Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Vuoro vaihtuu ja uusi joukko oppilaita kiipeää torniin vahtimaan kallisarvoisia lippuja. Loput pelaajat istuvat pitkin poikin leiriä ja toivovat kesän olevan pian ohi.*

Alle tulee Kesätapahtumassa 2018 roolittavat pelit. Normaalit roolipelin säännöt pätevät täälläkin ja roolipelaaminen alkaa 12.6.2018. '

Sää

Aurinko paistaa ja mittari näyttää lämpötilan liikkuvan parissakymmenessä asteessa. Ilma on kuivaa ja pienet tuulenvireet liikuttavat puiden lehtiä silloin tällöin.

Tilanne

Normaalia leiripuuhaa, oppilaat ovat saapuneet leirille vähän aikaa sitten ja mahdollisesti vielä paikkojen tutkiminen ja kämppiksiin totuttelu on kesken.

Roolipeli <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Data

14.06.2018 14:13
Amir Rhodes - Piha

Tympääntyneen näköinen oppilas oli helppo löytää, jos sellaista etsi. Amir hymyili kuivasti ja lähti kävelemään kohti pihalla tönöttävää syrjäistä penkkiä, jolla istui farkkutakkiin tukeutunut poika.
Amir ei ollut provosoivaa tyyppiä, mutta hän rakasti ihmisten tekojen kyseenalaistamista. Sitä paitsi hän halusi seuraa. Hän oli juuri jättänyt pari tyttöä lammelle, koska ei ollut enää kiinnostunut näiden seurasta. Nyt hän tarvisi uuden juttelukaverin, ja koska syrjässä istuva muita mulkoileva teini oli hyvin luotaantyötävä, Amir kiinnostui hänestä entisestään.
Kun Amir saapui toisen luokse, hän istui lepposasti tämän viereen ja hymyili raukeasti kuin vasta herännyt kissa.
"Hyvää huomenta", hän sanoi. "Vai onko aamu mielestäsi sittenkään hyvä? Ei varmaankaan. Näytät siltä, että haluaisit haistatella paskat kaikille."
Amir oli varautunut siihen, että toinen suuttuisi hänelle. Siitä hän kuitenkin enemmän nauttisi kuin loukkaantuisi; olisi mukavaa pitkästä aikaa tavata joku täysin tollo ihminen.
Amir ei oikeastaan olettanut uudesta tuttavastaan mitään. Hän näytti olevan ärsyyntynyt mökkielämästä, tai niin Amir ainakin oletti; kyllä hän väärässäkin saattoi olla varsinkin nyt, kun ei tuntenut toista kunnolla.
"Olen Amir Rhodes", hän sanoi, vaikka oli varma, ettei toista kiinnostanut pätkän vertaa.
"Veikkaan, että leirielämä ei sua kiinnosta. Miksi? Koska ei ole sähköä? Vai etkö pidä muista ihmisistä? Haluatko olla yksin?" Amir kohautti hartioitaan. "Noi oli muuten retorisia kysymyksiä. Mua ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta sun henkilökohtaiset syyt. Pidä ne omana tietonasi. Sanonpahan vain, että en itse pidä tästä ollenkaan. Kaikki ovat äkäisiä kuin ampiaiset minkä takia kaikkien yhteen laskettu älykkyysosamäärän keskiarvo laskee runsaasti. Vihaisia ihmisiä, typeriä päätöksiä."

Nimi: Data

14.06.2018 09:04
Madison Graves - Mökin kuisti -> Tie kohti lampea tai jotain

"Mm, se on hyvä", Madison sanoi. Hänen keskittymisensä keskusteluun oli alkanut herpaantumaan, vaikka nainen hänen edessään olikin mielenkiintoinen. "Ystävällisyys on aina tehokkaampaa kuin mulkkumaisuus."
Madison purskahti hyväntuuliseen nauruun, kun uusi tuttavuus alkoi lohduttamaan häntä aseiden kantamisesta.
"No joo, totta. En kyllä ajatellutkaan mennä räiskimään muita heti ensimmäisenä. Eiköhän meidän leirissä ole niitä, jotka enemmän kuin mielellään hoitavat ne väkivaltaisemmat hommat. Luulen myös, että he haluavat, että tämmöiset mun tyyppiset ripakintut pysyvät takavasemmalla."
Madison nyökkäili ymmärtäväisesti toisen puhuessa sähkön puutteesta. Sähköttömyys oli Madisonille suurin ongelma koko mökkielämässä, sillä ihan sama mitä opettajat sanoivat, sähköt olivat elintärkeitä. Mitä, jos äiti jää auton alle ja on sairaalassa koomassa, eikä kukaan saa sinua kiinni, koska puhelimen akku on loppu eikä ole sähköä jotta sen voisi ladata?
Yleensä Madison pysyi rentona ja huolettomana tilanteessa kuin tilanteessa, mutta hänelle oli vuosien aikana tullut pienimuotoinen pakkomielle puhelimeensa, jonka avulla hän sai tietää kaikesta kaiken.
"Joo, musiikki on kans mulle tärkeetä", Madison vastasi. "Basso olis aika siisti. Mä haluun sit joskus kuulla, kun sä soitat. Basso on kuitenki esimerkiks tosi tärkee osa biisiä. Mä soitan itse vähän kaikenlaista, mut osaan maksimistaan soittaa pari biisiä jokaisella."
Madison naurahti Carmenin kommentille strippipokerista. Hän itse ei ollut koskaan pelannut sitä, mutta hän oli nähnyt, kun sitä pelattiin.
"No kyllä se varmasti jonkun Aliaksen voittaa", hän sanoi. "Jos aika käy pitkäks, voin ihan hyvinkin sellaseen osallistua."
Madison nyökkäili innoissaan toisen sanoessa, että he voisivat tehdä jo samana päivänä hennatatuoinnit. Madison oli aina halunnut tatuointeja, ja vaikka hennatatskat eivät olleetkaan pysyviä, ne olivat uskomattoman kauniita.
"Mä harrastan hip hoppia ja katutanssia", hän vastasi ylpeänä. "Tähän aikaan vuodesta ei oo muita kuin pikkukisoja, mut mä osallistun niihin jotta voisin harjotella sit isompia varten. Sain viime vuonna hopeaa. Hävisin amatöörille. Se oli tavallaan hyvä, koska sain enemmän motivaatiota harjoitteluun ja enemmän haastetta tulevaan. Mut seuraavaks mä kyllä voitan."
Madison nyökkäsi hyväksyvästi Carmenin vastaukselle. "Kuulostaa hyvältä. Mä tykkään enemmän kuitenkin semmosista... ei-niin-rauhallisista ajanvietoista, vaikka vaihtelu kyllä varmaan tekis terää."
Carmen innostui ideasta mennä uimaan, ja innostus tarttui myös Madisoniin. Hän otti toisesta mallia ja kävi hakemassa pyyhkeensä, eikä vaivautunut laittamaan uimapukua päälle, vaan riisuutui siihen paikkaan. Hän ei mielellään näyttänyt muille miten laiha ja pienikokoinen oikeasti oli niiden ylisuurten vaatteiden alla, mutta kerta kun oltiin uimaan menossa, niin mikäs siinä. Hänen finnien täyttämä selkä ja ihottuman rumentamat käsivarret oikein hohtivat - tai ainakin Madisonin mielestä.
Tytöllä oli päällään violetit alusvaatteensa, jotka olivat jo pari vuotta vanhat. Sen takia häntä ei haitannut, että ne kastuisivat.
Madison ei tahalleen katsellut Carmenin rintoja, mutta hän näki tämän rintaliivien alta paistavat nännilävistykset. Automaattisesti Madison tarrasi kateellisesti omiin rimtoihinsa niin, että lässähti. Se saattoi vaikuttaa vähän oudolta, mutta hän ei sillä hetkellä välittänyt.
"Mäkin haluun tollaset", hän sanoi ja laski kätensä pois. "Pitää varmaan seuraavaks hankkia. Onko ne hyvät?"
Sen jälkeen Madison alkoi puoliksi hölkkäämään kohti lampea.

Nimi: Data

14.06.2018 06:41
Juan Sevilla - Kuisti -> Mökki

"Hyvä vaan", hän vastasi. "Mut mitenkäs sulla on mennyt? Onko löytynyt jotain kivaa kumppaniehdokasta?"
Javier yritti kuulostaa siltä kuin tietäisi seurustelemisesta jotain, mutta oikeasti hän oli kyseisessä asiassa yhtä hyvä kuin vastasyntynyt.
Latinopoika oli yhtä hymyä serkkupoikansa seurassa. Hän meni tämän perässä mökkiin, eikä hymy hävinnyt edes silloin, kun Javier todisti koko paikan kurjuuden ihan omin silmin. Pieni huokaus kuitenkin karkasi hänen huuliltaan.
"No jaa", hän sanoi, enimmäkseen itselleen. "En kyllä odottanut mitään parempaa. Mennäänkö muualle? Juttelee vaikka muille ihmisille tai pelaamaan tai uimaan? En viitsi tonne rotankoloon änkeä."
Javier halusi muutenkin olla enemmän aikaa ulkona. Oli kaunis sää, ja muut oppilaat olivat varmasti myöskin pihalla hääräilemässä. Hän voisi tutustua uusiin kasvoihin samalla.

Nimi: Cassie

14.06.2018 01:15
Alaska Hopper ~ Mökki

Alaskan selitettyä pitkät pätkät suunnitelmaansa hän odotti, että London reagoisi innostuen, vähintäänkin poikaystäväänsä ylistäen. Siitä oli pitkä aika kun balettitanssija oli viimeksi puhunut yhtä pitkästi, ellei laskettu mukaan erästä tappelua, jonka hän oli joutunut käymään pikaruokapaikan henkilökunnan kanssa vaihtorahasta. Siksi Alaskan innostuneen hymyn tilalle vaihtui hetkellinen, kysyvä hämmennys, kun London pudistelikin päätään ja haroi hiuksiaan. Kenties strategia oli ollut liian loistokas?
Hän seurasi ruskeilla silmillään platinablondin ylös nousemista ja parin sekunnin kuluttua seurasi esimerkkiä, nostaen kaatamansa tikapuut maasta ja kiinnittäen ne uudelleen paikoilleen. Maailma pyöri hieman, johtui varmasti Alaskan yhteenotosta ovenkarmin kanssa, eikä poika ei aikonut näyttää sitä turhaan huolestuvalle Londonille, joten hän otti huomaamattomasti tukea tikapuista saatuaan ne lujasti kiinni sänkyyn.
"Ei me nyt tätä toteutetakkaan, koko leiri pitää saada mukaan suunnitelmaan, että se onnistuis", Alaska vakuutti käyttäen toista kättään apuna selittämisessä, toisella hän yhä nojasi tikapuihin muka coolisti. Londonia näytti Alaskan hanke huvittavan, mutta eipä ruskeahiuksinen siitä ottanut itseensä varsinkaan, kun toisen äänensävy ei ollut kovin haastava. Alaska todistaisi ideansa pätevyyden poikaystävälleen sitten, kun toteutuksen aika tulisi. London saisi katsoa ja katua, ettei tukenut häntä heti alusta asti.
London istahti sänkynsä reunalle ja Alaskan oli annettava itsensä pohtia, mistä syystä. Kenties toinen olisi halunnut takaisin nukkumaan, mutta ei malttanut jättää keskustelua kaipaamansa poikaystävänsä kanssa kesken? Alaska koetti tyytyä tähän ratkaisuun, eikä antanut ajatuksilleen aikaa miettiä, että ehkä hänen juttunsa kyllästyttivät Londonia. Toinen oli nauranut hänelle, se oli sentään hyvä merkki. Pillittäminen toki vei voimia ja Alaska oli joka tapauksessa herättänyt toisen kesken päiväunien.
Hän kohautti kulmakarvaansa huvittuneena, kun London alkoi piikitellä häntä. Tätä oltiinkin kaivattu, eikä Alaska pelännyt näyttää sitä virneessään, joka hänen kasvoilleen levisi ennen vastaamista.
"Itse asiassa", hän aloitti ja oli jatkamassa, miten oli tullut juuri Xavierin mökistä panemasta, mutta ajatteli sitten kerrankin ennen kuin sanoi mitään ja tuli siihen tulokseen, että aihe oli liian riskialtis, joten hän jatkoi: "mä olin tulossa hakemaan paitaani takas, kun putosin. En olis halunnut nähdä sun stondista ihan heti." Alaska halusi nauttia tällä hetkellä Londonin seurasta muutenkin, kuin fyysisesti ja uskoi toisenkin tuntevan samoin, joten ei turhaan karttanut flirttailevaa piikittelyä.
London jatkoi haukottelunsa jälkeen ja Alaska innostui uudemman kerran. Ehkä kesäloma, Londonin takaisin tuleminen ja balettitanssijan kilpailuhenki kaikki tiivistyivät yhteen ja saivat hänet käyttäytymään näin avoimesti, tai sitten hän oli vain tulossa kipeäksi. Alaska joka tapauksessa harppoi Londonin eteen kasvoillaan lapsenomainen virne ja jos London ei ehtisi väistää, hän tarttuisi toista paidanhelmasta ja riisuisi poikaystävänsä yläosattomiin.
"London, uiminen on paras idea! Meidän täytyy ehdottomasti valloittaa koko lampi ennen kuin jotkut kakkosluokkalaiset menee pelailemaan sinne jotain välikissaa. Kai sulla on uikkarit mukana, vaikka mun puolesta saat mennä alastikin. No, hopi hopi", Alaska kiihkoili ja koetti saada toista sängyltä ylös mahdollisesti käsivarsista kevyesti vetäen. Tämän jälkeen poika siirtyisi omalle vaatekassilleen ja vaihtaisi uimashortsinsa pikaisesti jalkaan.

Nimi: Cualacino

14.06.2018 00:53
Thaddeus Hamilton - Alloksen leiri

Englanninopettajan kiertelyn pysäytti aasialaistaustainen nuorimies. Thaddeus ei ollut varma pysähtyäkö kun Chai jäi hänen vierelleen. Mies kuitenkin pysäytti askelluksensa ja jäi katsoman nuorukaista. Toisen jäädessä hiljaiseksi ooettajansa vierelle, Thaddeus tunsi olonsa äärettömän kiusalliseksi. Hänen kasvoillaan kuitenkin lepäsi tavalliseen tapaan hymy, vaikkakin siitä oli havaittavissa opettajan hämmästys. Thaddeus meinasi jo kysyä mitä sanottava pojalla oli, mutta Chai ehti ensin. Kun tummverikkö avasi viimein suunsa, sieltä tuli ulos kysymys, johon Thatchin oli vaikea vastata. Tuotahan mies oli tuumannut itsekin hetki sitten. Totuutta hän ei todellakaan kertoisi, joten karsittu versio sai kelvata.
”Kyllä täällä on pakko olla joku teitä valvomassa”, Thaddeus totesi viimein aavistuksen kiusallinen hymy kasvoillaan. Koska poika ei hakenut katsekontaktia, Thaddeuksenkin katse suuntautui enemmän tummatukan ohitse. Tuo oli tapa, joka oli roikkunut kiharapään mukana nuoruudesta lähtien. Se ei ollut liiakseen epäkohtelias, etenkin vaikkapa maahan tuijotteluun verraten, mutta se oli kätevä katsekontaktin ollessa liian hankala hakea. Thaddeuksen jäänsiniset silmät hakeutuivat kuitenkin Chain kasvoille pojan alkaessa puhumaan toisenlaisella äänensävyllä. Tuon kasvoilta loistava toiveikkuus sai Thatchin tuntemaan pienen piston sydämessään, sillä mies tiesi ettei voinut vaikuttaa nukkumajärjestelyihin. Ne oltiin tehty jo aikaa sitten, eikä hänellä ollut sananvaltaa edes siihen, missä hän itse majoittui. Thaddeus hymyili Chaille pahoittelevasti, ja vaikka tuo ele olisi itsessään ollut tarpeeksi viestimään hänen olematonta vaikutusvaltaa, hän lisäsi vielä: ”Anteeksi, mutta en taida pystyä auttamaan. Mulle ei olla suotu sellaisia valtuuksia, ikävä kyllä.”
//puhelinrooli, anteeksi mahollisesta tönkköydestä DDD:

Nimi: Unisieppari

13.06.2018 22:57
Kaspian Lee ~ Taistelukenttä

Kaspian ehkä hieman säikähti, kun Ruben rivakasti vispasi punapään kättä energisesti, ja hymyili sitten tälle. Mies itsekin piti kyllä otteen tiukkana muttei itse ollut aikaisemmin kokenut moista käden höykytystä ehkä muulta kuin Lucylta, mutta eipä sillä kai sen enempää väliä. Ruben lupasi, että koettaisi osua Kaspianiin vasta viimeisenä, mutta punapää itse ei ollut nyt ihan varma, kuinka mahdollista se olisi, varsinkin kun kikkarapää tuntui kovin helposti innostuvalta. Ei miehelle itselleen ollut mitään väliä, pitäisikö toinen sanomisensa vai ei, sillä loppujen lopulta kyseessä oli vain lapsellinen, koulun järjestämä leiriperseily, joka tuntuisi kestävän ikuisuuden. Kädenravistuksen jälkeen molemmat irrottivat kätensä, Rubenin vielä nostaessa kaksi sormeaan otsalleen ja vetävän ne äkkiä takaisin alas, huudahtaen "Ciao!", jonka jälkeen kikkarapää lähti aika kovaa vauhtia poispäin. Kaspian itse vain heilautti kättään, ja lähti vastapäiseen suuntaan. Pisamanaama kävelisi hetken toivottavasti leiriiän kohden, ennen kuin pysähtyisi ja poikkeaisi polulta muutamien kymmenien metrien päähän, ja jäisi johonkin kivenmurikan juurelle istumaan ja toivomaan, ettei saisi jotain poikasiaan suojelevaa eläinemoa tai käärmettä kimppuunsa. Kunpa koko typerä leiri vain menisi ohi ja nopeasti, Kaspian voisi mieluummin elää Lucyn luona ja katsoa, kuinka Colen ja Jalin, jo useamman kuukauden ikäisen kissanpennun, jonka naiskaksikko hänelle antaisi, jos kissat tulisivat keskenään toimeen, yhteiselo sujuisi.

Nimi: Crona

13.06.2018 22:46
London Davis - mökki

Olisi kuvitellut, että ensitapaaminen Alaskan kanssa olisi mennyt suunnilleen samoin kuin esimerkiksi uusi vuosi tai mikä tahansa muu tapahtuma, johon liittyi minkäänlaista kitkaa kahden välillä. Yllätyksekseen tilanne oli kuitenkin mennyt aivan toisin, eikä London voinut kieltää etteikö hän tuntenut ylpeyden tuottamaa lämpöä rinnassaan. Alaska oli varmasti pohtinut poikaystävänsä katoamista paljon, ja sitä mukaa myös miettinyt miten reagoida heidän tavattuaan. London hymyili sievästi, vaikka häntä toki harmitti se, että oli pistänyt toisen sellaisen rumban lävitse. Hänen silmänsä olivat yhä itkuiset, mutta enää ei tehnyt mieli pillittää silmät irti päästä ja hautautua häpeästä patjan sisälle kuukausiksi.
London vain hymähti pienesti Alaskan kommentille salaisuuksien tietämisestä. Se taisi olla vain pintapuolinen lempeä kommentti, mutta se aiheutti kylmiä väreitä Londonin selkäpiissä. Oli aivan ilmiselvää, että London halusi jakaa ja viettää elämänsä kumppaninsa kanssa, mutta hän ei voinut olla varma olisiko milloin valmis todellakin jakamaan aivan kaiken. Ajatus oli kammottava, mutta sen pystyi ajamaan takaraivon syvimpään pohjaan, sillä sellainen ei ollut juuri sillä hetkellä onneksi ajankohtaista.
Suudelma oli pikainen, eikä se edes haitannut Londonia. Normaalisti hän jäisi kaipaamaan vain enemmän ja enemmän, mutta sillä hetkellä hän pystyi vain arvostamaan toisen läsnäoloa. Londonin olisi tehnyt mieli yhä parkua ja kiittää Alaskaa armosta ja siitä, ettei vihaisesti huutaen jättänyt poikaystäväänsä. Hän kuitenkin päätti mielitekoa vastaan, sillä tilanteen vakavuus oli haihtumaan päin, joten oli hyvin epätodennäköistä että Alaska enää sulattaisi sellaista raskaamman tason tunteilua. London vain päätti hymyillä rakastuneesti, ja katsella toisen pehmeitä ruskeita silmiä.
Alaskan hännän alle ilmeisesti syttyi jonkinlainen innostunut tuli, sillä papupata lähti käyntiin ja toinen lähti selittämään jo kaikenlaisia strategioita keskitysleirin tehtäviin liittyen. London oli jo aivan pihalla ensimmäisten lauseiden jälkeen, eikä hän edes yrittänyt esittää saavansa selvää poikaystävänsä intoiluista. Päätään pudistellen London haroi hiuksiaan siirtäen niitä pois kasvojen tieltä. Alaska puristi kumppaninsa kättä tiukempaa. Ele sai Londonin tuntemaan epäilevää pelkoa. Eihän toinen voinut nyt tosissaan olla innostunut tästä lapsellisesta leiristä. Puheen loputtua London naurahti, ja mikäli Alaska niin sallisi, irrottaisi otteensa toisen kädestä nousten samalla seisomaan.
"Hun, sä et voi olla tosissas. Ihan turha laskea mua mukaan noihin suunnitelmiin, ainakaan nyt koska mua väsyttää ihan älyttömästi", London vastasi yhä erittäin huvittuneena. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut kärkevältä tai turhan torjuvalta kuulostaminen, joten äänensävy pysyi tyynenä. Samalla London otti jo askeleita takaisin alakerroksen pedilleen. Hänen teki niin mieli vain rojahtaa sänkyyn ja rentoutua, mutta poikaystävänsä tuntien asia ei jäisi noin vain tuohon. London tyytyi istahtamaan sängyn reunustalle.
"Muuten aika kuumaa, oot jo vastaanottamassa mua ilman paitaa. Sulla tais olla kovakin ikävä", London naljaili huumorilla, selkeästi nyt viimeistään saaden takaisin omaa tyypillistä persoonaansa. Äänensävy ei kuitenkaan ollut lainkaan vihjaileva, vaan lähinnä lempeän humoristinen. Londonin silmissä oli väsynyt pilke, ja hän päästi suustaan siinä välissä haukotuksen.
"Ihan kuin sä olisit ollut valmiina viemään mua treffeille uimaan tai jotain", London jatkoi samalla äänensävyllä naljailua, täysin tajuamatta, että Alaska saattaisi saada tuosta jonkinlaisen pähkähullun ajatuksen lähteä oikeasti uimaan.

Nimi: Cassie

13.06.2018 22:15
Ruben Sinclair ~ Taistelukenttä

Kaspian tarttui Rubenin käteen ja siitäkös kikkarapään sydän hypähti onneissaan. Harvempi kieltäytyi kädenpuristuksesta, koska se oli monelle niin automaattinen ele, mutta Rubenille mikä tahansa ihmiskontakti oli heti upea, hieno juttu ja hän sai siitä energiaa. Rivakasti Kaspianin kättä edestakaisin vispaten, jos toinen ei sitä heti takaisin vetäisi, hän tavoitti toisen katseen ja hymyili vielä leveämmin osoittaakseen, kuinka paljon ele hänelle tarkoitti.
"Voin koettaa osua sinuun vasta viimeisenä", Ruben lupasi silmäänsä hieman epäselvästi vinkaten. Hän tosin olisi taistelussa niin innoissaan, että ampuisi varmasti omiaankin, jos tielle sattuisivat, joten toivottavasti Kaspian ei luottaisi liikaa toisen sanaan. Punatukkainen hymähti Rubenille ja korppitukka oli täten aivan varma, että heidän välilleen oli muodostunut kaveruus. Ei tuntemattomille hymyilty, paitsi ehkä Ruben.
Poika irrotti kätensä toisen omasta ja teki merimiesmäisen tervehdyksen laittaen kaksi sormea otsalle ja vetäisi ne äkkiä eteenpäin alas.
"Ciao!" hän huudahti ja lähti puoliksi hölkkäämään, puoliksi liian innostuneesti kävelemään kohti sitä suuntaa, jossa uskoi oman leirinsä sijaitsevan. Hän ei malttanut odottaa taistelupäivää ja sitä, että näkisi uuden ystävänsä uudelleen!

Nimi: Crona

13.06.2018 22:10
Chai Garcia - alloksen leiri

Chai käveli määrätyn mökkinsä rappuset ylös hiljaisesti, ja ennen sisään astumista kurkisti oven viereisestä ikkunasta sisään. Muiden silmissä teko saattoi näyttää erittäin hämärältä ja stalkkerimaiselta, mutta Chai halusi saada tietää mökkitovereidensa identiteetin ennen minkäänlaista kontaktia, jotta hän saattaisi varautua mahdollisiin keskusteluihin. Aluksi vaikutti siltä, että mökki oli tyhjillään. Se ei sinänsä ollut yllätys, koska suurinosa tänne mökkeilemään raahatuista ihmisistä ei vaikuttanut kihisevän innosta, joten miksi edes vaivautuisi saapumaan omaan mökkiin. Hetken kurkisteltuaan hän kuitenkin havaitsi oven lähellä lattialla kaksi istuvaa poikaa, jotka hän mökistä kuuluvista äänistä päätellen tunnisti suoraan maailman onnettomimmaksi pariskunnaksi. Aluksi hän ei ollut uskoa, että hän todella joutui jakamaan mökin noiden kahden kanssa. Silmiä pyöräyttäen ja huokaisten Chai perääntyi ikkunalta, ja käveli portaat alas pois mökin lähettyviltä. Antaa kahden epäonnisen draamakuningattaren olla keskenään, ei Chailla ollut minkäänlaista halua sekaantua heidän tekemisiin.
Hetken katseltuaan ympärilleen ja pohtien seuraavaa siirtoaan, Chai havaitsi yllätyksekseen koulun äidinkielenopettaja Thaddeuksen käppäilemässä mökkien lähettyvillä. Normaalisti nuori ei kiinnittäisi minkäänlaista huomiota toisiin ihmisiin, mutta opettajan näkeminen tälläisen tapahtuman keskellä oli yllättävää. Chai kiersi katseellaan ympäristöään, ja päätti vastoin normaalia lähestyä opettajaa. Hän saattaisi udella syytä toisen läsnäololle, ja samalla vaikka vihjailla toivottua mökkivaihtoa.
Saapuessaan puhe-etäisyydelle, Chain sosiaalinen heikkous nousi nopeasti pintaan. Hän ei ollut ollenkaan suunnitellut, miten lähestyisi opettajaa. Tilanne oli kaukana normaalista oppitunnista, joten hän ei ollut varma miten toiseen pitäisi viitata näin kasuaalissa tapaamisessa. Chai saattoi näyttää hupsulta seistessään toisen vieressä hiljaa, kun ei kykenemättömyydeltään meinannut keksiä tapaa pukea sanojaan sanoiksi.
"Tuota, mitä sinä teet täällä? Eikö tämä ollut vain oppilaille tarkoitettu tapahtuma?" Chai kysyi saadessaan kiinni ajatuksistaan. Äänensävy oli epävarma, mutta samaan aikaan chaimaisen epäkiinnostunut ja kasuaali. Hän vältteli osittain toisen katsetta, ja keskittyi enemmin tutkimaan ympäristöään ja pyörittelemään jaloillaan maasta löytyviä kiviä.
"Ja kun kerta sä olet täällä, niin sulla täytyy olla jotain valtaa näissä järjestelyissä. Mun mökkiseura on lievästi epämiellyttävää, joten olisi tosi kiva jos voisit tehdä asialle jotain", Chai jatkoi hetken kuluttua, tällä kertaa ystävällisemmän ja kiinnostuneemman oloisesti. Nyt hän jopa kehtasi puhuessaan katsoa toisen kasvoja toiveikas pilke silmissään.

//Thatch :3


Nimi: Unisieppari

13.06.2018 21:57
Lulu Hewitt ~ Protoksen leiri -> mökki

Lulu ei ollut varma, halusiko hyppiä innosta vai murjottaa koulun järjestämän tapahtuman vuoksi. Tavallaan tyttö olisi halunnut nauttia ajasta kotona vanhempiensa luona, ja kertoa näille kaikesta, mitä oli sen noin puolen vuoden aikana, jonka hän oli koulussa ollut, tapahtunut. Pisamanaamaa ei myöskään erityisemmin innostanut se fakta, ettei heillä olisi sähköä käytettävissään. Lulu oli kyllä ostanut itselleen pari matkalaturia palkkarahoillaan, mutta eivät nekään ikuisuutta kestäisi, joten kännykän käyttämistä pitäisi säännöstellä. Toivottavasti heillä olisi jossain vaiheessa jonkinlainen mahdollisuus ulkomaailmaankin. Kyllä hän jonkin aikaa tosin kestäisi kai ihan piirtämälläkin, ja saattaisi sortua kirjoittamaan käsinkin, jos oikein kunnollinen inspiraatiopiikki osuisi suoneen. Toisaalta Lulu piti tapahtuman ideasta, vaikkei kuula-aseella ampuminen ehkä olisikaan hänen heiniään, jos vaikka vahingossa osuisi pahasti... tytölle oltiin vakuuteltu, ettei mitään suuria haavereita pitäisi tapahtua, mutta aina oli mahdollisuus siihenkin... pitäisi vain luottaa siihen, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Tämän oli kai tarkoitus olla hupileiri, eikä mikään oppilaiden huolestuttamiseen tarkoitettu vankila. Kyllä Lulu pärjäisi, hän voisi saada uusia kavereita ja uusia näkökulmia tapahtumassa! Tällä hetkellä hän pääasiassa tutki Protoksen leiriä ja katseli, ketkä kaikki olivat vaivaantuneet paikalle. Kyllä, tapahtuma oli pakollinen, mutta se ei silti estäisi sitä, etteivätkö jotkut olisi tavalla tai toisella karanneet koulun kouraa. Ilmeisesti valtaosa oppilaista oli paikalla, ja väenpaljous ehkä pienesti ahdisti pisamakasvoista tyttöä. Tai sitten se oli jokin muu, mikä Lulua ahdisti, mutta pieni ahdistuneisuus roikkui hänen päänsä perukoilla sinnikkäästi.
Ehkä se menisi pois, jos Lulu menisi mökkiin. Mökeissä olisi kuulemma noin neljä ihmistä, ja kaikki saman sukupuolen edustajia, koska koskapa moisia jaotteluja ei olisi. Ei sillä mitään, ei tyttöä todennäköisesti haittaisi nukkua muutaman muun kanssa samassa tilassa. Sehän oli melkein kuin olisi asuntolassa, ainoa vain, että huoneeseen mahtui enemmän porukkaa, ja olisi ehkä hieman epämukavampi tiloiltaan. Lulu lähtikin nopein askelin kävelemään kohti mökkiä, jonne muisteli itsensä pääsevän asumaan hetkeksi. Hänen matkatavaransa olivat myös loppujen lopulta aika painavat, joka oli myös osasyy, jonka takia hän kiirettä piti. Ei olisi kiva menettää kaikkia voimia ihan vain sen takia, että oli ottanut liikaa piirrustustarvikkeita ja kirjoja mukaansa.
Lulu avasi mökin oven, ja katseli sisään, nähdessään vain jonkun vaaleahiuksisen tytön, jonka kanssa ei kai aikaisemmin ollut jutellut.
"Moi!" Lulu tervehti uutta, väliaikaista kämppistään, samalla kun laski tavaransa maahan raahatakseen ne lähimmän alasängyn läheisyyteen.

Nimi: Crona

13.06.2018 21:43
Falcon Hawk - jossain pihalla penkillä

Farkkutakkiin ja mustiin revittyihin farkkuihin pukeutunut poju istuskeli mökkiaukean syrjäisemmällä reunalla olevalla puupenkillä. Hän räpläsi käsissään sätkää, jota hän ryhtyi täyttämään sillä hyvähyvällä. Falconin kädet tärisivät, sillä häntä ärsytti aivan valtavasti sillä hetkellä yleisesti olemassaolo ja ihmiset. Koulun ihme idioottimainen ajatus jostakin leikkileiristä keskellä puskaa, vieläpä ilman sähköä oli Falconin henkilökohtainen helvetti. Hän vähät muutenkaan välitti koulusta ja sen tyhmistä jutuista, mutta tämä tälläinen vei kakun. Luulisi, että tällaisia harrastettaisiin vain alakoulussa, mutta eii kun kyllä vielä korkeammallakin asteella jaksettiin. Falcon pyyhkäisi hermostuneesti kasvoilleen laskeutuneita hiussuortuvia takaisin korvansa taakse, ja keskittyi rullaamaan herkkuaan nopeampaan tahtiin.
Sätkän käärittyä Falcon kaivoi hätäisesti sytkärin farkkutakin taskusta, ja sytytti sätkän. Välillä hänen ohitse käveli muutama epäonninen yksilö, jotka saivat osakseen murhaavia kylmiä mulkaisuja, joiden tarkoituksena oli häätää jokainen pällistelijä kauas pois. Aivottoman leikkileiri-idean lisäksi ajatus näin tiiviistä ja intiimistä ihmisläheisyydestä ahdisti. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi paha asua yhden tyypin kanssa samassa asunnossa, nyt olisi elettävä viikkoja kolmen erilaisen persoonan kanssa jossakin puisessa pikkumökissä, jossa ei edes kiertänyt sähkö. Nämä ajatukset vain lisäsivät Falconin ärsytystä, jonka hän päätti tukehduttaa hönkimällä sätkäänsä nopeammin. Sentään laukkuja ei oltu tarkistettu, joten hän oli saattanut turvallisin mielin raahata mukanaan kaikenlaista nautintoa. Oletuksenahan tottakai oli, että seuraavat viikot olisivat helvettiä, jotka Falcon aikoisi viettää mahdollisimman päissään kuin mahdollista.

//amir tai xavier tulkaa kiusaamaan

Nimi: Crona

13.06.2018 21:20
Ambrosia Mayfair - mökki

Laiha neito istuskeli kaksikerroksisen sängyn yläpedillä räpläten ponnareita. Hän oli vastikään saapunut tyhjään mökkiin, jossa hänen oli määrä viettää seuraavat viikot kolmen muun Protoksen tytön kanssa. Ambrosia oli pohtinut tapahtumaa jo hyvän aikaa ennen sen alkamista, yrittäen päättää oliko hän innoissaan vai ärsyyntynyt tästä koulun ihme larppitapahtumasta. Ilman sähköä ja muita moderneja virikkeitä eläminen käytännössä koko kesän ajan oli ja yhä kuulostaa aivan ylitsepääsemättömältä. Toisaalta Ambrosia pääsisi myös sitomaan uusia kaverisuhteita, eikä tapahtuman idea nyt loppujen lopuksi edes kuulostanut hassummalta. Uskalsi jopa väittää, että ajatus Alloksen rökittämisestä kuulataistelussa ja lopulta koko höskän voittamisesta kutkutti mieltä.
Ambrosia havahtui ajatuksistaan uudenlainen innostunut kiilto silmissään. Jos tästä ei mitään muuta jäisi käteen, niin ainakin toivon mukaan uusia kavereita. Ambrosian tavoitteena olikin saavuttaa paras mahdollinen mökkihenki. Tietenkin kaikki riippui muiden osapuolten halukkuudesta, mutta siitä saattoi olla varma että Ambrosia oli tässä ajatuksessa täysillä mukana. Hän oli jopa ajatellut ennestään kaikkea hauskaa kivaa tekemistä väliaikaisten kämppistensä kanssa, ja pakannut mukaan esimerkiksi monia erilaisia korttipelejä sun muuta. Välillä Ambrosian siniharmaiden silmien katse sinkoili ovelle, sillä Ambrosia oli vielä odottamassa muiden saapumista paikalle.

//lulu :3


Nimi: Unisieppari

13.06.2018 21:17
Kaspian Lee ~ Taistelukenttä

Kaspianin kävi ehkä vähän sääliksi Rubenia, joka hymyili leveästi ja meni vielä olettamaan, että punapää olisi jotenkin erityisen motivoitunut koko tapahtumasta ja sotimisesta. Ei pisamanaama kuitenkaan hennonnut tässäkään vaiheessa korjata kikkarapään oletuksia, vaan hymähti pienesti päätään pudistellen:
"Sen näkee sitten." Samalla Kaspian toivoi, että kaikki muut olisivat motivoituneempia kuin hän itse. Toisen ilmoille tuoma ajatus siitä, että muut olisivat yhtä motivoituneita kuin hän, tuntui enemmän dystopiselta kuin utopiselta ajattelulta. Toisaalta, Ruben yhä ajatteli, että mies olisi kovinkin motivoitunut, joten ehkä moisen ajatuksen pystyi sen avulla melkein sulattelemaankin. Vain melkein tosin, ei millään ajattelulla saisi sitä täysin loogiseksi. Ruben puhua pälätti ja tarjosi toista kättään ilmeisesti kädenpuristukseen, ja vain lievästi hämmentyneenä Kaspian tarttui käteen. Oli hän ennenkin kätellyt ihmisiä, mutta ei se tuntunut ihan ensimmäiseltä, mitä heidän ikäluokkansa oikein teki uuden tuttavan läsnä.
"Samoin. Mä taidan tosin mennä takaisin Alloksen leiriin, niin taistelussa kai nähdään", hän kohautti olkiaan pienesti ja hymähti epävarmasti Rubenille. Oikeasti Kaspian ei vieläkään ollut valmis menemään leiriin, vaan todennäköisesti etsisi jostain suojaisan ja hiljaisen paikan johon menisi istumaan ja tekemään henkisesti kuolemaa. Sen jälkeen hän saattaisi ehkä kuitenkin mennä leiriin. Tai eksyttämään itsensä metsään. Kumpikin vaihtoehdoista tuntui yhtä houkuttelevilta. Ruben oli toki lopulta ollut ihan... kiva, kai, vaikka puhuikin välillä asioista, jotka mies itse olisi voinut jättää kokonaan pois puheenaiheista, mutta ei ollut kyllä täyttänyt punapään hiljaisuus- ja rauhallisuusmittareita millään tasolla.

Nimi: Cassie

13.06.2018 20:19
Carmen King ~ Mökin kuisti

"Mäkin tykkään auttaa ihmisiä", Carmen vastasi vilpittömästi hymyillen. "Siitä tulee itselle hyvä mieli, eikä haittaa, että joku on sulle kiitollisuudenvelassa." Tietysti oli parempi periä palveluksia muilta, kuin olla niitä itse auki ja siksi häntä hieman hämäsi Madisonin äkillinen auttavaisuus, mutta kenties vihreähiuksinen oli samanlainen kuin hän ja teki sen hyvää hyvyyttään. Carmen tarvitsi ruohoa, että voisi käsitellä asiaa tarpeeksi syvällisesti.
"Ei sun aseen painosta kannata välittää, sitä paitsi voit katsoa sitä uudesta näkökulmasta. Hädässä voit vaikka heitellä värikuulia, tuskin tuomarit katsovat sitä pahalla", Carmen lohdutti toisen kutsuessaan käsiään tikuiksi. Eiväthän käsivarret kovin lihaksikkaat olleet, kun Madison niitä esitteli, mutta ei kaikki lihasvoima ollut näkyvää. Kenties toinen saisi jonkun villi-ihmisaistin pintaan pelikentällä ja ampuisi satanolla vastustajat. Koskaan ei tiennyt.
Carmen ärähti myötätuntoisesti, kun Madison otti puheeksi sähkön. Hän oli ajatellut asiaa, mutta ei ollut valittanut siitä kellekään. Nyt oli hyvä tilaisuus päästää höyryjä.
"Todellakin! Mä en tarvitse hirveästi sähköä, mutta käytännössä elän musiikilla ja nyt olisi kai pitänyt ottaa joku xylofoni mukaan, että saisi edes jotain kuunneltua. Mulla ei edes ole mun bassoa täällä, jota rämpyttelen suurin piirtein aina", Carmen valitti vieno hymy huulillaan, sillä hänestä sähkön puuttuminen oli käytännössä suuri vitsi leirin pitäjien puolelta. Kuinka alkukantaista, hän ei uskaltanut edes ajatella, kuinka nopeasti nuoret kävisivät toistensa kimppuun täällä.
"Strippipokeri kuulostaa ihan loistavalta", Carmen vinkkasi raukeasti silmäänsä. "Oon lyömätön, joten mun osaltani aika tylsää, tosin." Hän saisi kuitenkin katsella kauniita naisten vartaloita, joten mikäs siinä. Ei sitä paitsi vaatinut kovin suurta suostuttelua, että hänetkin näkisi alasti.
Carmen mainitsi hennatatuoinnit ja sai Madisonin innostumaan. Blondi hymähti toisen iloisuudelle kuunnellessaan puhetta ja vastasi sitten: "En mä tiedä, näin siellä ainakin ehkä pari kalaa polskimassa. Ja tehdään hennatatuoinnit vaikka heti illalla sängyssä, vaikka niiden pitääkin sitten olla jonkin aikaa paikoillaan, ennen kuin aineen saa pestä pois."
Carmen kysyi Madisonilta, missä toinen olisi, jos ei olisi leirillä ja sai mieluisen pitkän vastauksen. Siitä olisi hyvä jatkaa keskustelua.
"Mihin kisoihin? Mitä sä harrastat?" hän kysyi jatkokysymykset, ennen kuin vastasi toisen kysymykseen itse: "Varmaan olisin pilvessä ja soittelemassa bassoa mun frendien kanssa jossain tunkkaisella sohvalla tai sitten makaisin nurmikolla ja katselisin pilviä. Tai jopa seikkailisin kirppareilla, jos olisi sateinen päivä. Kaikkea hauskaa, rentoa kesätekemistä, saattaisin jopa käydä kirkossa ripittäytymässä, kun edellisestä kerrasta on aikaa." Hän puhui huomautti uskonnostaan ihmisille silloin, kun pystyi, sillä ei halunnut saattaa ketään noloon tilanteeseen; usein nimittäin uskontoja haukuttiin ja Carmenin oli paha mennä jälkikäteen sanomaan, että itse asiassa kuului kirkkoon ja oli uskovainen.
Madison ehdotti uimaan menoa ja Carmen suoristautui nojaamasta kaiteelta saman tien.
"Hitto soikoon, loistava idea!" hän huudahti ja lähti saman tien mökkiin sisälle hakemaan pyyhkeensä. Hän olisi totta kai voinut myös vaihtaa bikininsä päälle, mutta oli kuuma päivä, joten mitä turhia, joten hän vain riisui vaatteensa pois jättäen alusvaatteet päälleen. Sattumoisin hänellä oli sinä päivänä vaaleansiniset rintaliivit, joissa ei ollut toppausta, joten hänen nännilävistyksensä paistoivat läpi enemmän kuin hän itse oli tajunnutkaan. Alushousuina hänellä oli asuun kuuluvat, rennot mummoalushousut, joten niillä saattoi uida aivan hyvin. Hän kaappasi pyyhkeensä ja kohtasi jälleen Madisonin, hoputtava hymy huulillaan: "Valmis, uimaan!"

Nimi: Cassie

13.06.2018 20:04
Ruben Sinclair - Taistelukenttä

Kaspian vastasi sen puolen voittavan, jonka puolella oli enemmän motivoituneita osallistujia. Ruben piti tästä ajattelutavasta, teinit harvemmin innostuivat mistään tällaisesta. Hän kuitenkin itse oli täysin valmis ottamaan vastustajat vastaan ja kaatamaan heitä yksi toisensa perästä. Olisikin ollut surullisenhupaisaa, jos Ruben olisi ollut ensimmäisiä, jotka häviävät pelin.
"Hmm, olemme vastakkaisilla puolilla. En siis voi vakuuttaa oman leirini voittoa, koska se olisi epäkohteliasta, mutta olemme silti hyvin vahvoja. Jos sun leirissä on lisää yhtä motivoituneita pelaajia kuin sä, niin ehkä teillä on mahis! Lähdit etsimään värikuuliakin heti kun pystyit ja vaikka mitä, ihailtavaa", Ruben hymyili leveästi edelleen täysin olettaen, että toinen oli samoillut metsässä värikuulien tai jonkun muun palkinnon perässä.
Ruben siirtyi jälleen lähelle Kaspiania tarkoituksenaan sanoa toiselle heipat, sillä tuntui siltä, että etsintäreissu sekä keskustelu olivat molemmat loppusuorallaan. Rubenilla alkoi olla nälkä ja hän ei edes vielä tiennyt oman mökkinsä sisältöä paitsi sen, että hänen poikaystävänsä olisi siellä. Poikaystävä... Rubenin pitäisi jutella Sebastianille tittelistä. Hän kuunteli Kaspianin kommentin ja naurahti.
"Varmaankin", kuului yksinkertainen vastaus. Sitten Ruben pyyhkäisi käsiään housuihinsa kuin olisi liannut ne jossain ja hymyili uudemman kerran Kaspianille.
"Oli kiva tutustua suhun enemmän! Lehtiin ei voi aina luottaa, vaikka oonkin päätoimittaja. Mä taidan lähteä tästä etsimään jotain suuhunpantavaa, joten jos et halua tulla mun matkassa Protoksen leiriin niin... näemme sitten taistelussa?" Ruben tarjosi oikeaa kättään kädenpuristukseen. Hän ei ollut koskaan ollut tietoinen siitä, kuinka oudolta joistain nuorista tuo ele saattoi tuntua, olihan se hiukan vanhahtava. Oli ollut hauskaa etsiä värikuulia jonkun kanssa, vaikka Kaspian olikin ollut hieman hiljaisempaa sorttia. Ruben ei ihan tiennyt, mitä ajatella punapäästä, mutta hän oli ehdottomasti valmis ottamaan lisää selvää ajan saatossa.

Nimi: Cualacino

13.06.2018 16:36
Thaddeus Hamilton - Alloksen leiri

Thaddeus ei itsekään tiennyt kuinka oli päätynyt oppilaiden sekaan Apollonin järjestämälle kesäleirille. Rehtorin mielestä oli ilmeisesti huippuhyvä ajatus laittaa oppilaiden kanssa huonosti pärjäävä opettaja tutustumaan noihin kesäleirin merkeissä. Samalla mies voisi pitää nuoria silmällä, jottei meno karkaisi täysin käsistä. Mikäli rehtori oikeasti luuli, että Thaddeus saisi oppilaat pysymään aisoissa, mies oli hullu. Näin tuon järki ilmeisesti kuitenkin toimi. Kun rehtori oli ottanut tämän suunnitelman puheeksi, Thatch tiesi pelin olleen pelattu. Sen yksitavuisen, kaksikirjaimisen sanan sanominen oli Thaddeus-paralle ylivoimaisen hankalaa. Rillipäästä alkoi tuntumaan siltä, että hän oli osana koulun tapahtumia aina lähinnä sen tähden, että hän ei osannut muuta kuin myöntyä. Hänen pitäisi oppia laittamaan vastaan, mikäli hän ei tulevaisuudessa tahtoisi joutua jälleen tyhjänpäiväisiin tapahtumiin muka vapaaehtoisena. Tuosta myöntyväisyyden tavasta hän oli tosin yrittänyt oppia irti koko elämänsä. Ehkä hänestä vain ei ollut siihen. Tai ylipäätänsä yhtään mihinkään.

Kävellessään mökkien lomassa Thaddeus katseli ympärilleen. Hän painoi mieleensä mökkijärjestystä alitajuisesti, sillä Thatchin oli kuitenkin määrä katsoa että pienessä mökkikylässä pysyisi järjestys. Katsellessaan mökkien asukasjärjestelyitä, Thaddeus totesi olevansa kiitollinen siitä, ettei hänellä ollut käynyt pahin mahdollinen tuuri asuintoveriensa suhteen. Hänen onnensa tuntien hän oli odottanut pahempaa. Toisaalta mökkijärjestyksellä ei ollut väliä. Luultavasti tuskin kukaan viettäisi kaikkea aikaa mökissä. Siellä ehkä korkeintaan nukuttaisiin, jos edes sitäkään. Thatch pelkäsi jo menon muutuvan villiksi. Rukka ei varmasti pärjäisi nuorten kanssa. Katastrofin ainekset olivat jo hänen edessään, ja hän pelkäsi sitä, että niistä muotoutuisi räjähdysherkkä sekoitus.

Nimi: Cualacino

13.06.2018 14:39
Jesús de la Vega - Alloksen leiri, mökin kuisti → mökki

Tumman nuoren miehen kasvoilla oleva hymy leveni aavistuksen Javierin alkaessa intoilemaan. Jesús ei ollut tajunnutkaan kuinka paljon hän oli serkkuaan kaivannut. Kaksikon jutut jatkuivat aina siitä, mihin ne jäivätkin, eikä pitkäkään erillään olo saanut heidän välilleen minkäänlaista kuilua.
“Totta puhuen en mäkään tätä odottanut”, Jesús totesi. “Mutta nyt asiat näyttää valoisilta.” Tummatukka kääntyi takaisin mökin oven puoleen, kuitenkin hymyillen serkulleen ensin. Paikka ei tosiaan näyttänyt hääviltä, mutta sentään se välttäisi. Eihän tunkkaisessa mökissä tarvinnut koko aikaa istua. Tosin hyttyset sun muut pistiäiset olivat ulkona kiusana, mutta niistä Jesús päätti olla välittämättä. Myrkyt oli kuitenkin keksitty.

Jesús avasi mökin oven kahvasta ja tönäisi oven auki. Nuourukainen asteli sisään pieneen mökkiin, joka osottautui juuri sellaiseksi, miksi hän sen oli kuvitellut. Tunkkainen ja pölyinen olivat varmasti parhaita sanoja kuvaamaan mökkiä, jota ei varmasti oltu suursiivottu vuosiin.
“Noh, ei mikään luksusasumus, mutta mitä koululta olisi voinut edes odottaa”, Jesús hymähti. Kiharapää kääntyi katsomaan serkkuaan, jonka edelle hän oli jo ehtinyt.

Nimi: Data

13.06.2018 07:56
Madison Graves - Mökin kuisti

Biletyttö hymyili uudelle ystävälleen. Hän ei tajunnut flirttiä, vaan piti koko alkukeskustelua pelkkänä normaalina tutustumisena. Vaikka Madison olikin kuullut ja nähnyt kaikenlaista juhlissa ollessaan, hän ei koskaan ollut kiinnostunut romantiikasta tai seksistä. Hän ignoorasi kaikki kyseenalaiset tunteensa lähes täydellisesti, minkä takia hän ei tullut helposti edes mustasukkaiseksi. Yleensä Madison kyllä tunnisti flirtin, mutta hän ei ollut tottunut tyttöihin jotka flirttailivat muille tytöille, minkä takia hän ei tajunnut asiaa. Asia ei tietenkään olisi haitannut häntä, vaikka hän olisikin tiennyt. Kyllä Madisonkin pystyy olemaan flirttaileva ja vihjaileva, jos vain haluaisi.
"No ei mulla ole syytä pimittääkkään sulta tietoa, jos mulla kerta on mahdollisuus tehdä jotain", hän vastasi hymyillen. "Ihan mielelläni sua autan."
Madison ei kehdannut myöntää, että teki tämän osittain myös itsekkäistä syistä. Mutta kerta kun hänen päätöksensä oli positiivinen myös toiselle, niin mitäs sitä alkaa pilaamaan sanomalla, että oman edun vuoksi sitä tehtiin. Kyllä Madison halusi ihan tosissaan olla ystävällinen ja auttavainenkin.
"Ja kiitos", hän lisäsi. "Pidän sen mielessä."
Madison oli hieman yllättynyt kuullessaan, että toisellakin oli kontakteja joilta saada vähän kaikenlaista.
"Sama juttu mullakin", hän sanoi, kun uusi tuttavuus kertoi arjen huolettavan enemmän. "Ja tuskin mä näillä tikuilla jaksaisin ees kantaa mitään värikuula-asetta."
Hän kohotti käsiään. Hän kyllä jaksoi seistä käsillään ja tehdä kärrynpyöriä, mutta näkyviä lihaksia ei toistaiseksi vielä ollut. Madisonin kädet olivat yhtä laihat kuin muutkin hänen kropassaan.
"Sähkön puute jäi ärsyttämään mua tosi paljon. Ei voi kuunnella musiikkiakaan kunnolla", Madison huokaisi. "Näin tässä käy kun laittaa kaupunkilaistollon metsään."
"Ainoot pelit mitä mä tiedän on strippipokeri ja K-18 versio totuudesta ja tehtävästä. Ja tietty eri variaatiot peleistä, joihin kuuluu alkoholia. Lautapelit ei sellain innosta, mut jos ei oikeesti oo muuta tekemistä kuin katon tuijottamista niin enköhän mäkin ala jotain Kimbleä hakkaamaan."
Madisonia hieman nauratti oma lohkaisunsa, mutta hän ei kehdannut omalle vitsilleen nauraa kuin hullu.
Kun nainen mainitsi hennatatuoinnit, Madisonin silmät alkoivat melkein säihkymään innostuksesta.
"Sopii!" hän virnisti. "Hennatatskat on ihania. Ja uiminenkin saattaisi virkistää. Mä en oo heittäny vielä talviturkkia pois. Tosin toi on varmaan tekolampi."
Tyttö kiitti hiljaa mielessään Carmenia, kun tämä ei jäänytkään naureskelemaan hänen kummallista sananvalintaa. Madison arvosti sitä erittäin paljon.
"Aijaa", hän vastasi. "Oon ehkä kuullut kyseisen nimen jossain, mut en oo hirveästi kuunnellut jazzia muualla kuin ehkä joissakin näytöksissä, joissa on ollut jazz päivän teemana."
Madison kohautti olkiaan Carmenin kysyessä, missä hän olisi nyt, jos ei olisi mökillä. "Riippuu. Joko treenaamassa kisoihin, nukkumassa kahteen asti tai ulkona kavereiden kanssa. Mä oon Alaskasta, pikkukylästä, minkä takia tollaset isot kaupungit kiehtoo mua. Oon ottanu tehtäväkseni mennä ainakin kerran viikossa kiertelemään paikkoja. Entä sä?"
Madison seurasi Carmenin katsetta ja hymyili.
"Haluutko mennä uimaan nytten?"

Nimi: Data

13.06.2018 06:49
Juan Sevilla - Kuisti


"Täähän on nyt ihan mahtavaa", latinopoika sanoi. Hän katsoi serkkuaan silmät säihkyen. Miten paljon hän tätä olikaan ikävöinyt! He eivät olleet nähneet pitkään aikaan.
"Mulla oli matalat odotukset mökkeilystä, mutta nyt kun sain tietää et sä oot mun kämppis, niin kaikki on hyvin. Tän takia itsesääli ei kannata. Aina jokin menee täysin nappiin."
Innoissaan Javier oli alkanut pölpöttämään taas mitä sattuu, mutta hän ei välittänyt siitä vaan jatkoi virnuiluaan.
"Joo, tottakai", hän vastasi. "Lyön vetoa, että se näyttää sisältäkin päin ihan keskiaikaiselta orjalaitokselta."
Javier ei tarkoittanut lausettaan vitsiksi, sillä vaikka hän kuinka yritti, hänen vitsinsä päättyivät aina julkiseen nöyryytykseen.
Silkasta kohteliaisuudesta latinopoika avasi serkulleen oven mökkiin.
Hän oli ollut tosissaan sanoessaan, että hänellä oli ollut matalat odotukset leirielämästä. Se kuitenkin johtui hänen maanisdepressiivisyydestään, minkä uuden masennusjakson alku oli kuitenkin toivottavasti tukahtunut Jesúksen tultua paikalle. Valitettavasti Javier kuitenkin tiesi, ettei se ihan toiminut niin, mutta sillä hetkellä hän ei halunnut murehtia siitä.

// mm slurps puhelinrooli

Nimi: Unisieppari

13.06.2018 00:18
Kaspian Lee ~ Pusikko -> taistelukenttä

Kaspian nyökkäili taas, kun Ruben kertoi itse lisää kirjamaustaan. Realismi ja turhan vakavat aihet osasivat kyllä olla ahdistavia, punapää oli joskus jopa lopettanut jonkin kirjan kesken kaiken ihan vain sen takia, että se oli tuntunut niin painostavalta. Hän toki piti siitä, että kirjat saivat Kaspianin tuntemaan jotain mutta ahdistus ei ollut niitä tunteita, mitä hän halusi erityisemmin kokea lukiessaan... tai oikeastaan ylipäätään, mutta eipä mies oikeastaan voinutkaan sille mitään. Toki hän voisi pyrkiä vähentämään niitä tekijöitä, jotka ahdistusta missään mittakaavassa tuottivat, mutta sekin sisältäisi lopulta melkein koko maapallon, joten ihan turhaa se loppujen lopulta olisi. Sitten punapää keskittyi lähinnä seurailemaan, kun kikkarapää tutkiskeli kenttää, ennen kuin kuuli toisen kysyvän jotain.
"Varmaan se, kumman puolella on lopulta enemmän motivoituneita osallistujia", Kaspian totesi korottaen itsekin ääntään, Rubeninkin aluksi tehtyä niin. Ja se tuntui erittäin oudolta. Yleensä, kun punapää korotti ääntään, se johtui kiistasta äitinsä tai Lucyn kanssa, ei niinkään suhteellisen normaalin keskustelun vuoksi. Ainakin siitä oli oikeasti monta vuotta, kun mies oli viimeksi korottanut ääntä jostain muusta syystä kuin kinastelun lomassa. Tämän pohdiskelun hän kuitenkin jätti sikseen huomatessaan Rubenin tulleen lähemmäs, ja toteamaan, ettei paikalta tainnut löytyä kuulia, johon Kaspian nyökkäsi.
"Vois kai olla liian helppoa vaan ripotella niitä ihan kentän läheisyyteen", hän ehdotti olkiaan kohauttaen.

©2018 School in California - suntuubi.com