Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

*Vuoro vaihtuu ja uusi joukko oppilaita kiipeää torniin vahtimaan kallisarvoisia lippuja. Loput pelaajat istuvat pitkin poikin leiriä ja toivovat kesän olevan pian ohi.*

Alle tulee Kesätapahtumassa 2018 roolittavat pelit. Normaalit roolipelin säännöt pätevät täälläkin ja roolipelaaminen alkaa 12.6.2018. '

Sää

Aurinko paistaa ja mittari näyttää lämpötilan liikkuvan parissakymmenessä asteessa. Ilma on kuivaa ja pienet tuulenvireet liikuttavat puiden lehtiä silloin tällöin.

Tilanne

Normaalia leiripuuhaa, oppilaat ovat saapuneet leirille vähän aikaa sitten ja mahdollisesti vielä paikkojen tutkiminen ja kämppiksiin totuttelu on kesken.

Roolipeli  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Data

20.06.2018 16:55
Tanesha Faraji – Mökki

Goottitytön silmiin osui kaksi tyttöä. Toinen oli hänelle hymyilevä Ambrosia, josta hän oli kirjoittanut ties mitä lehteen, ja toinen oli hänen rakas Lulu Hewittinsä, joka innostuneena sanoi hänen nimensä.
”No totta maar”, Tanesha vastasi rauhoituttuaan hieman. Hän virnisti Ambrosialle, mutta kiinnitti sitten katseensa tyttöystäväänsä toisen epäreilusti ignooraten. Taneshalla oli paha tapa kiinnittää huomio vain ihmisiin, joista hän välitti tai ihmisiin, joilta hän tarvitsi jotain. Ambrosia oli hänelle vain tuntematon uhri, jonka kanssa voisi hieroa tuttavuutta joskus myöhemmin.
”Huomenta, Ambrosia”, Tanesha sanoi Lulun esitellessä heidät, mutta ei kääntynyt katsomaan tätä – vilkaisi vain. Hän oli jo tiennyt Ambrosian nimen.
”Mulla ei ollut siis yhtään ikävä sua”, Taneshan sanat Lululle olivat sataprosenttista sarkasmia. ”Mä muuten näin, kun lokki söi ankanpoikasen rannalla, mutta sekään ei saanut mun ajatuksia susta pois.”
Hän tietenkin vitsaili, vaikka ei näyttänytkään siltä.
”Miten sulla on mennyt?”

Nimi: Data

19.06.2018 18:26
Madison Graves – Lampi

Sinitukka oppi mielellään kaikkea uutta, vaikka hänen intohimonsa olivat vain musiikki ja tanssi. Hän rakasti matkustelua ja maailman näkemistä, kuten myös ystävien kanssa olemista. Jos hän oikeasti pääsisi Carmenin kanssa Australiaan, se olisi kolme kärpästä yhdellä hinnalla.
”Totta kai”, Madison vastasi. ”Mulla on tapana ostaa kavereille aina kaikkea… Jos sä oot samanlainen, niin voidaan vuorotella.”
Madison hieroi mielellään kavereitaan ja tarjosi ruokia ja VIP-lippuja konsertteihin. Hänellä ei ollut pulaa rahasta, vaikka hän törsäsikin sitä paljon. Tanssikilpailujen voitot toivat mukavasti rahaa kuten myös äidin anteliaisuus.
Madison hymyili toisen naurahdukselle. Hän ei tajunnut aluksi mitä hauskaa oli sanonut, kunnes käsitti, että se luultavasti liittyi jotenkin kenguruihin. Ehkä kengurut olivat yleisiä Australiassa?
”Aijaa”, hän vastasi toisen sanoessa, että hänelle ei ollut tullut hänestä typerää kuvaa. ”Kiitos, kai? Mehän ollaan sitten kuin kaksi marjaa.”
Madison virnisti, kunnes jatkoi: ”Apollon on hyvä paikka. Munkin keskiarvo on aika huono… en tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta rahalla saa oikeasti kaikenlaista. Se on aika surullista. Mutta ainakin köyhimmilläkin on mahdollisuus päästä…”
Madison vaikeni. Hän oli alkanut taas lörpöttelemään.
Vesisota tuntui huuhtovan kaikki Madisonin huolet ja ahdistukset. Hetken aikaa hän tunsi olevansa täysin normaali teini, jolla ei ollut huolia. Teini, joka ei murehtinut menneisyyttään tai piilotellut ahdistustaan ja itseinhoaan.
Hän ja Carmen olivat tulleet hyvin juttuun. He olivat kuin paita ja peppu, ja vaikka Madison oli tuntenut Carmenin vasta vähän aikaan hän tiesi, että heistä tulisi vielä hyviä ystäviä. Hänellä oli sellainen tunne.
Madison ui Carmenin perässä rannalle.
”Joo, ei tää pakkoleiri onneksi mikään vankila ole”, Madison naurahti vastaukseksi. Hän katsoi Carmenin tekosia hetken, kunnes istuutui tämän viereen. Hän oli paljon lyhyempi ja pienempi kuin toinen, mutta sillä hetkellä se ei haitannut.
”Mulla vähän sama juttu”, hän jatkoi. ”Mä oon parempi hauskanpidossa kuin sotimisessa. Mutta jotkut varmaan kyllä tykkäävät tästä värikuulajutusta. Mitä luulet, kummat voittavat?”

Nimi: Cassie

19.06.2018 00:58
Alaska Hopper ~ Lampi //ähähähä niimpä + oikoluku who

Alaska tunsi, kuinka London päästi irti hänen ranteistaan ja sen sijaan liikutti käsivartensa halaamaan ballerinan kehoa. Alaskaa hävetti, että hän oli antanut itsensä sortua toisen edessä ja että niin hyvä hetki oli täytynyt pilata. Hän tunsi poskiensa kuumottavan hieman pettymyksestä itsehillintäänsä, sillä pojalla olisi ollut hyvin aikaa pillittää yöllä kun kukaan ei olisi nähnyt sitä.
Londonin läheisyyttä viestivä liike sai Alaskan olon entistä huonommaksi, sillä ruskeasilmän oli vaikea vastustella kyynelten tulvimista ja oikeaa itkua, josta tämä nyyhkytys oli vain esimakua. Hän oli saanut oltua kuoressaan ja haudattua tunteensa siitä hetkestä lähtien, kun oli Londonin huomannut sängyllä, mutta heidän positiivisesta jälleennäkemisestään lähtien oli ollut vain ajan kysymys, milloin Alaskan muuri pettäisi. Hän salaa ihaili poikaystäväänsä siitä, että toinen oli uskaltanut avata sydämensä hänelle jo ensikättelyssä, eikä verhoa ollut tarvinnut raottaa näin pitkää aikaa, mitä Alaskan kohdalla oli täytynyt odottaa.
Platinablondi kuiskasi Alaskan korvaan, kuinka hän rakasti toista. Alaska puristi silmänsä kiinni ja itkemisen sijasta hän joutui naurahtamaan ja päätti sen voimin koota itsensä mahdollisimman nopeasti. Hänestä oli suorastaan naurettavaa, mihin tilanteeseen hän oli kohtauksen ajanut ja hänen tirskahduksensa olikin johtunut lähinnä helpotuksesta ja poikaystävän sanojen sisällöstä. London ei kuulostanut siltä, että oli loukkaantunut tai pettynyt Alaskan yhtäkkisestä tunnekohtauksesta, joten ruskeahiuksinen nosti katseensa toiseen ja virnisti itkuisella naamallaan.
“Sä saat mun tuntemaan asioita, London Davis”, hän virnisti ja kujeilevalla ilmeellään koetti viestittää, että kaikki oli jälleen hyvin. Hänen sisällään myrskysi toki edelleen, mutta hän ei näyttäisi sitä toiselle, vaikka ruskeiden silmien vauhko katse saattoikin kieliä siitä, että hän oli vielä sydämessään sirpaleina. Alaska syytti tunnelman pilaamisesta itseään antamatta ollenkaan sääliä tunteikkuudelleen ja kiirehti korjaamaan tilannetta parhaansa mukaan toivoen, että se samalla tyynnyttäisi myös hänet itsensä.
“Näköjään mulla vain menee vähän pidempään käsitellä mun tunteita. On aika cool, että sä sentään pystyt sanomaan suoraan, miltä tuntuu”, hän järkeili ja siinä samassa hänen ilmeensä loisti salakavaluutta. Jos London ei tajuaisi mitään tai livistäisi balettitanssijalta, poika kietoisi käsivartensa toisen hartioille ja lähestyisi poikaystävänsä kaulaa kasvoillaan malttamattoman innokas ilme. Hän painaisi huulensa iholle ja tekisi kaulaan ahnaan merkin.
“Kosto”, hän mutisi irrottautuessaan ja kohdatessaan jälleen toisen katseen, tällä kerralla silmissään katse, kuin olisi varastanut jotain hyvin arvokasta ja olisi ylpeä siitä. Hän kerjäsi tietoisesti sitä, että London tekisi jotain, mitä tahansa, että tilanne kevenisi. Alaska tunsi myötätuntoa toista kohtaan, sillä hän olisi ollut itse aivan pulassa, jos London olisi käyttäytynyt näin ailahtelevaisesti häntä kohtaan. Alaska ei vain yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta, millä tavalla tunnelmaa olisi voinut keventää, sillä kukaan tuskin halusi saada uudestaan vesikasvilta turpaansa.

Nimi: Cualacino

19.06.2018 00:44
Jesús de la Vega - jossain ulkona

Onneksi Javier ei näyttänyt ottaneen pahemmin itseensä Jesúksen huvittuneisuudesta. Kiharahiuksisen omatunto ei kuitenkaan ollut täysin puhdas. Hän oli tosissaan pahoillaan siitä, että reagoi siten, miten hän sattui reagoimaan. Javierin jutut olivat vain joskus niin naurettavan älyttömiä, etteivät ne edes kuulostaneet tosilta.
“Anteeksi, oikeasti”, Jesús pyysi vielä toistamiseen. “Kyllä susta vielä naistenmies tulee.” Vaikka tuo lausahdus ei luultavasti koskaan tulisi käymään toteen, Jesús vahvasti uskoi siihen, että maan päältä löytyisi joku yhtä onneton sielu kuin Javier. Täydellinen yhtälö ja niin edelleen. Maailman oli kuitenkin oltava tasapainossa.

Tuon sananvaihdon jälkeen heidän ylleen laskeutui hetken hiljaisuus. Jesúksen mieli oli oikeastaan tyyni, eikä hän hirveästi pyrkinyt aloittamaan keskustelua serkkunsa kanssa. Hän oli tottunut hiljaisuuksiin toisen kanssa, sillä vuosien varrella niitä oli sattunut lukemattomia. Nykyään ne olivat todella rauhallisia hetkiä, jolloin painostavaa tunnetta keksiä jotain puheenaihetta ei ollut. Tästä huolimatta tumma poika oli tyytyväinen siitä, että toinen avasi suunsa, sillä siitä oli oikeasti aikaa kun he olivat viimeksi puhuneet kasvotusten yhtään mitään. Serkun kysymys sai tummatukan tuumaamaan hetkiseksi. Ei sen tähden, että hänen olisi tarvnnut muistella asioita, vaan pikemminkin sen tähden, että hän karsi pois asioita, jotka eivät olleet kiinnostavia. Kun hän oikeasti ajatteli elämäänsä viime aikoina, ei hänelle ollut käynyt mitään mainitsemisen arvoista.
“Noh, eipä mulla mitään erityistä”, Jesús totesi viimein vähättelevästi. “Miten sulla?” poika kysyi vuorostaan. Kenties Javierilla oli ollut tapahtumarikkaampi elämä.

Thaddeus Hamilton - Alloksen leiri

Ei voisi sanoa, että Chain kommentti yllätti Thaddeuksen. Sen sijaan sävy, jolla sanat tuotiin ilmi, sai opettajan sävähtämään sisäisesti. Rauhaa rakastava mies ei tahtonut haastaa riitaa kenenkää kanssa, mikä sai vastauksen pisteliäisyyden kirpaisemaan lujempaa, kuin ehkä sen tarkoitus oli. Chaikaan ei kuitenkaan ilmeisesti tahtonut saada aikaan sanaharkkaa, mutta Thaddeus ei osannut sanoa kumpi olisi ollut pahempi vaihtoehto, lisää kipakoita sanoja nuorelta mieheltä vai se, mitä Chai päätyi tekemään. Aasialaistaustaisen pojan kääntyminen kylmästi kannoillaan vailla minkäänlaista katumusta sai jo valmiiksi olemattoman kunnioituksen Thaddeusta kohtaan murenemaan käsiin täysin. Mies oli varma siitä, että asiasta huomauttaminen olisi ollut suotavaa. Tuskin kukaan järkevä opettaja olisi sietänyt niskottelua leirille pakottamisen tähden elämään kyllästyneiltä oppilailta. Thatch raotti jo suutaan sanoakseen jotain nuorukaisen perään, mutta puri hampaansa yhteen päätyen huokaisemaan nenänsä kautta turhautuneena, mutta tuossa eleessä oli havaittavissa lähinnä haavoittuneisuutta. Hänen päänsä ei muodostanut sanoja, eikä liiemmin hänen äänihuulensa suostuneet tuottamaan niitä.

Siniset silmät seurasivat Chain paikalta poistumista, ja joka kerta kun toinen otti askeleen, Thaddeus tunsi oman arvonsa valuvan pisara pisaralta viemäriin. Tuo tunne oli Thatchille tuskallisen tuttu, mutta joka kerta tuntui yhtä tukalalta. Aina hän ajatteli tekevänsä oikein seuraavalla kerralla, mutta koskaan sitä sellaista seuraavaa kertaa ei tullut. Nytkin Thatchilla oli ollut mahdollisuus pistää vastaan, varoitella toista sanojensa sävystä niin kuin moni olisi varmasti tehnyt, mutta sen sijaan mies oli pysynyt hiljaisena. Hän oli paitsi tottumaton nuhtelemiseen, jota hän muutenkin piti alempien koulutusasteiden tapana pistää oppilaita ruotuun, mutta myös epävarma siitä, pitäisikö hänen sanoa Chaille jotain. Nuorukainen kuitenkin käyttäytyi yleensä hyvin, eikä Thatch kokenut oikeaksi sitä, että toinen saisi kuulla kritiikkiä käytöksestä, joka poikkesi tavanomaisesta. Siispä opettaja jäi täysin lukkoon itsensä kanssa. Hän seisoi paikoillaan vielä hetken sen jälkeen kun Chai katosi kokonaan näkyvistä. Tässä vaiheessa hänen katseensa kynti maata ja mökkejä samalla kun hän yritti kerätä itseään jatkamaan mökkien lomassa kiertelyä. Kun Thaddeuksen katse osui sivummalla seisovaan oppilaaseen, tuon katse kääntyi äkkiä pois miehestä. Tapojaan vasten kiharahiuksinen kirosi itseään päänsä sisällä, mutta sisäisistä tuntemuksistaan poiketen hän pakotti kasvoilleen hymyn, joka oli tahattomasti erittäin kireän ja kiusallisen oloinen. Tuota hymyä hän hymyili häntä katselleelle oppilaalle, vaikka tuo ei sitä nähnytkään ollessaan nyt liian kiireinen tutkiessaan maassa tapahtuvia jännittäviä asioita, kuten muurahaisten marssia. Tuon saattelemana Thatch kääntyi ja poistui paikalta vähin äänin. Itsesyytöksissä vellominen ei ollut paras idea, joten ainoaksi keinoksi jäi jatkaa siitä mihin hän ennen keskeytystä jäi.

Nimi: Cassie

19.06.2018 00:13
Carmen King ~ Lampi

Tytöt juttelivat Australiaan matkaamisesta samalla, kun uivat. Carmen rakasti viettää kavereidensa kanssa aikaa niin, että saattoi esitellä paikkoja ja varmistaa, että kaikilla oli hauska ja upea matka. Madison vaikutti tytöltä, joka tyytyisi hieman raisumpaankin menoon, eikä turhaan arastelisi esimerkiksi kämäisiä kujabaareja tai eksoottisia iltatansseja kuunvalossa. Asioita, joita Carmen siis rakasti. Tytöillä saattaisi olla vallankin hauskaa, jos Madison oikeasti tarkoitti, mitä sanoi ja halusi lähteä blondin matkaan leirin loputtua.
“Jos rahasta ei ole pulaa, niin mikä ettei. Tarjous on silti voimassa ja juomien maksaminen kuulostaa ihan hyvältä. Varsinkin, jos joskus jään palveluksen sulle velkaa”, Carmen hymyili ystävällisesti. Hän ei totta kai pakottaisi ketään ottamaan lahjuksia vastaan, mutta se oli hänessä huono puoli, että hän olisi jakanut rahansa vaikka kelle vastaantulijalle, jos vain joku rahaa olisi pyytänyt. Carmen saattoi olla huijattavissa, mutta enemmänkin hän jakoi rahaansa pois siksi, että ajatteli muiden tarvitsevan sitä enemmän.
Carmen naurahti vihertukkaisen tytön kommentille kenguruista. Australiassa niihin törmäsi jopa yllättävän usein, mutta hujoppi olisi rinnastanut sen mihin tahansa pesukarhuun, joka Kalifornian kaduilla loikki. Tuon jälkeen Madison kiitti Carmenia, jolle blondi nosti toista kulmaansa epäuskoisena.
“Mulle ei oo ollenkaan tullut sellasta kuvaa, että olisit typerä tai et osais muotoilla ajatuksias puheeksi”, hän ihmetteli todenmukaisesti. “Useammin ajattelen, että oon itse se hitain porukasta, kun en aina ihan seuraa, mitä muut puhuu. Mäkin pääsin sisälle täysin sen takia, että iskä maksoi vähän tietyille auktoriteeteille, koska toivoin pääseväni Apolloniin. Jos vain pystyisin, niin parantaisin keskiarvoani, mutta en mäkään ole penaalin terävimpiä.” Carmen puhui enemmän, kuin oli itse edes ajatellut puhuvansa, mutta pieni avautuminen koulumenestyksestä ja asemasta tuntui hyvältä.
Tytöt lopettivat puhumisen ja alkoivat sen sijaan vesisodan, jonka aikana Carmen kikatteli ja huomasi, että hänen kaikki huolensa tupakasta ja mökkikämppiksistä olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen. Seura teki hänelle hyvää ilmeisesti ja hän oli mielestään onnekas, että oli törmännyt juuri Madisoniin kaikista ihmisistä. Carmenkin sai toki vettä kasvoilleen, mutta hän ei unohtanut palauttaa sitä samalla mitalla takaisin.
Madison vastasi Carmenin kysymykseen leikin loppumisesta ja roiskaisi vielä kerran vettä blondin päälle, joka vain ehti nostaa kätensä tielle suojaamaan suurimmat roiskeet. Tyttö pudisteli päätään hymyillen ja kääntyi uimaan kohti rantaa. Jos Madison ei estelisi häntä, hän nousisi rannalle ja jäisi istumaan rantahiekkaan varpaat vedessä.
“Musta tuntuu, että tästä tulee ihan hyvä kesä. Lampi ei ainakaan lähde yhtään minnekään”, hän hymyili katsellen pieniä aaltoja, joita hänen jalkansa muodostivat. Toisella kädellään hän kaatoi auringossa lämmennyttä hiekkaa reisilleen ja seurasi, miten se tarttui märkään ihoon kiinni.
“Sen verran pasifisti kyllä olen, että värikuulasodasta tuskin tulee kohdallani mitään, mutta tällainen chillailu ja hauskanpito ovat syitä, miksi olen ihan iloinen kesätempauksesta”, hän pohdiskeli ääneen ja jos Madison olisi tarpeeksi lähellä, tyttö korottaisi katseensa toisen silmiin ja hymyilisi.

Nimi: Crona

18.06.2018 00:30
London Davis - lanpi :3 oikeesti hyi loska on kauheeta itkulitkua ja öö lol täs on vaa yks repliikki oon huono mut en keksiny mitää sanottavaa tolle

Uintiretki Alaskan kanssa ei olisi ollut täydellinen ilman jonkinlaista kujeilua toisen toimesta. Tietenkin London säikähti ja yllättyi niin äkillistä hyökkäystä, mutta loppujen lopuksi hän oli tiennyt sisällään että toisen kanssa mikään ei voisi olla rauhallista ja romanttista, ainakaan liian kauaa. Yllätyksen väistyessä London saattoi hymyillä Alaskan iskujen välissä, ja hän olisi naurahdellutkin ellei hänen suutaan oltaisi mäiskitty limaisilla vesikasveilla.
Tilanne rauhoittui, kun London onnistui hillitsemään ainakin väliaikaisesti toisen villit kädet. London yritti pitää kasvoillaan toruvaa, kovaa ilmettä, joka valitettavasti mureni piilevän leikkimielisen hymyn päältä. Saattoi vain kuvitella, kuinka hölmöltä London näytti yrittäessään olla niin itsevarma ja ylpeä voitostaan. Voitonriemu lisääntyi platinablondin rinnassa Alaskan pudottaessa vesikasvit pois käsistään, hyväksyen täysin häviönsä. Tätä todisti vielä toisen lapsenomainen ilme, joka viesti pelkkää lapsellista häviön katkeruutta, joka ei ollut muuta kuin alaskamaisen söpöä.
Nyt oli jalkapalloilijan vuoro vuorostaan ketkuilla, ja balleriinan vuoro olla vuorostaan yllättynyt. Pusu taisi olla odottamaton, sillä Alaskalta ei kuulunut automaattisesti vastausta. Tai sitten toista vain ällötti ajatus limaisista vesikasvihuulista. Ainakaan toinen ei vastustellut, joten Londonia ei tulisi jäämään häiritsemään toisen osalta epäinnokkaampi osallistuminen. Erkautuminen tapahtui toisen toimesta, ja London oli jo avaamassa suunsa jatkaakseen ketkuiluaan. Alaska kuitenkin päätti tehdä jotain aivan muuta, ja nojata päänsä vasten Londonin olkapäälle. Tietenkään platinablondi ei väistynyt toisen tieltä, ja antoi toisen ottaa tukea itsestään. Londonin kasvoja koristeli hämmästyksen sekä yllätyksen täytteinen ilme. Hän tunsi toisen hengityksen niskansa sivussa, ja toisen huulet olivat hyvin lähellä sen ihoa. Yllättävä läheisyys sai Londonin sykkeen kiihtymään ja hengityksen katkeilemaan, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan mitä toinen ajoi tällä takaa. Päällimmäiseksi London oletti, että tämä oli vain jatkoa kujeilulle, mutta jokin hänen sisimmässään epäili, että vitsailun aika olisi juuri päättynyt.
London virnisti vienosti Alaskan kommentoidessa huultensa makua. Hän ei kuitenkaan uskaltanut naurahtaa, sillä jokin toisen äänensävyssä viesti jotain, joka ei reagoisi hyvin huumoriin. London olisi muuten vastannut jotain, mutta tunnelma koki hyvin nopean laskun. Kuin automaattisesti blondi ymmärsi, että jokin ei ollut oikein. Viimein hän päästäisi irti toisen ranteista, ja kietoisi kätensä toisen kehon ympärille, vetäen toisen lähemmäs omaa vartaloaan. Olkapäälle tipahteli lämpimiä vesipisaroita, ja siinä vaiheessa ei enää ollut epäilystäkään siitä, mitä tapahtui. Londonin ilme vakavoitui, ja hänen silmiensä sininen tummeni surumielisesti. Syyllisyydentunto hyökkäsi kuin äkäinen käärme Londonin sydämeen. Aikaisemmin Alaska oli ollut niin hillitty ja aikuismainen, ettei tällaista herkkyyttä ollut aistittavissa. Nyt toisen oli kuitenkin päästettävä irti kilvestään, ja antauduttava Londonin syleilyyn. Londonia ei tämä haitannut, ja hän halusi vain olla poikaystävänsä tukena.
“Mä silti rakastan sua, mikään etäisyys tai ajanjakso ei tule koskaan muuttamaan sitä”, London vastasi kuiskaten, sillä hän oli aivan varma toisen kuulevan sanansa, olihan Alaska niin lähellä. Londonin äänensävy oli kannustava, mutta siitä kaikui syvä ja kiihkeä syyllisyys. Londonin olisi tehnyt mieli vain polvistua toisen eteen ja anella anteeksipyyntöä, mutta tässä tilanteessa hänen oli oltava toisen tukena. Nyt Alaska kaipasi häntä, ja siinä hän tulisi olemaan vaikka mikä olisi.

Nimi: Crona

17.06.2018 22:12
Chai Garcia - Alloksen leiri -> mökki

Jälleen kerran pessimisti ei pety -elämänasenne ei pettänyt, joskin tilanne oli lähes ylittämässä tätä langanhienoa rajaa. Opettaja oli niin ennalta-arvattava ja yksinkertainen, että Chai saattoi todellakin tuntea paheksuvaa sääliä toista kohtaan. Oli toki ymmärrettävää, että Thaddeus ei voinut muuttaa jo valmiiksi kirjailtuja sääntöjä, mutta se varsinainen pettävä tekijä oli toisen niin mitäänsanomaton persoona ja varsinainen auktoriteetin puute. Chai oli toki käynyt toisen tunneilla, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hän puhui varsinaisesti kasvotusten Thaddeuksen kanssa. Tunneilta käsin toisesta oli jo muodostunut tietyt ennakkoluulot, jotka nyt keskustelun myötä vain sen entisestään voimistuivat. Mikäkin vässykkä, ihme kun tuollaisia edes päästettiin opettamaan. Chai ei kuitenkaan voinut ajatella toista sen pahemmin negatiivisessa valossa, sillä heti seuraavaksi hänen sisimmässään kyti sääli. Kerta toisella ei ollut minkäänlaista auktoriteettia, saattoi vain kuvitella millaista elämä opettajana siinä tapauksessa olisi. Omasta kokemuksesta Chain englannintunneilla oli ihan rauhallista, mutta miten toinen käsittelisi ne rasavillit yksilöt, joilta ei herunut kunnioitusta opettajille?
Kaikki ajattelu tapahtui visusti aasialais-taustaisen pojan pään sisällä. Chain ilme pysyi koko ajan herkeämättömän tyynenä, josta ei voinut lukea juuri minkäänlaisia tunteita. Chai oli niin tottunut arvostelemaan jokaista ja kaikkea ympärillään hiljaisesti päänsä sisällä, että hänen aatteitaan oli jo tässä vaiheessa lähes mahdotonta ennakoida tai arvailla. Thaddeus esitti vastauksen, jossa hän esitteli syylliseksi rehtorin. Tavallaan Chai oli samaa mieltä, mutta toisaalta hänen oli vaikea uskoa etteikö opettajakunnalla nyt oikeasti olisi mitään sananvaltaa missään. Jos kaikki typerät ajatukset olisivat vain rehtorin syytä, olisi jo yleisen mielenterveyden kannalta järkevää järjestää yleinen mielenosoitus ja häätää koko henkilö pois vallasta, ennen kuin Apollon olisi sekasorron vallassa.
Vastaukseksi toiselle Chai tyytyi vain nyökkäämään tiukasti.
“Rehtoriahan voi sitten syyttää vaikka ja mistä, kun opettajilla ei selkeästi ole nappuloita pelilaudalla”, Chai vastasi retorisesti, ja nyt ensimmäistä kertaa antoi sisäisen katkeruutensa todellakin tulla esille. Lause tuli yllättävän piikikkäänä ulos, ja tilanteen teki vielä tukalammaksi opettajan kannalta se, että Chai päätti kääntyä kannoillaan ja poistua toisen seurasta sanojensa jälkeen. Kun toinen ei enää nähnyt hänen kasvojaan, salli Chai huulilleen leviävän pienen oikukkaan hymynpoikasen. Chai oli niin tottunut vain pullottamaan kaiken tiiviisti sisälleen, joten nyt hän salli itsensä vähän vapauttaa ärtymystä ja todellakin äräistä toiselle. Muiden silmissä lausehan ei ollut edes loukkaava, mutta Chaille tuollaisten sanominen muille oli erittäin harvinaista - eihän hän edes muille sen pahemmin muutoinkaan puhunut.
Itseensä tyytyväisenä poju palasi takaisin mökkiinsä, uudenlaisen itsevarmuuden siivittämänä myös valmiina kohtaamaan kamalan mökkiseuransa. Positiivisena yllätyksenä oli kuitenkin vastassa täysin tyhjä mökki. Sieltä Chai kapusi toiselle varaamattomalle yläpedille, ja viimein pääsi purkamaan kuskaamansa reppuaan. Siellä ei ollut paljoa mukana, kunhan vain joku kymmenisen vara-akkua, maalaus- sekä piirrustustarvikkeet, kannettava tietokone ja vähän vaatteita. Täällä Chai tulisi viettämään seuraavat viikot, yrittäen olla häiriintymättä vakavasti seuransa toimesta.

Nimi: Crona

17.06.2018 21:13
Falcon Hawk - Piha

Falcon raotti suutaan alkaakseen haastamaan Amirin huutotaistoon nähdessään toisen leppoisan hymyn. Ajatteliko hän että Falcon oli jotenkin huvittava, vai mitä hemmettiä toinen siinä hymyili noin omahyväisesti? Tilanteesta oli hyvin vaikea löytää mitään hymyilyn aihetta, ainakin Falconin mielestä. Ruskeatukkahan oli vain tunkeutunut törkeästi rauhassa olevan Falconin seuraan, ja vielä aloittanut saarnan jostain ensimmäisen maailman ongelmista ja jostain muusta totaalisen turhasta. Kuka tuo äijä oikeasti luuli olevana, jokin isokin jehu vai?
“Mikä ilo on haistatella jotakuta, joka oikein kerjää sitä? Älä ole naurettava, mä nään ihan sun lävitse”, Falcon uhosi, ja jos hän olisi ollut koiraslintu, hän pörhistäisi sillä hetkellä rintasulkasiaan. Tietenkin omassa päässään Falcon oli täydellisesti tilanteen herra, ja Amir oli kuin pahainenkin kengänpohjan kuramuta. Huumeiden vaikutuksen mukaan pojun kasvoilla oli erittäin itsevarma ja omahyväinen virne, joka ei pienestä tulisi hätkähtämään, olihan Falcon nyt aivan paras maailmassa. Kukaan typerä Amir ei tulisi muuttamaan tätä Falconin pään sisällä hallitsevaa faktaa.
Vastaukseksi toisen kysymykselle farkkutakkinen poika kohautti kulmaansa. Hän ei yllättäen ottanut kysymystä samankaltaisena hyökkäyksenä kuin muut Amirin sanat. Ehkä muutokset suhtautumisessa oli thc:n syytä.
“Enpä oikeastaan. Tai en tiedä. Ehkä. Tai siis, kaikki on aina hauskempaa jos vetää vähän jotain hyvää, maailman näkee uudessa valossa joka on täynnä euforiaa”, Falcon vastasi pohtivasti. Ajatus ei välttämättä avaisi ollenkaan toisen kysymystä, mutta ainakin tuli vastattua jotakin epämääräistä. Falcon levitti käsivarsiaan leveämmälle penkin selkätuelle, ja nojasi päätään taaksepäin, jotta hänen leukansa osoitti taivasta. Tätä hän juuri kaipasi, rentoutusta ja omaa rauhaa - jota toinen kuitenkin yhä häiritsevästi rikkoi. Amirin läsnäolo ei kuitenkaan enää tuntunut yhtä vastenmieliseltä, vaikka Falcon ei vieläkään edes kehtaisi kaveerata toisen kanssa tai mitään.

Nimi: Unisieppari

17.06.2018 21:02
Lulu Hewitt ~ Mökki

Lulu hymyili takaisin Ambrosialle, ja blondi kertoi siitä, kuinka oli varautunut mahdolliseen hauskanpitoon mökissä.
"Kuulostaa lupaavalta", nuorempi nyökkäsi, "minullakin on tietokone mukana, joten siitäkin riittää ehkä hetkeksi iloa. Mielestäni latasin sen täyteen eilen, ja on minulla siihen vara-akkukin", Lulu kertoi, "ja joo, onhan se aika. Ja käytännössähän täältä olisi voinut myös jättäytyä pois, jos kerran niin vastoinmielisenä pitää. Tuskin koulu lähettäisi ketään opettajaa tai poliisia hakemaan mistään tänne, se tekisi tästä ennemminkin vankileirin kuin hauskaksi kesätekemiseksi tarkoitetun tapahtuman."
Pisamakasvo ehkä itse oli paraskin puhumaan, olihan hän itsekin ollut alunperin vähän varautunut, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, ettäkö olisi katunut paikalle saapumista. Näillähän näkymin leiristä tulisi oikeasti ihan kiva!
Sitten ovi pamahti auki, ja Lulu käänsi mielenkiinnosta ja ehkä hieman säikähtäneenä katseensa ääntä kohden. Nähdäkseen Taneshan, jota ei ollut nähnyt hetkeen. Lulun kasvoilla jo valmiiksi ollut hymy leveni entisestään, ja Taneshan kuuluvasti kysyessä, missä hän olisi, lyhyempi ajattelematta ryntäsi tyttöystävänsä luokse ja pyrki halaamaan tätä tiukasti.
"Tanesha! Siitä on aikaa!" Lulu hihkaisi innoissaan tumman tytön näkemisestä. Siitä oli ihan oikeasti aikaa, kun hän oli kyseisen henkilön viimeksi nähnyt. Lululle kerrottiin vain, että hänet erotettiin väliaikaisesti Apollonista, ja pisamakasvon ainoa toivo oli ollut "väliaikainen" ennen erotusta. Sepäs olisikin ollut kamalaa, jos Tanesha olisi erotettu kokonaan. Kyllä Lulu ehkä sen kanssa olisi totunut elämään, mutta oli niin paljon helpompaa ja mukavampaa, kun he olivat samassa koulussa. Sitten tyttö muisti, että mökissä oli Ambrosiakin, ja kiirehti nopeasti huomioimaan tämänkin.
"Tanesha, Ambrosia. Ambrosia, Tanesha. Vaikka ehkä taidattekin tietää toisenne jo", hän esitteli pikaisesti, muttei välittänyt vaikka mahdollisesti olikin hieman nolo. Ei sillä ollut mitään väliä, jokaisella oli aina epävarmemmat hetkensä, ja kyllä hänellä ainakin oli lupa olla hieman hämmentävä tässä tilanteessa, kun pitkästä aikaa näki kasvotusten rakkaan tyttöystävänsä.

Nimi: Crona

17.06.2018 20:40
Ambrosia Mayfair - mökki

“No ei todellakaan ole mikään ihme etten ole päässyt tutustumaan”, neito vastasi sievästi hymyillen, antaen valkoisten hampaidensa loistaa nätisti mökin ainoasta ikkunasta heijastuvassa valossa. Se olisi jo ollut tavallaan häpeällistä Ambrosialle, jos hän ei tiennyt edes nimeltä jotakuta joka olisi käynyt Apollonia hyvän tovin. Olisi kova henkilökohtainen pettymys, jos joku hyypiö onnistuisi luistamaan neidon sormien lävistä kuin saippua märistä käsistä. Ei sentään tällä kertaa, Ambrosia ajatteli ja hymähti pienesti ajatuksilleen. Ambrosia odotti innolla tulevia ykkösiä, sillä se tarkoitti vain lisää porukkaa jonka kanssa vaihtaa nimimerkkejä ja kätellä. Apollonin aikana jokaisen tuntemisesta oli muodostunut henkinen tehtävälista, ja sen jättäminen keskeneräiseksi olisi hyvin iso pettymys, vaikkakin täysin merkityksetön.
“Mahtavaa että sä olet samalla aaltopituudella. Oon varautunut korttipeleillä sun muilla, ja jos siltä tuntuu niin on mulla myös vähän juotavaakin tarjota näin tyttöjen kesken”, Ambrosia vastasi hymysuin, jatkaen: “Musta sellainen ennakkoluuloisuus ja negatiivisuus on turhaa. Onhan tämä ehkä vähän lapsellinen reissu, mutta kuka nyt tosissaan jaksaa niin pahasti vain torjua koko idean?”
Ambrosia oli niin tyytyväinen Lulun persoonasta. Vaikka toinen oli selvästi introvertimpi ja hiljaisempi kuin räväkkä Ambrosia, tuntui hänestä että he saattaisivat tulla edes jotenkuten toimeen seuraavien viikkojen aikana. Ei kuitenkaan saanut odottaa Lululta aloitteita, jotka ilmeisesti tätä menoa jäisivät täysin Ambrosian hoidettavaksi. Jos jotain hauskaa tehtäisiin, tapahtuisi se todennäköisesti blondin tytön käden kautta. Ei se nyt niin vakava asia ollut, mutta ambiverttina Ambrosiankin oli hankala pysytellä koko ajan sinä sosiaalisimpana ilopillerinä.
Rauhallisen mutta hyväntuulisen keskustelun keskeytti oikein pamahtaen sisään astuva tummaihoinen tyttö. Vaikka Ambrosia ei toiselle ole koskaan aikaisemmin jutellut, oli jo tuosta rauhan rikkovasta ilmestymisestä pääteltävissä toisen henkilöllisyys. Tanesha Faraji, kenties Apollon pahamaineisin juoruilija, joka aktiivisesti kirjoitteli mitä pähkähulluimpia ajatuksiaan koulun lehteen. Hän oli itse joutunut lehden sanailun kohteeksi kerran jos parikin, mutta ennakkoluuloton Ambrosia ei antanut pilke silmässä kirjoitettujen naljailujen vaikuttaa mielipiteeseensä toiseen.
Normaalisti Ambrosia olisi lähtenyt suoraan tervehtimään ja tutustumaan toiseen, mutta Tanesha oli astunut sisään selkeästi etsien jotakuta, ja kaikesta päätellen mustahiuksista neitoa kenen kanssa hän oli juuri keskustellut. Ambrosia siis vain tyytyi väliaikaisesti väläyttämään valkeaa hymyään toiselle, ja heilauttamaan kämmentään tervehtiäkseen. Tunnelma mökissä muuttui, ja vaikka Ambrosiaa ei todellakaan haitannut toisen läsnäolo, tulisi keskustelusta viimeistään jossain vaiheessa kiusallista jos hän jäisi kolmanneksi pyöräski. Sillä eikös Lulu ja Tanesha olleet tyttöystävyksiä tai jotain? Ambrosia ei antanut kuitenkaan piilevän epämukavuuden esiintyä ulkoisessa olemuksessaan, vaan piti lempeän hymyn jatkuvasti huulillaan.

Nimi: Data

17.06.2018 17:41
Tanesha Faraji – Lulun ryhmän mökki

Siitä oli aikaa, kun Tanesha oli viimeksi tavannut tyttöystävänsä kasvotusten. Tanesha oli erotettu väliaikaisesti Apollonin koulusta, mutta hän oli päässyt jostain tuntemattomasta syystä koulun kesäleirille. Pettymys oli ollut suuri, kun kämppikseksi ei ollut tullutkaan Lulu Hewittiä, mutta pienen tutkinnan jälkeen Tanesha löysi mökin, jossa rakas tyttöystävä majaili.
Ja siinä hän nyt oli, mökin kuistilla, kokoomassa itseään. Hän ei olisi koskaan myöntänyt sitä kenellekään mistään hinnasta, mutta häntä ahdisti – ja paljon. Hänen kämmenensä hikoilivat, jalat tärisivät ja kurkku oli rutikuiva. Häntä jännitti Lulun tapaaminen, vaikka tiesi, ettei siinä ollut mitään jännitettävää.
Tanesha kuitenkin pelkäsi, että sen parin kuukauden aikana Lulu olisi unohtanut Taneshan tai tajunnut, kuinka mäntti hän oli. Tanesha oli aina varautunut pahimpaan eikä hän yleensä pettynyt mistään, mutta nyt hän pelkäsi enemmän kuin koskaan ennen.
Noin kymmenen sekunnin jälkeen Tanesha oli onnistunut kokoamaan itsensä. Hän nielaisi pelkonsa ja avasi oven räminällä auki. Hän ei koputtanut tai tervehtinyt, vaan asteli kovaäänisesti eteenpäin ja kysyi kuuluvalla äänellä: ”Noniin, te pakanat! Missä minun rakas pasticcinoni on?”


Nimi: Data

17.06.2018 16:31
// Oikolukeminen? Never heard of it. //

Madison Graves - Lampi

Monet eivät pitäneet Madisonista hänen liian optimistisen elämän näkemyksen ja hidasjärkisyytensä takia, mutta Madison itse piti lähes sinisilmäisesti kaikista. Hän yrittää melkein väkisin olla kaikille mieliksi, mikä saattaa olla joskus olla pahaksi niin muille kuin hänelle itselleenkin.
Sen takia Madison oli tyytyväinen nyt, kun hänen ei tarvinnut esittää mitään Carmenin seurassa. He tulivat automaattisesti toimeen. Madison piti enemmän siitä, että sai olla oma hölmö itsensä, kuin siitä, että hän miellyttäisi kaikkia olemalla jotain mitä ei oikeasti ollut. Hänellä oli kuitenkin vain erittäin paha pakkomielle tehdä kaikki tyytyväisiksi. Se oli pahe, josta hänen täytyisi myös päästä eroon - kuten lävistyksien räpläämisestä, joka ärsytti hänen ihoaan.
Carmen kehui pienikokoisuutta, eikä Madison voinut mitään sille, että punastui hieman. Monet luulivat häntä monia vuosia nuoremmaksi, koska hän oli lauta kuin mikä ja vielä lyhytkin. Siksi hän yllättyi, että joku oikeasti piti pienikokoisuudesta.
“Söpöä”, hän nauroi. “No ehkä sitten on hyvä, että oon tällanen. Mun halaaminen ei toivottavasti tule siis olemaan ihan täyttä tuskaa.”
Rennon luonteensa takia Madison ei välittänyt siitä, että Carmen kommentoi jotain hänen pienikokoisuuteensa. Kehuja ei voinut koskaan saada liikaa. Sitä paitsi Madison tunsi olonsa paremmaksi toisen kehuessa jotain, mistä hän oli todella epävarma.
Carmen sanoi hänen hiuksiaan metsänvihreiksi, ja Madison kohotti hieman toista kulmaansa, mutta ei viitsinyt korjata, että ne olivat oikeasti turkoosit.
“Kiitos”, hän lisäsi vielä hymyillen. “Mun lempiväri.”

Carmen lupasi, että Madison voisi tulla hänen kanssaan Australiaan leirin loputtua. Madison innostui siitä niin, ettei melkein pysynyt paikoillaan. Hän oli elänyt niin kauan pikkukylässä, että halusi nyt nähdä maailmaa.
“Kyllä mäkin voin lipun maksaa. Sama ongelma mullakin on rahan kanssa. Mun äiti on semi kuuluisa laulaja, ja se tykkää lahjoittaa mulle aika paljon kuukausirahaa, vaikka en tarvitsisi”, Madison sanoi. “Mutta kiitos tarjouksesta! Voit tarjota mulle vaikka juomat jossain vaiheessa, jos haluut välttämättä tuhlata rahojasi muhun. Ja hei, kliseet on mahtavia. Mä en oo koskaan nähnyt kenguruja - tosin mitäpä odotinkaan. Ei paikallisissa Starbuckseissa mitään kenguruja ole.”
Madison ei ollut varmaan koskaan kiittänyt niin monta kertaa niin lyhyessä ajassa.
“Kiitos, jälleen”, hän virnisti. “Oikeesti on tosi harvinaista, että mun suusta edes tulee jotain järkevää. Yleensä tulee vaan yrjöä, niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin... Juhlien sivuvaikutuksia.”
Madison hymyili hieman nolona. “Okei, unohda toi. Tosi nolo esimerkki. Mutta oikeasti, mä en oo mikään penaalin terävin kynä. Tulin Apolloniikin rahalla, enkä edes tiedä miksi. Mun pikkuserkku on täällä, että varmaan halusin etsiä hänet käsiini ja jutella pitkästä aikaa. En oo kyllä vielä saanut aikaiseksi...”
Madison oli taas alkanut lörpöttelemään, mutta hän ei jaksanut nyt välittää siitä.
Vesisota oli alkanut, ja päästyään Carmenin luo jälleen, hän sai melkein väistettyä uuden vesiryöpyn. Hän roiskaisi naureskellen vettä kohti Carmenia useamman kerran, jos toinen sattuisi väistämään.
“En tiedä”, hän vastasi. “En ole koskaan miettinyt. Ehkä se, joka onnistuu saamaan enemmän vettä toisen naamalle...”
Sen jälkeen Madison roiskaisi jälleen, tällä kertaa tähdäten Carmenin kasvoja kohti.

Nimi: Data

17.06.2018 11:28
Juan Sevilla - Ulkona hortoilemassa

Javier hymyili toisen olankohautukselle. Olihan hän kyllä tiennyt, ettei toinen välttämättä haluaisi tulla aamuvarhain juoksemaan hänen kanssaan. Eiväthän kaikki pitäneet aamuviiden herätyksistä varsinkaan silloin, jos pitäisi alkaa treenaamaan.
Kun Jesús sanoi häntä toivottomaksi, Javier hymyili hieman surumielisenä; hän tiesi senkin. Hän kyllä yritti tajuta asioita paremmin, mutta jostain syystä hänellä oli aina ollut hyvin epäromanttinen luonne. Javier kyllä ihastui, mutta hän ei koskaan tajunnut flirttiä eikä osannut tehdä mitään romanttista. Sen takia hän soittelikin serkulleen vähä väliä ja kyseli neuvoja. Javierista kyllä tuntui, että Jesús ei enää viitsinyt edes ottaa hänen juttujaan tosissaan - mikä ei kyllä ollut ihme ottaen huomioon sen, että Javier ei oikeasti kyseisistä asioista oppinut mitään, vaikka yritti.
“No joo”, Javier huokaisi hymyillen. “Mä myönnän. Nyt kun mietin, niin kuulostin tosi tyhmältä. Mut mä tajuan nää jutut vasta jälkikäteen.”
Hieman nolostuneena latinopoika alkoi miettimään uutta keskustelunaihetta. Pitäisikö heidän puhua... nuoruudesta? Muistoista? Vai kukista? Javier ei tiennyt. Hän ei ollut kovinkaan hyvä näissä asioissa. Hän ajatteli aina erittäin paljon, mietti ihmisyyttä ja elämää, mutta sanoiksi hän sai vain parin säälittävän kommentin.
“Mitä sä oot tehnyt nää kuukaudet?” hän kysyi lopulta.

Nimi: Cassie

17.06.2018 02:54
Alaska Hopper ~ Möksä --> Lampsa

Alaska yllättyi siitä, kuinka hyvin London otti hänen vaatimuksensa toisen henkivartijan pestistä. Balettitanssija ei toki halunnut, että toinen kirjaimellisesti uhraisi itsensä ja joutuisi pois pelistä, joten kenties Alaskan oli annettava toisen taistella omasta hengestään ilman mitään suojelua. Hän ei kuitenkaan viitsinyt enää tuoda ajatuksiaan julki, sillä uskoi vakaasti, ettei Londonia kiinnostanut hänen suunnitelmansa vaikka toinen oli niitä suloisiksi kutsunutkin.
London ei kuitenkaan suhtautunut täysin torjuvasti, joka tarkoitti sitä, että ehkä Alaska kehtaisi jatkossakin kertoa strategioitaan toiselle, vaikkei hän niitä koskaan toteuttaisikaan. London saisi pyöräytellä silmiään niin paljon kun haluaisi, Alaska nauttisi silti joka hetkestä.
Poikaystävä loi ruskeahiuksiseen oudon ilmeen, jota Alaska olisi voinut vain kuvailla animetyyliseksi haastoilmeeksi. Hän otti vinkin vastaan eikä jatkanut turhanpäiväistä huulenheittoa osittain jopa onnellisena, koska oli nolannut itsensä jo tarpeeksi monta kertaa toisen edessä. Tuon jälkeen London heitti Alaskaa tyynyllään. Alaska nosti kätensä suojaksi hieman yllättyneenä ja tyyny kimposi lattialle, josta hän noukki sen ja halasi sitä pienesti katsoen Londoniin lempeämmin, kuin oli edes tarkoittanut.
"Joo...", hän hymähti laskien katseensa tyynyyn ja vilkaisten sitten nopeasti Londonia, ennen kuin tähtäsi iskunsa päin toisen lievästi punaista naamaa ja heitti tyynyn takaisin.

Heidän molskahdettuaan veteen Londonin johdosta, aloitti Alaska pian kostosuunnitelmansa. Poikaystävän vielä virnuillessa yli-itsevarmasti Alaskan päihitetylle naamalle ruskeasilmä loikkasi toisen kimppuun. Jalkapalloilija ei väistänyt häntä ajoissa, joten Alaska takertui toiseen kasvoillaan keskittynyt, mutta ilkikurinen virne. Hän lätkäisi käteensä saaman vesikasvin suoraan toisen naamalle ja hiuksiin. London näköjään pääsi hyvin pian kartalle tapahtumista, sillä platinablondin virne muuttui kammoksuvaksi ilmeeksi Alaskan yhä lääppiessä limaisia kasveja toisen iholle hykerrellen samalla itsekseen.
Pian hyökkäyksestä kuitenkin tehtiin loppu Londonin saadessa Alaskan ranteista kiinni ja vetäessä ne pois tieltä. Ruskeahiuksinen päästi irti kasvista kasvoillaan ilme, jonka olisi voinut rinnastaa pikkupoikaan, jolta oltiin juuri otettu lempilelu pois.
Alaska ei pyristellyt pakoon, vaan katseli Londonin sinisiä silmiä hetken, ennen kuin huomasi toisen ketkun ilmeen ja tunsi poikaystävänsä huulet omillaan. Edellisestä suudelmasta ei ollut pitkään, mutta se oli tuntunut kaihoisalta ja pikaiselta verrattuna tähän intohimontäyteiseen suukkoon, jonka London ryösti. Alaskan oli vaikea vastata suudelmaan onnelliselta hymyltään. Hän irrotti lopulta itsensä toisesta ja painoi sen sijaan poskensa toisen olkapäälle niin, että hänen huulensa olivat vain senttien päässä pojan kaulan kaaresta.
"Sä et oo koskaan maistunut yhtä pahalta", hän mutisi lempeästi maistaen äskeiset kurituskasvinsa suussaan. Jos London antaisi hänen jatkaa itseensä nojaamista, ei Alaska lähtisi mihinkään. Hän tunsi toisesta hohkaavan lämmön, joka koetti päästä tasoihin veden viileyden kanssa. Vesipisaroita ripsistä iholle tippuen Alaska sulki silmänsä ja koetti koota itsensä.
Ikävä tuli takaisin yhtäkkiä kuin jysähtämällä. Kenties hän oli ollut shokissa tähän hetkeen asti aina siitä lähtien, kun oli nähnyt Londonin ensimmäistä kertaa katoamisen jälkeen ja pudonnut tikkailta. London oli itkenyt kyyneleensä silloin ja Alaska tunnisti, että hänen vuoronsa oli vasta nyt. Silmiä kirveli ja hän toivoi, etteivät jo valuvat kyyneleet erottuisi tippojen joukosta, joita Londonin iholla helmeili.
"Ehkä mun ei tarvitse sanoa mitään", hän niiskautti ja puristi silmänsä lujemmin kiinni kuin peläten, että puhe olisi haihduttanut Londonin pois. Hän jälleen kerran luotti poikaystävänsä tajuavan, miksi hän seisoi sillä tavalla toiseen nojaten ja kasvonsa peittäen. Tunteiden kuvaileminen olisi luultavasti saanut hänet murtumaan täysin.

//En tunne käsitettä oikolukeminen tähän aikaan yöstä.

Nimi: Cassie

17.06.2018 01:29
Carmen King ~ Lampi

Carmenista tuntui, että he tulivat hyvin toimeen keskenään, joka tietysti oli hänen itsensä puolesta melkein aina niin. Hän yritti tulla kaikkien kanssa toimeen ja jos se jostain syystä ei onnistunut, yritti blondi vielä kovemmin. Hän ei halunnut alkaa inhoamaan ihmisiä, vaikka totta kai ei hänkään voinut tulla toimeen aivan kaikkien kanssa. Madison oli onneksi hyvin lähellä sellaista ihmistä, jonka kanssa hän tuli kaikista parhaiten toimeen, joten Carmen saattoi vain toivoa, ettei ollut yksipuolinen toivoessaan tästä tuttavuudesta ystävyyttä.
"Varsinkin, jos haluaa olla vielä selväjärkinen", Carmen myhäili vihertukan ylistykseen pilvenpolttajasta. Hujoppi ei ihaillut itseään sen takia tai huumeita ylipäätään. Kun sitä mietti, olihan se saavutus, että hän oli pitänyt elämänsä raiteilla ja itsensä suhteellisen kaukana riippuvaisuudesta huumeiden kanssa. Harvemmin hän mitään vahvempaa kokeilikaan. Hän piti siitä, että sai Madisonin nauramaan.
Carmen vuorostaan naurahti Madisonin kommentille nännilävisyksistä ja perheestään. Biologinen äiti oli outo tapa kutsua omaa äitiään, mutta Carmen ei halunnut udella mitään, joten päätti olla takertumatta toisen sanavalintaan. Kenties se oli Madisonille herkkä aihe, joten blondi vain kohautti olkapäitään itsekseen.
"Mun mielestä pienikokosuus on todella suloista", Carmen hymyili vähän arasti ja heilautti kättään oman kroppansa suuntaan kuin esitelläkseen. "Mä itse olen niin pitkä, joten rakastan halia pikkuisia kavereitani kun kaikki mahtuu mun leuan alle sopivasti. Piti sanoa muuten sun hiuksista, ihanan metsänvihreät!" tyttö jatkoi hymyilyään huomaamatta, että ehkä toinen ei välittänyt hänen sanoistaan pienikokoisuuteen liittyen, vaikka hän koettikin olla vain ystävällinen. Joitain asioita ei ollut sopiva kommentoida, eikä Carmen ollut ihan ajatellut sanomisiaan loppuun.

"Voit tulla mun kanssa Australiaan, kun tää leiri päättyy", Carmen lupasi toista vilpittömästi tuijottaen sinisilmillään. Hän veisi niin paljon kavereitaan seikkailemaan Australian tasangoille, rannoille ja kaupunkien kujille kun vain kykenisi, sillä kesä oli parasta yhdessä.
"Voin maksaa vaikka sun lipunkin, mulla ei mee rahaa paljon mihinkään. Siitä tulis upeeta! Voidaan grillata yöllä aaltojen kuohussa ja käydä kaikissa kahviloissa ja vaikka kengurufarmeilla. Voin opettaa sut heittämään bumerangia, niin saat kaikki kliseet käytyä läpi", Carmen maalaili jo unelmakuvaansa lomasta mielessään hymyillen leveästi.
"Hyvä elämänviisaus jälleen", Carmen kehui ja pohti sitten hetken, kunnes vastasi: "Mä taidan olla ehdottomasti kolmas."
He alkoivat leikkiä vedessä, Carmen vähät vältti pojista, jotka olivat ilmeisesti hypänneet veteen äskeisestä loiskauksesta päätellen. Carmen onnistui roiskuttamaan vettä Madisonin kasvoille ja kikatti hieman ennen kuin ui kauemmas väistääkseen kenties tulevan iskun. Madison lähti hänen peräänsä, joten Carmen lopetti uimisen ja löi vedenpintaa uudemman kerran koettaen roiskuttaa sitä toisen päälle.
"Miten voittaja edes ratkeaa?" hän virnuili jo valmiina väistämään toisen seuraavan iskun.

Nimi: Crona

17.06.2018 01:26
London Davis - mökki - < lampi

"Sovittu, aion olla maailman paras lihamuuri", London vastasi vakuuttavasti hymyillen Alaskalle. Vaikka platinablondia ei käytännössä ollenkaan kiinnostanut mökkireissun roolipeli-idea, sai kumppani luotua edes jonkinlaista valoa ajatuksen ylle. Ehkä sodat voisivat olla nautinnollisia, etenkin jos siitä saisi palkkioksi poikaystävän hyväksyntää. Hetki hetkeltä Londonin suhtautuminen tuleviin viikkoihin parani, vaikkei hän vielä kuitenkaan uskaltanut mitään mahtavaa aikaa odottaa. Tärkein tekijä asiassa oli kuitenkin poikaystävä. London oli niin varma, ettei sietäisi pienintäkään kiistelyä toisen kanssa tällä typerällä reissulla. Kunhan toinen olisi hänen seuranaan, niin London voisi herätä aamuisin hymysuin.
London kohotti kulmaansa Alaskan pitäen hänet pimennossa niin
sanotuista seikkailuistaan. Tilanne oli pelkkää komediaa, joten hän ei edes viitsinyt ottaa mitään toisen suusta tulevaa tosissaan. Ehkä jokin Alaskan vihjailuista nousisi pintaan yön pimeinä hetkinä, kun London kyseenalaisti koko elämän tarkoitusta ja etsisi pienintäkin syytä hermostua, mutta sillä hetkellä kaiken saattoi ottaa villaisella. London oli kuitenkin pyöräytettävä silmiään Alaskan vedotessa ikäkorttiin. Hän ei kuitenkaan viitsinyt vastailla, sillä turhanpäiväinen juksuttelu ei ollut mitään mitä London mielellään harrastaisi, joten hyvä lopettaa nyt kun jutut pysyivät vielä edes keskivertoisen maun rajoissa. London ilmaisi halunsa lopettaa vitsailun vakavoittamalla kasvonsa, ja katsahtamalla Alaskaa sellaisella katseella että nyt stoppu.
Londonin kasvoille levisi nihkeä irvistys Alaskan korostaessa sarkastisella flirttailullaan tennessee-aksenttiaan. Olihan se hieman söpöä, mutta silti jokin särähti ja pahasti korvassa aina kun aksentin kuuli. Irvistys kuitenkin sulautui hyvin nopeasti leveäksi hymyksi, eikä lLondon voinut muuta kuin nauraa toisen hölmöilylle. Reaktioksi tähän London vielä kurkotti sänkynsä päätyyn vain napatakseen tyynynsä, ja yrittämällä heittää sen päin toisen näköä mahdollisimman nopeasti.
"Olet ihan idiootti, kai sä tiedät sen?" London kysyi retorisesti nauraen. Kommentti oli saanut Londonin sen verran kiusalliseksi, ja hänen kasvojaan koristeli hyvin heleä puna. Alaskan oli täytynyt saada jokin sähköshokkihoito ennen heidän kohtaamistaan, sillä tämä käytös oli niin epänormaalia. Tai sitten London oli vain jo ennättänyt unohtaa, miten urpo ja lapsellinen hänen rakkaansa oikeasti oli matkaillessaan New Yorkissa.

Londonin mielen valtasi itsevarmuuden aalto hänen taktiikkansa onnistuessa. Uudenlainen boosti egossa ilmeni hyvin leveänä virneenä platinablondin kasvoilla, joka sen entisestään kirkastui hänen nähdessään poikaystävänsä kasvot. Siinä niin yritettiin esitellä säälittävää koiranpentumaista surunaamaa, mutta London tiesi että Alaska ei ottaisi kaappausta pahalla. Tämä kävi todeksi, sillä tuo surullinen pitkä naama haihtui hyvin nopeasti viekkaan virneen tieltä. Londonin silmien katse pimeni sitä mukaa kilpailunhimon liekistä. Jos Alaska haluaisi aloittaa vesisodan, niin antaa tulla.
Hetken London ehti mulkoilla toista epäluuloisesti, kun Alaska niin varman oloisesti kutsui Londonia mätämunaksi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ollenkaan reagoida, kun toinen oikein hyökkäsi kumppaninsa kimppuun. Isku oli sen verran yllättävä, joten London ei ehtinyt torjua häneen kiinni tarttuvaa limanuljaskaa. Siihen mennessä Londonin ilme oli ollut kilpailunhimoinen virne, mutta se muuttui hyvin äkkiä ällöttyneeksi irveeksi jonkin limaisen osuessa hänen kasvoihin. London yritti vetää päätään kauemmas Alaskan yltämispituudelta, samalla pyrkien tarttumaan kiinni toisen ranteista, mahdollisesti painaen ne alas toisen kehon sivuille, jotta vesikasveilla mäiskiminen loppuisi. Mikäli London olisi voittoisa toisen hillitsemisessä, painaisi hän viekkaasti hymyillen huulensa vasten toisia. Pusu oli intohimoinen, sillä London halusi kostaa täysillä. Hän oli täysin tietoinen siitä, että huulilla saattoi olla jämiä vesikasvien limoista. Alaska saisi kirjaimellisesti maistaa omaa lääkettään.


Nimi: Data

16.06.2018 21:20
Madison Graves - Lampi

Madison nyökkäili ymmärtäväisesti. Musiikki ja tanssi oli hänelle koko elämä, minkä takia hän kyllä tiesi, miten tärkeitä soittimet saattoivat olla joillekin ihmisille.
Madison tunsi myös osuneensa napakymppiin tuurin kannalta. Hän oli saanut kämppiksekseen kauniin, mukavan ja rennon naisen, joka vielä piti musiikistakin.
Kun Carmen kiitti häntä, Madison hämmentyi. Hän ei liiemmin ollut tarkoittanut ‘hyvä kaveri’ -osuutta kehuna, vaan kommenttina tai huomiona, mutta ilmeisesti Carmen ei ollut ajatellut itsestään samalla tavalla. Madison ei sanonut siihen enää mitään, vaan hymyili pelkästään - kuten aina.
Carmen sanoi itseään klassiseksi pilvenpolttajaksi, minkä takia Madison alkoi nauramaan. Hänelle oli tullut myös hyvä mieli toisen kehusta.
“Kiitos, kiitos”, hän sanoi. “Mut kyllä klassinen pilvenpolttajakin on aikamoinen saavutus. Ei kaikki siihen pysty.”
Madison katsoi toisen nännilävistyksiä kiinnostuneena. Hän virnisti toisen kommentille ja siirtäessään katseensa viimein pois toisen rinnoista, hän sanoi: “Loistava idea. Eikä biologinen äiti saisi tietää siitä vähään aikaan, sillä en ajatellut mennä vilauttelemaan rintojani heti päästessäni kotiin.”
Carmen alkoi pohtimaan lävistyksiä Madisonin esitellessä omiaan. Madison hymyili hänelle iloisena siitä, että oli onnistunut tutustumaan niin mahtavaan henkilöön.
“Mä ite hankin lävistykset ja värjäsin hiukset sen takia, että ne veisi huomion mun pienikokoisuudesta. Sen takia mulla onkin lävistyksiä niin paljon - ihmiset voivat sitten ihailla, ihmetellä tai paheksua niitä miten lystäävät, kunhan eivät ala kommentoimaan mun vartaloa. Se on inhottavaa.”

Lammessa uidessaan Carmen alkoi kertoa surffaamisestaan. Surffaaminen oli Madisonin mielestä aina ollut hyvin kunnioitettava taito, sillä se näytti niin vaikealta.
“Mä haluun nähdä, kun sä surffaat”, Madison vastasi. “Sitten, kun menet seuraavaksi Australiaan, käsket jonkun ottamaan videota. Tai sitten mä tuun mukaan.”
Carmenin vastatessa Madisonin ADD:stä lörpöttelyyn, kaupunkilaistollo hymyili leveästi.
“Ihmisiä on kolmenlaisia”, hän sanoi. “Niitä, jotka seuraavat sääntöjä, niitä, jotka eivät voi seurata sääntöjä ja niitä, joita ei kiinnosta pätkääkään jotkut säännöt. Kaikki ovat aika hyviä piirteitä, tosin.”
Vesisotaa ei kerennyt jatkua kauaa, kun Carmen jo sukelsi. Madison katseli varautuneena ympärilleen, kunnes kuuli, miten toinen nousi pintaan. Kun hän kääntyi katsomaan Carmenia, hän sai kasvoilleen suuren määrän vettä. Madison sulki kirkaisten silmänsä ja alkoi nauramaan. Kun avasi silmänsä jälleen, hän näki Carmenin uimassa karkuun.
Madison ei ollut yhtä nopea uimari, mutta hän lähti vaivattomasti tämän perään.

Nimi: Cualacino

16.06.2018 18:25
Thaddeus Hamilton - Alloksen leiri

Thaddeuksen toinen kulma kohottui aavistuken hämmästyksen seurauksena Chain kommentin tähden. Thaddeus oli totta puhuakseen samaa mieltä Chain kanssa. Hänkään ei ollut niin sinisilmäinen, että olisi täysin autuaan tietämätön siitä, mitä koulun oppilaskunnan keskuudessa tapahtui kun vähä valvonta herpaantui. Nuoret käyttäytyivät usein täysin miten tahtoivat, eikä koulu ollut valmis tiukentamaan kuria lainkaan. Jos Thaddeus oli aivan rehellinen itselleen, oppilaat olivat nytkin täysin ilman kunnollista valvovaa silmää. Tuo toki oli varmasti villien ja vapaiden oppilaiden mielestä hyvä asia, mutta Thaddeus koki ympäristön itse ehkäpä helvetillisenä. Lukemattomia oppilaita, joilla ainoana auktoriteettina oli hän itse. Täysi painajainen. Thatch ei tosin ollut niin itsekäs, että olisi ajatellut itseään. Puuttuvalla valvonnalla oli nimittäin muita uhreja, kuten esimerkiksi oppilaat, jotka arvostivat rauhaansa. Rauhaa Chaikinhan oli hakenut mökinvaihtopyynnöllään, mutta sitä tuo ei ollut saanut. Thaddeus oli äärettömän pahoillaan sen tähden, mutta se, että nuori mies arvosteli koulun käytäntöjä avoimesti juurikin Thaddeukselle sai opettajaparan hämilleen. Thatch ei ollut aivan täysin varma osoittiko Chai kritiikin hänelle vai puhuiko tuo yleisellä tasolla. Vaikka nuorukaisen asenne ei selkeästikään ollut riitaa haastava, mitä Thatch hyvinkin osasi odottaa nähden pojan yleiseen vetäytyvään asenteeseen koulun käytävillä, pystyi Thaddeus kuitenkin havaitsemaan Chain eleistä jotain negatiivista, jota opettaja ei kuitenkaan kyennyt tulkitsemaan.
“Niin noh, siitä on syyttäminen rehtoria”, Thaddeus päätyi sanomaan yleiseen ystävälliseen tapaansa, vaikkakin hänen eleistään ja äänensävystään oli luettavissa hitunen varovaisuutta. Hän ei halunnut sohaista sanoillaan muurahaispesää. Hän tiesi itse ihan hyvin, ettei hän aina, tai oikeastaan juuri koskaan ollut paras mahdollinen ihminen pitämään yllä järjestystä, eikä hänellä sen tähden ollut mitään oikeutta vierittää syitä muiden niskoille. Kommentti kohdistuikin enemmän siihen kuinka rehtori ei ollut luovuttanut hänen kanssaan ja potkinut epävarmaa englanninopettajaa pois koulun henkilökunnasta. Totta puhuen Thaddeus oli alkanut jo itsekin katumaan omaa uravalintaansa, ja nauroi nuorelle itselleen, joka luuli, että hän kasvaisi ulos kaikesta epävarmuudestaan. Oli totta, ettei hän ollut enää läheskään yhtä varautunut ja ujo kuin teini-iässä, mutta oli jo turvallista sanoa, ettei hänestä tulisi koskaan itsevarmaa ja rohkeaa. Hän ei tosin ollut pätevä millään muulla alalla, jos häntä edes päteväksi opettajaksi voisi sanoa. Tuo kuitenkin tarkoitti sitä, ettei Thaddeuksesta oikeastaan ollut mihinkään muuhun. Köyhän taiteilijan elämä ei houkuttanut ja kaiken lisäksi Thatch oikeasti piti työstään. Se ei kuitenkaan auttanut yhtään sitä asiaa, ettei hän ollut aina ihan luonteva.

Nimi: Cualacino

16.06.2018 16:12
Jesús de la Vega - jossain ulkona

Kaksikon suunnatessa ulos Javier pyyteli jo Jesústa lähtemään mukaan aamulenkeille, mitä kiharapää samaan aikaan sekä arvosti, että paheksui. Hän ei sinällänsä ollut urheilullinen, ja vaikka lenkille tuli lähdettyä oman kunnon ylläpitämisen vuoksi, ei Jesús tahtonut todellakaan alkaa aamuvarhain liikkumaan. Siispä hän vain kohautti olkiaan sitoutumattomaksi vastaukseksi toisen ehdotukseen. Siitä keskustelu ajautui uomille, joille se oli uiskennellut ajoittain useita kertoja jo monien vuosien aikana. Nuorempi poika ei ymmärtänyt miksi toinen vielä yritti, sillä Javierin jutut kuulostivat jo siltä, ettei tuon romansseista tulisi koskaan mitään. Jesús kuunteli huvittuneena Javierin mutinaa tuon kykenemättömyydestä rakkausrintamalla. Vaikka hänen olisi lähinnä pitänyt antaa myötätuntonsa Javierille, hän ei voinut mitään sille, että häntä huvitti se kun vuodesta toiseen serkku teki samat virheet mitä romantiikkaan tuli. Kun Javier lopetti kertomuksensa epäonnistumisistaan, Jesús yritti piilottaa virnettään. Siinä hän onnistui vain välttävästi ja hän toivoi, ettei hänen käytöksensä loukannut Javieria.
”Anteeks, mutta Javier, sä oot toivoton”, Jesús totesi serkulleen hyväntuulisena todettuaan, ettei voinut ottaa tilannetta tosissaan. Javier oli tehnyt samoja virheitä niin kauan kuin Jesús muisti. “Edes mä en voi auttaa sua.” Eihän Jesúskaan mikään romantiikan mestari ollut, mutta hän ei sentään ollut Javierin kaltainen menetetty tapaus.

Nimi: Data

16.06.2018 11:02
Amir Rhodes - Piha

Amir hymyili toiselle leppoisasti. Hän oli selvästi pilvessä, joten reagoiminen oli luultavasti lievempää nyt, kuin olisi ollut tämän ollessa selvänä. Se ei Amiriin kuitenkaan vaikuttanut mitenkään. Hän oli nyt kiinnostunt enemmän seurasta kuin vastauksista. Ei hän kuitenkaan kauaa jaksaisi olla pilveä polttavan teinin kanssa, joka ei ymmärtänyt hänen viisauksiaan.
"Oon pahoillani", Amir sanoi. "Vaikka tiesin sen kyllä. Pyydän anteeksi, koska ajattelin enemmän omaa etua kuin sun. Voit haistatella mulle paskat nyt. Mua ei kiinnosta. Jos haluut, et mä lähden, niin sano niin, älkä käyttäydy kuin lapsi."
Kun toinen kysyi, oliko hän joku politiikko, Amir virnisti. Hänestä saattaisi jopa tulla hyvä politiikko, jos hän haluaisi. Mutta nyt hän vain halusi hämmentää muita.
"Koska mä voin", hän vastasi. "Etkä sä voi sille mitään. Mutta miten sulla menee, näin oikeasti? Purat vihaa pilven polttoon? Eikö sulla ole mitään parempaa tekemistä?"
Amir ei tarkoittanut sanojaan haasteeksi, vaan silkasta uteliaisuudestaan hän kyseli kysymyksiä.

©2018 School in California - suntuubi.com