Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sivukartta

Roolipeli

*Pääset asuintiloihin ja huomaat oppilaita vitsailemassa keskenään, istumassa rennosti sohvilla ja osa on lähtemässä viettämään iltaa kaupunkiin. Tunnelmallista!*

Roolipeli löytyy alhaalta. Muisteleppa mieleesi roolipelin säännöt täältä niin olet valmis pelaamaan! Chatissa voitte jutella niitä näitä, kiroilla ja jutella IRL-elämästä. Älkää ilmoittako chatissa tärkeistä asioista (vieraskirjassa on paikka niille) älkääkä roolipelatko. Kiitos! Poikkeuksena sääntöön jos ylläpito on niin kilttiä ja paikalla, että suostuu tekemään asiat myös chatti-ilmoituksen kautta.


Sää ja tilanne

Sää: Ulkona on noin 8°C lämmintä ja on pilvistä. Ilma on suhteellisen raskasta ja saattaa tuntua lämpimämmältä kuin mitä onkaan. 

Tilanne: Ei tilanteita

Kerhojen roolipeliin

Roolipeli  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Trithan

24.04.2018 18:35
Selina Miralles -- Allos

Selina kohotti sitten katseensa ovelle, kun Kaspian tuli huoneeseen. Hänen yllätyksekseen miehellä ei näyttänyt olevan kuin pyyhe päällä, ja nainen punastui syvästi, kääntäen katseensa heti pois. Onneksi huoneessa oli hämärää, joka peitti tämän hänen hämmästyksensä. Selina ei tiennyt ollenkaan miten tähän tilanteeseen pitäisi nyt suhtautua. Pitäisikö hänen sanoa jotain? Lähteä huoneesta? Kaspian mutisi jotain vaatteiden vaihtamisesta, ja Selina päätti että kaikkein vähiten kiusallista olisi vain katsella muualle samalla.
"Selvä", nainen sanahti hiljaa ja kääntyi katsomaan sitten kattoa, kuunnellen miten Kaspian pyöri huoneessa, luultavasti etsien sopivaa paikkaa vaihtaa vaatteensa. Se, ettei mies halunnut Selinan näkevän häntä oli suloista. Kun Kaspian kuului pukeneen vaatteet päälleen - joka tapahtui erittäin nopeasti - Selina nousi hitaasti istumaan ja suoristautui sängyllä, katsoen taas punapäätä. Pieni hymy löysi jotenkin tiensä Selinan kasvoille, eikä nainen pystynyt taistelemaan sitä vastaankaan. Pieneksi pettymyksekseen Selina huomasi, että Kaspian oli pukenut paidan ylleen.
"Eihän haittaa jos tungen tänne yöksi?" Selina kysyi sitten, pitäen äänensä hiljaisena. Hän oli aika varma, että suurin osa Alloksen asukkaista oli vielä juhlissa, mutta ei sitä koskaan tiennyt jos joku olisikin jo nukkumassa viereisessä huoneessa. Nainen katsoi sitten nyt vieressään nukkuvaa kissaa, joka kierähti selälleen ja venytteli. Selina silitti hellästi kissan pehmeää vatsaa, ja hymähti hiljaa. Cole oli niin suloinen. Hänkin halusi kissan, mutta Protos ei harmi vain sallinut niitä. Selina käänsi katseensa takaisin Kaspianiin, vilkaissen omasta mielestään erittäin huomaamattomasti miehen huulia samalla.

Nimi: Libz

22.04.2018 20:37
Carrie Bellow | aula -> asuntola

Saatuamme Rayn kanssa kaikki tarpeelliset lipuskat, ohjeet, lukujärjestykset ja avaimet infosta, lähdimme yhtä matkaa vähin sanoin asuntoloille, jonne infon nainen oli meidät ohjeistanut. Matka ei ollut mikään päätä huimaava koululta, mutta siinä matkan varrella pystyi sopivasti, ja mukavasti katselemaan paikkoja ulkoapäin ja tutustua vähän sivusilmältä ympäristöön, johon oli saapunut viettämään suurimman osan ajastaan muutamaksi seuraavaksi vuodeksi. Ainakin jos äidin ja isän ”viimeinen muutto”-lupaus pitäisi. Pehmeä tuulenvire kasvoissani yhdessä jostain kauempaa kuuluvan linnun sirkutuksen kanssa saivat minut tuntemaan itseni rennoksi. Yleensä uudessa koulussa pari ensimmäistä päivää saattoivat olla minulla hieman jännittyneitä ja kireitä, mutta tällä kertaa olin päättänyt ainakin yrittää olla enemmän normaali ja rennompi. So far so good.
Rayn rakennus tuli vastaan ensimmäisenä. Tuo toivotti minulle täysin kiusallaan, ja tietoisena uusien asioiden jännittämisestäni onnea ja rennoin askelin hävisi Protokseen sisään. En vaivautunut edes hymyilemään veljelleni vastaukseksi – ei sillä että hän olisi koko hymyä nähnyt saati huomioinutkaan – ja jatkoin itse vielä vähän matkaani omalle asuintaloseleni. Allokselle päästyäni pysähdyin parikerroksisen rakennuksen eteen, katselin sitä muutaman hiljaisen sekunnin ja vedin syvään henkeä. Sisältä kuului vaimeasti joitain kiljahduksia ja ääntelyitä. ”Sinä olet tehnyt tämän tuhat kertaa”, kuiskasin itselleni ja puristin nyrkissäni olevia avaimia tiukasti. ”Se ei ole ikinä ollut kovin paha, ja miksi olisi nytkään? Sitä paitsi sinunhan ei pitänyt nyt kyllä yhtään jännittää”, jatkoin itselleni puhumista. Tajutessani että tosiaankin puhuin itselleni, enkä vain ajatellut sanomisiani, vilkaisin nopeasti molempien olkieni yli varmistaen ettei kukaan ollut näkemässä tai kuulemassa yksinäisiä selityksiäni. Sehän vasta olisikin hienoa. Hyvä ensivaikutelma ja silleen. Naurahdin hiljaisesti itselleni ja aloin ottaa askelia kohti asuntolarakennuksen ovia. Täyyysin tyynenä ja rauhallisena. Täysin.

Nimi: Cualacino

18.04.2018 21:44
Thaddeus Hamilton - opettajainhuone

Kirottu monistin. Thaddeus oli tapellut viimeiset viisi minuuttia opettajainhuoneen monistimen kanssa, yrittäen saada seuraavan tunnin esseeohjeita oppilaille. Mitäänhän ei tosin olisi kannattanut jättää aivan viime tinkaan, sillä totta kai kaikki meni pieleen silloin kuin asioilla alkoi olla kiire. Englantilaismies huokaisi nenänsä kautta turhautuneena, tosin tavallisen tyyneen tapaansa. Thaddeus alkoi hermostua, sillä hän ja tekniikka eivät menneet yhteen. Ainoat laitteet, joihin hän luotti olivat puhelin ja tietokone. Kaikki muu tapasi aina kiukutella hänelle, ja vaikka mies oli yleisesti ottaen tyyni ja rauhallinen, ei hänkään kestänyt jatkuvaa säätämistä. Siispä Thaddeus päätti antaa asian olla. Hän voisi jakaa oppilaille sähköisen version ohjeista. Silloin ainakin näyttäisi siltä, että kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Aihetta turhautumiselle ei siis ollut, Thaddeus muistutti itselleen. Sähköisten ohjeiden jakamiseen ei menisi kuin muutama hetki, sillä periaatteessa ne täytyi vain saada nettiin. Kaikki oli siis jo melkein hoidossa. Thaddeuksen piti vakuutella itseään hetken, ennen kuin hän nappasi paperisen ohjelapun, jota hän oli yrittänyt monistaa, ja suuntasi sitten erään pöydän ääreen. Hän nyökkäsi tervehdykset muutamalle pöydän ääressä istuvalle kollegalleen ja kaivoi työkoneensa nahkaisesta olkalaukustaan. Läppäri lähti käyntiin pehmeällä hurinalla ja Thaddeus jäi odottamaan sen heräämistä.

Nimi: Data

16.04.2018 11:38
Tanesha Faraji - Yleinen olohuone -> Asunto

"Hah, vai että avoimet suhteet", goottityttö naurahti räkäisesti. "Ne on tarkoitettu surullisille pariskunnille. Jos on sellainen, on suhde, jossa pariskunnalla ei enää kipinöi, mutta erota ei uskalleta."
Tanesha kuulosti ylpeältä kertoessaan mielipiteensä. Hän oli tyytyväinen siitä, että hän osasi sanoa jotain kuulostamatta liian ilkeältä. Idiootti kun ei tajunnut, että hänen sanansa voisi tosiaan ottaa loukkauksena.
Tanesha ei ollut koskaan törmännyt pariskuntaan, joilla oli avoin suhde, minkä takia hänellä olikin niin suppea näkökulma.
"Polyamorinen suhde on ok", gootti jatkoi, "enemmän rakastettavaa. Tai no, enemmän ja enemmän. Enhän minä voi tietää, kun ei ole kokemusta - jos ei lasketa sitä, että olen suhteessa sekä sänkyni että tietokoneeni kanssa."
Tanesha oli iloinen siitä, että oli saanut Lulun nauramaan. Hän oli salaa pelännyt, että oli nolannut itsensä kamalilla heitoillaan, mutta ilmeisesti Lulu ei ottanut kaikkea niin tosissaan.
"Jotta emme aivan tylsistyisi, voisin soittaa sinulle pari kappaletta. Vaikka näytänkin joltain pimeyden lähettiläältä, osaan olla musikaalinen. Äitini sanoivat, että mitä musikaalisempi, sitä romanttisempi. En ehkä ole mikään paras laulaja, mutta kitara hoituu minulta ihan hyvin. Älä kuitenkaan säikähdä, jos hermostun ja heitän koko kitaran ikkunasta ulos. Ehkä joku koditon saa siitä illanviettoon uuden soittimen. Tai sitten se osuu jonkun päähän ja se kuolee. Se olisi niin minun tuuriani."
Gootti virnisti ystävälleen ja käveli reippaasti asuntoonsa. Hän avasi Lululle kohteliaasti oven aivan kuin olisi yrittänyt näyttää hyvätapaiselta.

Nimi: Cualacino

15.04.2018 17:50
Vanessa Bailey - koulun piha

Vanessa pudisti päätään vaatimattomana eleenä Zaynille kun tuo kommentoi hänen piirrostaan. Punatukka ei oikeastaan sinällään mennyt koskaan hämilleen kehuista, mutta hän ei kuitenkaan osannut vastaanottaa niitä sanomalla vaikkapa pientä kiitosta. Myös Zaynin pahoittelut menivät samalla tavalla huomioitta. Toisaalta Vanessa ei saanut paljoakaan aikaa vastata Vivecan myöntäessä samaa mitä Zayn aikaisemmin oli sanonut. Siitä aihe vaihtui nopeasti soittamiseen, jolloin Vanessa katsoi toista hieman hämillään. Hän ei pysynyt perässä siinä, kuinka soittimet asiaan liittyivät, ja kokikin Vivecan lausahduksen enemmän sellaisena, että tyttö yritti kompensoida osaamattomuuttaan piirtämisen saralla kehuskellessaan soittotaidoillaan. Vanessa ei tosin pahastunut, vaan hänen hymynsä leveni hetkellisesti ennen kuin Viveca kysyi soittiko hän itse mitään. Punatukka naurahti henkäisten ja pudisti päätään.
“En, soittaminen ei oikein ole omaa alaani”, Vanessa selkeytti eleitään vielä sanallisesti.

Nimi: Riku

14.04.2018 18:34
Viveca Cooper - koulun piha

Vanessa vai, Viveca ajatteli. Kaunis nimi. Hän käänsi katseensa johonkin kaukaisuuteen ja huomasi sivusilmällä, miten Vanessa käänsi vihon toisin päin. Hän kuunteli myös, miten Zayn selitti vähäisestä piirtämisestään.
"Minäkään en piirä, mutta soitan useita soittimia", Viveca sanoi ja käänsi katseen Vanessaan ja Zayhin.
"Soitatko sinä jotain?" hän kysyi vieltä punahiuksiselta.

Nimi: Unisieppari

13.04.2018 19:57
Zayn Engelhart ~ Koulun piha

Zayn huomasi ruskeahiuksisen tytön, joka esitteli itsensä-varsin vastahakoisen kuuloisesti- Vivecaksi, olevan oikeasti ärsyyntynyt blondin läsnäolosta. Tai sitten se hieman murhaavaa lähentelevä äänensävy oli vain tuulen vuoksi hieman erilainen mitä se oikeasti oli, mutta mies tiesi, että Vivecan äänensävy oli juuri sellainen millaisena hän sen kuuli. Ei se tosin Zayniä sen enempää häirinnyt, niin kauan kun tyttö ei syöksyisi hänen kurkkuunsa, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Eikä välttämättä tuossakaan tilanteessa niin suurta ongelmaa välttämättä. Ken tietää. Vanessaksi itsensä esitellyt punapää kuulosti paljon ystävällisemmältä kuin Viveca, mutta Zayn ei uskonnut ruskeahiuksisen olevan kuitenkaan paha tai ilkeä. Ehkä hieman sisällensä suuntautunut ja ei välttämättä niin hyvä sosiaalisissa tilanteissa, mutta kaikillahan oli omat pienet vikansa. Blondi huomasi Vanessan kääntäneen vihkonsa toisin päin, ja pahoittelevasti hymyili punapäälle:
"Anteeksi, olin utelias. Mutta hieno se oli, itse en ole koskaan oikeastaan piirtänyt muualla kuin kuvataiteen tunneilla", hän kertoi. Musiikki oli aina ollut lähempänä Zaynin sydäntä, ja tuskinpa hänellä olisi tarpeeksi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä harjoitellakseen piirtämistä. Ellei sitten jostain syystä päättäisi tehdä niin, mutta ajatus tuntui niin kaukaiselta, että blondi hylkäsi sen jo ennen syvempää pohdintaa.

Nimi: Cualacino

13.04.2018 17:59
Vanessa Bailey - koulun piha

Vanessa hymyili ystävällisesti pojalle, joka istahti portaalle kehotuksen seurauksena. Hän vilkaisi piirrostaan samalla kun hän huomasi pojan katseen ajautuvan siihen. Vanessa henkäisi hieman hämillään, sillä yllättäen keskeneräinen piirros ei tuntunut siltä, että sitä voisi esitellä koko maailmalle. Punatukkainen tyttö käänsi vihkonsa toisin päin sylissään vaalean pojan esittäytyessä. Vihreät silmät löysivät tiensä pojan kasvoille Vanessan rekisteröidessä toisen nimen. Zayn vaikutti mukavalta ihmiseltä. Toisin kuin Vivecaksi esittäytynyt tyttö, Zayn tuntui avoimelta ja rennolta. Toisaalta kummankaan luonteella ei ollut Vanessan mielestä väliä. Vaikka molemmat olivat olleet vain vähän aikaa Vanessan luona, hän silti piti kumpaisestakin.
”Olen Vanessa”, punatukka esittäytyi vuorostaan. Hänen lempeässä, rauhallisessa äänessä oli suuri ero verrattuna Vivecan ehkä jopa hyökkäävään äänensävyyn.

Nimi: Riku

13.04.2018 17:19
Viveca Cooper - koulun piha

Zeyn oli siis pojan nimi, Viveca mietti kulmaansa nostaen. Tytön teki mieli sihistä, että mitä hänen nimensä hänelle kuului, mutta vastasi vastahakoisesti.
"Viveca", hän sanoi melkein murhaavasti. Hänkin laskeutui istumaan portaalle, vaikka kukaan ei häntä siihen kehoittanutkaan. Tämähän oli kaikkien yhteinen porras, hän ajatteli ärsyttävästi. Punahiuksisen hakkaamista hän ei edes harkitsisi, mutta Zayn ärsytti häntä erittäin oudolla tavalla. Kaikesta huolimatta häntä kiinnosti punahiuksisen tytön nimi.

Nimi: Unisieppari

13.04.2018 17:11
Zayn Engelhart ~ Koulun piha

Ruskeahiuksinen tyttö ei vaikuttanut järin iloiselta siitä, että Zayn uskaltautui kysymään seuraan liittymisestä, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään, vaikka hieman näyttikin siltä että olisi ehkä jopa halunnut sanoa jotain. Punahiuksinen sen sijaan hymyili pehmeästi ja tarjosi istumapaikkaa kiviseltä portaalta, johon blondi nyökkäsi hymyillen ja istahti kuin istahtikin kyseiselle paikalle. Hän vilkaisi uteliaana tytön lehtiötä, nähdäkseen mielenkiintoisen luonnoksen olennosta, jollaista ei ennen ollut nähnyt. Zayn ei kuitenkaan vaivautunut kysymään punapäältä, mikä olento oli, sillä oli ilmeisesti aikaisemmin brunetellekin maininnut, ettei tiedä, ja tuskin vastaus näinkin lyhyessä ajassa muuttuisi. Sen sijaan hän päätti lähteä utelemaan kaksikolta nimiä, jotta saisi painettua tytöt paremmin mieleensä. Ja olihan se hieman outoa jutella ihmisten kanssa, joiden nimiä ei tiennyt.
"Keitä olette? Minä olen Zayn", blondi hymähti.

Nimi: Cualacino

13.04.2018 16:50
Vanessa Bailey - koulun piha

Punatukka ei sanonut mitään toisen vastatessa hänen kysymykseensä. Hän ei kokenut oloaan loukkaantuneeksi vaikka toinen olikin niin torjuva hänen tarjoustaan kohden. Vanessa kuitenkin arveli, ettei toinen tarkoituksella näyttäytynyt hänelle vahvaluontoisena. Tyttö selkeästi näytti sellaiselta, joka saisi monen kunnioituksen tavalla tai toisella, mutta Vanessa ei kiinnittänyt näihin piirteisiin huomiota. Hän kohteli jokaista ihmistä samalla tasaisella kohteliaisuudella. Paikalle sattunut tyttö ei todellakaan ollut poikkeus.

Kun paikalle ilmestyi vielä yksi henkilö lisää, Vanessa jätti piirroksensa jälleen huomiotta. Paikalle ilmestynyt nuorukainen sai Nessieltä samanlaisen pehmeän hymyn tervehdykseksi. Toisen kysyessä seuraan liittymisestä punatukka nyökkäsi.
“Toki. Istu siihen vaan jos haluat,” Vanessa sanoi taputtaen porrasta vierellään. Hän oli yllättävän avoin verrattuna siihen, että muut eivät oikeastaan yleensä pitäneet hänestä. Toisaalta Vanessa oli salaisesti innoissaan siitä, että kaksi ihmistä oli uskaltautunut puhumaan hänelle. Toiset eivät tosin olleet törmänneet Vanessan omituiseen puoleen, josta oli esillä pientä esimakua hänen piirrustusvihossaan. Tämän omituisuuden tähden ihmiset eivät usein lähestyneet häntä. Nyt kuitenkin hänellä oli seuraa, mikä sai hänet tuntemaan pienen ilon tunteen.

Nimi: Riku

13.04.2018 16:19
Viveca Cooper - koulun piha

Viveca katsoi tyttöä hieman kiusaantuneena. Hän vaikutti pirteältä, mutta ehkä liiankin pirteältä. Kun hän kysyi halusiko Viveca päättää otukselle nimen Viveca avasi silmänsä suuriksi. Eikö punatukkainen tyttö oikeasti näyttänyt edes pientä vihan merkkiä häntä kohtaan?
"Ömm... En oikein tiedä", Viveca sopersi. Hän kuuli pian lähestyviä askeliaan ja käänsi miltei vihaisen katseen tulijaa kohtaan. Viveca muisti pojan jostain, mutta ei antanut nimen muistamiseen omaa aikaansa. Tuija kysyi saisiko hän liittyä seuraan. Viveca olisi halunnut sanoa ei, mutta ei halunnut antaa punahiuksiselle huonoa kuvaa itsestään. Hänestä tuntui, että tytön kanssa oleminen saisi itsensä onnelliseksi. Ei hän halunnut jotain urpoa poikaa, joka jopa kyseli, että saako seuraan liittyä, mukaan keskusteluun.

Nimi: Unisieppari

13.04.2018 16:04
Zayn Engelhart ~ Koulun piha

Vaikka punahiuksinen tyttö onnistui saamaan seuraa toisesta, nyt ruskeahiuksisesta tytöstä, jonka Zayn oli ehkä nähnyt jossain kohtaa Protoksen käytävillä, vaikkei tietenkään osannut tietoaan varmaksi sanoa, ei mies aikonut keskeyttää tai vaihtaa suuntaa. Hän oli jo kerran päättänyt, että edes yrittäisi jutella toiselle, joten sen blondi myös tekisi. Ainakin yrittäisi.
Ilmeisesti punahius piirsi, tai niin mies uskalsi ainakin olettaa, kun ruskeahius kysyi toiselta, mikä paperilla oleva asia oli. Kai. Näin hän ymmärsi vielä muutamien metrien päästä. Piirtävä tyttö ei ilmeisesti osannut vastata, ja kysyi, haluaisiko ruskeahius nimetä sen, ja Zayn oletti tyttöjen olevan kaveruksia. Tosin, ei sekään estäisi häntä yrittämästä tutustua vaikka molempiin.
"Hei", mies tervehti hymyillen päästyään lähemmäs kaksikkoa, "saako liittyä seuraan?" hän kysäisi vielä kohteliaasti. Aina oli hyvä varmistaa ja kysyä, ennen kuin teki mitään. Vaikka ei Zayn itse olettanut, että häneltä koskaan moista kysyttäisiin- ja jos kysyttäisiinkin, niin vastaus todennäköisesti olisi aina kyllä-, niin ei sitä tiedä jos joku vaikka arvostaisi. Ja eihän se olisi välttämättä kivaa, jos jostain syystä epämieluisaa seuraa vain ilmestyisi jostain kysymättä.

Nimi: Cualacino

13.04.2018 15:37
Vanessa Bailey - koulun piha

Kun Vanessa tunsi kosketuksen olkapäällään, hän ei edes hätkähtänyt tilanteen yllättävyydestä huolimatta. Tyttö vain vilkaisi paikalle ajautunutta sielua, suoden tälle pikaisen mutta silti valoisan hymyn ennen kuin palasi vetelemään viivoja paperille samalla kun tuo tivasi Vanessan piirtämän otuksen lajia. Tätä kysymystään tuumatessa Nessie kurtisti kulmiaan hieman.
“En oikeastaan tiedä,” hän mutisi, nostaen sitten katseensa takaisin blondiin. Huolimatta toisen kovasta olemuksesta, Vanessa hymyili toiselle utuisen itsevarmasti, jatkaen sitten kuuluvammalla äänellä. “En ole vielä päättänyt.” Vanessa palasi vielä uudelleen piiroksensa pariin.
“Haluatko nimetä sen?” Vanessa kysyi toiselta muutaman sekunnin päästä. Kysymys saattoi tuntua hieman oudolta, sillä eihän punatukka tuntenut paikalle pölähtänyttä ihmistä lainkaan, saati sitten edes tiennyt tuon nimeä. Lajinnimeämisapua kysyttin usein ystäviltä, ei ventovierailta. Vanessalla tosin ei ollut ystäviä, saatika paljoakaan kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä, joten ei ollut mikään ihme, että tyttö saattoi päästää suustaan jotain enemmän tai vähemmän outoa. Se oli vain hänen tyylinsä.

Nimi: Riku

13.04.2018 15:16
Viveca Cooper - koulun piha

Viveca huomasi kauniin, punahiuksisen tytön lähellään, joka piirsi vihkoonsa jotain. Vivecan päänsärky väistyi äkkiä uteliaisuuden tielle. Ulkoilma oli saanut kaiken ärtyisyyden tytöstä pois, eikä hänen tehnyt mieli hakata ketään. Se oli melko harvinaista. Viveca otti muutaman askeleen lähemmäs tyttöä niin, että hän pystyisi koskettamaan tuon olkapäätä juuri ja juuri kohoittaessaan kätensä. Hän katsoi piirrustusta tytön olan yli. Se oli hieman outo, mutta samalla kaunis. Viveca nosti toista kulmaansa ihmetellen.
"Mikä se on?" hän kysyi punahiuksiselta kuulostaen ehkä hieman vihaiselta. Se oli vain Vivecan normaali ääni.

Nimi: Unisieppari

13.04.2018 15:07
Zayn Engelhart ~ Koulun piha

Zayn kuljeskeli päämäärättömänä Apollonin pihalla. Alunperin nuorukaisella olisi pitänyt olla piakkoin alkava lapsenvahtikeikka, mutta koska kaksoset olivat yllättäen saaneet mahataudin, oli näiden äiti ilmoittanut keikan olevan peruttu. Ei sillä, mieluummin mies vältteli mahatautia kuin olisi mennyt siivoamaan oksennuksia, mutta nyt hänellä vain oli erittäin tylsää. Ehkäpä miehen pitäisi mennä lenkille tai vain takaisin huoneeseensa harjoittamaan soittotaitojaan. Tosin, oli Zayn jo aika paljon kuluneen viikon aikana kitaransa kanssa aikaa viettänyt, joten ehkä olisi ihan hyvä tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Juoksulenkki ei kuitenkaan kuulostanut pahalta, mutta blondilla sattui olemaan farkut jalassa, joiden kanssa ei välttämättä olisi ihan paras idea lähteä liikkumaan. Oi voi. Ehkä hänen pitäisi vain olla jossain, ja vaikka tutustua uusiin ihmisiin, kun ei nyt muutakaan tekemistä sille hetkelle ollut. Vaikka eipä Zaynilla mitenkään erityisen paljon aikaa enää olisi kouluvuotensa kanssa: vielä muutama kuukausi, niin mies valmistuisi ja lähtisi todennäköisesti erittäin pian sen jälkeen vaeltelemaan. Jokin uudessa- tai no, uudessa kuin uudessa, olihan hän täällä jo ainakin pari kuukautta ollut-, koulussa kuitenkin veti puoleensa. Tiedä sitten mikä tämä kyseinen asia oli, sillä blondilla itsellään ei ollut asiasta mitään ymmärrystä. Hän pudisteli itsekseen päätään, ja päätti hetkeksi lopettaa koulun ajattelemisen, hänhän jo käytännössä asui siellä, niin ei sen ajattelunkaan tarvitsisi tunkea juuri nyt ajatuksiinsa. Nyt Zayn vilkuili ympärilleen, todeten koulun pihalla olevan ehkä kourallisen tai toisenkin verran ihmisiä, jotka joko olivat yksin, tai vaihtoehtoisesti porukan kanssa, ja näistä mies päätti kääntyä yksinolevien puoleen. Ei sitä tietäisi, jos joku heistä olisi oikeasti yksinäinen, ja silloin Zayn tietysti yrittäisi pyrkiä kaveriksi. Ei kenenkään pitäisi olla yksin, varsinkaan sen takia, ettei vain uskalla tai muuten vain satu kohtaamaan muita kunnolla. Ja niin hän lähti kävelemään lähemmäs kiviportaita, joilla näytti olevan punahiuksinen tyttö keskittyneenä lehtiöönsä. Zayn kyllä tiedosti, että yleensä johonkin keskittyneet ihmiset harvemmin välttämättä haluaisivat seuraa, mutta alitajuntaisesti mies oli antanut uteliaisuutensa voittaa ja halusi nähdä, mihin punapää oli niin keskittynyt.

Nimi: Cualacino

13.04.2018 14:38
Vanessa Bailey - koulun piha

Punatukkainen nuori neito asteli lämpenevässä kevätilmassa koulun ulkopuolella. Hänellä ei oikeastaan ollut määränpäätä, sillä hän oli suunnannut ulos vain kauniin ilman tähden. Harvemmin hän otti aikaa pelkästään kävelemiseen. Tämä fakta harmitti Vanessaa, sillä kun hän kerran oli onnistunut raahautumaan ulos, hän tajusi kuinka paljon sitä oli oikeastaan kaivannut. Taivaalla kirskuvat linnut saivat Vanessan jollakin tapaa melankoliselle tuulelle. Haaveilija tyttö kun oli, taivaankannella kiitävät olennot saivat myös hänen ajatuksensa lentämään. Yhtäkkisen päähänpiston seurauksena Nessie kaivoi olallaan riippuvaa koululaukkua, jonka tyttö oli tyhjentänyt koulukirjoista aikaisemmin. Niiden sijaan laukku piti sisällään piirrustusvihkoa ja kyniä. Kun punatukka oli saanut nuo kaivettua käsiinsä, hän asettui istumaan läheisille kiviportaille. Vanessa avasi lehtiöstä seuraavan tyhjän sivun ja suuntasi katseensa lintuparveen, joka pyöri koulun ympärillä. Kun hän oli saanut tarpeeksensa haaveilusta, Vanessa asetti kynänsä paperille ja alkoi hahmottelemaan siihen taivaalla lentävää otusta, josta oli määrä tulla jotain liskon ja linnun risteytyksen tapaista. Ei kuitenkaan lohikäärmettä. Lohikäärmeet olivat Nessiestä kuluneita, sillä ne oltiin keksitty jo aikaa sitten. Uutta oli sen sijaan hauska luoda. Vanessa kumartui syvemmin paperinsa ylle, vieno hymy kasvoillaan. Hän pyyhkäisi kasvojensa eteen valahtaneen punaisen suortuvan korvansa taakse ohimennen.

Nimi: Riku

13.04.2018 14:16
Viveca Cooper - Koulun käytävä -> koulun piha

Viveca ei kauaa kestäny poikien seuraa vaan kyllästyi heidän puheisiinsa ja lähti llopulta paikalta. Hän oli jopa saanut pienen päänsäryn, jostain ihme syystä. Ehkä siitä, että tyttö ei ollut syönyt koko päivänä mitään. Viveca ei yhtään osannut päättää mihin menisi, vaan päätti kävellä johonkin ja katsoa mihin päätyisi. Hän käänty muutaman kerran käytävillä, jotta löytäisi itsensä vaan koulun aulasta. Hän mietti hetken. Sisällä oleminen ei ainakaan auttaisi koko ajan lisääntyvään päänsärkyyn, joten ukona oleminen saattaisi olla hyvä idea. Siellä oli silti ihmisiä ja juuri nyt Viveca ei ollut täysin varma haluaisiko hän olla ihmisten kanssa vai yksin. Päänsärky kuitenkin näytti vaan pahenevan, joten hän oli jo muutamalla askeleella koulun ovella ja avasi sen. Nyrpistäen nenäänsä ja suojaten silmiään auringolla Vivaca asteli pihalle.

Nimi: Libz

12.04.2018 14:58
Carrie (ja Rayan) Bellow – Koulun parkkipaikka->aula

//Jatkossa roolin heidät kyllä erikseen, mutta nyt tuntu järkevältä että pelailen molemmat tässä alotusroolissa yhdessä samassa tekstissä :'D



Astuin isän urheiluauton etupenkiltä ulos nostaen samalla kangaskassini olalleni, ja jäin tuijottamaan etäämpänä siintävää suurta koulurakennusta. Koulun pihalta kuului joitain vaimeita kiljahduksia ja huutoja, mutta ei niistä selvää saanut. Isä taisi papattaa Rayanille jostain säännöistä samalla kun otti molempien matkalaukut takakontista yhdessä veljeni kanssa. Annoin katseeni lipua hitaasti puista ja ihmisitä koulurakennuksen ja kaiken mahdollisen väillä, mitä ensimmäisenä näköaistini nyt sattuivatkaan havaitsemaan.
”Hei?” Ray tiuskaisi melko kireään äänensävyyn ja tönäisi minua olkapäähän. Havahduin ja otin muutaman tasapainottavan askeleen tönäisyn voimasta johtuen. Pudistin päätäni pienesti ja käänsin kulmat kurtussa katseeni itse tönäisijään, joka puolestaan katsoi minua omat kulmakarvansa koholla käsi viitaten isään päin. Aivan. ”Hei hei nyt rakas tyttöseni. Muista että voit soittaa ihan milloin vain ja että me voidaan äidin kanssa tulla hakemaan sinut pois täältä jos haluat. Kyllä me joku ei-sisäoppilaitoskin voidaan sinulle keksiä jos niin tahdot. Voidaan etsiä vaikka joku kuvaamataitopohjainen koulu jos haluat, kun siitä piirtämisestä tykkäsit. Eiköhän Ray pärjää täällä omillaankin.” Isän puhuminen ei tahtonut loppua. ”Kirjoittamisesta, isä”, naurahdin hieman kiusaantuneeseen sävyyn ja yritin esittää, ettei minua haitannut vaikka isä ei edelleenkään muistanut edes aihetta, josta olin ollut kiinnostunut oikeastaan jo yli 10 vuotta. Annoin tuon halata minua vastaten halaukseen itse toisen käteni kanssa, ja samalla silmäilin Rayania, joka oli kiinni puhelimessaan, täysin neutraali ilme kasvoillaan. ”Ja enköhän minä täällä pärjää”, jatkoin ja irrottauduin halauksesta hymyillen isälleni, joka mutisi jotain siitä että viime kerralla olin kyllä puhunut että haluan isona maalariksi. Se ei pitänyt paikkaansa, mutta annoin asian kuitenkan taas kerran olla. Isä käveli takaisin kuskinpuolen ovelle ja katsoi minua ylpeästi hymyillen, sitten hän astui auton ja sulki oven, kaasutellen tiehensä.
”Eipä sanonut minulle taas mitään”, Rayan totesi kävellessämme hitaasti kohti suuria pääovia parkkipaikalta. Katsahdin häneen kurtistaen otsaani ja samalla purin koko alahuultani mietteliäästi. ”Sanohan se niitä esimerkiksi että käyttäydy ja säännöistä..” minä yritin tiedostaen että en auttanut mitenkään tilannetta. Toisaalta, ei minut pitänytkään, tiesin ettei asia jaksanut vaivata Rayta mitä todennäköisimmin sen enempää. Rayan virnisti. ”Ja että jos kosken huumeisiin se hakee mut takasin kotikouluun. Ihan kun se sellasesta saisi mitenkään edes kuulla. Ei saanut ensimmäisenä tai toisena vuonnakaan.” Pyöräytin silmiäni veljeni kommentille. Olisin voinut aloittaa noin neljättä tuhannetta kertaa pyytämään, että rakas veljeni hillitsisi itsensä eikä aloittasi nyt ihan heti saman tien sekoiluaan, ei niin ylipäätään, kuin huumeidenkaan kanssa. Mutta en ollut oikein sellaista pikkusiskotyyppiä joka voisi jotenkin vaikuttaa veljeensä. Niinpä tyydyin kohtalooni ja pysyin hiljaa, keskittyen kävelemiseen.
Saavuimme portaille, joiden päässä komeilivat suurehkot pääovet kouluun. ”Mä muuten otin sitten sen eri asuntolarakennuksen kuin sinä”, Ray totesi kiivetessämme portaita ylös. Olin oikeastaan jo arvannut asian vaikka emme siitä aikaisemmin olleetkaan keskustelleet, sillä tiesin että Rayan ei halunnut tuntea että vahtisin häntä, niin kuin äiti ja isä olivat minulta pyytäneet. Samassa rakennuksessa tai ei, en minä olisi oikeastaan halunnutkaan vahtia veljeäni. Tai osannut. Avasin edeltä oven Raylle ja tuo virnisti minulle niiaten perään, jolle minä puolestani pyöräytin jälleen silmiäni ja astuin sitten itse perässä sisälle. Rayan ei jäänyt paljoa ihmettelemään tai katsomaan paikkoja, vaan käveli suoraan infotiskille hakemaan omaa avaintaan sekä lukujärjestystä, ja mitä muuta infon nainen sitten antoikaan. Minä puolestani elämysten etsijänä pysähdyin siihen paikkaan ja katselin hetken ympärilleni. Ei näyttänyt pahalta ollenkaan. Oikeastaan minulle tuli jokseenkin kotoisa tunne, kun katselin ympärilleni, ja se sai pienen hymyn kohoamaan huulilleni. Vaikka olin ollut muutamissa eri kouluissa, en koskaan ollut ollut sisäoppilaitoksessa, ja suoraan sanoen tänne tulo oli jännittänyt minua hieman. Toisin kuin veljeäni, jota tuskin oli kiinnostanut tämä koulu enempää kuin mikään aikaisempikaan. Mutta nyt, pelkän aulan ansioista, jännitykseni oli jostain syystä ainakin hetkellisesti poissa.
Havahduin jälleen veljeni huhuiluun infotiskin luota ja kävelin ripein askelin tuon perään hakemaan omia asioitani.

Nimi: Unisieppari

03.04.2018 18:58
​Kaspian Lee ~ Allos huone 1 (mikä ;) siellä vilkkuu hui)

Kaspian sai loppujen lopuksi raahattua itsensä takaisin huoneeseensa, vaikka varmasti toikin mukanaan ainakin jonkinlaisen nolouden ja jopa häpeän vyöryn kävellessään takaisin huoneeseensa pyyhe yllään. Ensimmäisenä tähän tuntui reagoivan kukas muukaan kuin Cole, joka päästi maukaisun miehen sängyn suunnalta, ilmeisesti makoillessaan levollisesti Selinan sylissä. Tietenkin kissan pitäisi ottaa kaikki ilo irti lempialustastaaan kun tyttö kerran paikalla oli, ja Kaspian hieman epäili, että cornish rex suostuisi vapaaehtoisesti nousemaan siitä hetkeen.
"Mä vaihdan vaatteet päälle täällä", punapää mutisi nolona Selinalle, napaten kaapistaan ensimmäiset puhtaat vaatteensa. Yllättäen ne olleetkaan kotoisin hassujen vaatteiden kokoelmasta, vain musta t-paita ja kollarit. Kaspian yritti etsiä mahdollisimman syrjäistä paikkaa huoneestaan, jossa voisi vaihtaa vaatteensa ilman sen suurempaa häslinkiä, mutta koska Apollon ei joskus halunnut tehdä huoneista mitenkään erikoisia, piti tällaista mahdollisimman suojaisaa paikkaa puntaroida urakalla, ja lopulta mies päätti löytäneensä juuri sopivan nurkan huoneesta, jonne lähti vaatteitaan pikavauhtia vaihtamaan. Kirjaimellisesti pikavauhtia, eikä punapää enää muistanut, milloin olisi viimeksi päätynyt saamaan itsensä niin ripeästi täysiin pukeisiin. Sitten, vihdoin ja viimein, täysipukeinen Kaspian kääntyi nurkasta, ja meni Selinan ja Colen viereen sängylle istumaan.

©2018 School in California - suntuubi.com