Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Vuoro vaihtuu ja uusi joukko oppilaita kiipeää torniin vahtimaan kallisarvoisia lippuja. Loput pelaajat istuvat pitkin poikin leiriä ja toivovat kesän olevan pian ohi.*

Alle tulee Kesätapahtumassa 2018 roolittavat pelit. Normaalit roolipelin säännöt pätevät täälläkin ja roolipelaaminen alkaa 12.6.2018. '

Sää

Aurinko paistaa ja mittari näyttää lämpötilan liikkuvan parissakymmenessä asteessa. Ilma on kuivaa ja pienet tuulenvireet liikuttavat puiden lehtiä silloin tällöin.

Tilanne

Normaalia leiripuuhaa, oppilaat ovat saapuneet leirille vähän aikaa sitten ja mahdollisesti vielä paikkojen tutkiminen ja kämppiksiin totuttelu on kesken.

Roolipeli <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Cualacino

16.06.2018 18:25
Thaddeus Hamilton - Alloksen leiri

Thaddeuksen toinen kulma kohottui aavistuken hämmästyksen seurauksena Chain kommentin tähden. Thaddeus oli totta puhuakseen samaa mieltä Chain kanssa. Hänkään ei ollut niin sinisilmäinen, että olisi täysin autuaan tietämätön siitä, mitä koulun oppilaskunnan keskuudessa tapahtui kun vähä valvonta herpaantui. Nuoret käyttäytyivät usein täysin miten tahtoivat, eikä koulu ollut valmis tiukentamaan kuria lainkaan. Jos Thaddeus oli aivan rehellinen itselleen, oppilaat olivat nytkin täysin ilman kunnollista valvovaa silmää. Tuo toki oli varmasti villien ja vapaiden oppilaiden mielestä hyvä asia, mutta Thaddeus koki ympäristön itse ehkäpä helvetillisenä. Lukemattomia oppilaita, joilla ainoana auktoriteettina oli hän itse. Täysi painajainen. Thatch ei tosin ollut niin itsekäs, että olisi ajatellut itseään. Puuttuvalla valvonnalla oli nimittäin muita uhreja, kuten esimerkiksi oppilaat, jotka arvostivat rauhaansa. Rauhaa Chaikinhan oli hakenut mökinvaihtopyynnöllään, mutta sitä tuo ei ollut saanut. Thaddeus oli äärettömän pahoillaan sen tähden, mutta se, että nuori mies arvosteli koulun käytäntöjä avoimesti juurikin Thaddeukselle sai opettajaparan hämilleen. Thatch ei ollut aivan täysin varma osoittiko Chai kritiikin hänelle vai puhuiko tuo yleisellä tasolla. Vaikka nuorukaisen asenne ei selkeästikään ollut riitaa haastava, mitä Thatch hyvinkin osasi odottaa nähden pojan yleiseen vetäytyvään asenteeseen koulun käytävillä, pystyi Thaddeus kuitenkin havaitsemaan Chain eleistä jotain negatiivista, jota opettaja ei kuitenkaan kyennyt tulkitsemaan.
“Niin noh, siitä on syyttäminen rehtoria”, Thaddeus päätyi sanomaan yleiseen ystävälliseen tapaansa, vaikkakin hänen eleistään ja äänensävystään oli luettavissa hitunen varovaisuutta. Hän ei halunnut sohaista sanoillaan muurahaispesää. Hän tiesi itse ihan hyvin, ettei hän aina, tai oikeastaan juuri koskaan ollut paras mahdollinen ihminen pitämään yllä järjestystä, eikä hänellä sen tähden ollut mitään oikeutta vierittää syitä muiden niskoille. Kommentti kohdistuikin enemmän siihen kuinka rehtori ei ollut luovuttanut hänen kanssaan ja potkinut epävarmaa englanninopettajaa pois koulun henkilökunnasta. Totta puhuen Thaddeus oli alkanut jo itsekin katumaan omaa uravalintaansa, ja nauroi nuorelle itselleen, joka luuli, että hän kasvaisi ulos kaikesta epävarmuudestaan. Oli totta, ettei hän ollut enää läheskään yhtä varautunut ja ujo kuin teini-iässä, mutta oli jo turvallista sanoa, ettei hänestä tulisi koskaan itsevarmaa ja rohkeaa. Hän ei tosin ollut pätevä millään muulla alalla, jos häntä edes päteväksi opettajaksi voisi sanoa. Tuo kuitenkin tarkoitti sitä, ettei Thaddeuksesta oikeastaan ollut mihinkään muuhun. Köyhän taiteilijan elämä ei houkuttanut ja kaiken lisäksi Thatch oikeasti piti työstään. Se ei kuitenkaan auttanut yhtään sitä asiaa, ettei hän ollut aina ihan luonteva.

Nimi: Cualacino

16.06.2018 16:12
Jesús de la Vega - jossain ulkona

Kaksikon suunnatessa ulos Javier pyyteli jo Jesústa lähtemään mukaan aamulenkeille, mitä kiharapää samaan aikaan sekä arvosti, että paheksui. Hän ei sinällänsä ollut urheilullinen, ja vaikka lenkille tuli lähdettyä oman kunnon ylläpitämisen vuoksi, ei Jesús tahtonut todellakaan alkaa aamuvarhain liikkumaan. Siispä hän vain kohautti olkiaan sitoutumattomaksi vastaukseksi toisen ehdotukseen. Siitä keskustelu ajautui uomille, joille se oli uiskennellut ajoittain useita kertoja jo monien vuosien aikana. Nuorempi poika ei ymmärtänyt miksi toinen vielä yritti, sillä Javierin jutut kuulostivat jo siltä, ettei tuon romansseista tulisi koskaan mitään. Jesús kuunteli huvittuneena Javierin mutinaa tuon kykenemättömyydestä rakkausrintamalla. Vaikka hänen olisi lähinnä pitänyt antaa myötätuntonsa Javierille, hän ei voinut mitään sille, että häntä huvitti se kun vuodesta toiseen serkku teki samat virheet mitä romantiikkaan tuli. Kun Javier lopetti kertomuksensa epäonnistumisistaan, Jesús yritti piilottaa virnettään. Siinä hän onnistui vain välttävästi ja hän toivoi, ettei hänen käytöksensä loukannut Javieria.
”Anteeks, mutta Javier, sä oot toivoton”, Jesús totesi serkulleen hyväntuulisena todettuaan, ettei voinut ottaa tilannetta tosissaan. Javier oli tehnyt samoja virheitä niin kauan kuin Jesús muisti. “Edes mä en voi auttaa sua.” Eihän Jesúskaan mikään romantiikan mestari ollut, mutta hän ei sentään ollut Javierin kaltainen menetetty tapaus.

Nimi: Data

16.06.2018 11:02
Amir Rhodes - Piha

Amir hymyili toiselle leppoisasti. Hän oli selvästi pilvessä, joten reagoiminen oli luultavasti lievempää nyt, kuin olisi ollut tämän ollessa selvänä. Se ei Amiriin kuitenkaan vaikuttanut mitenkään. Hän oli nyt kiinnostunt enemmän seurasta kuin vastauksista. Ei hän kuitenkaan kauaa jaksaisi olla pilveä polttavan teinin kanssa, joka ei ymmärtänyt hänen viisauksiaan.
"Oon pahoillani", Amir sanoi. "Vaikka tiesin sen kyllä. Pyydän anteeksi, koska ajattelin enemmän omaa etua kuin sun. Voit haistatella mulle paskat nyt. Mua ei kiinnosta. Jos haluut, et mä lähden, niin sano niin, älkä käyttäydy kuin lapsi."
Kun toinen kysyi, oliko hän joku politiikko, Amir virnisti. Hänestä saattaisi jopa tulla hyvä politiikko, jos hän haluaisi. Mutta nyt hän vain halusi hämmentää muita.
"Koska mä voin", hän vastasi. "Etkä sä voi sille mitään. Mutta miten sulla menee, näin oikeasti? Purat vihaa pilven polttoon? Eikö sulla ole mitään parempaa tekemistä?"
Amir ei tarkoittanut sanojaan haasteeksi, vaan silkasta uteliaisuudestaan hän kyseli kysymyksiä.

Nimi: Cassie

16.06.2018 02:33
Alaska Hopper ~ Mökki --> Lätäkkö

Alaska huokaisi sopertelunsa päätteeksi, kun London ei oletettavastikaan ollut niellyt sitä. Toinen ilmeisesti kuitenkin katui kiusoitteluaan, sillä piikittely ja balettitanssijan kustannuksella vitsailu väistyivät pahoittelevan hymyn ja lämpimien silmien tieltä. Alaska sai itsevarmuuttaan takaisin ja palautti katseensa poikaystäväänsä, vaikka se oli äsken lipunut kaikkialla muualla pienen nolostumisen takia.
"Siinä tapauksessa sä saat tulla mukaan toteuttamaan sitä suunnitelmaa", hän komensi kärkkäästi ottaen heti roolinsa innostuneena taistelijana takaisin, sillä eihän se ollut mihinkään siinä välissä kadonnutkaan. Jos London kerran halusi hänen intoilevan, niin miksi ei. "Voit ottaa kaikki värikuulaosumat mun elävänä kilpenä."
London naureskeli Alaskan valeille siitä, että hän oli viettänyt villiä elämää toisen ollessa kadoksissa. Alaska yhtyi nauruun hykertelemällä itsekseen, tiesiväthän sen kumpikin, että hän oli ollut huolestunut ja stressaantunut sen ajan, minkä platinablondi oli viettänyt muualla. Tai ainakin Alaska toivoi, että London tiesi, kuinka suuri vaikutus toisen poissaololla oli balettitanssijaan.
"Musta tuntuu, että et ehkä kehtaa edes kuunnella, nelosluokkalaiset only", Alaska vastasi kujeillen, pistäen kätensä puuskaan ja haastaen toisen katseellaan. Kenties hän alkoi pikku hiljaa taas muistaa, miten Londonille kuului irvailla hyvän maun rajoissa. Ilmeisesti sinisilmäkin piti tilannetta naurettavana ja kerrankin Alaska yhtyi toisen virneeseen hymyilemällä innostuneen hölmösti.
Alaskan riisuessa Londonin paidan hän naurahti toisen eleelle yrittää suojata yläkroppansa. Londonin miehuus ei ilmeisesti kestänyt sitä, joten hän joutui siirtämään kätensä muualle tarjoten Alaskalle roimasti pinta-alaa katseltavaksi. Ruskeatukkainen käytti tilaisuuden kuitenkin vain epäuskoisesti hymyilemiseen ja vuorostaan päänsä pieneen pudistamiseen.
London otti puheeksi reissunsa ja Alaskan hymy hyytyi aavistuksen verran. Hän nielaisi ja katsahti jälleen ikkunan suuntaan toisen selkeästi ajatellessa jotain aivan muuta, kuin tämänhetkistä tilannetta. Alaska olisi mieluiten puhunut jostain muusta ja huomasi, ettei toinenkaan muistellut matkaansa kovin positiivisin ilmein. Tilanne oli kuitenkin pian ohi ja London palasi tähän maailmaan, joten Alaskakin piristi äskeisen pahoitetun ilmeensä odottavaksi hymyksi.
"...Haluatko sä, että mä puhun sulle tuhmia?" Alaska vastasi virnistäen leveästi, lauseen loppua kohden tuoden selkeämmin esiin tennesseeläistä aksenttiaan. Tämä oli jonkinlainen jatko hänen typerälle kommentilleen Londonin uimahousuista. Jos hän jatkaisi näin häpeällisesti puhumista, ehkä London jättäisi hänet eikä hänen tarvitsisi enää ikinä herätä keskellä yötä ja ajatella mitä tuli sanottua.

He tulivat viimein lammelle, jonne pääseminen oli Alaskan mielestä ollut maailman suurimman nöyryytyksen takana, mutta ainakin he olivat perillä. Jos London olisi armollinen, hän ei ehkä muistuttaisi koskaan Alaskaa siitä, mitä ruskeasilmä oli mökissä päästellyt suustaan. Alaskan poskia kuumotti hieman, kun hän ajatteli äskeistä ja toivoi, että viileä vesi rauhoittaisi hänet.
Alaska kääntyi Londoniin päin ja haastoi toisen hyppäämään lampeen ensimmäisenä. Aluksi se kai olikin platinablondin tarkoituksena, mutta sitten toinen halusi ehdottomasti koetella onneaan, joten matkalla lampeen hän koukkasikin balettitanssijan mukaansa. Alaska ei toki tajunnut väistää tarpeeksi ajoissa, sillä hän oli jo kovin valmistautunut heittelemään hiekkaa poikaystävänsä hiuksiin, kun toinen olisi vedessä.
Alaska avasi suunsa päästääkseen huudon, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, hän olikin jo veden alla. Koko tilanteen tajuaminen kesti häneltä pintaannousun verran ja kun hänen päänsä viimein oli vedenpinnan yläpuolella, hän räpytteli silmiään ja avasi suunsa loukkaantuneeksi montuksi. Tottumuksesta hän mulkoili Londonia muutaman hetken, kunnes näki toisen hymyn ja tunsi kehossaan kohdat, joista London oli puristanut eniten heidän kaatuessaan veteen. Hän sulki suunsa hiljaa ja näytti pitkää naamaa toisen myhäillessä hänen vieressään.
London taisi tuntea hänet liian hyvin, tai sitten hän oli tällaisille tempauksille aivan liian avomielinen, sillä harmitus veteen kiskaisusta haihtui pian leikkimielisen kostonhimon tieltä. Alaska virnisti pahaenteisesti.
"Kokemuksesta sanoisin, että sä", hän tokaisi pöyhkeästi ja koetti loikata toisen kimppuun. Liikkuminen vedessä oli hitaampaa, mutta hän ei ollut kovin kaukana Londonista. Jos hän saisi kaadettua itsensä toisen kaulaan, hän kiskaisisi viereisestä vesikasvipuskasta märän lehden ja koettaisi saada sillä lääpittyä toisen naamaa ja hiuksia. Koko sen ajan Alaska virnuili päättäväisesti ja otti kaiken irti siitä, että oli niin lähellä poikaystäväänsä.

Nimi: Cassie

16.06.2018 01:12
Carmen KIng ~ Mökki --> Lampi

"Basso on vaan niin monipuolinen", Carmen hymähti rakastavasti, selkeästi miettien omia bassokokemuksiaan. Hän ei olettanut toisen vastaavan mitään, kunhan oli vain fiilistellyt hetken mieltymystään kyseiseen soittimeen. Ja nyt ikävä nelikieltä rämpyttelemään oli entistä suurempi.
Carmen sai ilmeisesti toisen hymyilemään, kun oli ihaillut viherhiuksisen elämänasennetta. Se lämmitti blondin sydäntä ja näkyi hänen silmissään, joiden katse suli rennommaksi ja avoimemmaksi. Hänestä oli mukavaa kehua toisia, jos se johti siihen, että toiselle tuli parempi mieli.
"Hyvä kaveri? Kiitos...", Carmen mutisi kiitoksensa, hän harvemmin tiedosti hyviä puolia itsessään ja koska hän 'ei välittänyt muiden mielipiteistä', ei hän myöskään yleensä ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Hän tiesi tekevänsä muille hyvää silkasta hyvän tekemisen halusta, joten hänessä oli se hyvää, mutta hyväksi kaveriksi hän ei osannut itseään luokitella. Jos ihminen halusi kavereita, hänen täytyi olla heille kiltti, se oli yksinkertaista, ei taidonnäyte.
"Sussakin on varmasti muita hyviä puolia, mutta ehkä tanssi on se, missä sä olet paras. Ja tanssiminen vielä vaikuttaa niin moneen muuhunkin osa-alueeseen, kuten kehon hyvinvointiin ja terveyteen. Verrattuna muhun, klassiseen pilvenpolttajaan sä olet aika menestyjä", Carmen jatkoi kehumistaan omalla kustannuksellaan. Hän saattoi hieman vähätellä itseään, mutta ei ajatellut silti, että olisi huonompi kuin toinen, joten ei se oikeastaan haitannut häntä.
Carmen alkoi esittelemään nännilävistyksiään toisen selkeästi halutessa tietää lisää. Oli upeaa, kun nuori nainen tahtoi koristella kehoaan ja tehdä vielä jotain niin radikaalia, kuin hankkia lävistyksiä. Carmen oli itse joskus halunnut kapinoida ja hommata korut sitä varten, myöhemmin ne olivat muuttuneet hänelle vapauden ja naisellisuuden symboleiksi.
"Toivottavasti, tai sitten joku täysi-ikäinen voi feikata olevansa sun äiti. Ja mä taidan tietää just sopivan tyypin", Carmen vinkkasi silmäänsä hyvin merkitsevästi, tottahan toki hän auttaisi toista hankkimaan nännilävistykset, jos ne toisivat vain iloa. "Kiitos." hän vielä sanoi toisen kehuessa rintavarustusta.
Seuraavaksi toinen esitteli omia lävistyksiään ja Carmen vuorostaan astui lähemmäksi uteliaana, tutukimaan tarkemmin.
"Sulla on ihailtava määrä", hän henkäisi. "Mä meikkaan niin vähän, että tää mun nenäläväri jää varmaan ainoaksi. Korvat korostuis liikaa, jos hommaisin rustokoruja, mut miksei yks helix sinne tai tänne", hän pohti ääneen tarkoittaen sanojaan. Ehkä olisi aika ottaa uusi lävistys, kun edellisestä oli jo aikaakin.

He kävelivät lammelle ja Carmen meni melkein saman tien uimaan, jättäen uuden tuttavansa rannalle odottelemaan. Hän uskoi, että toisen piti kerätä hieman rohkeutta, että uskaltaisi vilpoiseen veteen, mutta saattoihan syy olla mikä tahansa. Carmen uiskenteli pitkiä vetoja ja tunsi, miten hänen nilkkakorunsa vastusti vettä.
Lopulta Madisonkin liittyi hänen seuraansa sukeltaen kerran. Carmen puhui hänelle ja toinen joutui ilmeisesti keskeyttämään talviturkkinsa heittämisen, josta blondi oli hieman pahoillaan.
"Mä surffaan joo ja aika nätistikin. Vaatiihan se harjoittelua, mutta kun sen kerran osaa, se alkaa tulla kuin luonnostaan", Carmen hymyili ja mukaili käsivarsillaan aaltojen liikkeitä, joita hän itse synnytti, kuin kuvitellen olevansa Australian suurilla tyrskyillä ratsastamassa.
"Mielenkiintoista", Carmen vastasi toisen selittäessä tarkkaavaisuushäiriöstään, äänensävy muuttui raukeasta aktiiviseksi. "Voin kuvitella, että esimerkiksi pesis voi olla hankalaa. En mäkään oikeen välitä urheilusäännöistä, mutta se nyt johtuu taas ihan siitä, ettei mua kiinnosta. Tietenkään en rinnasta sitä ADD:hen", Carmen kiirehti lisäämään lopun, jotta ei loukkaisi Madisonia. Kuinka noloa olisikaan ollut mennä väheksymään toisen häiriötä.
He roiskivat vettä toistensa päälle ja Carmen taisi jopa kikattaa hieman, vaikka hän normaalisti suhtautui kaikkeen niin pienellä vaivalla, että harvemmin reagoi niin vahvasti.
Hän sukelsi uudemman kerran ja kuin mikäkin vesipeto koetti kiertää Madisonin veden alla, hyökätä tytön kimppuun takaapäin ja roiskaista suuren aallon vettä toisen naamalle. Tämän jälkeen hän lähtisi pakoon ponkaisten pohjasta vauhtia ja koettaisi uida mahdollisimman kauaksi keskelle lampea pakoon Madisonia ilman, että häiritsisi kahta poikaa, jotka olivat myös päättäneet tulla uimaan.

Nimi: Unisieppari

16.06.2018 00:52
Lulu Hewitt ~ Mökki

"Samoin! Ja joo, olen menossa toiselle syksyllä, ja tulin hieman uudenvuoden jälkeen niin ei Apollonissa ole tullut vietettyä kuin vain muutamia kuukausia", Lulu kertoi Ambrosialle. Onneksi niiden kuukausien aikana tytön mustelmat ja ruhjeet olivat onneksi kaikonneet lähes kokonaan, lukuunottamatta muutamia arpia siellä täällä. Ei hän tosin vieläkään ollut tottunut, jos joku koskisi yhtäkkiä käsiin tai olkapäihin, mutta kyllä sekin menisi aikanaan ja sietämisellä pois, näin pisamakasvo itse ajatteli. Nyt hän kuitenkin viitsisi jo käyttää kevyempiä vaatteita kuin aikaisemmin, sillä olisi varmasti tuskaa olla pitkähihaisissa koko kesää. Tosin, tuskin Lulu enää jaksaisi ruhjeitaan piilotellakaan näin lämpimällä, vaikka hänen vanhempansa siitä enemmän varmaan pitäisivätkin.
Ambrosia sanoi, että he saisivat ehkä kohta tietää, keitä muita mökkiin olisi tulossa, ja Lulu nyökkäsi tähän yhä hymyillen. Toivottavasti loputkin mökkiläiset vain olisivat yhtä kivoja. Sitten vanhempi tytöistä kysyi, miltä mustahiuksisesta tuntuisi, jos mökissä olisi parhain mökkihenki, ja kertoi kuinka ainakin omasta mielestään olisi siistiä jos heillä olisi oikeasti hauskaa.
"Se olisi tosi kiva", Lulu virnisti hyväntahtoisesti, "aika harva tuntuu loppujenlopuksi olevan innoissaan tästä, mutta en sitä toisaalta ihmettelekään kun tämä on pakollinen ja muuta. Mutta olisi oikeasti ihanaa jos meillä olisi täällä tosi hyvä mökkihenki missä viihtyisi ja voisi tehdä kaikkea kivaa!" tyttö pohdiskeli hilpeästi. Hän oli kyllä varautunut piirtämään yksin sängyllänsä koko leirin ajan, mutta mikäli heillä olisi oikeasti mukava ryhmä, niin ehkä hänen ei tarvitsisi ainakaan olla yksin. Piirtää hän tosin silti aikoisi, muttei välttämättä ehkä niin paljon kuin alunperin suunnitteli. Välttämättä. Ehkä Lulu lopulta piirtäisi juuri niin paljon kuin oli ajatellut, mutta ainakaan hän tuskin pelkäisi minkäänlaista kommunikaatiota kenenkään kanssa. Tai ainakaan Ambrosian, ja tuskin kukaan muukaan mökkiläisistä olisi sellainen, ettei hän oikeasti kykenisi edes yrittämään keskustelua. Kannatti aina ajatella ensin positiivisen kautta, mikäli odotti pahaa, todennäköimmin se paha myös tulisi herkemmin kuin jos olettaisi hyvää. Tai, näin Lulu sen ainakin koki.

Nimi: Crona

16.06.2018 00:49
London Davis - mökki -> lampi

London hymähti huvittuneesti Alaskan reagoidessa hänen pieneen piikittelyyn. Hän taisi osua edes jotenkin kirpaisevaan kohtaan, sillä vitsailustahan lähti liikkeelle jos jonkinlainen sopertelu ja itsensä korjailu. Alaska tuskin itsekään ymmärsi kuinka pahasti puhui itseään hetki hetkeltä syvemmälle pussiin. Muiden silmissä tilanne olisi ollut varmaan mitä koomisin, mutta London tunsi sisällään lämmittävää sääliä. Tavallaan häntä myös pisti sisimpään, sillä hän oli saanut toisen katumaan innostustaan, joka oli ollut lähtökohtaisesti vain söpöä ja oikein tervetullutta. Tämän vuoksi Londonin kasvoille levisi pahoitteleva hymy, ja hänen katseensa pehmeni mitä enemmän Alaska yritti peitellä innostustaan.
"Hei älä nyt mun takia häpeä jos oot innostunut. Mä oikeesti tarkotin että se on söpöä", London aloitti lempeästi; "Sitä paitsi mä tykkään susta kun oot noin intohimoinen."
Loppua kohden Londonin aluksi menettämä kärkkäys palasi. Huulillakin kurkisteli pieni virneenpoikanen. Hän halusi kuulostaa mahdollisimman vilpittömältä, jotta viesti menisi selkeästi perillä toisen koppavaan päähän. Alaskan oli ilmeisesti vieläkin tämän ajan jälkeen hankala päästää täysin irti egostaan. Tavallaan sekin oli Londonista söpöä, ja todellakin viihdyttävää, mutta se myös kertoi siitä ettei Alaska voinut täysin luottaa omaa itseään Londonin näkyville. Olihan se harmillista, mutta sillä hetkellä ei ollut oleellista miettiä mahdollisia epäkohtia kumppanissa.
London vastasi Alaskan rehvasteluun naurun hörähdyksellä ja silmien pyöräytyksellä. Totta kai poikaystävä jekutti häntä, ja jos asia ei olisi ollut alusta asti ilmiselvä, oli toisen eleet niin yliampuvat, että vähintään siinä kohtaa ymmärsi Alaskan palturoivan täyttä päivää. London ei voinut antaa asian kuitenkaan jäädä siihen, joten hän päätti vastata yhtä yliampuvan naljaillen: "Voi ihanko totta? Sun on pakko kertoa mulle kaikki yksityiskohdat, niin voin käyttää niitä sitten hyödyksi omilla tulevilla seikkailuilla." Lopussa London vielä vinkkasi silmää ilkikurisesti. Tilanne oli niin hauska hänen mielestä, että lähes välittömästi vinkkauksen jälkeen hänen kasvoilleen levisi leveä hymy, joka puolestaan oli merkki Alaskallekin siitä, että mitään ei tulisi ottaa siinä kohtaa tosissaan.
Alaska nauroi Londonille, joka suojasi säälittävästi kehoaan. Tälle London vain kurtisti kulmiaan, ja antoi katseensa tummeta hetkeksi. Se ei ollut ilkeä katse, pikemminkin varoitus siitä, että London suunnilleen hyökkäisi toisen kimppuun jos pihahtaisi eleestä vielä jotakin muuta. Londonin oli siirrettävä kätensä sängylle, joihin hän sitten nojaisi, jottei Alaskan tarvitsisi enää naureskella.
"Ainiin, enpä tullut ajatelleeksi että pääsin luokalta. Sekin meni matkan vuoksi aivan ohi", London puhui pohtivasti, täysin unohtaen Alaskan kommentin tuottaman piston. Hetkeksi Londonin katse ajelehti pois Alaskasta, kun hän alkoi miettimään mitä kaikkea häneltä oli jäänyt välistä loman aikana. Heti päällimmäisenä Londonin mieleen tuli se kaikki menetetty aika rakkaan poikaystävän kanssa. Aate heijastui blondin kasvoille, joita pienen hetken ajan varjosti katumus. Ajatukset hälvenivät pian takaisin sinne mistä tulivatkin, ja London saattoi jälleen katsella lempeä hymy kasvoillaan poikaystäväänsä. Nyt hän oli täällä, ja aikoisi todellakin korvata poissaolonsa kumppanilleen.
London naurahti äänekkäästi Alaskan vastaukselle flirttailulle. Kaikkea sitä ollaan kuultu, mutta saattoi olla varma ettei Londonia oltu koskaan aikaisemmin kutsuttu valkeaksi oriksi. Ilmaisu oli niin nolo ja kamala, ettei siihen voinut reagoida muuten kuin huokaisun ja päänpudistusten kera. London vielä katsahti Alaskaa sarkastisen kärsivällä ilmeellä kuin ilmaistakseen, että se oli aivan hirveää, ja että toisella ei olisi lupaa käyttää kyseistä lempinimeä enää koskaan uudestaan.
Uiminen oli alunperin vain pelkkä sivu suun tehty vitsi, joka nopeasti muuttui viralliseksi suunnitelmaksi. Vaikka alku olikin Londonille nihkeää, ajatus virkistävästä päiväuinnista rakkaan poikaystävän kanssa alkoi hetki hetkeltä kuulostaa makeammalta. Londonin kasvoilla olikin koko kävelymatkan ajan leppoisa ja onnellinen hymy, eikä hän malttanut odottaa heidän aikaansa järvellä. Vaikka uiminen olikin erittäin yksinkertaista puuhaa, oli London vain tyytyväinen siitä, että saattoi pitkän ajan kuluttua viimeinkin viettää minkäänlaista aikaa kumppaninsa kanssa.
Rannalla oli jo kaksi muuta henkilöä, mutta heidän läsnäolonsa ei kiinnostanut Londonia. Antaa vain olla, ja mikäli heitä kiinnostaisi katsella kaksikkoa, niin ainakin voisivat kateellisena pohtia että miksei heillä ollut itsellään yhtä ihanaa parisuhdetta. London pysähtyi katselemaan metsäistä maisemaa. Täytyi myöntää, että rauhaisa metsänäkymä oli mukavaa vaihtelua ruuhkaisen kaupunkiympäristön jälkeen. Tätä London taisi kaivata rankan New Yorkin reissunsa uuvuttamana.
London kohautti haastavasti kulmaansa Alaskan provosoinnille. Niinpä London päätti juosta vettä päin, mutta juuri sopivasti ennen veteen päätymistä, hän päättäisi kaapata Alaskan halaukseen. Mikäli toinen ei väistäisi, kaatuisivat he molemmat suoraan veden alle. Pinnalle noustuaan London heilautti kostuneet hiussuortuvat pois kasvojensa tieltä. Hänen kasvojaan koristeli leikkisä, iloinen hymy. Vesi oli virkistävää, ja Alaskan reaktio eleeseen olisi varmasti näkemisen arvoinen.
"Mitä arvelet, kumpi on mätämuna?" London kysyi naureskellen viitaten Alaskan aikaisemmin esittämään haasteeseen.

Nimi: Crona

15.06.2018 23:46
Ambrosia Mayfair - mökki

Ilmeisesti uusi pienoinen tuttavuus oli itsekin hyvällä tuulella, sillä hänen kasvoille levisi suloinen hymy. Se saattoi myös olla peräisin Ambrosiasta itsestään, olihan hän harvinaisen positiivisella ja innokkaalla tuulella itsekin.
"Mukava tutustua! Sä olet kai mua nuorempi, kun en oo aikaisemmin ehtinyt tavata? Mä olen menossa neloselle", Ambrosia jatkoi hymyillen toiseen tutustumista, positiivisuuden horjumatta lainkaan. Yleensä tälläiset kättelyt tehdään hampaiden välistä irvistellen, ja lopulta tuttavuudet erkanevat toisilleen enää koskaa uudestaan puhuen, mutta se ei olisi Ambrosian tarkoitus. Olisi aivan upeaa, jos loput kaksi mökkiläistä olisivat yhtä mukaan tulevia, ja ryhtyisivät innoissaan rakentamaan aivan upeaa mökkihenkeä. Ambrosia oli niin tyytyväinen, että Luluksi esittäytynyt tyttö oli näin vastaanottava, sillä sepäs olisi ollutkin kiusallista jos reaktio olisi ollut vastakohtainen.
"No ehkä me saadaan ihan kohta tietää", Ambrosia vastasi kannustavan olemuksensa katoamatta. Jotenkin oli oletettavaa, ettei Lulu tietäisi, sillä eihän Ambrosiallakaan ollut minkäänlaista käsitystä kämppiksistä etukäteen. Joutuisi sitten vain jännityksellä odottamaan, milloin loput kaksi päättäisivät raahata perseensä mökkiin tutustumaan Luluun ja Ambrosiaan.
"Enpä tiedä", hän vastasi olkiaan kohauttaen. Vaikka neidon siroilla kasvoilla yhä loistikin pienoinen hymy, oli se nyt hieman ensitapaamisen kiihkon jälkeen hyytynyt.
"Miltä susta kuulostaisi, jos meidän mökissä olisi koko leirin parhain mökkihenki? Musta ainakin olisi tosi siistiä jos meillä olisi oikeasti hauskaa, kun niin moni vaikuttaa vaan olevan ärsyyntyneitä tästä tapahtumasta", Ambrosia jatkoi yllättävän diplomaattisella asenteella. Tietenkään hän ei tarvitsisi toisten suostumista siihen, että hän yrittäisi perustaa jonkinlaisen tyttökerhon heidän mökkiinsä, mutta olisi se kai parempi edes vähän ennakoida muille mitä olisi tuleva. Ehkäpä Lulu tästä päättää karata vielä pois koko mökistä jonnekin muualle, jos Ambrosian käytös kävisi turhan tungettelevaksi.

Nimi: Crona

15.06.2018 22:59
Chai Garcia - Alloksen piha

Chai tuhahti huvittuneesti kiharatukkaisen opettajan kommentille. Ai että valvomassa? Hänen teki niin mieli oikein pyöräytellä sormiaan ja röhähtää nauruun. Kuinka pimennossa opettajat todella elivät tämän koulun elämästä? Välillä sitä uskoi elävänsä kuin kiimaisten apinoiden keskellä, jotka törkeästi ottivat sen mitä halusivat. Oli myös todella epäuskottavaa, jos opettajat tosissaan väittäisivät etteivät tietäisi mitään kyseisestä käytöksestä. Chai pystyisi nimeämään vaikka sillä sekunnilla ainakin viisi esimerkkiä oppilaasta, joka häpeilemättä revittelee eikä kunnioita minkäänlaisia inhimillisiä rajoja. Chaita ei kuitenkaan loppujen lopuksi kiinnostanut ryhtyä avautumaan asiasta opettajalle, sillä eihän väärin käytäytyvät oppilaat hänen elämäänsä oikeastaan koskettaneet. Suolaisuutta ei kuitenkaan voinut olla ilmaisematta, joten Chai päätyi vain tuhahtamaan Thaddeukselle: "Sinänsä kiinnostavaa että koulua kiinnostaa täällä oppilaiden valvonta, kun arjessa sellasta ei vaikuta olevan olemassa."
Chai kohautti kulmaansa hieman kyseenalaistaen sanojensa jälkeen, mutta hän ei kuulostanut haastavalta, saatika kovinkaan kiinnostuneelta. Hän ei jaksanut uskoa, että koulu oikeasti jaksaisi ottaa niskastaan kiinni ja alkaa vartomaan riehuvia oppilaitaan.
Chai oli osittain osannut olettaa, että Thatchin vastaus mökkijärjestelyihin olisi kutakuinkin se, mitä se oli. Pessimistit eivät koskaan pety, eikö niin? Aasialaistaustainen poju tyytyi vain hengähtämään raskaammin ja nyökyttelemään hieman pettyneesti.
"Eipä sille kai voi mitään, olisihan se liikaa vaadittu", Chai vastasi olkapäitään kohauttaen, kuulostamatta kuitenkaan taaskaan erityisen kiinnostuneelta. Tietenkin asia oikeasti harmitti, sillä hänen mökkiseuransa oli tähän mennessä ehkä epämieluisinta, mitä koko koulusta olisi saattanut löytää. Täytyisi vain hautautua piirrustusten pariin ja yrittää olla kiinnittämättä huomiota ylikiimaisiin, intohimoisesti tappeleviin kämppiksiin.

Nimi: Crona

15.06.2018 21:53
Falcon Hawk - Piha

Vaikka Falcon on kouluttanut thc:n kestokykyään, tietyt setit osasivat aina yllättää. Jointti potkaisi oikein kunnolla, ja Falconin mieliala koheni sekunneissa. Yllättäen ajatus mökkeilystä ja hulluista roolileikeistä ei tuntunutkaan kovin hassulta. Falcon pystyi näkemään hauskuuden kuulapyssyissä ja niillä ammuskelun. Ehkäpä seuraavista viikoista ei tulisi niinkään sietämättömiä, mitä aluksi oli olettanut. Tietenkin nämä ajatukset olivat vain Falconin huumeajatuksia, ja palattuaan takaisin maantasalle tulisi mielipiteet kääntymään jälleen täysin ympäri.
Falcon ei aluksi huomioinut lähestyvää hahmoa, sillä hän oletti viestivänsä tarpeeksi ettei ollut minkäänlaisen seuran tarpeessa. Hänen oli kurtistettava kulmansa, kun poika ei vaihtanutkaan suuntaansa ja jatkoi tulemistaan. Falconin ilme muuttui tiuhaa tahtia epäluuloisen vihaiseksi, ja siihen mennessä kun toinen istahti hänen vierelleen, oli ilme jo käytännössä täysi irvistys. Vaalean, ruskeatukkaisen pojan kasvoilla oli raukea hymy, ja Falcon ei voinut olla kuin ihmettelemättä että mitähän helvettiä tässä nyt tapahtuu.
Toinen päätti aloittaa keskustelunsa heti alkukäteen hyvin haastavasti, tai niin ainakin Falcon otti hänen sanansa, haasteena.
"Haluan haistatella paskat ihmisille jotka eivät ymmärrä toisten rauhaa", Falcon murahti vastaukseksi pyöräyttäen vihreitä silmiään. Äänensävystä kuitenkin puuttui jopa tarpeellinen piikittelevyys, sillä Falconin mieli oli yhä aivan pilvissä. Oli varmaan toisenkin kannalta mukavaa, että Falcon ei ollut sillä hetkellä oma itsensä. Kuka sitä olisi tiennyt miten hän olisi silloin vastannut tunkeilevalle nuorelle.
Falcon kohautti kulmaansa toisen viimein esitellessä itsensä. Tieto oli tarpeeton, mutta tummatukka ei nähnyt mitään syytä lähteä siinä pilvipäissä kommentoimaan siihen sen enempää. Seuraaviin sanoihin Falcon ei kuitenkaan osannut varautua, kun toiselta näytti oikein mopo karkaavan ja papupata räjähtävän. Asiaa sen kuin vain tuli ja tuli, ja rauhottavien aineiden vaikutuksen alaisena oleva Falcon tuntui hukkuvan sanavyöryyn. Jo ennen puoliväliä toisen höpötyksiä hän oli jo aivan hukassa, ja tuijotteli toista punertavin, levennein silmin. Näinkö täälläpäin ihmiset tutustuivat toisiinsa? Selväpäinen Falcon olisi ärsyyntynyt tuollaisesta juttumäärästä, mutta nyt rennompi Falcon jopa kiinnostui pienesti toisesta.
"Mitä sä oikein höpötät? Ootko sä joku poliitikko vai miksi sä jaat mielipiteitäs ihmisille joita ei selkeästi kiinnosta helvettiäkään?" Falcon kysyi hämmentyneenä, oikeasti kiinnostuneena. Toki äänensävyssä oli havaittavissa kitkaa, tosin se vain saattoi olla kusipää-Falconin ominainen piirre.

Nimi: Data

15.06.2018 11:22
// slurps puhelinrooli osa 100009 //

Madison Graves - Lampi

Madison hymyili toisen naurahdukselle. Hän ei ollut itse mikään hauskin ihminen, vaikka yrittikin tunkea vitsejä kaikenlaisiin keskusteluihin, joten hän tunsi olonsa onnistuneeksi toisen naurahtaessa.
Madison ei omien ongelmiensa vuoksi vielä luottanut Carmeniin, mutta hän piti hänestä, ja se riitti. Ehkä mökkeilystä ei tulisikaan niin kamalaa.
"Pidän enemmän bassosta kuin pianosta", Madison sanoi. "Vaikka kaikki soittimet ovat kyllä kivoja."
Tyttö nyökkäsi Carmenin lisäykselle. "Mä tykkään siitä, miten seinät tärisee basson takia jonkun biisin yhteydessä, mut sit ihan yksiltään basson rauhallisemmat melodiat on paljon kivempia."
Toisen kehut saivat Madisonin hymyn levenemään. Kun hän oli vuosi sitten hävinnyt, hänen ajattelutapansa oli ollut täysin erilainen. Hän oli luullut epäonnistuneensa. Hän vihasi ja pelkäsi epäonnistumista, epätäydellisyyttä, mutta ajan kuluessa hän oli ymmärtänyt, että häviö ei aina tarkoittanut sitä, että oli huono. Madisonin kilpailuhenkisyys oli vain kasvanut, ja hän harjoitteli joka päivä pakottaen itsensä äärirajoille, mikä ei tietenkään ollut mikään tervein asia. Hän tiesi, ettei ollut huono, mutta häm tiesi myös, että aina voi olla parempi. Sen takia hän oli onnistunut haistttamaan vielä kerran pitkät epävarmuudelle ja pelolle.
"Kiitos", Madison sanoi. "Se on vähän kuin mun juttu. Jotkut piirtää, jotkut laulaa, jotkut siivoaa, jotkut kirjoittaa. Sä soitat bassoa ja oot hyvä kaveri. Mä taas tanssin. Ei aina oo pakko alkaa kilpailemaan, mutta tanssiminen on tavallaan ainoa asia missä menestyn."
Madison ei kertonut, että hän halusi menestyä tehdäkseen äitinsä, kuuluisan laulajan, ylpeäksi. Se olisi ollut liian henkilökohtaista, sillä silloin hänen olisi pitänyt kertoa menneisyytensä haamuista. Ja sitä hän ei vielä kyennyt tekemään.
Carmen alkoi kertomaan nännilävistystään, ja Madison astui kiinnostuneena eteenpäin katsellen niitä. Hän myös nauroi toisen kommentille stimuloinnista.
"Oon aina halunnut tuollaiset", hän sanoi. "Tosin olin ennen ehkä vähän liian nuori. Sitten kun pääsen kysymään äidiltä lupaa... Luulenpa, että hän suostuu. Omapahan on vartaloni. Mutta joo, nuo ovat todella siistit."
Madison siirsi hiuksiaan paljastaen korviensa lävistykset. Sitten hän kosketti myö kasvojensa lävistyksiä, ja virnisti. "Joo, eiköhän multa löydy tarvittavaa kipukynnystä."
Kun Madison saapui lammelle uuden kaverinsa kanssa, hän jäi hetkeksi aikaa seisomaan lammen reunalle. Hän mietti hetken, olisiko vesi liian kylmää, mutta sitten hän totesi mielessään, että oli uinut Alaskan kylmissä vesissä vuosikaudet. Veden lämpötila ei siis voinut olla este. Sen takia hän otti Carmenista mallia ja heitti pyyhkeen pois hypäten sitten veteen.
Hän sukelsi kerran, mutta pysähtyi sitten kuuntelemaan Carmenia.
"Vähäks siistiä. Osaat siis surffata?" hän kysyi typerästi hymyillen. "Uiminen on ainoaa urheilua tanssin lisäksi, mihin mä jaksan keskittyä. Mulla on ADD, minkä takia urheilut joissa on tarkat säännöt ja ohjeet ei oo oikeen mun juttu. Juokseminenkin on yllättävän monimutkaista. Pitää juoda ja levätä oikealla hetkellä, tauot ei saa olla liian pitkiä... Se on liian vaikeaa mulle. Tanssia mä osasin jo ihan kakarana, joten se on osa mun elämää ja helppoa mulle. Uimista en koskaan ole harrasteena harrastanut, mutta perus uiminenkin menee treenistä."

Carmen sukelsi, ja alkoi sitten roiskimaan vettä Madisonin päälle. Madison vastasi tähän naurulla ja sukelluksella. Kun hän nousi takaisin pintaan, hän roiski vettä takaisin Carmenia päin.

Nimi: Data

15.06.2018 09:20
Juan Sevilla - Piha

Latino nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti serkkunsa kanssa ulos. Oli kaunis kuuma kesäpäivä, mutta uimaan hän ei halunnut mennä ainakaan vielä. Tosin jos Jesús haluaisi, niin ei Javier alkaisi kieltämäänkään.
"Täällä olisi hyvät treenitilat", hän sanoi ympärilleen katsellen. "Tuutko sä mun kaa aamusin lenkille? Voin pitää sulle tsemppaavan puheen, jos ei heti innosta."
Hetken aikaa käveltyään Javier alkoi avautumaan omasta surkeasta rakkauselämästään (ihan kuin sitä olisi edes ollut), aivan kuten ennen vanhaa: "Kuule... sä oot hyvä näissä asioissa. Meinaan seurustelemisessa. Mä en ikinä tajua, jos joku flirttailee mulle, ja sit mä menetän hyvä tilaisuuden elää tavallista teinielämää. Tosin en kyllä syytä itseäni. Mistä mun pitäisi tietää, että toinen vihjailee, kun se vaan sanoo, et oon söpö ja et haluu mun numeron? Ei sitä kukaan tajua. Ja miksi pitää sanoa 'tuutko mun kanssa ulos'? Ei mua kiinnosta seistä ulkona jonkun toisen kanssa mitään sanomatta. Sanoisi vaan suoraan, että haluaa treffeille. Miksei kukaan voi enää kysyä mitään suoraan? Aina jotain turhaa vihjailua ja vinkkailua. Joku kerran iski mulle silmää, ja suuttu, kun kysyin, että menikö sen silmään roska. Munko vika se oli? Että olin huomaavainen?"
Javier huokaisi. Kyllä hän tiesi, että se oli hänen oma syynsä. Hän oli vain niin epäromanttinen ja hidasälyinen tällaisissa asioissa, vaikka halusikin seurustella. Jos joku flirttaili hänelle, hän piti sitä vain ystävällisyytenä.

Nimi: Cassie

14.06.2018 23:56
Alaska Hopper ~ Mökki --> Lampi

Alaska ärähti hieman leikkimielisesti, kun London sanoi häntä söpöksi. Totta kai lipunryöstö oli leikki, mutta se oli myös kilpailu ja ties mitä etuja Allos saisi, jos he voittaisivat kisan. Alaska totta kai alkoi aloittaa viimeistä vuottaan Apollonissa, mutta varmasti heidät palkittaisiin edes jotenkin. Ei ollut varaa pelata sen päälle, ettei koulu halunnut antaa palkintoa. Jos London ei tekisi mitään voiton eteen, Alaska omisi poikaystävänsäkin pokaalin.
"En mä ota tätä tosissaan", Alaska valehteli ja pyöräytti vielä silmiäänkin, että varmasti toinen uskoisi hänen puhuvan totta. "Se olis vaan lapsellista. Mutta mä kehitänkin mun taktiikkataitojani tässä. Ei ikinä tiedä, mihin sotaan joudun myöhemmin elämässäni ja silloin käytän näitä kokemuksia hyödykseni." Alaska seurasi miltei epätoivoisesti toisen liikkeitä, kuin haluten joka solullaan viestittää, että ei hän ollut oikeasti niin tosissaan äskeisestä strategiastaan, kuin oli antanut ymmärtää.
"Itse asiassa, unohda. Mä vaan vitsailin, kuulin sen pläänin tulomatkalla joltain muulta", hän naurahti hermostuneesti ja tajusi jo etukäteen, kuinka pussiin oli itsensä puhunut peruuttamalla kaiken, mitä sanoi. London ei ollut tyhmä ja jo huvittuneesta äänensävystä kuului, että hän piti Alaskaa osin pilkkanaan. Puna hiipi hieman balettitanssijan kasvoille ja hän pälyili ikkunaa, mökin ainoaa valonlähdettä kuin avunpyyntönä.
Alaska mokasi täydellisesti myös vastaiskunsa Londonin piikittelylle, joten virnisti saadessaan toisen mahdollisuuden poikaystävän esittäessä kysymyksen.
"Mulla oli villejä viikkoja, kun sä olit poissa. Koitan nyt peitellä jälkiäni kun tulitkin yhtäkkiä takas", hän palturoi ja virnuili omahyväisesti, niin liioitellusti, että pelasi varman päälle ja toivoi, ettei London ottaisi itseensä. Äsken hänen oli ollut tarkoitus juuri välttää pettämisvitsit, mutta tämä oli hieman lievempi versio sellaisesta. Alaska taisi olla ruosteessa, kun Londonille vittuilu ei sujunutkaan niin hyvin, kuin hän oli uskonut.
Alaskan innostuessa ja repiessä platinablondia liikkeelle toinen näyttikin varsin vastahakoiselta. Jos Alaskan luontoon olisi kuulunut varovaisuus, olisi hän luultavasti antanut asian olla ja jättänyt Londonin nukkumaan univelkojaan pois, mutta sellainen ei valitettavasti ollut alaskamaista. Sen sijaan hän sai vielä enemmän intoa toisen ponnettomista vastusteluilmeistä, joten hänen kasvoillaan oli koko kohtauksen ajan pahaa enteilevä hymy, joka heijastui Londonin yhtä tummasta katseesta.
Alaska riisui toisen paidan pois ja sai suloisen viattoman reaktion aikaan, jolle hän naurahti hieman toista kulmaansa epäuskoisena kohauttaen. Kenties London oltiin lähetetty nunnaluostariin kevään ajaksi oppimaan käytöstapoja ja siveellisyyttä.
"Sä olet käytännössä jo kolmosella. Kakkosluokkalaiset lasketaan ykkösluokkalaisiksi, jotka luulevat aikuistuneensa ja käyttäytyvät, kuin omistaisivat kaiken eli sen lammen", Alaska vastasi viisaan kuuloisesti ja jätti kokonaan mainitsematta, että hän oli ollut kakkosluokkalainen, kun oli tavannut Londonin ensimmäistä kertaa. Sen mainitseminen tässä asiayhteydessä olisi ollut loukkaavaa, eikä Alaska ollut edes tarkoittanut asiaa niin. Joskus hänen suunsa kävi nopeammin kuin ajatukset ja jotain oli keksittävä korjaamaan letkautukset.
Londonin silmäniskulle ja flirttailulle Alaska vain pyöräytti silmiään, teki kädellään vähättelevän eleen ja päästi "pssh"-äänteen: "Pysy vain uimahousuissas, valkea ori."
Platinablondi nousi viimeinkin sängyltään Alaskan kovien suostuttelujen jälkeen ja hetken kuluttua he molemmat olivat valmiita. Balettitanssija ohitti toisen ja meni ensimmäisenä ulos, vilkaisten Londonin kasvoja vielä viimeiseksi varmistukseksi siitä, että oli oikeasti okei, että he menivät uimaan. Vaikka hän olikin ollut kovin ehdoton uimaan menemisestä, ei hän olisi silti pakottanut toista, jos toisen kasvoilla olisi ollut nyrpeä tai liian väsynyt ilme. Väsynyt London oli melkein yhtä vaarallinen hermostuessaan kuin Alaska normaalisti, eikä ruskeatukkainen olisi jaksanut käsitellä sellaista poikaystävää juuri, kun oli saanut hänet takaisin.
Kaikki näytti kuitenkin olevan hyvin, joten Alaska jatkoi matkaansa kohti lampea, hieman silmäillen ympäriinsä mahdollisten muiden uimaan menijöiden varalta. Heidät ehtisi mukiloida ennen kuin saavuttaisivat rannan. Alaska katsahti taaksensa Londonia ja käänsi kasvonsa heti takaisin menosuuntaansa ja hymyili hieman itsekseen. London oli viimein tullut takaisin.
Hän saapui lammelle ja huokaisi helpotuksesta, koska siellä oli vain kaksi tyttöä. Toiset uivat onneksi hieman kauempana ja lampi oli sen verran suuri, ettei poikia luultavasti hetkeen häirittäisi, jos he uisivat Alaskan valitsemassa paikassa. Balettitanssija käveli vedenrajaan testaamaan vettä ja odottamaan, että London näyttäisi esimerkkiä sukeltamalla ensin.
"Vika vedessä on mätämuna", hän härnäsi vaikkei hänellä ollut aikomustakaan olla ensimmäinen, joka kastuu.

Nimi: Cassie

14.06.2018 23:05
Ruben Sinclair ~ Mökki

Ruben palasi leiriin metsätietä pitkin, joka alkoi pian siitä, mihin taistelukenttä loppui. Tie ei ollut vaikea ja vaikka matkaa oli jonkin verran, oli hän ainakin saanut siinä päivän liikunnat ja virkistänyt myös ajatuksiaan. Aamu oli lähtenyt hitaasti käyntiin, mutta nyt mikään ei voisi pysäyttää häntä. Hän oli jopa saanut uuden kaverin, Kaspianin.
Kiharatukkainen saapui oman mökkinsä eteen tarkoituksenaan tarkistaa, keitä Sebastianin lisäksi heidän huoneessaan tulisi asumaan. Oli hyvä, että hän tunsi edes yhden mökistä, joten hänen ei tarvinnut pitää kaikkia höpötyksiään aivan itsellään, vaikka kyllä hän totta kai olisi voinut jutella uusille kämppiksille eli kavereilleen mitä tahansa.
Poika avasi mökin oven ja astui sisään, huomaten saman tien poikaystävänsä purkamassa vaatteita sängylleen. Pisamaposkiset kasvot levenivät hymyyn ja Ruben meni toisen viereen seisomaan.
"Moikka, sä oletkin jo täällä! Menin etsimään värikuulia metsästä ja tapasin siellä Kaspianin Alloksesta. Käytiin yhdessä katsomassa kans taistelukenttää ja tarkistin parhaimmat suojat jo etukäteen", hän jutteli ja katseli, miten toinen lajittele tavaroitaan.
"Hyvä että täältä saa uusia kavereita ja tunnen edes osan tästä mökkiporukastakin, eli sut. Missäköhän mökissä Oliver on? Voisin mennä sanomaan heippa ennen kuin se löytää jonkun suojaisen sopen jostain ja häviää tai jotain", Ruben naurahti ja otti pari askelta oven suuntaan, sillä Oliverin etsiminen ei kuulostanut hassummalta. Hän ei osannut olla paikoillaan juuri nyt ja Sebastiankin varmaan halusi viikata vaatteitaan rauhassa.

Nimi: Cassie

14.06.2018 22:48
Carmen King ~ Mökin kuisti --> Lampi

Carmen naurahti Madisonille ja oli iloinen siitä, että hänelle oli sattunut kämppikseksi näin loistava yksilö. Olisi ollut äärettömän tylsää istua koko kesä tunkkaisessa mökissä pikkuisten hikipinkojen kanssa, jotka eivät voineet ottaa elämää rauhallisesti. Carmen hyvin harvoin arvosteli ihmisryhmiä, mutta hikipingot olivat sellaisia, joiden kanssa hän tuli huonosti toimeen. Hän kuitenkin oletti, että vika oli hänessä itsessään eikä pänttääjissä, joten pienellä asennekoulutuksella hän tulisi varmasti sellaistenkin ihmisten kanssa toimeen alta aikayksikön.
"Basso on hieno soitin, eikä edes kovin tunnettu verrattuna pianoon tai kitaraan", Carmen mukaili hymyillen raukeasti bassonsa muistolle. Siellä se häntä odotti, kaukana kotona... "Ja siis mä tykkään soitella melodioita bassolla ennen kaikkea, ei se jytinä ole niin tärkeää." Carmen vielä tähdensi, sillä ei todellakaan halunnut ihmisten kuvittelevan, että hän kuunteli jotain bassboosted-listaykkösiä. Vaikka mitä toisten mielipiteet haittaisivat.
Carmen kysyi, mitä toinen harrasti ja sai vastauksen, jolle kohotti kulmiaan. Olihan Madisonin tyyli hyvin hip, mutta ei hän olisi silti aivan heti arvannut toisen tanssivan ja vielä mestaruustasolla. Hän nyökytteli vaikuttuneesti toisen selitykselle.
"Tosi hieno elämänasenne, ehdottomasti, rakastan tollasta ajattelutapaa. Ja onnittelut hopeasta, mä itse olen niin kömpelö, etten ikinä vois tanssia mitään kovin vakavasti, mutta joillekin se sopii. Ihailtavaa", hän kehui ja mietti, miksi oli kasvanut niin pitkäksi, kuin mitä oli. Pituudessa oli tietysti hyvätkin puolensa, mutta huonoja puoliakin sattui löytymään suurissa määrin.
Madisonista huomasi, että hän yritti olla kohtelias, kun hän vastasi Carmenin kommenttiin kesäpäivätekemisistä. Eivät kaikki pitäneet samoista asioista ja Carmen oli olettanutkin toisen enemmän bilettävän kuin katselevan tähtiin. Mikäs siinä, vastakohdathan viehättivät, joten Carmen vain hymähti toisen kohteliaalle, mutta eriävälle vastaukselle.
Toisen ehdotettua uimaan menoa Carmen innostui ja alkoi heti riisumaan. Hän havaitsi tanssijan tekevän samoin, mutta koska omakin vaatteiden vaihto oli kesken, ei hujopilla ollut aikaa mittailla toisen vartaloa katseellaan. Sitä paitsi se olisi ollut tässä tilanteessa outoa ja epäkohteliasta, eikä hän halunnut Madisonin kanssa sänkyyn vaan uimaan. Toinen kiinnitti huomionsa Carmenin nännilävistyksiin ja tarttui omiin rintoihinsa kiinni. Carmen kääntyi ja samalla laittoi vaaleat hiuksensa tiukalle nutturalle, jotteivät ne olisi uimisen tiellä.
"Jos sulla on kipukynnystä, niin ehdottomasti suosittelen. Näyttää seksikkäiltä ja öh... stimuloivat. Tietty ne oli kipeät aluksi, mutta oon ollut tosi tyytyväinen. Sulle varmasti sopisi!" Carmen hymyili ja kääntyi Madisoniin päin niin, että toinen saattaisi ihailla hänen rintojaan vielä lisää, jos halusi. Carmen ei ollut koskaan käsittänyt, miksi naisen pitäisi häpeillä tai peitellä rintojaan, joten tässäkin tilanteessa hänelle ei ollut mikään ongelma esitellä melkein paljasta kehoaan kämppikselle. Totta kai hän piti tisseistä myös seksuaalisessa tarkoituksessa, mutta se oli aivan eri asia.
He lähtivät kulkemaan kohti lampea, Madison edellä hölkäten ja Carmen perässä löntystäen. Maa pöllysi hänen paljaiden varpaidensa alla ja aurinko paistoi kuumasti. Lammelle ei ollut pitkä matka ja pian hän heittikin mukaansa ottaneen pyyhkeen lammen penkalle ja kahlasi veteen.
"Rakastan uimista, kotona Australiassa me käydään jatkuvasti meressä ja surffataan myös", hän hymyili ja kosketti pintaa sormillaan. Vedessä hänellä oli turvallinen olo ja eipä kulunut montaakaan sekuntia, ennen kuin hän oli sukeltanut lammen syvyyksiin. Hän nousi vähän matkan päässä ylös ja katsoi Madisonin suuntaan innoissaan, loiskien hieman vettä toista kohti.

Nimi: Crona

14.06.2018 22:00
London Davis - mökki

London katseli poikaystäväänsä, joka korjasi sotkuaan. Hän olikin jo ennättänyt tunteiden vallassa unohtaa, miten toinen oli päättänyt tervehtiä häntä. Ajatus oli huvittava, mutta samaan aikaan onnettomuuteen liittyvä ikävä yhteenotto Alaskan ja seinän kanssa ei ollut mikään nauramisen aihe. Oli vain toivottava, että toinen oli kunnossa. Alaska nosti tikkaat takaisin paikoilleen, ja päätti nojata niihin. London ei viitsinyt sen pahemmin noteerata tuota elettä. Lähinnä hän vain ajatteli, että se oli yritys olla seksikäs tai jotain, kerta siinä niin oltiin ilman paitaakin.
"Aika söpöä että sä otat tän noin tosissaan, tai siis oikeasti, ei muakaan kiinnosta mikään lippujen ryöstely", London vastasi istahtaessaan sängylle. Äänensävy pysyi suunnilleen yhtä tyynenä, mutta tällä kertaa paljon huvittuneempana ja jopa pettyneempänä. Tavallaan London ei voinut olla yllättynyt, että poikaystävälle leikki olisi kiihkottavaa sotaa. Olisi kuitenkin luullut, että edes pieni egonpalanen olisi estänyt toista kiihkoutumasta noin pahasti. Toisaalta ajatus ärtyneestä ja marmattavasta Alaskasta kylmensi selkäpiitä, joten ehkä lapsenmielinen ja innostunut Alaska olisi siedettävissä. London naurahti hieman ajatuksilleen, jota seurasi pieni pään pudistelu ja hiusten harominen sormilla.
London odotti kulmakarva hieman koholla Alaskan vastausta piikittelylleen. Odotettavissa oli jonkinlainen vitsi, joka samalla oli erittäin naurettava sekä yllätyksellinen potku mahaan. Se olisi ollut jo epäuskottavaa, jos Alaska osaisi hillitä terävää kieltään senkin jälkeen, kun romanttinen nyyhkytilanne oli ohi. Alku oli lupaava, sillä ensimmäinen tokaisu tuli ulos aivan niin kärkevästi mitä toiselta olisi voinut olettaa. London ennätti jo kohottaa kulmakarvaansa haastavasti, mutta joutui laskemaan sen hieman pettyneesti Alaskan päättäessä vastauksensa. Olihan se mukavaa vaihtelua ettei joka toinen vastaus ollut kuin isku alavatsaan, mutta Alaskan käytös oli jo jotenkin huolestuttavan ystävällistä. London siristi sinisilmiään ja vastasi Alaskalle kyseenalaistavalla äänellä: "Ootko sä jonkun rakkausloitsun vallassa, vai mikä suhun tuli kun oot niin kiltti mulle?"
Kysymyksen ei ollut tarkoitus olla torjuva tai ilkeä, ja toivottavasti toinen ymmärtäisi sen. Lauseen lopuksi London väläytti kevyen hymyn, kuin osoittaakseen että sillä ei ollut väliä miten Alaska hänelle puhuisi, hän pitäisi siitä joka tapauksessa.
Alaska lähestyi Londonia, ja sillä hetkellä hänen teki mieli lyödä itseään kasvoille. Tietenkin toinen innostuisi ja tarttuisi kiinni pienimpäänkin vihjailuun. Londonin kasvoille levisi vastenmielinen kyllästynyt ilme, ja jäänsiniset silmät katsoivat lähestyvää Alaskaa leikkimielisen murhaavasti. London ei ilmeilyistään huolimatta vastustellut lainkaan, kun Alaska riisui hänen yläosansa pois. Blondin automaattinen reaktio oli ristiä kädet torson eteen. Ei sillä että hän häpesi kehoaan, London ei vain ollut varautunut että paidat lentelisivät pois päältä näin aikaisin ensitapaamisen jälkeen.
"Hei mikä meissä kakkosluokkalaisissa on muka vikana?" London vastasi naurahtaen Alaskalle täysin unohtaen, että hän oli juuri noussut luokalla. Samalla London jatkoi virnuillen ja silmäänsä vinkaten: "Hah you wish että olisin unohtanut."
London ei sen pahemmin jaksanut inttää vastaan, joten hän päätti totella Alaskan kiskomisia ja nousta seisomaan. Hän kaivoi urheilukassinsa, jonne oli pakannut tavaransa ja kaiveli sieltä valkoiset uimashortsinsa, jotka hän puki päälle rivakasti. Vaikka aluksi London oli hyvin vastahakoinen minkäänlaisen tekemisen suhteen, oli myönnettävä että poikaystävän into oli hiljattain tarttumassa myös Londoniin. Tämän vuoksi London jäi odottamaan Alaskaa kasvoillaan tuttu virne.

Nimi: Unisieppari

14.06.2018 21:44
Lulu Hewitt ~ Mökki

Vieras tyttö kiirehti alas punkkansa yläkerrasta, ja Lulu katsoi tyttöä tarkemmin heti tyrkättyään painavat laukkunsa sängyn alle. Vaaleahius hymyili leveästi, ja hymy tarttui myös pisamakasvoiseen. Ehkä lyhyemmän ei ainakaan tarvitsisi murjottaa, kun jo ensimmäinen mökkiläinen tuntui jo niin kivalta. Mökkiläinen esittäytyikin Ambrosiaksi.
"Ei varmaankaan, todennäköisesti muistaisin jos olisimme. Olen Lulu", Lulu kertoi pirteästi. Tyttö oli varsin huojentunut siitä, että mökissä oli jo joku mukava ihminen, eikä hänen tarvitsisi istua sängyllään odottaen pienen pelon vallitessa sitä, joutuisiko olemaan täysin yksin ja hiljaa koko tapahtuman ajan. Ja nyt ainakin vaikutti siltä, että mökissä oli ainakin joku, jolle uskaltaisi puhua ilman suurempia pelkoja.
"En tiedä, valitettavasti", Lulu vastasi Ambrosialle, joka kysyi tietäisikö hän muista mökkiintulijoista. Mielellään tyttö kyllä tietäisi, mutta joko niistä ei kerrottu mitään, tai sitten se oli vain mennyt pisamanaamalta ohi. Mikä oli varsin todennäköistä, sillä Lulun keskittymiskyky ei ollut muutaman viimepäivän sisällä ollut muutenkaan mikään erityisen vakaa.
"Sinullakaan ei taida olla tietoa muista", mustahiuksisen varmistus oli ehkä ennemminkin vain toteamus. Tuskinpa Ambrosia olisi Lululta kysynyt, jos itse tiesi jo.

Nimi: Crona

14.06.2018 20:57
Ambrosia Mayfair - mökki

Ovelle päin toiveikas vilkuilu tuotti viimein tulosta, kun joku avasi sen ja astui sisään mökkiin. Ambrosian katse kirkastui, ja ennen kuin hän edes ehti kunnolla katsomaan sisääntulijaa, lähti hän kapuamaan kiireesti punkkansa tikkaita alas kohdatakseen tulijan paremmin kasvokkain. Hän ei raaskinut astua viimeisimmille kapuloille, vaan päätti hypähtää sulavasti puulattialle. Ambrosia pystyi nyt kohtaamaan ensi kertaa toisen kasvot. Ambrosian kasvoilla oli lempeä hymy, joka vain leveni kun hän tajusi tummatukkaisen neidon olevan käytännössä täysin tuntematon. Aivan varmasti hän oli nähnyt toisen koulun käytävillä, ja eikö toinen asunut myös Protoksessa? Tytön oli myös oltava häntä itseään nuorempi, sen nyt saattoi päätellä muutenkin pelkästään pyöreistä poskista ja nuorekkaasta pärstästä.
"Hei! Me ei olla taidettu koskaan ennen tavata? Siinä tapauksessa, mun nimi on Ambrosia, hauska tutustua", Ambrosia aloitti positiivisena ja innoissaan uudesta tuttavuudesta, jatkaen: "Kuka sä olet?"
Ambrosia ei ollenkaan ajatellut olevansa turhan tungetteleva tai liiallisen tuttavallinen. Toivon mukaan toinen ei katsonut yliampuvaa käytöstä pahalla, sillä se ei ollut lainkaan neidon tarkoitus.
"Tiedätkö sä muuten keitä muita meidän mökkiin on tulossa?" Ambrosia jatkoi kyselyä, tällä kertaa kuitenkin asteen vähemmän innokkaana. Ehkä sisälle kasautunut jännitys ja korkeat odotukset pääsivät tuossa alussa jo purkautumaan, niin Ambrosia voisi käyttäytyä siviilimmin, ettei nyt aivan alusta lähtien säikäyttäisi mökkitovereitaan karkuun.

Nimi: Cualacino

14.06.2018 20:42
Jesús de la Vega - mökki → ulkoilma

Jesús tuhahti Javierin tiedustellessa kumppaniehdokkaasta. Kiharapää ei ollut kovinkaan innokas etsimään pitkäaikaista romanssia. Realistina poika tietysti uskoi siihen, ettei nuoruuden romanssit kestäneet yleensä kovinkaan pitkään. Siispä lyhyet suhteet saivat välttää. Mitä avoimempia ne olivat, sen parempi. Javierilla ei tosin ollut tietoakaan Jesúksen suhdekiemuroista, eikä tuolloin ollut sopiva hetki alkaa avaamaan asiaa sen enempää, ainakaan tumman nuorukaisen mielestä. Siispä Jesús vain virnisti toiselle kryptisenä vastauksena tuon kysymykseen.

Kun Javierilta tuli ehdotus muualle siirtymisestä, Jesús äännähti myöntävästi hetimiten. Hän vielä kuunteli toisen ehdotukset, silmäillen samalla pientä mökkiä. Sellaisessa rotanloukossa tuskin kukaan viihtyisi hetkeä pidempään. Siispä tavaroiden mökkiin jättäminen ja muualle suuntaaminen kuulosti erinomaiselta vaihtoehdolta.
“Mitä jos mentäisiin vain ulos ja katsotaan siellä mitä tehdään”, Jesús ehdotti heittäessään laukkunsa toiselle alasängylle, näin varaten paikan omakseen. Nuorukainen kääntyi sitten serkkunsa puoleen ja katsoi tuota pää kallellaan odottaen tuon vastausta hänen ehdotukseensa.

Nimi: Silence

14.06.2018 17:50
Sebastian Mamharkhani - Mökki

Arabitaustainen mies purki tavaroitaan sängylleen. Ensin muutamat kerrokset vaatteita, sitten muutamat sukat ja bokserit, kamman ja muut terveystuotteet. Sentään kondomeja Sebastian ei ollut viitsinyt tuoda mukaan, ties vaikka laukut olisi käyty läpi. Sebastian oli siskolleen puhelimessa vitsaillut ottavansa mukaan Eleanourin AK-47 kiväärin, sillä ajatus sodasta tuntui miehestä niin absurdin typerältä, mitä koulu oli ajatellut? Laittaa nuoret eliminoimaan toisiaan värikuulilla? Ties mitkä käsirysyt siellä alkaisivat. Sebastian nosti t-paidan päänsä yli, ja etsi sängyltään sopivaa paitaa. Poikaa ei haitannut ollenkaan alastomuus - ehkä hän oli ollut entisessä elämässään nudisti? Mies kuitenkin päätti vetää muiden huonetovereiden takia puhtaan paidan päälleen, peittäen samalla rautaiset vatsalihakset ja rintalihakset. Sebastianin ajatukset alkoivat taas harhailemaan hyvin mielenkiintoisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen miksi taivaalla oli pilviä, ja miksi objektit eivät voineet harrastaa seksiä.

©2018 School in California - suntuubi.com