli suunnilleen tyhjä paria henkilöä lukuunottamatta, joka sopi täydellisesti Londonille. Hän asettui hanojen luokse katsellen kasvojaan. Ainakaan hänen naamastaan ei suoraan paistanut ahdistus - tai sitten se oli vain itserakkaus joka kertoi että London näytti millä tahansa ilmeellä hyvältä. Hän hymähti ja laski kätensä hanan alle, ja kostutti sitä hieman viileällä vedellä, roiskutellen siitä vesipisaroita naamaansa eliminoidakseen viimeisetkin kalpeuden eleet. Samalla hän auttoi kostealla kädellään siistimään pelihallin temmellyksessä karanneita hiussuortuviaan takaisin siistimpään kokoonpanoon.

Nimi: Caca

25.03.2018 18:25
Mia Dorsley - koulun käytävä

Tyttö ei oikein tiennyt oliko opettajan sanat tarkoitettu kehuksi vai joksikin muuksi. Mia kuitenkin yleensä väänsi lähes kaiken itselleen mieluisammaksi ajatella, joten nytkin tyttö lähti liikkeelle siitä, että asia oli kehu.
"Kiitos", nuoren naisen alku sanoi opettajalle ja nyökytteli vielä pari kertaa päätään. Hiukset valahtivat samalla eteen ja tyttö joutui heilauttamaan ne pienellä liikkeellä takaisin, pois edestä häiritsemästä.
"Haluat varmaan, että pysyn tästä asiasta hiljaa, vai?" Mian oli pakko päästä kysymään tuota, vaikka tavallaan myöskin koki sen tarpeettomaksi ja typeräksi kysymykseksi. "Ja tietysti olenkin", tyttö sanoi hetken päästä ja katsahti nopeasti jalkoihinsa, kunnes ryhdistäytyi jälleen katsomaan opettajaa. Mia ei halunnut vaivata opettajaa kauempaa, ties mitä hommia toisella olisi. Thaddeus oli ja ainakin vaikutti ystävälliseltä opettajalta, joten miehelle oli helppo puhua. Välillä kuitenkin ehkä olisi parempi pysyä hiljaa ja harkita ennen kuin laukoo jotakin outoa suusta.

Nimi: Lukutoukka

24.03.2018 19:42
Lorlie Bell - Allos

Lorlie katseli uutta, väliaikaista kotiaansa. Hän joutuisi joskus muuttamaan sieltä pois, siitä hän oli varma. Lorlie kumminkin piti huoneistosta. Se oli sisustettu hieman vanhanaikaiseksi, mutta mukavaksi. Lorlie laski maakilpikonnansa terraarion lähelle ikkunaa. Hänen pitäisi piilottaa sähköjohdot, ettei Ward alkaisi syödä niitä. Lorlie meni kuitenkin ensin tutkimaan huoneistoaan. Tutkittuaan joka huoneen, hän alkoi hymyillä Wardille. Kilpikonna katseli mustilla silmillään Lorlieta. Nainen hymyili lemmikilleensä ja huokaisi iloisena.
"Nyt saadaan olla rauhassa."
Maakilpikonna vain katseli Lorlieta, kunnes tämä tepsutti terraarion pieneen tekoluolaan.

Nimi: Cassie

24.03.2018 01:33
Alaska Hopper - Auto ja ravintola

Alaska kohotti toista kulmaansa epäilevästi Londonille, kun toinen vastasi tummatukan varoitukseen salaisuuksien levittämisestä. Alaska ei ollut typerä, hän osasi lukea rivien välistä, mutta jostain syystä ei jaksanut uskoa, että London olisi niin äärettömän lapsellinen ja itsekäs, että menisi joskus riidan päätteeksi toitottamaan Alaskan menneisyyttä Apollonin keskusradiosta. Ja jos menisi, luultavasti Londonille naurettaisiin ainakin hetki enemmän kuin Alaskalle, kunnes ihmiset tajuaisivat, mitä London oli juuri paljastanut. Siinä kohtaa Alaska olisi jo varmasti hyvän matkaa tien päällä kohti itärannikkoa.
"Parasta olla siis ärsyttämättä", Alaska totesi leikkimielisesti kuin itseään toruen, hän tiesi olevansa useinkin varsin jääräpäinen ja hermostuttava. Hän ei ottanut poikaystäväänsä ollenkaan niin vakavasti, että olisi jäänyt miettimään asiaa ollenkaan jälkikäteen, kyllähän hän Londoniin tällaisissa asioissa luotti. Alaska huomautti platinablondille turvavöistä, mutta London oli ilmeisesti vakaasti päättänyt kuolla, jos sattuisi ajamaan ojaan. Balettitanssija oli sen verran pahoillaan äskeisestä juroudestaan, ettei viitsinyt nalkuttaa lisää. Olisi Londonin vika, jos toinen lentäisi tuulilasista, Alaska oli kuitenkin yrittänyt tehdä asialle jotain.
He saapuivat raflan luokse ja sisältä päin se osoittautuikin paljon parempiluokkaiseksi kuin mitä Alaska oli alun perin ajatellut. Ei sitä voinut edes sanoa raflaksi, ravintola se selkeästi oli. Tämä tietysti hermostutti jo muutenkin täydellisiin treffeihin pyrkivää Alaskaa ja vaikka hän kääntyikin Londonin puoleen ja kertoi hyvin selkeästi, kuinka hän voisi lähteä yhtä hyvin poiskin, pysyi hänen poikaystävänsä rauhallisena ja sillä hetkellä kypsempänä heistä. Londonin kommentti Alaskan rahatilanteesta sai tummatukan loksauttamaan leukansa hieman auki, kehtasikin! Toisaalta, Alaska ei voinut olla ajattelematta, että varmasti tähän toinen oli juuri pyrkinytkin ja Londonin juoniminen sai hänelle vastahakoisen, mutta vaikuttuneen hymyn huulille.
"Sillähän ei varmasti ollut mitään tekemistä paikan valinnan kanssa, eihän?" Alaska kysyi lause täynnä hyväntuulista ironiaa luottaen täysin itseensä siinä, että oli arvannut Londonin juonen oikein. Mielummin hän hyväksyisi sen, että toisella oli varaa tällaiseen kuin valittaisi koko ajan ruoan kalleudesta ja täten varmasti pilaisi heidän iltansa.
London kehui valitsemaansa paikkaa ja Alaska kääntyi katselemaan uudelleen ympäriinsä, antaen paikalle toisen tilaisuuden. Olihan se myönnettävä, ei se lopulta aivan niin kalliin näköinen paikka ollut vaikka tunnelmavalaistus ja hyvin pukeutuneet tarjoilijat hämäsivätkin ja se helpotti poikaa. Alaska piti ravintolasta saman tien ja katui hieman niin negatiivista ensivaikutelmaansa. Sitä hän ei kuitenkaan Londonille kertoisi, ei jalkapalloilija saanut tietää olleensa kaikessa oikeassa.
Hänen kääntyessään takaisin poikaystävänsä puoleen London halasi häntä nopeasti ja suikkasi suukon hänen poskelleen, saaden Alaskan hymyilemään ja hieman punastumaan äskeisestä varsin epätahdikkasta käytöksestään. Hän arveli, ettei London ollut kuitenkaan loukkaantunut, joten jätti turhat anteeksipyynnöt sanomatta.
"Kiitti", hän mutisi ja haroi hiuksiaan vielä hieman epävarmasti seuratessaan poikaystäväänsä ruokasalin puolelle. Siellä oli vielä tunnelmallisempaa ja ihmisten puheensorina sekä nauru saivat Alaskan olon tuntumaan kotoisaksi ja rentoutuneemmaksi. Hän ei tajunnut, mikä häneen oli äsken mennyt ja vielä puna poskillaan istui Londonin valitsemaan pöytään poikaystävän vetäessä tuolin hänelle. Alaska silmäili valkeaa pöytäliinaa nolostuneena sanomatta sanaakaan ja koetti sopeutua hänelle harvinaisempaan ympäristöön koettaen kuitenkaan olla näyttämättä liian ahdistuneelta. Eräällä tapaa häntä helpotti Londonin itsevarma käytös, koska hän uskoi, että saattoi turvautua toiseen, jos ei osaisi jotain asiaa, vaikka avun pyytäminen ei kuulostanutkaan miellyttävältä.
London alkoi selailemaan menuaan ja Alaska säpsähti hereille, ottaen oman menunsa nenänsä eteen vähän turhankin ripeästi. Salaa poikaystäväänsä ja hänen käytöstään vilkuillen hän koetti arvata, mitä toinen mahtaisi ottaa ja tuumi, olisiko typerä, jos tilaisi samaa. Hän ei keskittynyt ollenkaan ja alkoi jo ahdistua uudestaan, kun kaikki ruoat kuulostivat niin yksityiskohtaisilta, kunnes hänen seuralaisensa ehdotti pastaa.
"Okei...", Alaska vastasi tukahtuneesti, vaikka olisikin halunnut muun muassa kiittää neuvosta. Caesarsalaatti olisi ollut hänen mieleensä, koska balettitanssijana hän ei halunnut syödä turhan tuhdisti, mutta jos London oli kerran suositellut pastaa, ehkä kannattaisi vain kuunnella toista.
Tarjoilija tuli ottamaan tilaukset vastaan ja kun London oli kertonut oman tilauksensa, sanoi Alaska vain: "Mulle samaa." toivoen, että hänen poikaystävänsä maku ruoassa oli yhtä hyvä kuin kumppanissa. Tilauksen viimein tehtyään Alaska saattoi huokaista helpotuksesta ja rentoutua, tavoittaa jopa Londonin katseen. Hän oli päässyt yli typerästä ylireagoinnistaan ja koska oli jo tottunut istumaan siinä pöydässä, ei ollut enää mitään, mikä häntä olisi ahdistanut. Nyt heidän oli vain tärkeintä nauttia toistensa seurasta jotta treffi-ilta jäisi historiaan ja Alaska saisi maksettua ruusu- ja hiustenvärjäystempauksen Londonille takaisin.
Ruoat tulivat suhteellisen pian ja Alaska ihasteli hetken ajan varsin koreasti aseteltua pastaa, ennen kuin tajusi, että sitä saattoi syödäkin. London oli sillä välin jo ehtinyt aloittaa, joten Alaska asetti lautasliinan syliinsä ja maistoi ruokaa itsekin. Hän ei ollut pastan paras ystävä, olihan se tuhtia, mutta London oli ollut valintansa suhteen onnekas, annos oli erittäin maukas. Alaska hymyili vienosti ja havahtui varsin hempeistä ajatuksistaan Londonin kysyessä häneltä kysymyksen.
"Toi oli... todella hyvä kysymys. Tai siis, kiitos, että sua kiinnostaa", Alaska hymyili ihastuneesti ja jos ei olisi pysäyttänyt itseään ajoissa, olisi nojannut kyynärpäällään ruoka-annokseensa. Hän puhui nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun he olivat istuneet pöytään ja se olikin yllättävän helppoa.
"Oikeastaan mä taisin vaan haikailla sun perääs, kun kerran lopetettiin meidän juttu vasta keväällä. Olin aika ihastunut", hän naurahti unohtaen tyystin sen kaiken sydänsurun, jota prosessiin oli liittynyt. Nyt muisto oli pintapuolinen ja mennyttä. "Jätin jopa Dandelionin kanssa oleskelun vain kaveritasolle, kun oltiin jokavuotisella karavaanilla. Kai mä oon maininnut joskus Danista?"
Nyt, kun Alaska mietti, hän ei ollut tainnut koskaan puhua Londonille Dandelionista, vaikka paljon olikin tullut kerrottua platinablonista Dandelionille. Mutta kuten sanottu, ei hänen ja lapsuudenkaverin kanssa ollut tapahtunut mitään viime kesänä, joten eipä Alaskaa oikeastaan harmittanut, vaikka olikin tuonut ystävättärensä esille. Kenties Dandelion ja London tapaisivat ensikesänä joka tapauksessa.
"Entä sun kesä? Ramppasit New Yorkin parhaimmissa juhlissa, arvaan", Alaska vitsaili kiertäen pastaansa haarukkaansa hyväntuulisena. Keskustelu oli auennut hänen mielestään varsin hyvin ja nopeasti, eikä kiusallisesta hiljaisuudesta ollut enää tietoakaan. Ja varsinkin, koska London oli aloittanut noin herkällä aiheella, olivat he päässeet suoraan kunnon asioista keskustelemiseen.

Nimi: Cualacino

23.03.2018 23:50
Thaddeus Hamilton - koulun käytävä

Thatch hymyili neidolle hieman vapaammin kuin aiemmin kun tuo tyytyi hänen ehdotukseensa hymyssä suin. Hän oli tyytyväinen siitä, ettei Mia näyttänyt pahastuneen asiasta sen kummemmin. Mies tahtoi miellyttää jokaista opiskelijaa, mutta joskus se oli mahdotonta, ja jollekulle jäi aina paha maku suuhun. Nyt kuitenkin näytti siltä, ettei Mia tulisi opettajaansa vihaamaan ja siitä jos mistä oli kiitollinen. Harvemmin kukaan kuitenkaan häntä suoranaisesti vihasi, mutta toisaalta kyseessä oli myös ensimmäinen kerta kun Thaddeus kadotti oppilaan työn, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, miten siihen reagoitaisiin. Hyvin, ilmeisesti. Tosin tuuria oli myös se, että työ, joka oli kadonnut, oli juurikin Mian. Tyttö oli varmasti yksiä parhaimpia oppilaita, ja lisäksi vielä anteeksiantavaisimmasta päästä.
“Hyvä”, Thaddeus totesi, mutta hänestä tuntui siltä, että hänen olisi pakko sanoa vielä jotakin. “Muuten sinulla on näyttänyt menevän todella hyvin. En usko että tällä työllä olisi muutenkaan ollut paljon vaikutusta.” Tummatukan lempeä hymy kirkastui aavistuksen verran. Tilanne ei ollutkaan eskaloitunut aivan niin, kuin hän sitä päässään oli pyöritellyt. Kenties hänen oli jo aika luopua katastrofiajattelusta. Tosin se yleensäkin oli helpommin sanottu kuin tehty. Turhan moni asia elämässä oli.

©2018 School in California - suntuubi.com